Meillä poijat innostu painista niin maan perusteellisesti ja aloittivat puoli vuotta sitten treenit. Kisoihin oli into kova ja porukat kannusti, että aloittelijoille on omia sarjoja. Nuorempi 6 v. kävikin ja tykkäsi. Vanhemmalle 10 v. tuli rimakauhu, kun tajusi, että aloittelijoissahan painivat ne samat seurakaverit, jotka ovat painineet siellä jo 4-5 vuotta.
Kerrottiin, että ennen aloittelijoissa saattoi kilpailla vain yhden vuoden, nyt ilmeisesti miten kauan vaan. Mutta mikä aloittelija enää on lajia viisikin vuotta harrastanut jässikkä?
Painiliitosta vastattiin, että kun tämä muutos tehtiin, kuviteltiin, että ohjaajat sitten osaavat ohjata pojat kykyjensä mukaisiin sarjoihin, mutta ilmeisesti näin ei tapahtunut. Omassa seurassa ainakin aloittelijoissa painii todella taitavia poikia (lajia vuosia harrastaneita), jotka monien mielestä kuuluisivat sinne muihin sarjoihin.
Mitä mieltä olette? Kannustaisi näitä lajia aloittavia ainakin kovasti enemmän kisoihin, ellei tarvisi otella ylivoimaisia kavereita vastaan. Kaikki eivät tajua aloittaa 5-vuotiaina.
Kerrottiin, että ennen aloittelijoissa saattoi kilpailla vain yhden vuoden, nyt ilmeisesti miten kauan vaan. Mutta mikä aloittelija enää on lajia viisikin vuotta harrastanut jässikkä?
Painiliitosta vastattiin, että kun tämä muutos tehtiin, kuviteltiin, että ohjaajat sitten osaavat ohjata pojat kykyjensä mukaisiin sarjoihin, mutta ilmeisesti näin ei tapahtunut. Omassa seurassa ainakin aloittelijoissa painii todella taitavia poikia (lajia vuosia harrastaneita), jotka monien mielestä kuuluisivat sinne muihin sarjoihin.
Mitä mieltä olette? Kannustaisi näitä lajia aloittavia ainakin kovasti enemmän kisoihin, ellei tarvisi otella ylivoimaisia kavereita vastaan. Kaikki eivät tajua aloittaa 5-vuotiaina.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Olen ihan samoilla linjoilla kanssasi. Monissa seuroissa painii poikia aloittelijalisensillä ihan turhaa, vaikka kyvyt riittäisivät kilpalisenssiinkin.
Mielestäni tämä johtuu ensikädessä siitä, että aloittelijalisenssi on huomattavasti edullisempi kuin kilpalisenssi. Jos lisenssin hinta porrastetaan esim. iän mukaan, niin tällainen vääristynyt tilanne poistuisi.
Toinen syy on arkuus. Aivan turhaan pelätään, että kilpasarjaan siirtyminen on iso juttu ja siksi sitä lykätään ja lykätään. Tämä ei kuitenkaan ole totta. Painissa pitää oppia myös häviämään.
Toivottavasti tähän tulee muutos jatkossa. On aivan selvää, että aloittelijoiden sarjat pitää pyhittää vain ja ainoastaan aloittelijoille. Miten muuten me saadaan uusia innokkaita nuoria painijoita mukaan kisoihin ?
Omassa seurassani suosittelen kilpalisenssin hankkimista noin vuoden harrastamisen jälkeen. Erityistapauksia tietysti on tässäkin. Pari vuotta sitten seurassamme eräs aloittelijalisenssillä paininut (4 kk harrastanut) voitti sarjassaan hallitsevan poikien Suomenmestarin. Eli tällä haluan sanoa sitä, että myös yksilöllisyys ja nuoren painijan oma kehityskaari tulisi tietysti ottaa aina huomioon tätä päätöstä tehtäessä. Mutta tuo "vuosi painitreenejä takana" olkoon aika hyvä nyrkkisääntö.
Hyviä painihetkiä kuitenkin teidän perheelle. Olette valinneet upean lajin harrastukseksenne.
Meillä täällä jumalan selän takana aloitettiin painihommat vasta 1,5 vuotta sitten ja seuran reilusta 40 lisenssipainijasta on kilpailijalisenssi vain viidellä. Ensi vuodenvaihteessa tulee varmaan lähes kymmenkunta kilpailijalisenssin ostanutta lisää.
