Olen 27-v tytsy, bulimikkona 2v. Tulin ulkomailta vähän aikaa sitten, ja asun nyt vanhempieni luona, kunnes löydan kämpän, ja duunia. Mulla on siis vapaa-aikaa ahmimiseen, ja börjäilyyn päivisin...
Mulle tämä homma on aika kausittaista, joskus muutaman kerran viikossa, mutta on mulla ollut muutaman kuukauden jakso, jolloin en sortunut kertaakaan. Pahin kohtaus on ehkä 3x päivässä.
Bulimikkona ei ole kivaa todellakaan. Mä en halua tätä ihmeellistä, kieroa suhdetta ruokaan. Mutta sitten mussa on se toinen puoli, joka niiiiiin rakastaa ja kaipaa sitä ahmimista!
Mä olen puhunut perheelleni ja ystävilleni avoimesti asiasta. Nyt me päätettiin viimeisen viikon ajan kokeilla, että asustelisin parhaan ystäväni luona, joka on äitiyslomalla, ja siis päivät kotona. Hän voisi toimia mullekin "lapsenvahtina". Joo... olen siinä välillä käynyt pari kertaa kotona, ja ottanut pienen ahmimis-yrjöämis-session...
Mä tunnen itseni ihan joksikin juudakseksi! Mun perhe ja ystävät välittää ja haluaa auttaa, ja minäpä ryntään vessaan kun selät kääntyvät. Ja mä haluan kyllä päästä tästä piinasta.
Mä haluan lopettaa. Mutta mä haluan syödä, ja se on niin turhauttavaa tappelua, kun se ruoka on KOKO ajan mielessä.
Haluaisinkin lukea teiltä, rakkaat selviytyjä-sisaret, teidän selviytyjatarinoitanne. Siis, mistä löysitte sen motivaation ja itsekurin potkaista tätä isoa pahaa B- mörköä perseeseen?
Kiitos, ja hyvää alkavaa syksyä teille kaikille :D
Mulle tämä homma on aika kausittaista, joskus muutaman kerran viikossa, mutta on mulla ollut muutaman kuukauden jakso, jolloin en sortunut kertaakaan. Pahin kohtaus on ehkä 3x päivässä.
Bulimikkona ei ole kivaa todellakaan. Mä en halua tätä ihmeellistä, kieroa suhdetta ruokaan. Mutta sitten mussa on se toinen puoli, joka niiiiiin rakastaa ja kaipaa sitä ahmimista!
Mä olen puhunut perheelleni ja ystävilleni avoimesti asiasta. Nyt me päätettiin viimeisen viikon ajan kokeilla, että asustelisin parhaan ystäväni luona, joka on äitiyslomalla, ja siis päivät kotona. Hän voisi toimia mullekin "lapsenvahtina". Joo... olen siinä välillä käynyt pari kertaa kotona, ja ottanut pienen ahmimis-yrjöämis-session...
Mä tunnen itseni ihan joksikin juudakseksi! Mun perhe ja ystävät välittää ja haluaa auttaa, ja minäpä ryntään vessaan kun selät kääntyvät. Ja mä haluan kyllä päästä tästä piinasta.
Mä haluan lopettaa. Mutta mä haluan syödä, ja se on niin turhauttavaa tappelua, kun se ruoka on KOKO ajan mielessä.
Haluaisinkin lukea teiltä, rakkaat selviytyjä-sisaret, teidän selviytyjatarinoitanne. Siis, mistä löysitte sen motivaation ja itsekurin potkaista tätä isoa pahaa B- mörköä perseeseen?
Kiitos, ja hyvää alkavaa syksyä teille kaikille :D
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mulla auttoi ihastukseni ajatteleminen aina kun teki mieli ahmia ja oksentaa. Mietin että minkänäköisenä hän minut näkisi vatsa turvoksissa, ahmimassa ja tunkemassa kaikkea ruokaa sisääni ja sen jälkeen vessassa pää pytyssä. Mietin miltähän mahdan näyttää silmät turvoksissa, naama pöhöttyneenä ja oksennukset paidan rinnuksissa.
Lopulta vaan päätin että nyt saa riittää, vaikka tuleekin ahmittua niin EN MENE oksentamaan.
Myöskin on auttanut protskun runsas lisääminen ruokavaliooni, jos tulee ahmimiskohtaus niin syön vaikka kokonaisen grillibroilerin ilman nahkaa ja proteiini pitää hyvin nälkää eikä edes tee mieli enää ahmia.Proteiini ei myöskään varastoidu niin helposti kuin kaikki leivät, pullat ym.ylimääräiset hiilihydraatit. Mulla meni siis kaikkea karkeista ja suklaasta puuroon. mun ruoka-aineet kyllä meni usein tosi överiksi.Jos en muuta keksinyt niin vaikka kuivaa mysliä meni paketillinen.
päätin vaan etten halua olla turvonnut ja masentunut ruokavammainen,jonka kurkku kipeä ja naama kuin paatunut alkoholistilla vaan haluan nauttia elämästä ja litteästa vatsastani ja kevyestä olemuksesta. Yöt oli tosi vaikeita kun kohtauksia tuli myöhään illalla ja vatsa kivisti ja pullotti ja piti vyöryä sänkyyn. AAmulla sitten kahta masentuneempi olo.
