Uskaltaako joku kirjoittaa tähän galluppiin.
Nimiä ei tarvi eikä nimimerkkejä. Nimettömänä nyt itsekin
-Mulla on yks asia mitä en haluis muistaa. Olin nimittäin kerran putkassa (nainen- silloin 25-v.)
-toinen kerta oli se, kun ex-ukon kanssa tapeltiin kännissä, ja naapuri soitti poliisit. Mitään sen pahempaa ei tapahtunut, onneksi...
Nimiä ei tarvi eikä nimimerkkejä. Nimettömänä nyt itsekin
-Mulla on yks asia mitä en haluis muistaa. Olin nimittäin kerran putkassa (nainen- silloin 25-v.)
-toinen kerta oli se, kun ex-ukon kanssa tapeltiin kännissä, ja naapuri soitti poliisit. Mitään sen pahempaa ei tapahtunut, onneksi...
Vastaukset 16
Vanhimmat
sama viesti taas lähti kahteen kertaan???
...
-Kävin "Mafian" pöydässä iskemässä naisia.
-Tappelin itseä puolimetriä pidemmän koripalloilijan kanssa. Löysin itseni ravintolan lattialta.
-Heiluttelin munia kaupungin keskustassa ja vietiin putkaan.
Oikeen mukavia muistoja.. =(
varmaan noi väkivaltaisuudet.
Puukotin kaveria, josta en muita mitään.
Kerrottiin jälkeenpäin, ja vieläkään en usko.
Hyökkäsin poliisin kimppuun kirveen kanssa, siitäkään en muista mitään mutta ainakin poliisit hakkasivat minut aika perusteellisesti.
Mitäs vielä.....
Keskussairaalassa hyökkäsin kahden hoitajan kimppuun ja sain syytteen siitäkin.
Niin, ja vedin ambulanssikuskia turpaan.
Ja taitaa menneisyydessä löytyä kaikkea kummaa.
Tällaistako tarkoitit?
tuttavutta aikamoisessa hiprakassa työtuttuni miehen kanssa, joka olikin poliisi.Sen sain kuulla myöhemmin.
Juttelin ummet ja lammet, pikku "rötökseni" ja vielä naureskelin niille. Mahtoi olla miehellä hauskaa...
Kyllä vois kontrolli olla jotenkuten hallussa pienessä maistissakin.
Pikkujoulut eräässä hienossa hotellissa.Mokailija en ollut minä, vaan tj. Oksensi lautaselle tekarinsa ja tarjoilija vei lautasen pois sen kummemmin katsomatta...Niitä haettiin sitten jostain roskiksesta yöllä. Yök!
Ajauduin autolla kännissä huomaamattani vastaantulevien kaistalle ja jouduin kolariin; 2 kuollutta 1 halvaantunut.
Sain haimatulehduksen pitkään jatkuvan juopottelun seurauksena vaikka minua oli varoitettu.
Kerran satuin ottamaan ottamaan tavallista piekemmat pierut juuri ennen kuin sossunämmät tulivat. Väittivät etten pysty huolehtimaan lapsestani ja pikku tyttöni huostaaotettiin. Siitä on jo kaksi vuotta mutta en vieläkään pysty hyväksymään pillupoliisejen asiatonta toimenpidettä ja joudun juomaan heidän vuokseen suruuni.
Kyläpolliisi tuli vastaan ja kyseli onkos tullu maisteltua ja olekkos kännissä? "En tietenkään, vastasin".
"Juu, ei meiän isi oo kännissä, ku vasta puol pulloo on juonu" vastas pikkupoika takapenkiltä. Et silleen.
Vitsinä kulkee, mutta tosi tapaus on!
Poikani väittää että sai koko nuoruutensa kärsiä juomisestani... Että perheväkivalta ja häpeä olisivat johtaneet siihen, että hän on nyt kolmatta vuotta mielisairaalassa ja ikää on 21. Minä en oikein usko että asia niin on (hän on tavallista heikkohermoisempi ollut aina) mutta myönnän kyllä, että muutama kerta on tullut mokattua. Nykyisin juon pelkästään keskiolutta enkä koske väkeviin. Homma on hanskassa.