Ainakin paikkakunnalla jossa painissa on ollut 30 vuotta taukoa halpa liikkeellelähtö on ollut erinomainen lajin markkinointikeino. Vaikka tuossa alempana todettiinkin, jotta kalliimpi lisenssi ei välttämättä ole kustannuskysymys, niin kyllä sellaisiakin perheitä vaan löytyy.
Oleellista näissä lisenssitouhuissa on kuitenkin ryhmän valmentajan toiminta. Jos kaveri kerran on lahjakas, niin suotta häntä painittaa aloittelijoiden kanssa.
Toisaalta vaakakupissa on myös se, että jos esimerkiksi Pohjois-Suomen alueella lähtee aluekisoihin, niin siellä tulee tosi kylmää kyytiä. Meillä päin kun kilpailumahdollisuuksia on vähän, niin tosi kovat nimet kiertävät aluepaineissa. En ainakaan minä suosittele lahjakkaalle 11-vuotiaalle, mutta 50 kiloiselle pojalle kilpailijalisenssiä, kun tiedän että seuraavissa kisoissa saattaa kaveri päästä ottaa mittaa vaikkapa Juma Zakolesta.
Tiedän, tiedän, menkää ikäkausikilpailuihin... Mutta kun ei aina viitsi sinne 400 kilometrin päähän lähteä.
Onhan tuo vähän epäreilua näitä myöhemmin aloittaneita kohtaan. Kaikki eivät 5-vuotiana hoksaa, etta haluavat painia. Siinä tekevät näiden painijoiden vanhemmat väärin, kun eivät ohjaa muksujaan ajoissa aloittelijoista pois.
Ohjaajille myös jakaisin vastuuta, sillä hehän varmaan ensisijaisesti kisoihin ohjaavat. Vai onko sielläkin kysymys siitä, kun omat pojat painivat, ei haluta heikentää heidän pärjäämismahdollisuuksiaan. Ja samaten halutaan seuralle mainetta ja kunniaa hyvillä sijoituksilla.
En edes usko että tuo on kustannuskysymyskään, sillä mikäli lapsella on vakuutus voimassa, putoaa lisenssin hinta huomattavasti.
Alottelija lisenssi pitäisi olla voimassa korkeintaan 2 vuotta, jonka jälkeen lisenssi on vaihdettava.Valmentajien tehtävä informoida.
Meidän seurassa käytäntö ollut,että kun on vuoden paininut niin valmentaja päättää kummanko lisenssin joutuu maksamaan.
katselin lisenssilistaa ja siellä oli jopa 3 2002 syntyneellä alottelijalisenssi. Onko 3-4 vuotias viel vähänä liian nuori tuohon :D
Miksi olisi, jos osaa toimia hyvin ryhmän mukana niin hyvin voi käydä harjoituksissa, kait lisenssi kattaa myös pikku pipit harjoituksissa. Vaikka sen ikäiset eivät vielä harjoittele oikeita paini liikkeitä ainakaan ihan kaikki, niin kaikenlaista muuta nujuamista ja touhuamista niille voi järjestää. Ja jos saadaan innostumaan ja kasvamaan lajin sisälle jo tuossa vaiheessa niin hienoahan se on.
Jos kolmen vanhalla on aloittelijalisenssi, niin ei voida vaatia kahden vuoden harjoittelun jälkeen kilpailulisenssiä. Kaikki alle 8- vuotiaat tai 30 kiloiset sais mennä aloittelijoina, vaikka olis jo 6 vuotta "reenannu".
Aivan oikein, vaaditaanko muuten jossain lisenssi säännöissä että kahden vuoden jälkeen pitää olla kilpailijalisenssi (en ole ihan niin tarkaan lukenut), se on selvä, että jos tulee salille 3-4 vuotiaana niin pitäisi saada painia aloittelijalisensillä niin kauan kun on perusliikeet jotenkin hallinnassa ja on painoa sen verran että yleensä voi kisoihin lähteä.
EIhän kukaan ole enää vaatimassa kilpalisenssin hankkimista. Aloittelijoissa voi olla vuodesta toiseen.
