kun taas aikuinen lapseni löi luurin korvaani,kun en just taipunut hänen tahtoonsa.Onko teillä kanssa ihmiset moista tapahtunut?Sielua kirvelee,kun hänellä oli taas niin lapsellinen päähänpisto joka olisi oitis pitänyt hyväkstä.Jouduin olemaan tiukkana,kun tiedän,että se on hänelle parempi ratkaisu pitemmällä aikavälillä,mutta en saanut tuotua kantaani julki,kun luuri rävähti korvaan ja puhelin on nyt suljettu.
Mitä pitäis tehdä?
Mitä pitäis tehdä?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Asiallisesti miksi tässä tilanteessa joudut päättämään näin. Ei ne perustelut aina läpi mene, opettavat toivottavasti nuorisoa myös osaltaan perustelemaan omia näkemyksiään. Keskusteluissa taikka tiukoissa neuvotteluissa nuorison kanssa olen antanut itselleni säännön. Johda tämä johonkin ja mieluummin molempia osapuolia tyydyttävään päätökseen.
oletko onnistunut pääsemään joskus voitonpuolelle,koska vanhempana näet asiat avarammin?
Olisin päässyt voiton puolelle. Yleensä asiat on ratkaistu. Se on se voitto.
Sinun rahoistasi tai sinun omaisuudestasi tai sinun hyväksikäytöstäsi, niin silloin tietysti pidät puolesi. Jos taas sellaisista hänen päätäntävallassaan olevista asioista, jotka kuuluvat hänelle itselleen, niin silloin ne pitää vain hyväksyä. Jokainen sukupolvi haluaa tehdä samat virheet itse uudelleen. Ei siinä äitiä tai isää paljon kuunnella.
Kuten yleensä.
Sehän oli ystävällisesti sanottu!
Rakkaus ja viha kulkee käsikkäin...
Olen huomannut...
ei ole kyse vaan paljon vakavammista asioista.
Itse asiassa 4lapsestani kahdella ei ole kykyä keskustella,kun taas kahdella muulla on.
Kaikki lapset ovat saaneet saman rakkauden ja saavat edelleen,mutta toisilla se vaatii enemmän,koska itse tekevät valinnat.
Vanhin on 28. Ei oikein anna minulle anteeksi eroa hänen isästää vaikka tietää syyn..
Meillä on oikeasti sellainen viha, rakkaus suhde.
Ilman toisiamme emme tule toimeen vaikka paljon erimielisyyksiäkin on..
Elämä ei ole oikeudenmukaista. Se on asia, joka täytyy vain kestää. Rakkautta ei aina saa takaisin niin surullista kuin se onkin.
Nuorena minulla oli tuttavana vanha nainen, joka sanoi tämän viisauden: "Elämä ei ole oikeudenmukaista". - Nuorelle ihmiselle se oli tietysti kovaa kuultavaa. Se auttoi kuitenkin ainakin minua kestämään ja ymmärtämään monia pettymyksiä, jotka elämä toi tielleni.
päättää omista asioistaan. Ei kannata riidellä, itse kolmen lapsen äitinä olen tullut siihen tulokseen , että jokainen tekee virheitä, niin lapset kuin aikuisetkin.
Antaa lasten tehdä omat virheensä ja voihan olla että ne eivät virheitä olekaan.
Nykyään nuoret ovat yllättävän hyviä tekemään ihan omia ratkaisujaan, ja useimmiten he pystyvät myös tekemään niitä oikeita ratkaisuja.
Luurin korvaan lyöminen on ikävä asia, mutta oletko varma, että oma ratkaisusi olisi ollut hänelle parempi kuin hänen omansa?
Itse en juurikaan puutu omien kahden jo kotoa lähteneen lapseni ratkaisuihin, vaikka joskus ne ovatkin tuntuneet kaikkea muuta kuin järkeviltä.
Olen kuitenkin huomannut että heillä menee todella hyvin ja he ovat onnellisia, ja käyvät kotona vähän väliä meitä "vanhuksia" katsomassa.
