Selvästi näyttää, että te olette aika tavalla perehtyneet aiheeseenne. Keskustelu vain ikävä kyllä tuppaa aina ajautumaan sivuraiteille ja akateemiseen semantiikkaan jonkun potkun nimestä tai suoritustavasta. Okinawan miehet luultavasti nauraisivat partaansa kun näitä lukisivat. Itsepuolustuksen kannalta on tietenkin selvä, että kunhan potku toimii se on hyvä, on aivan sama miksi sitä nimitetään. Nämä tarkat määritelmäthän on kehitetty vain ja ainoastaan opetusteknisistä syistä ja vyökokeita varten jolla saadaan arvostelu yhteismitalliseksi, eli ollaan aika kaukana alkuperäisestä ajatuksesta. Kyllähän vannoutuneimmankin karatekan on pakko myöntää, ettei kaikissa opetusmetodeissa ole aina hirveästi järkeä, ne ovat vain tapoja opettaa, eli metodeja joilla saadaan joku tekniikkaan liittyvä pointti havainnollistettua jopa ylikorostamalla sitä. Hikite lienee yksi näistä.
Parikymmentä vuotta Shotokania läheltä seuranneena olen myös pistänyt merkille, että tekniikoiden ja katojen sekä niiden selityksien muuttuvan jatkuvasti ja aina sanotaan, että se entinen tapa tehdä oli väärin ja tämä uusi oikea.
Ihan järjetöntä. Tekniikoita viilataan suuntaan jos toiseen pelkästään vyökoearvostelua silmällä pitäen. Tästä syystä ns. vanha karate on alkanut enemmän ja enemmän kiinnostaa, jossa asioita lähestytään itsepuolustukselliselta kannalta, eikä niinpäin että opetellaan joku hieno tekniikka/kombinaatio/kata ja sitten mietiskellään että mitenköhän tätä voisi oikeasti käyttää. Toki tuollainen perustekniikkaharjoittelu on perusteltua alkuvaiheessa jo ihan koordinatiivisenä harjoitteluna, mutta jo siinä vaiheessa pitäisi harrastajille tehdä selväksi mihin kaikki tähtää.
Puhukaa asiaa
6
1408
Vastaukset 6
- Minä
"Okinawan miehet luultavasti nauraisivat partaansa kun näitä lukisivat. Itsepuolustuksen kannalta on tietenkin selvä, että kunhan potku toimii se on hyvä, on aivan sama miksi sitä nimitetään"
Mikäli yhtään olen ymmärtänyt Japanilaista/okinawalaista tapaa ja tyyliä harjoitella epäilen sanomaasi rajusti.
Tuolla maailman kolkallahan on aina kaikessa pyritty "täydellisyyteen" eli tekniikan suoritustapa on ollut erittäin tarkkaan määriteltyä.
"että tekniikoiden ja katojen sekä niiden selityksien muuttuvan jatkuvasti ja aina sanotaan, että se entinen tapa tehdä oli väärin ja tämä uusi oikea"
Eikös tätä kutsuta kehitykseksi??
Vanha tapa oli huonompi tai heikompi tai yms.
Uusi tapa ainakin toivottavasti on sitten entistä tehokkaampi...
Vai oletko sitä mieltä ettei karate saisi mitenkään kehittyä vaan aina pitäisi pitäytyä siinä alkuperäisessä.
Onko esimerkiksi Sensei Nagayaman tuomat muutokset mielestäsi huonontanut karatea? Hänhän muutti hyvinkin oleellisesti tekniikoiden suoritus tapaa tuodessaa lantiokierrot mukaan.
Oma mielitpiteeni on että nykytapa ottaa lantio mukaan on melkolailla parempi kuin se vanha lantio aina eteen tapa.- JMH
"Tuolla maailman kolkallahan on aina kaikessa pyritty "täydellisyyteen" eli tekniikan suoritustapa on ollut erittäin tarkkaan määriteltyä."
Ei ihan niinkään. Perusharjoittelussa on tähdätty ymmärtämiseen, sitten soveltamiseen. "Tarkka muoto" -lähestymistapa vahvistui karaten siirtyessä Japanin puolelle, sovelluspuoli kärsi tästä.