Ja olet oikeassa, ettei 3 tai 5-vuotiaalta voi vaatia kilpalisenssiä, ikäsarjatkin alkavat vasta 8-vuotiaasta. Mutta kun siellä 8- ja 10-vuotiaissa aloittelijoissa painii näitä 3-vuotiaana aloittaneita. Eikö he edes 8-vuotiaana kuuluisi sinne kilpasarjaan eikä aloittelijoihin? Koska siellä 8- 10-sarjassa on monta ihan oikeasti vasta hiljan aloittanutta. Ei paljon heitä kannusta lähteä kisoihin, jos ekoista tulee selkään, kun nämä "aloittelijat" selättävät heidät 3 sekunnissa.
Ja monta samoissa kisoissa. Ja menikö edes 3 s aikaa siihen? Poika aloitti painin 8 v. täyettyään ja 3 kk harjoiteltuaan lähti ekoihin kisoihin aloittelijasarjaan. Siellä 2-3 vuotta painineet ja kilpailleet "aloittelijat" sitten selättivät hetimmiten. Ainakaan tämä kisajärjestäjä ei luokitellut poikia tason mukaan. Olipa siellä jopa vuotta vanhempia poikia liian nuorissa sarjoissa. Huomasin tämän vasta myöhemmin alettuan seuraamaan "alaa" enemmän.
Olivat muuten myös viimeiset kisat, sen verran meni itsetunto. Harkoissa käy vieläkin.
Tietysti järkevä valmentaja ei laita sellaisia poikia aloittelijoiden sarjoihin joiden taidot pätee jo kilpasarjoissakin, eihän se ole eteenpäin menemistä se.
Mutta jos lohduttaa niin tappioiden kautta tulee hyviä voittajia ja vielä että ensin on hyvä opetella häviämään ja sitten voittamaan.
Ja sen kilpasarjalaisen valmentajan tulee omalle painijalleen sanoa että vastassa on aloittelija eli ei viedä kuin kuoriämpäriä vaan ollaan kohteliaita ensikertalaisille, jotta ei tule kylmä totuus vastaan heti eka kisoissa. Tässä sitten tarvitaan huoltajien yhteispeliä ja tiedon kulkua kulmalta toiselle.
Sanopa 9-vuotiaalle kaverille, että vastustaja on aloittelija, ota iisisti. Tuskin onnistuu. Innostuu vaan, että nythän tuli helppo voitto heti!
Tämä ongelma poistuisi, jos pojat laitettaisiin heti oikeisiin sarjoihin eikä näillä kauan painineilla olisi mahdollisuutta olla aloittelijoissa. Niinhän se on muisskin lajeissa; iän mukaan laitetaan hiihtokilpailusarjatkin, ei sinne 10-vuotiaisiin pääse 12-vuotias, vaikka olisi kuinka huono hiihtämään.
Salilla äitinä (ja painista mitään tietämättömänä) kuuntelen joskus niskavillat pystyssä isien puheita. Heille kun on mahdottoman tärkeää se jälkikasvun menestys ja usein he ylpeänä kertovat, miten he saivat vielä poikansa aloittelijoihin, vaikka poika on harrastanut vuosia. Ja tottakai siellä sitten pärjättiin. Säälin näitä aloittelijoita joita siellä pyöriteltiin.
Onneksi oma poika kesti myös häviöitä ja hän ei "aloittelijavuotenaan" välittänyt tappioista joita sai näiltä "mukamas aloittelijoilta". Nykyään painii ihan kilpasarjoissa. Ja nämä pojat, jotka häntä aikanaan pyörittelivät aloittelijoissa joutuvat usein tunnustamaan hänet paremmakseen. Ja näille pojille ja heidän isilleen on se tappio karvas pala kestää. Varsinkin omalta pojaltani, jolla ei ole ns painitaustaa.
On onnistunut tähän asti oikein hyvin, eli kun on sanonut vastustajan valmentajalle että vastassa on vasta vähän aikaa paininut ja eka kisoissa, ja tiedetään että vastustaja on kova kaveri niin on vain pyydetty että ei ainakaan yli heittoja kiitos, kokenut kaveri osaa hoitaa voiton kotia siististikkin :-).
Kaverit on asian ymmärtäneet ja näin on ensimmäiset kisat mennyt ihan hyvin ja ilman loukkaantumisia.