Minkäänlaista riitaa ei ole koskaan ollut, erimielisyydet on ratkaistu puhumalla ja minä kyllä kunnioitan myös lasteni ajatuksia.
Totta kai olen ajatellut monistakin asioista eri tavalla, olen kyllä sanonut oman kantani, mutta he ovat kuitenkin saaneet tehdä ihan itse omat päätöksensä. Ja ainakin tähän asti kaikki on mennyt vallan mainiosti.
Anna ajan kulua, kyllä lapsesi yhteyttä ottaa jossakin vaiheessa, ja yritä olla liikaa puuttumatta hänen elämäänsä jos hän jo aikuinen on.....Anna hänelle se oma vapaus tehdä omia vaikka vääriäkin ratkaisujaan.
Kyllä aika opettaa, ja uhma häviää kun annat hänelle vapauden ajatella omilla aivoillaan..
Opettele ajatelemaan, että hän todellakin on jo aikuinen, ja silloin hän on itse vastuussa teoistaan.
Vaikka ne lapset ovatkin aina lapsia äidin mielestä, vaikka olisivat minkä ikäisiä hyvänsä:))
näkökanta Marion,mutta kun tässä on pieni lapsenlapsi yhtenä osapuolena.Ikinä en ole puuttunut lasteni intiimiin elämään.ensimmäinen lapseni muutti omaan kämppään 16v koulun takia ja pärjäsi ja pärjää edelleen.
Toisella oli alkukankeutta ja luuri lensi korvaani ja lentää edelleen jos ei mene mieliksi.
En kertakaikkiaan kestä riitoja,vaan aina anelen anteeksi ja luovutan,mutta nyt en voi.
kun ei tiedä mikä on vikana niin on vaikea antaa mitään neuvojakaan..
Toivon kuitenkin että lapsesi pärjää elämässään ja että te tulette toimeen keskenänne. Lapsenlapsi on tietenkin aina otettava huomioon, silloin nuorten on ainakin hänen vuoksensa yritettävä tehdä ne oikeat ratkaisut....
Itselläni nuorimman pojan kanssa meillä on kovia yhteenottoja välillä, mutta me olemme molemmat sellaisia huumorintajuisia otuksia että sitten loppujen lopuksi isokin riita muuttuu hauskanpidoksi ja pilailuksi :))
Ja poika on sellainen että sitten metelin päätteeksi aina sanoo että " anna anteeksi".
Hitsi - vaikka olisin itse väärässä niin hän kuitenkin pyytää anteeksi, silloin minä aina tunnen itseni aasiksi, en koskaan ehdi pyytää ensin anteeksi. :))
Se anteeksipyytäminen on ihan hyvä asia, mutta jos vain sinä anelet ja pyydät anteeksi, niin silloinhan lapsesi kuvittelee että hän saa aina tahtonsa läpi.
Älä anele, äläkä pyytele anteeksi jos sinussa ei ole syytä ollut.
Pysy lujana jos asia on todella vakava.
Äläkä riitele, jos lapsesi aloittaa riidan puhelimessa - laita luuri kiinni itse, silloin hänkin huomaa ettet ole ihan johdateltavissa.
Minähän en ole mikään asiantuntija muuta kuin kolmen oman lapsen kanssa itseoppinut "sykolooki" :))
Voi olla että neuvoni ovat päin honkia koska en tiedä tilannetta - mutta pidän sinule peukkuja pystyssä että kaikki menee kuitenkin hyvin :))
Tunteella ja taitavasti.
Illanjatkoa. Mulla projektiruoka vaatii nyt kaiken huomion.
punajuuripihvejä :)))))
Hauskaa illan jatkoa - minä lähden saunaan :DDD
Saamarin hankalaa oli. Viimeiset olis kyllä kelvannu keittokirjan kanteen.
