ei suostu kävelemään

pakotus ja risulla hätistelyt ensimmäiseksi pois! onko koiralle joskus tapahtunut jotain kun kerran noin arka lenkkeilyn suhteen on? mkä koiralle on mieluista? nami, joku leikki? yhdistä se lenkkeilyyn. jos nyt tosiaan näyttää siltä ettei koiraa saa mihinkään niin ajattele positiivista puolta: eipä tarvi pakkoliikkua....vitsi

Oletko kysynyt toisilta saman rodun harrastajilta, ovatko heidän koiransa innokkaita lenkkeilijöitä? Voi nimittäin kuulua myös rodun ominaisuuksiin tuo jarruttelu ja kova hinku takaisin kodin lämpöön. Oma koirani kuuluu rotuun, jonka kanssa ei juuri reippaita kävelyitä harrasteta... Olen maanitellut, komentanut ja tehnyt vaikka mitä, mutta koira makaa pitkällään maassa kunnes annan periksi ja käännymme kotia kohti ja arkuudesta ei siis ole kyse... Niin, ja vapaana mökillä tämä samainen koira liikkuu vaikka kuinka paljon! Käytös on koirani rodussa erittäin yleistä, tuosta sinun koirasi rodusta ja sen liikunnallisuudesta en tarkemmin tiedä :)

Opeta koiralle pikku hiljaa ensin sama, tuttu ja turvallinen reitti. Tee vaikka niin että kävelet koira sylissäsi reitin puoliväliin (koira näkee mihin mennään ja sylissäsi on turvallista) ja sitten kävelet koiran kanssa kotiin.

Koira haistaa jälkenne takaisinpäin mentäessä ja yhtäkkiä onkin turvallinen olo.

Seuraava skenario ei välttämättä sovi koiraasi. Ehkä se on vain niin arka, ja tarvitsee rohkaisua, tai rauhallisemman ulkoiluympäristön? Minkään rodun kautta ei kannata vetää johtopäätöksiä koiran liikuntakyvyistä tai -haluista. Koirat ovat siinä suhteessa yksilöitä, ja on pitkälti kiinni omistajasta kuinka atleettisen koirastaan kasvattaa.
No tietysti jos vinttikoira ei juokse, tai bulldoggi on metsällä setteriä ketterämpi on syytä ihmetykseen.

Se skenario:
Tekeekö koirasi ihan samoin, jos lenkille on lähdössä koko sen lauma? Koirathan ovat laumaeläimiä, ja yrittävät pitää laumansa kasassa. Tästä johtuu esim. niin yleinen eroahdistus (riehuminen, ja haukkuminen yksin jätettäessä). Jos koiraa ei ole opetettu luottamaan muuhun laumaan, se pelkää yksin jäädessään, että toiset eivät koskaan palaa.

Omalla koirallani sama asia liittyy juuri lenkille lähtemiseen.
Meitä on kaksihenkinen perhe. Jos koiran kanssa lähtee lenkille niin, että olemme molemmat olleet jo kotona esim. tunnin ennen lenkille lähtöä, ei mitään ongelmaa ole. Jos taas toinen tulee juuri töistä yms. kotiin, kun toinen on lähdössä koiraa ulkoiluttamaan, ei siitä meinaa tulla mitään. Koira tulee kyllä ulos, mutta haluaa heti takaisin, koska sen lauma (joka juuri oli taas kokonaan koossa) on taas hajoamassa. Se selvästi pelkää, että juuri kotiin palannut ei siellä enää koiran palatessa lenkiltä ole. Saapujan koiraan kohdistunut huomioimattomuus, tai koiran kanssa oleilu (vaikka 10min ja sitten sille lenkille) ei ole auttanut.
Muuten koiramme ei kärsi eroahdistuksesta, vain näissä tilanteissa.

Meidän koira ei halua lähteä pitemmälle lenkille vaan tekee saman kuin teidän koira iskee jarrut päälle tai käy istumaan.

Teemme pieniä lenkkejä ja ne onnistuu hyvin. Sitten hän lähtee pidemmälle kun meitä ihmisiä on enemmän mutta ei silloin jos olen kahdestaan hänen kans.

Aika erikoista. Joskus otan syliin ja vien hiukan kauemmaksi,mutta sitten tulee kiire takaisin päin.

... miellyttävä kokemus, eli ei huutamista, ei risulla hätistelyä. Muuten koira oppii (ellei ole oppinut jo) että kun mennään ulos, se tietää risulla hätistelyä ja ikävää kiskomista. Ei varmasti opi nauttimaan ulkoilusta.

Meillä on vähän yli vuoden ikäinen lhasa apso joka tuli kaksihenkiseen perheeseemme n. 7kk iässä. Se ei ollut koskaan ollut kaupungissa, pelkäsi valtavasti mennä ulos, eikä kävellyt pihasta mihinkään. Tehtiin niin, että alettiin vain kantamaan se tiettyyn risteykseen ja sanottiin että nyt mennään kotiin päin, ja koira käveli itse aina risteyksestä kotiin. Tätä jatkettiin useamman kuukauden ajan 3 kertaa päivässä (koira piti AINA kantaa pihasta). Vähitellen kannettiin kauemmas, välillä koitettiin käveleekö ja jos ei kävellyt niin syliin vain ja jatkettiin matkaa. Aina hieman kauemmaksi kotoa, mutta samaa reittiä. Koiralle tehtiin näin selväksi, että lenkki tehdään. Vähitellen koira oppi kävelemään itse pihasta. Vaivaahan siitä oli, samoin kuin siitä että koira ei uskaltanut mennä ulko-ovesta sisälle muuta kuin kantamalla (yritä siinä nyt avata avaimilla alaovea ja kantaa koiraa sisälle) mutta lopputuloksena oli se, että koira oppi lenkkeilemään. Aamulenkeistä se ei tykkää, mutta päivällä ja illalla käydään pitkät lenkit ja koira on ihan innoissaan. Varsinkin jos olemme koko lauma koossa. Uskon, että kärsivällisyydellä ja ajan kanssa myös sinun koirasi oppii kävelemään, mutta voit varautua monen kuukauden työhön ja sen pitää olla säännöllistä. Siis kun kerran päätät että nyt opetellaan lenkkeilemään, niin sen täytyy tapahtua joka päivä, ei vain silloin tällöin. Hermoja se kysyy mutta palkitsee lopulta :). Tsemppiä!

Koirasi kanssa. Meidän koira jos tekee joskus noin, niin puhuttelen sitä ja vähän nykäisen niin loppu matkan kävelee nätisti. Sano sille että äläpä nyt höpötä, ja nyt mennään ja lähdet vetämään. Pitäisi totella jos pitää sinua pomona.

Ihania tapauksia täällä ja hyviä neuvoja! Meillä on Havannan koiran oloinen (en tosiaan tiedä kuuluuko iso kirjain) koira, joka suostuu kävelemään vain minun kanssani. Ei kummankaan muun perheenjäsenen kanssa, jotka lenkittävät ihan samalla tavalla eli antavat haistella rauhassa. Näin ollen tämäkin tehtävä on minun suoritettava aina. Koira suostuu vain noin 20-30m kulkemaan näiden kahden muun kanssa. Tekee kakit ja takaisin.