Näin toimittiin ainakin silloin kun sarjat ratkaisi ainoastaan paino, sarja jako ei ollut komemus/ikä perusteinen, nyt sitä vähemmin tulee tarvittua.
tässä asiassa, mutta muutamia vuosia painia tyttöpainijan äitinä "sivusta seuranneena", olen huomannut että vanhemmat ovat se probleema. valmentajat laittaisivat kyllä pojan kilpasarjaan, mutta isä ei hvyäksy sitä, varsinkaan kovin nuorilla pojilla. viime vuonna sain melkein yhden isukin silmilleni, kun sanoin, että eikö hänen nuorin poikansa jo kuuluisi kilpasarjaan. poika olisi päässyt ikäkausikilpailuissa alle 8-vuotiaisiin ja oli vuosi sitten paininut aloittelijoissa jo 3 vuotta, eli 5-vuotiaasta. voittoja ainakin ropisi melkein joka kisasta. nyt olisi kyyti kovempaa, sillä joutuisi 10-vuotiaisiin. mutta näytää yhä jatkavan aloittelijoissa.
Valmentaja on se joka päättää siitä missä sarjassa ja millä lisenssillä painitaan, ongelma vanhempia on mutta tälläisiin tapauksiin pitää suhtautua napakasti ja vaikka seuran johdon puolesta. valmetaja on painioiden luottamusmies, ja hän päättää tietysti poikien kanssa ja myös vanhempien kanssa yhdessä miten toimitaan, vanhempien pitää kunnioittaa ja hyväksyä valmentajan näkemykset.
Kahtaa mieltä tästä asiasta näemmä ollaan. Toiset sitä mieltä, että aikarajat aloittelijoihin ihan turhia, toiset puoltavat niitä. Olisikin kiva kuulla, mitä aloittelijoiden vanhemmat ovat mieltä ja mitä mieltä ne, joiden lapset ovat kauemmin harrastaneet.
Rivien välistä olen päätellyt, että ne joiden lapset ovat yhä siellä aloittelijoissa ovat sitä mieltä, että saavat pysyäkin ja sitten taas ne jotka ovat aikanaan kilpasarjaan siirtyneet tai hiljan painiharrastuksen aloittaneet puoltavat aikarajaa. Siitä, olisiko se vuosi, voi olla montaa mieltä.
Kuitenkin nyt on tilanne se, ettei aikarajaa ole. Eli on täysin vanhempien ja valmentajien vastuulla mihin sarjaan pojat ja tytöt ilmoitetaan. Toivoisinkin heille näkemystä siitä, ettei turhan taitavia pidettäisi aloittelijoissa. Ja taas toisaalta; ettei kovin kehittymätöntä siirrettäisi liian aikaisin kilpasarjoihin.
matti m tämän palstan toisessa keskustelussa mielestäni kiteytti tämän hienosti: "Eikö siellä aloittelijoissa pitäisi opetella kisakäytäntöä ja ottelemaan? Miten sitä opettelet, kun samankokoinen, vuosia enemmän harrastanut tarraa niskalenkkiin ja olet 10 sekunnissa molskilla naamallasi? Mitä ei tapahtuisi, jos vastassa olisi suunnilleen samantaitoinen kaveri. Tottakai täytyy oppia häviämään, ja joku voittaa, toinen häviää. Mutta tuo on jo nöyryytystä."
Olen matti m:n kanssa samaa mieltä. Kaikille painijoille, niin aloittaville kuin kauemmin harrastaneille tulisi suoda tasaveroisia vastustajia, silloin vasta se taito ja ottelukokemus karttuu. Ja alkaville se on erityisen tärkeää, sillä monet lähtevät ekoihin kisoihinsa arastellen. Tai vaihtoehtoisesti eivät lähde ollenkaan, kun ovat varmoja, että turpiin siellä tulee - ja kunnolla.
Aikaraja ei ole reilua, koska lapset kehittyvät eri tahtia ja aloittavat eri ikäisinä. Vanhempana aloittanut saattaa edistyä huimaa vauhtia varsinkin jos on harrastanut voimistelua tai muuta kamppailulajia tai on yksinkertaisesti lahjakas. Toinen taas kehittyy hitaasti, usein perheen ensimmäiset lapset ovat näitä varovaisia, joilta kestää vuosia mutta sitten kun he ovat mielessään valmiita kisaamaan he ovat niitä varmimpia...
Mitenkä olisi jonkinlainen rankin lista, esim viisi perättäistä kultaa johtaa automaattisesti kilpasarjaan tai kahdeksan kolmenjoukkoon sijoittumista...
