Miten te, joilla on ollut parisuhteessa pettämistä ja olette kuitenkin asian sopineet ja jatkaneet suhdetta olette pystyneet aloittamaan ns.puhtaalta pöydältä?
Itselläni tyttöystävä petti vuosia sitten, sanoi syyksi suhteemme kriisin, että olin silloin välinpitämätön. Voi ollakkin, että en tarpeeksi osoittanut huomiota, mutta sitä en voi ymmärtää, että jos on kriisi, että heti hypätään toisen kanssa punkkaan. Kriisin keskellä itse mietin asioita jne.
Saimme aikanamme asian sovittua ja TIEDÄN, että hän ei ole enää sen jälkeen pettänyt. Itseasiassa hän hokee sitä kuinka rakastaa ja haluaa naimisiin. Kuitenkin, siitä jäi minulle "paha maku suuhun"; EN VAAN PYSTY, vaikka kuinka haluaisin, luottamaan häneen täysin. Meneeköhän tälläinen fiilis ikinä ohi? Kai mulla on sen verta huono itsetunto, että olen epäilemässä joka käänteessä.
Olen tullut siinä paranoidiseksi, että jos hän jonnekkin kavereiden kanssa lähtee, että taas hän pettää minua. Tuntuu, että aina tuo asia kalvaa jossain alitajunnassa, että jos hän kuitenkin joskus...Vaikka kys.asiasta on jo vuosia.
Toisaalta olen yrittänyt ajatella asian näin, että ihmistä ei voi omistaa, jos toinen pettää niin se pettää. Paitsi, että toista kertaa en anteeksi enää antaisi.
Onko kellään tälläsestä kokemusta? Miten olette saanneet suhteenne taas toimimaan?
Itselläni tyttöystävä petti vuosia sitten, sanoi syyksi suhteemme kriisin, että olin silloin välinpitämätön. Voi ollakkin, että en tarpeeksi osoittanut huomiota, mutta sitä en voi ymmärtää, että jos on kriisi, että heti hypätään toisen kanssa punkkaan. Kriisin keskellä itse mietin asioita jne.
Saimme aikanamme asian sovittua ja TIEDÄN, että hän ei ole enää sen jälkeen pettänyt. Itseasiassa hän hokee sitä kuinka rakastaa ja haluaa naimisiin. Kuitenkin, siitä jäi minulle "paha maku suuhun"; EN VAAN PYSTY, vaikka kuinka haluaisin, luottamaan häneen täysin. Meneeköhän tälläinen fiilis ikinä ohi? Kai mulla on sen verta huono itsetunto, että olen epäilemässä joka käänteessä.
Olen tullut siinä paranoidiseksi, että jos hän jonnekkin kavereiden kanssa lähtee, että taas hän pettää minua. Tuntuu, että aina tuo asia kalvaa jossain alitajunnassa, että jos hän kuitenkin joskus...Vaikka kys.asiasta on jo vuosia.
Toisaalta olen yrittänyt ajatella asian näin, että ihmistä ei voi omistaa, jos toinen pettää niin se pettää. Paitsi, että toista kertaa en anteeksi enää antaisi.
Onko kellään tälläsestä kokemusta? Miten olette saanneet suhteenne taas toimimaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Fyysinen uskollisuus on simppeliä, ainakin itselleni. Jollain palstalla oli joskus pohdiskelua siitä missä raja menee, onko pettämistä jos suutelee toisen kanssa. Sen sijaan henkinen uskollisuus, mitä se on? Itse koen helpottavaksi jakaa ajatuksia parisuhteesta jonkun ulkopuolisen ihmisen kanssa. Ystävien tarkoitus on tukea, ei repiä.
Sekavassa ihmissuhteessa ei kannata yrittää viihtyä jos kärsii, peleissäkin yleensä pelataan molemmat samoilla säännöillä. Itse pidän epäluotettavan ihmisen merkkinä jo sitä että myöhästyy sovitusta tapaamisesta ilman pätevää syytä, selitystaidon mestarit ovat asia erikseen.
.. itselläni ja ympärilläni (miksi niin moni pettää???) ja näiden kokemusten perusteella sanon, olet ryhtymässä melkein mahdottomaan.
Kuten itsekin sanoit, epäilet häntä kaiken aikaa - eli luottamus on mennyt. Ilman luottamusta EI valitettavasti pysty tasapainoiseen suhteeseen.
Mutta sitten taas, aina kannattaa muistaa, että se mikä ei onnistu muilla, ei välttämättä tarkoita etteikö se onnistuisi sinullakaan. Kovalla työllä voisitte onnistua, paljon keskusteluja, ehkä jopa terapiaa - mutta mitäs sitten jos hän jälleen pettääkin??? Oletko valmis käymään läpi sen tuskan jälleen???
Tärkeintä on se, että rakastaa toisiansa. Joskus tosin on parempi luopua rakkaimmastansa kuin vain aiheuttaa loputonta kipua molemmille.
oman sydämen ääntä--
Jos on rakkautta - kannattaa jatkaa
Jos tunteet on kuolleet - on järkevää lopettaa
Näin mä ainakin toimisin
Kokemusta on. En ainakaan itse pysty antamaan anteeksi jos toinen pettää. Alitajuntaan se jää ja itseään vaan tulevaisuudessa kiusaa, kun epäilee toista aika ajoin (vaikka siihen ei syytä olisikaan...)
Mun mielestä jotain on peruuttamattomasti rikki kun toinen/molemmat pettää. Sille ei voi mitään. Siksikin olen niin ehdoton siinä että en pettämistä hyväksy enkä sitä tee.
Silti, jotkut voivat saada luottamuksen takaisin vaikka se paljon vaatiikin. Itse tiedät parhaiten kuulutteko niihin vai ette. Onnea ja voimia mitä sitten päätätkin!
Minua petettiin ja tein saman itse myöhemmin perässä. En kestänyt sitä vaikka väitin kestäväni, ei kestänyt toinenkaan. Reilun viiden vuoden suhde katkesi juuri.