revittyäni ravintolassa (mies)tarjoilijan takin. Kymmeniä rattijuopumuksia; en koskaan jäänyt kiinni mutta ei se asiaa kummemmaksi tee. Lukemattomia muistinmenetyksiä, joiden aikana (ystävällisten silminnäkijöiden kertomaa) on tullut yritetyksi vieraiden naisten sänkyyn aviomiehen aikana, saaduksi turpiin, kaatuilluksi (niin että yhteen aikaan kaikista paremmista housuista oli aina polvet puhki), haukutuksi tutut, puolitutut ja ventovieraat. Ravintoloista uloslentoja. Muutama juoppohulluuskohtaus joiden aikana olen luullut olevani milloin missäkin. Oman osoitteen unohtaminen taksissa. Tuntikausien analyyttisiä puheluja ystäville klo 02-04. Käytävällä mappi tyynynä nukkumista koulutuskeskuksessa, kun huoneen avain oli hukkunut. Yrjöilyä autoihin ja joka paikkaan, vaatekomeron ja wc:n sekoittamista keskenään. Kammottavia yksinäisiä öitä kylmää hikeä pursuten, vatsa tyhjäksi oksenneltuna, uskaltamatta/kykenemättä nukkumaan, toivoen ettei aamu ikinä tulisi. Ja niin edelleen ja niin edelleen.
Sellaista on tuliliemen tuttavan elämä. Ei sinun kannata itse kokea kaikkea tätä, minä olen jo kokenut sen eikä se kannata.
Oltiin Mallorcalla, joskus 80-luvun alkupuolella.
Kaikilla niin helvetin hauskaa, ja anopilla erityisesti. Heräs aamulla siivouskomerosta, kun ei löytänyt huonettaan. Sieltä kömpi aamulla,huh.
Me taas oltiin sammahdettu eteiseen, ja itse olin veilä oksentanut.Oli kiva herätä ensimmäisen ulkomaan matkan aamuna. Vieläkin hävettää!
ihan omalla nimmarilla. Ajatelkaa mitä haluatte!
Ei nyt ole kauheen paha,mutta hävettää kummiskin.
Monen vuoden takaa.
Isän 50-v. synttärit, joissa olin tarjoilijana, koska ammattini rav.ala. Olin siinä äidin kanssa laittanut valmiiksi kaikki syötävät yms ja juotavat ja hommattu hauska suihkulähde, jossa viina virtasi...Tämä tarjoilijatytär=minä sitten innostuin maistelemaan isän tekemää sekoitusta niin, että olin ensimmäisenä potslojoo makkarissa nukkumassa. No, ei se muiden juhlintaa häirinnyt, mutta itsellä oli kamala morkkis.Isä ei onneksi ollut vihainen...
Koko mun viimenen retkahdus oli yhtä mokaa ja kun sitä rupee miettimään, niin vieläki hikee pusoo ja mieli tekee kiroilla.
Mulla oli takana kaks vuotta raittista kautta ja sit ku mä join niin ois luullu et maapallon vihonviimeset viinat oli menossa. Mä join iteltäni jalat alta, iskin turpani lattialistaan sillä tuloksella, et puol päätä oli mustana.
Hitto, mä olin kamalan näkönen ja pitkään.
Onhan sitä tietysti kertyny jotain pienempääki sälää: kerran naapuri joutu avaamaan mulle oven ku ei löytyny sitä avaimenreikää. Oli tuskaa tervehtii tätä avuliasta naapuria jälkeen päin.
Tämmöstä pientä.
Mut tossa viimesessä retkahduksessa oli jotain hyvääki. Tuntuu, et mä sain siitä motivaatiota roppakaupalla pysytellä raittiina kaikin keinoin. Se pelästytti mut.
Valko-Venäjällä on talviurheilukeskus, jossa on pidetty MM-tason kilpailuja, ja sitä keskusta piti päästä katsomaan kesällä. Tietysti kiipeämään uhokännissä korkeimman hyppyrimäen huipulle katsomaan maisemia. Perässä kömysi vielä isommassa uhokännissä lauma ruotsalaisia. Siellä lähtötasanteella sitten steppasi ukkolauma huikalla jotain mökeltäen. Yksi svenski horjahti ja meni kerien kuin hyrrä koko mäen alas asti. Alhaalta kuului möykkä, kun svenski oli jo pystyssä ja heilutteli käsiään, että ei tässä kuinkaan käynyt.
Toinen umpihumalainen svenski sai ahaa-elämyksen, että tuo pitää kokea, ja perään.
Seuraavana päivänä Minskissä svenskit olivat ylen hiljaisia kärräillessään sitä toista urheilijaa, jolta koipi sojotti eteenpäin täydessä kipsissä.