Mielestäni valmentajat ovat tässä asiassa avainasemassa, he tuntevat pikkupainijat niin luonteeltaan kuin taidoiltaaankin, vanhemmat sensijaan ovat jäävejä arvioimaan omaa lastaan.
En ole kyllä törmännyt näillä nurkilla tuohon ongelmaan, lapsethan yleensä haluavat siirtyä kilpasarjaan, koska silloin voi kilpailla "oikeista" mitalleista ja kisoja on enemmän.
Silloin kun oma tyttö aloitti painin ei aloittelijasarjoja ollut erikseen, vaikka lisenssi olikin, jos erehdyit ottamaan lisenssin ensimmäisenä syksynä, tammikuulla tulikin jo kilpailulisenssi...sillä ei kuitenkaan ollut mitään merkitystä kisojen kannalta. Kuusivuotias aloittelija paini kymmenvuotiaan, viisivuotta painia harrastaneen, kanssa samassa sarjassa. Tavoitteet tuli vain asettaa sitä mukaa, eli tavoitteena oli piste tai ettei tule selätystä. Ja niin se taitaa tytöillä olla vähän vieläkin jos haluaa matsia kisoissa.
Arvokisoja lukuunottamatta, kisat tulisi kuitenkin markkinoida lapsille hyvänä treeninä ja ottelujärjestelijöillä pitäisi olla mahdollisuus järjestellä kaikille tasaisia sarjoja ja useampia matseja per kisa. Vanhat "jäärät" kyllä niin tekevätkin eikä heille siitä nurista, sehän on kaikien etu. Se tietenkin edellyttää, että painijat tunnetaan. Silloin vain oikeat aloitelijat joutuisivat aloittelijoiden sarjoihin.
Eli mielestäni on hyvä, että aloittelijasarjassa voi olla pitempään. Valmentajat voisivat tehdä salilla rankking listan, jolla serataan tilannetta ja ylennetään kilpasarjaan, kun sen aika on.
Ise olen autuaan tietämätön näistä painiasioista, kunhan nyt poikiani seurailen. Mutta edellisessä oli mielestäni järkeä. Varsinkin jos sellainen lista tulisi jokaiselle painisalille ja poikien ja tyttöjen kehitystä seurattaisiin. Näkyisi esim ikä, aloitusvuosi, kisat, sijoitukset ja mihin sarjaan valmentaja suosittelee. Silloinhan voisi tulla suorastaan tunku sinne kilpasarjoihin, kun painijat haluavat kilvan päteä ja päästä eteenpäin. Ja jokainen haluaa "oman porukan" listalla ylöspäin.
Valmentajalla on "päässään" se ranking lista, tottakai.
Hän seuraa ja testaa ja sitä myöten laskee lapsia etenemään kehityksessä eteen päin. Listat seinällä helposti kääntyvät tarkoitusta vastaan. Lapset ovat lapsia ja keittyvät niin henkisesti kuin fyysisestikkin eri tahtiin, silloin ei pidä heitä julkisesti rankata. Painiat iällä 3-10 vielä pääsääntöisesti ovat leikki ikäisiä.
Se on aivan totta että jos lasta jännittä kovasti lähteä kisoihin niin painottakaa että ei tämä ole sen kummempaa kuin omat harjoitukset koti salilla, se helpotaa lähtemistä. Valmentaja on tietysti salilla valmentaja eli on kohdeltava jäävisti kaikkia tasapuolisesti, on pystyttävä asettumaan sen yläpuolelle sielä salilla,että olet omien poikien isä, salilla olet valmentaja.