Ymmärryspuolen perfektionismiin toki törmää Okinawallakin.
"Onko esimerkiksi Sensei Nagayaman tuomat muutokset mielestäsi huonontanut karatea? Hänhän muutti hyvinkin oleellisesti tekniikoiden suoritus tapaa tuodessaa lantiokierrot mukaan.
Oma mielitpiteeni on että nykytapa ottaa lantio mukaan on melkolailla parempi kuin se vanha lantio aina eteen tapa."
Nakayama "toi" lantiokierron karateen? Mistä lähtien? Okinawalaisissa tyyleissä lantion ja keskivartalon (gamaku) käyttö (kierto, "ravistus", jopa kumarrus) on kaiken voimantuoton pääperusta, tietenkin painonsiirron ohella. "Lantio aina eteen" -tapa on yleisin lähinnä muutamissa Shotokan-faktioissa, mutta okinawalaisissa tyyleissä sitä ei juurikaan näe.
Menisin jopa niin pitkälle, että pitäisin okinawalaisen karaten tärkeimpänä tunnusmerkkinä hyvin voimakasta ja räjähtävää lantion- ja keskivartalon käyttöä. - ei okinawalainen
JMH kirjoitti:
"Tuolla maailman kolkallahan on aina kaikessa pyritty "täydellisyyteen" eli tekniikan suoritustapa on ollut erittäin tarkkaan määriteltyä."
Ei ihan niinkään. Perusharjoittelussa on tähdätty ymmärtämiseen, sitten soveltamiseen. "Tarkka muoto" -lähestymistapa vahvistui karaten siirtyessä Japanin puolelle, sovelluspuoli kärsi tästä.
Ymmärryspuolen perfektionismiin toki törmää Okinawallakin.
"Onko esimerkiksi Sensei Nagayaman tuomat muutokset mielestäsi huonontanut karatea? Hänhän muutti hyvinkin oleellisesti tekniikoiden suoritus tapaa tuodessaa lantiokierrot mukaan.
Oma mielitpiteeni on että nykytapa ottaa lantio mukaan on melkolailla parempi kuin se vanha lantio aina eteen tapa."
Nakayama "toi" lantiokierron karateen? Mistä lähtien? Okinawalaisissa tyyleissä lantion ja keskivartalon (gamaku) käyttö (kierto, "ravistus", jopa kumarrus) on kaiken voimantuoton pääperusta, tietenkin painonsiirron ohella. "Lantio aina eteen" -tapa on yleisin lähinnä muutamissa Shotokan-faktioissa, mutta okinawalaisissa tyyleissä sitä ei juurikaan näe.
Menisin jopa niin pitkälle, että pitäisin okinawalaisen karaten tärkeimpänä tunnusmerkkinä hyvin voimakasta ja räjähtävää lantion- ja keskivartalon käyttöä.Olen aika samaa mieltä JMH:n kanssa, että eipä nuo pojat varmaan ihan nöpön nuukia olleet millä nimellä tekniikoita nimitettiin, kunhan toimivat. Sitä lähinnä kritisoin kun kiistelitte tuolla jossain aikaisemmin kutsuako jotain potkua mawashigeriksi vai kallistetuksi maigeriksi, on lähinnä sitä itse asian unohtavaa semantiikkaa joka on nimenomaan tullut karateen sen liiallisen koulumaisuuden takia. Eiköhän se karaten "yhteiskuntakelpoistaminen " ja opetuksen järjestelmällistyminen ( onkohan tuo edes oikea sana ) tuonut sen nipottamisen mikä uhkaa jättää alleen ne tärkeimmät asiat. Kyllähän se varmasti jo alkoi Itosun katan pilkkomisilla ja Funagoshin vyöjärjestelmästä nuo muutokset joilla ei ole tekniikan toimivuuden kannalta mitään virkaa. Eikä Nagayama mitään sinänsä uutta keksinyt tai muuttanut, hänhän vain osasi purkaa osiin ja esittää hieman "tieteellisemmin " sen mitä oli tehty jo aiemmin. Ja samaa mieltä olen, että okinawan miehet olivat perfektionisteja nimenomaan ymmärryksen suhteen, ettei tehty "hauki on kala" harjoituksia vaan asiat piti sisäistää, ei muodon nippelitarkkuus sinänsä. Shotokanhan on vienyt tämän nipottamisen ja liioitellun muodon painottamisen varmaankin pisimmälle, mutta siksi kai siitä onkin muodostunut niin suosittu " harrastus ". Katsoppa vaikka vanhoista kirjoista vanhojen partojen zenkutzudachia tai muita asentoja, niin vaikea on ymmärtää, mistä nykyiset ovat tulleet. En kritisoi muutosta tai kehitystä sinänsä kunhan se palvelee itse ajatusta, mutta muutokset muodon ehdoilla alkaa tässä iässä jo korpeamaan. Varsinkin kun tieto valuu tänne suomeen saakka, ei juuri kukaan pysty perustelemaan miksi muutos on tehty.
