Sairastettu masennus?

Olen myöskin taannoin laittanut adoptiohakemuksen vireille. Koska elämäntilanteeni (lue taloudellinen tilanteeni) ei parantunutkaan niin kuin olin sen laskenut- onnettomuuteen joutumiseni vuoksi-, jouduin jäädyttämään adoption joksikin aikaa. Myöhemmin onnettomuuden jälkiseurauksena sairastuin masennukseen. Onneksi kuitenkin olin sen verran varovainen, etten maininnut masennusta seuraavassa tapaamisessani adoptioviranomaisten kanssa, vaan uskoen vaistojani pidin masennuksen salassa. Nyt kun kerroit, että teiltä on masennuksen takia evätty adoptio-oikeus,kävi mielessäni, että luojan kiitos uskoin vaistojani. (Masennukseni on vähitellen poistunut tilanteen selvittyä, mutta aivan varmasti siihen tarttuisivat viranomaiset, jos sen olisin johonkin kirjannut.)
Tuntuu todella typerältä, että mm. adoptioviranomaiset ovat niin omassa maailmoissaan, heillä ei taida olla oikeata käsitystä elämän kaikista sävyistä, vaan siellä täytyy vanhempienkin ikiäänkuin esittää jonkinlaista sievistelevää kuvaa omasta elämästään. Olin täysin todenmukainen eräässäkin haastattelutilanteessa ja virkamies totesi kummastuneena, että sinä olet ainakin rehellinen!! Omalta osaltani(onneksi!) tilanne sai lopulta hyvän käänteen, mutta mieleeni jäi, että samanlaista virhetta täytyy varoa, täysin rehellinen ei kannata aina olla.

varovainen kirjoitti:

Olen myöskin taannoin laittanut adoptiohakemuksen vireille. Koska elämäntilanteeni (lue taloudellinen tilanteeni) ei parantunutkaan niin kuin olin sen laskenut- onnettomuuteen joutumiseni vuoksi-, jouduin jäädyttämään adoption joksikin aikaa. Myöhemmin onnettomuuden jälkiseurauksena sairastuin masennukseen. Onneksi kuitenkin olin sen verran varovainen, etten maininnut masennusta seuraavassa tapaamisessani adoptioviranomaisten kanssa, vaan uskoen vaistojani pidin masennuksen salassa. Nyt kun kerroit, että teiltä on masennuksen takia evätty adoptio-oikeus,kävi mielessäni, että luojan kiitos uskoin vaistojani. (Masennukseni on vähitellen poistunut tilanteen selvittyä, mutta aivan varmasti siihen tarttuisivat viranomaiset, jos sen olisin johonkin kirjannut.)
Tuntuu todella typerältä, että mm. adoptioviranomaiset ovat niin omassa maailmoissaan, heillä ei taida olla oikeata käsitystä elämän kaikista sävyistä, vaan siellä täytyy vanhempienkin ikiäänkuin esittää jonkinlaista sievistelevää kuvaa omasta elämästään. Olin täysin todenmukainen eräässäkin haastattelutilanteessa ja virkamies totesi kummastuneena, että sinä olet ainakin rehellinen!! Omalta osaltani(onneksi!) tilanne sai lopulta hyvän käänteen, mutta mieleeni jäi, että samanlaista virhetta täytyy varoa, täysin rehellinen ei kannata aina olla.

ne koskaan mistään selville masennuksestasi?lääkärintodistushan pitää toimittaa?kyselin asiasta tai lähinnä paniikkihäiriöstä aikasemmin samalla nimimerkillä.