Mietin tässä että miten abortin "tekijään" suhtaudutaan sairaalassa?
Tai ne lääkärit keiden kanssa abortista jutellaan ja päädytään mihin hyvänsä..?
Saako sitä osakseen pahoja sanoja tai katseita?
Tai ne lääkärit keiden kanssa abortista jutellaan ja päädytään mihin hyvänsä..?
Saako sitä osakseen pahoja sanoja tai katseita?
Vastaukset 11
Vanhimmat
olla neutraaleja ja korrekteja potillan kanssa keskustellessa, mutta kahvihuoneet on sitten jo toinen juttu... Mitä harjoitteluideni aikana (leikkurissa ja osastolla) olen nähnyt, monet hoitajat suhtautuvat aborteihin ja niiden tekijöihin ERITTÄIN negatiivisesti. Kahvihuoneessa alkoi usein ahdistaa kuunnellessa...
Mutta potilaiden luona kaikki käyttäytyivät hyvin kauniisti ja asiallisesti. Vastasivat kysymyksiin ystävällisesti ja auttoivat parhaansa mukaan. Eli potilaat olivat varmasti tyytyväisiä ja sehän on pääasia!
Mutta kyllä tuo kahvihuone-asennoituminen tuntui kammottavalta. Onhan kahvihuone kuitenkin työpaikkaa ja luulisi että ammattirooli pidettäisiin yllä koko työpäivän. Vapaa-aikanaan saa sitten jokainen paasata mitä lystää!
Hei haloo???
Kuka ymmärtää abortin tekijää, jos nainen ei ole raiskattu, lapsi vammainen tai nainen ala-ikäinen???
Hoitajat joutuvat kokemaan NIIN PALJON elämän kylmiä totuuksia, syöpä ja muut pahat sairaudet, että abortin tekijöille ei riitä paljon sympatiaa, jos he tekevät sen siksi että just nyt ei oikein huvittanut saada lasta!!!!
minullekin tulee työssäni eteen ristiriitaisia tilanteita. Joudun hoitamaan potilaita jotka sotivat omaa elämänkatsomustani vastaan. Toivon kuitenkin pystyväni säilyttämään sen verran ammatillisuutta, etten työpaikalla hauku näitä.
oletko tullut ajatelleeksi, että voidakseen kohdata potilaansa, jotka herättävät usein voimakkaita tunteita joko puoleen tai vastaan, on saatava purkaa tunteitaan. Kahvihuoneessa käydään usein tervehdyttävimmät terapiakeskustelut kollegoiden kanssa ja niin taas jaksetaan kohdata vaikeitakin asioita ammatillisesti. Kyse ei itseasiassa edes ole potilaiden mollaamisesta, vaan oman sisäisen ristiriidan pukemista sanoiksi.
Epäammatillista olisi sanoa tuollaisia asioita potilaiden läsnäollessa tai vapaa-ajalla esimerkiksi julkisissa kulkuvälineissä.
Siis pakkohan niiden hoitajien on jossain saada purkaa tunteitaan, hyväksyivät abortin tai ei. Vapaa-ajallaan he eivät sitä saa tehdä, niinkuin itsekkin varmasti tiedät heillä on vaitiolovelvollisuus, siksi heidän on ehkä pakko saada joskus puhua siellä kahvihuoneessa omaa pahaa oloaan pois ennen kun lähtevät viettämään sitä vapaa aikaa.
Lääkärin ja polin henkilökunnan suhtautuminen oli erittäin asiallista. Vähemmän asiallista oli neuvolantädin suhtautuminen, mikä kait on ymmärrettävää, vanha tantta joka on tottunut hoivaamaan lapsia, oikea mummo tyyppi, niinkuin neuvolan tädin kuuluu ollakin.
Neuvolatädillä oli mukana opiskelija harjoittelijakin haastattelemassa minua, jolle ilmeistä päätellen oli ensimmäinen kerta kohdata abortin tekijä. Nuori tyttö, mutta tulee oikein hyvä neuvolatantta, niin halveksuvia ilmeitä osasi jo näyttää.
Suhtautuminen siis varsin ok, olisin enemmän huolestunut jos neuvolajärjestelmämme olisi aborttia suosiva.