- Jorma666
Kerrankin asiaa!
Itsepuolustusta ei opi akateemisesti analysoimalla, vaan harjoittelemalla ahkerasti. - 3.kyu
Tästä pikkudetaljien jaarittelusta voidaan tietty olla montaa mieltä. Tässä omani:
Kun treenaa tekniikoita/lajia on aika lailla yksi ja sama miksikä sitä tekniikkaa kutsuu. Tietysti vyökokeessa on tunnettava tekniikat nimeltä. Voi tulla vaikeuksia jos joutuu koko ajan kurkkimaan mitä vierustoveri tekee. Potku on jalalla tehtävä tekniikka ja lyönti kädellä. Loput jotain siltä väliltä.
Homma meneekin astetta perverssimmäksi kun viimein ja vihdoin pääsee siihen mihin kaikki tahtovat: treenien vetäjäksi. Tässä vaiheessa on jo hieman hyötyä siitä että on viilannut sitä kuuluisaa pilkkua. Koskaan ei tiedä mitä ihmiset kysyvät.
Itse olen törmännyt (liian) usein ylempivöisiin harrastajiin joiden vakio vastaus on 'en tiedä' tai 'no, näin meillä vaan tämä tehdään'. Itse olen yrittänyt tuota vältellä aina. Jos en jotain asiaa tiedä, kysyn ylemmiltä ja jos se ei sillä selviä täytyy katsoa kirjoista tai kysyä keskustelupalstoilta.
Ja joskus nuo asiat mitä ihmiset kysyvät, voivat olla aika mielenkiintoisia.... joskus joutuu ihan miettimään tosissaan mitä nyt tälläkin ajetaan takaa kun eipä ole tuo koskaan tullut omaan mieleenikään.
Parasta näissä lajeissa on se kun salille tulee jonkun toisen lajin harrastaja. Siinä tahtoo yökin jo tulla kun vaihdetaan ajatuksia ja ideoita eri tekniikoista.- ohjaajakin
Toki ohjaajana tiedän miten joku tekniikka pitää vyökokeissa tehdä, tiedän tarkat nimet ja nippelit. Alkuperäinen kritiikkini koskikin vain sitä, että tästä pelkästään vyökokeisiin tähtäävästä muoto-opetuksesta tehdään se ainoa tärkeä asia. Harjoitellaan kyllä, muttei tiedetä mitä ja miksi. Muuten kun tietysti siksi, että saadaan se seuraava vyö.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomalaiset nuoret Eu:n köyhimpiä?
Suomalaisen nuoren varallisuus keskimäärin 5000e. Eu:ssa keskimäärin 25 000e.1551263- 881174
Sofia teki aika pahat oharit
Leikkiikö Sofia kansainvälistä kosmopoliittia vai menikö rehdisti pupu pöksyyn, kun perui viestillä tulonsa puoli tunti2051080- 65882
- 57632
- 52553
- 32548
Muiden vaikutus
Oletko antanut muiden vaikuttaa mielipiteisiisi, tunteisiini tai valintoihisi suhteessa kaivattuusi?79509No tavallaan seuraava kohtaaminen on käänteentekevä
Koska sanon sulle että rakastan sua. On aika. Pösilö.29474- 45467