Sinä kun olet homejuuston ystävä, niin oletko kokeillut suuresta keitetystä punajuuresta lohkottujen viipaleiden päälle sitä laittaa, sitä homejuustoa. Nam.
pistä kuule itse vain homejuustoa niiden pihviesi päälle - otan pihvini ilman homejuustoa KIITOS :))))
Punajuuri on kyllä hyvää...
Marion et pidä homejuustosta....mie laitan sitä melkein...tuota hmm..marjapuuroonkin..:)
En vain voi sietää sen hajuakaan.....
Mä olen syönyt etanoita ja vaikka mitä mönkiäisiä, mutta homejuusto kieltäytyy menemästä kurkustani alas HITSI SEHÄN ON HOMEESSA - en syö homehtunutta leipääkään saati sitten jotakin juustoa joka on tahallaan homeutettu KRÄÄK.....
Et kai nyt sentään marjapuuroon...... :))))
kamalaa se oli minustakin alussa, mutta kun siihen tottui niin nyt sitä EI VOI vastustaa...
Siitä vain pikkuhipaisu ensin hapankorpun päälle..kyllä se siitä...:)
Ovat periaatteessa homeessa. Ajattele piparkakkua ja homejuustoa sen päällä. Njam. Kokeile myös suklaalevyn päälle. No toi oli joke.
ja kerro kuinka pahamielei sinulle tuli hänen rumasta käytöksestään, ja kerro lisäksi perustellen kantasi kyseessä olleeseen asiaan...yleensä lapset ymmärtävät järkipuhetta..kerro myö, että voisimmeko ensi kerralla käsitellä asiaa kun olemme saman pöydän äärellä...onnea matkaan..:)
Minkä ikäinen sinun aikuisesi on..?
Paha mieli jää yleensä selvittämättömistä asioista...ja väärinkäsityksistä, puolin ja toisin..
olisikin helppo juttu hoitaa,jos sais viestit meneen perille.Lähetin pitkän meilin,mutta ei ole vastausta kuulunut.Lapseni on 23v akateemisessa koulutuksessa loppusuoralla ja pieni lapsi hoidettavana.Vaaria ja mummoa tarvitaan paljon.Itse olen huumorintajuinen,mutta lapseni tosikko.Lukion keskiarvo oli 9.7 ja älliä pitkä rivi ja kovalla työllä hankittu ei luonnonlahjakkuudella.
vastuu,EI SINUN!
Muista, että lapsesi elää omaa elämäänsä ja sinä omaasi. Me emme ole vastuussa täysi-ikäisten lapsiemme valinnoista. Itse olen antanut aikuisen lapseni velkaantua (kohtuullisesti).. luottokortti yms. asiat ja myös vastata näistä "omista mokista" tulematta vastaan puolitiehen.
Vaikka jälkiviisaus tuntuukin joskus pahalta, niin kuitenkin olen hänelle joskus sanonut, että "mitäs mä sanoin" ja saanut hänet ymmärtämään sen tosiasian, että "aikuisella" on jo se elämänkokemus ja tietämys tietyistä asioista.
Hyvä vain antaa heille "valinnan vapaus" elääkkö elämää vaikeamman kautta, vaiko uskoa joskus vanhempaa.
itselläni on tyttö joka tekee samanlaisia juttuja,mutta koska uhkaa lopettaa opiskelut ym. on pakko suostua oikkuihin.Olemme niinpaljon häntä auttaneet ,ettei voi enää luovuttaa.Tietysti olemme hölmöjä,mutta minkäs teet.
Niinpä, mutta joskus on vedettävä raja johonkin. Koska muuten hän ikuisesti käyttää hyväksi sinun hyvyyttäsi. On se monet kerrat ollut äidin sydän "vereslihalla", kun on pitänyt pysyä päätöksessä ja sanoa EI. Vaikka edessä on lapsen anovat silmät ja huulilla sana "äiti"..
Rakkautta se on EI:n sanominenkin, ehkä vaikeaa, mutta ajanmittaan palkitsevaa.
ystävät,kun sain neuvoja.Yritän laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.Kait se elämä voittaa.
kasvattanut:D