.Valmentaja ja viiden painia lapsen isä
Onko missään muussa urheilulajissa, kuin painissa, erikseen aloittelijoiden sarjoja ja kilpasarjoja? Epäilen. Ihan varmasti esim hiihtokisoissa tai suunnistuskisoissa nauretaan pihalle semmoinen vanhempi, joka kertoo tippa linsissä, että kun poika on suunnistanut vaan alle vuoden, ei sitä voi tuonne muiden voitettavaksi oikeaan sarjaan laittaa. Tai jos vasta nyt 9-vuotiaana on keksitty kaivaa sukset vintiltä eikä aiemmin hiihdelty ole, pitäisikö sellaiselle hiihtäjälle tehdä helpompi sarja, missä voisi voittaakin? No ei todellakaan! Kyllä urheilu on raakaa peliä ihan lapsesta alkaen. Se, joka aiemmin aloittaa harrastamisen on aina vahvoilla. Olkaa onnelisia, että on edes ikäkausisarjat ja nekin jaotellaan painon mukaan. Väitänpä, että kuulantyöntäjäpojat ovat vielä huonommassa asemassa kuin painijat, sillä tottakai isompi (ja voimakkaampi) kaveri pukkaa pidemmälle. Eikä kuulakisojen lapsia jaotella muuten, kuin syntymävuoden mukaan! Tai pitäisikö korkeushyppääjät jaotella pituuden mukaan? Esim alle 160 cm, alle 170 cm... hahaa... ihan naurattaa.
En ihan asiantuntija ko.lajin suhteen ole, mutta eikös nimenomaan juuri suunnistuksessa aloitella hommaa rastireitillä. Ja harmaa muistikuva on myös siitä, että judossa taitaa olla omia kisoja alemman vyön omaaville.
Mutta niihin on ihan oikeat ikärajat, eli alle 10-vuotiaat. Siis näin kansallisissa kisoissa, jotkut iltarastitouhut ovat sitten asia erikseen ja nehän eivät kilpailuja olekaan. Totta on, että olit sitten 6 tai 10 vee, harrastanut 2 viikkoa tai 4 vuotta, joudut ikäsi mukaiseen sarjaan. Alle 12-vuotiaat pääsevät vielä TR-radalle (tukireitit), mutta sen jälkeen olet "oikea suunnistaja".
Aika typerää verrata painia ja esim hiihtoa tms jotain yu-lajia keskenään. Silloin kun on aloittelija ja jo huomattavasti kokeneempi vastakkain on olemassa aina ns. loukkaantumis riski ja ne asiat ovat todella ikäviä pienillä lapsilla. Ja sitä paitsi tutustuppas eka muidenkin urheilu ja ns. kamppailulajien sarjojen jakoon kuin painin, ennen kuin rupeat hekumoimaan.
Samaa mieltä. Kaikki em mainitut lajit, suunnistus, hiihto, yleisurheilu eivät ole kontaktilajeja ja niissä loukkaantumisriski on aivan toista. Vaikka kuinka pikkuinen tai kokematon suunnistajanalku räpiköi metsässä ja tulee viimeisenä maaliin, hän ei kuitenkaan ota suoraa vastusta niistä isommista ja kokeneemmista suunnistajista. Hänen aikansa pärjätä on sitten siinä 10RR-sarjassa joitakin vuosia lajia harrastettuaan. Jos nimittäin kovin nuorena aloittaa, mikä on etu tietysti myöhemmin.
Tässä keskustelussahan on ollut kyse siitä, ettei juuri painin aloittanut joutuisi kovin kokeneen painijan pyöriteltäväksi (loukkaantumisriski on iso). Näitä alle vuoden painineita aloittelijoita motivoisi enemmän kilpailuihin lähtö, ellei olisi pelkoa kovin ylivomaisista vastustajista. Se on kumminkin ihan toista hävitä jossakin hiihdossa (sitäkin pojat harrastavat). Hiihtokisoissa hiihdät oman suorituksesi ja vasta maalissa tiedät tuloksesi, ja ehkä vasta palkintojenjaossa sijoituksesi. Painissa taas otat mittaa toisesta suorassa ottelussa, eikä ole kovin mielekästä joutua heti altavastaajaksi ja mattoon paiskatuksi.
Vaikka nämä alle vuoden harrastaneet aloittelijat siellä aloittelijasarjoissa kokeilisivat lajia ja kokisivat onnistumisiakin samanveroisten vastustajien kanssa, on heilläkin sitten kilpasarjoihin siirtymisen jälkeen taas mahdollisesti monta vuotta enemmän harrastaneet vastassa. Siellä sitten taas on etu mitä aiemmin olet aloittanut. Kuten muussakin urheilussa.
Aloittelijasarjoillahan pitäisi luoda pehmeä alku kisoihin lähtemiselle. Ei kyse ole siitä, että pitäisi aina voittaa, sillä viimeistään sen aloittelijavuoden jälkeen siellä kilpsarjoissa tulee niitä kovempia vastustajia.