Minulla on laskettu aika marraskuun lopussa, ensimmäinen synnytys siis kyseessä. En ole asiaa vielä pahemmin ajatellut. Neuvolan tarjoamaan perhevalmennukseen olemme kyllä miehen kanssa menossa.
Olen pienestä pitäen pelännyt synnytystä. Olen kuitenkin työssä hoitoalalla ja olen nähnyt monia synnytyksiä, joten tiedän suunnilleen miten synnytys erilaisissa tilanteissa etenee. Uskon selviäväni synnytyksestä enkä enää koe pelkääväni sitä niin paljoa kuin nuorempana. Tästä huolimatta en kuitenkaan vielä halua ajatella itse synnytystä ja sen kulkua. Ehkä siis kuitenkin alitajuisesti pelkään niin paljon?
Miten muilla?
Olen pienestä pitäen pelännyt synnytystä. Olen kuitenkin työssä hoitoalalla ja olen nähnyt monia synnytyksiä, joten tiedän suunnilleen miten synnytys erilaisissa tilanteissa etenee. Uskon selviäväni synnytyksestä enkä enää koe pelkääväni sitä niin paljoa kuin nuorempana. Tästä huolimatta en kuitenkaan vielä halua ajatella itse synnytystä ja sen kulkua. Ehkä siis kuitenkin alitajuisesti pelkään niin paljon?
Miten muilla?
Vastaukset 3
Vanhimmat
en kyllä ole vielä edes raskaana, vauvaa kylläkin yritetään. mä olen kans aina pelännyt synnytystä ja usein olen miettinytkin miten selviän siitä. muutaman kerran kun on menkat ollu myöhässä iskee jonkinmoinen paniikki että nyt olen raskaana ja enää ei voi perua ja on pakko synnyttää. mutta sitten taas rauhotan itteni ajatuksella että kyllä siitä selviää kun muutkin on selvinneet. en tiiä mitä tää on, kai ihan luonnollista sillä onhan synnytys minulle ainakin vielä vieras asia. olen kyllä ajatellut ottaa yhteyttä pelkopolille sitten jos ja kun asia on ajankohtainen. tsemppiä sinulle tulevaan koitokseen! kaikki menee varmasti ihan hyvin lopulta.
Hei!
Synnytyksestäni on nyt kulunut viikon verran. Kyseessä oli ensimmäinen lapsi, ja voin ainakin omasta kokemuksestani todeta, etten olisi voinut valmistautua synnytykseen mitenkään.
No, tietysti kassi oli pakattuna sairaalaan lähtöä varten hyvissä ajoin, ja koitin pitää hiukan kuntoa yllä kävelemällä ja jumppailemalla, mutta itse synnytys menee miten menee, ennakkoon on turha murehtia!
Itselleni kävi niin, että normaali alatiesynnytys muuttui epäonnistuneen imukuppiyrityksen jälkeen hätäsektioksi. Vaikka tilanne jälkeenpäin ajatellen olisi voinut olla pelottavakin, en saanut siitä mitään traumoja. On vain luotettava siihen, että henkilökunta osaa asiansa, ja hoitaa sekä äitiä että syntyvää vauvaa parhaalla mahdollisella tavalla.
Me emme valmistautuneet mitenkään. Lapsi tuli tunnin varoitusajalla eikä mitään mukaan otettu. Isukki toi sitten seuraavana päivänä mitä huomasin tarvitsevani. Eipä siellä sairaalassa lopulta paljon tarvinnut muuta kuin hygieenia tavaroita.
Ei käyty edes sairaalassa tutustumassa. Paikka kävi kyllä tutuksi siellä ollessa =) Pikkanen tulee kun on tullakseen, mitä sitä huolehtimaan.