Meillä päin hoitohenkilökunta osastolla suhtautuu potilaaseen todella hyvin. Kahvihuonekeskustelukin (ainakin opiskelijoiden kuullen) on ollut asiallista. Ikinä ei voi välttämättä tietää oikeaa syytä miksi ko. henkilö abortin tekee ja suhtautumisen tulisi olla hienotunteista.
Paikkakuntani kätilö osaa myös ottaa keskytyspotilaat "oikeina ja tuntevina ihmisinä" vastaan. Hän ei tuomitse eikä "ilmeile". Hän tukee ja antaa neuvoja.
Lähettävältä lääkäriltä taas olen nähnyt niin epäammattimaista käyttäytymistä, että koko ammattikunnan arvostus laski hetkeksi..
Olen itse juuri muutama päivä sitten käynyt läpi abortin. Kävin ennen varsinaista toimenpidettä lääkärissä terv.keskuksessa, yksityisellä gynekologilla ja polin gynekologilla ja heidän suhtautumisensa minuun oli erittäin kylmäkiskoista. Toisaalta, en kyllä ihmettele. Suurin osa ihmisistä mieltää abortin erittäin raa`aksi teoksi, enkä sitä kiellä itsekään. Juuri sen takia ratkaisun tekeminen oli erittäin vaikea ja käyn asiaa varmasti läpi lopun ikääni. Siksi olisin mielelläni halunnut asiallista keskustelua asiasta, enkä iskuja jo lyödylle. Lapsen saaminen tähän elämäntilanteeseen olisi ollut aivan mahdotonta. Epäilenpä, että haluanko lapsia muutenkaan. Kokemuksesta myös tiedän, mitä on varttua perheessä, jossa vanhemmat ovat kypsymättömiä lapsen kasvatukseen. Eväät elämään sellaisesta perheestä ovat huonot ja vaikuttavat varmasti koko loppuelämän ajan. Elämässä ei aina ole tarkeintä juuri itse elämä, vaan elämänlaatu. Olen sen joskus oppinut opiskellessani hoitoalalle.
MInun kohdallani suhtautuminen oli erittäin positiivistä ensi tapaamisesta lähtien omalla terveysasemalla,
samoin kuin itse toimenpide paikassa, ensi käynnillä, samoin kuin osastolla kun oli lääkkeellinen keskeytys.
Oma lääkäri ei antanut lähetettä ensi käynnillä koska asiasta piti keskustelal ja hänenkin mielestään oli oikea päätös ja sain lähetteeni ilman ajanvarausta kun hän soitti minulle ja otti vastaan vielä kun työaika oli loppunut.
Sekä myös silloin kuin huomattiin että sikiö on yhä elossa kun menin naistentauteihin päivystykseen ja minun terveys pettää alta ja tehtiin kaavinta päätös.(eri paikka kuin lääkkeellisessä)
Henkilökunta oli eri mutta sama naislääkäri kuin osastolla ensi kerralla.(eri osasto)
Eli kontakteja oli yhteensä 5 eri osastoon 4 eri lääkäriin ja kaikki suhtautuivat myönteisesti sekä sain tietoa ja keskusteluapua.
Samoin kuin osastojenmuu henkilökunta suhtaitui positiiviseti, en saanut yhtään kylmää katsetta tai kylmäkiskoisuutta osakseni.
Kiitos siis kättärin väelle.
Lääkäri haukkui minut pataluhaksi, vastuuttomaksi ja hirveäksi, sai minut itkemään vastaanotolla.
Raskaus oli vahinko, käytin pillereitä, ja minulla jo ennestään pieni lapsi. Mielestäni tuo oli ihan kamalaa, ja ystävänikin kauhistelivat asiaa, koska yleensä minua ei kukaan saa itkemään. Mistä tuo lääkäri tiesi miksi hain aborttia, minuthan olisi voitu raiskata tms. Oli kyllä kauhea kokemus S-joen keskussairaalassa.
Jos lääkäri todella sanoi nuo kaikki sinulle, niin tee valitus hänestä. Olen tosissani, jos et tee joku toinen nainen saa kokea saman. Kenties joku joka on jo kokenut jotai hyvin traumaattista (esim. raiskaus) ja kaipaisi tukea...
Tuo on hyvin epäamattimaista käytöstä eikä missään nimessä hyväksyttävää. Koita jaksaa. :)