Tulipa pitkä tarina mutta en ole oksentanut toukokuusta lähtien, minulle se on pitkä aika vaikka joskus herkuttelenkin.
Tsemppiä ja voimia, löydä se pienikin ilo elämastäsi ja keksi mielekästä tekemistä.Halia!
Tulin tuolta toiselta kuntoilupalstalta ja siellä sain vähän potkua ylensyömiseen, kun siitä nyt Esko Ahokin puhuu. Olen keski-ikäinen mies ja olen kyllä itsekkin kokenut vaikka mitä ongelmia ja voinut ratkaista ne. Tosin bulimia minulla ei ole ollut.
Tiedän että se bulimia on psyykkinen sairaus, eli että psyyke on häiriintynyt joiltakin osin.
Tästä eteenpäin mennäkseni voisin sanoa että sinun energiakenttäsi, toisella nimellä AURA on häiriintynyt. Tämä on bioenergiahoitotermejä ja voisit tutustua vaikka sellaiseen kirjaseen kuin
"Mielelläni terveeksi" jonka on kirjoittanut Boris Aranovich. Se ei ole kovin kallis ostaa ja löytyy varmaan kirjastostakin. Siinä on muutamia harjoituksia joita voi tehdä. Mutta sanon jo nyt että jotkin asiat siinä saattaa kuulostaa alussa vähän epäilyttäviltä ja "yliluonnollisilta" mutta ne toimii kun sitä alkaa harjoittamaan. Harjoitukset ovat paljolti mielen hallintaa joka hoitaa koko kehoa ja psyykettä. Kun keho ja psyyke pääsee tasapainoon niin siinä sivussa se bulimiakin häviää. Se vaatii ainoastaan keskittymistä, uskoa onnistumiseen, positiivisen asenteen ja 0,5-1 t päivässä harjoitusten tekemiseeen.
Tämä vain vinkiksi josta voit otta selvää. Kun luet sen kirjan niin siitä selviää koko filosofia.
Mun täytyy myöntää, että yleensä suhtaudun aika skeptisesti kaikkeen filosofiseen ja auroihin, ym. liittyvää. Lieneekö ehkä epätietoisuutta? Yleensähän ihminen epäilee kaikkea mitä ei ymmärrä. Yritän kuitenkin suhtautua avoimesti, ja aion etsiä kyseisen kirjan käsiini, ja ainakin selailla sitä. Eihän sitä koskaan tiedä, ja mitään ei häviä, vaikka yrittääkin.
Ihan käytännön kysymys, noihin protskuihin liittyen: Joku toinenkin niistä tällä palstalla mainitsi. Olen kasvissyöjä, joten noi broiskut ja muut lihat multa jää syömättä, mutta ajaisko esim. pavut tai herneet saman asian? Ts, jos himo iskee, niin mussutan sitten vaikka niitä?
Kiitos vielä kerran. Tsemppiä sulle, "ei enää". Tosi hienoa, että olet pystynyt olemaan irti näistä jutuista näin kauan. Hyvää jatkoa, äläkä lannistu, jos joskus tulisikin putoamisia. Ylös vaan, ja eteenpäin!
no mä en syö punaista lihaa, mutta soijarouheet, suikaleet, pavut, linssit ym, ja tofu on erittäin hyviä. vedä vaikka koko paketillinen tofua paistinpannulla käytettynä, se vastaa lihan proteiineja. ja raejuustoa, rahkaa yms.
kivaa syksyä ja yritä vaikka pieni askel eteenpäin, joka ikinen päivä, jolloin olet oksentamatta on jo suuri saavutus.Tsemppiä!
Yritetään. Kiitos :)
Eli pidä huoli että kaapissasi on aina paljon hedelmiä ja kasviksia ja kun ahmimishimo iskee niin otat niitä tai tee niistä hedelmäsalaatti ja laita vaikka jugurttia päälle. Kymmenestä hedelmästä tulee varmasti täyteen mutta ei kaloreita niin että pitäisi morkkistella ja oksennella. Toimii ainakin mulla.
Joo, tosiaan tämä viikko on toistaiseksi sujunut tosi hyvin. Olen pyrkinyt syömään suht säännöllisesti ateriat, ja pitämään ne proteiinit mielessä. Siinä välissä yritän juoda paljon vettä. Ja jos nälkä tai muuten vaan syömishimo yllättää, popsin vihanneksia, tai keitän vaikka kahvia.
Nyt on taas sellainen vaihe, että sitä motivaatiota löytyy. Mä olen ehkä löytänyt sen siitä erosta, jonka tuntee kropassaan. Kun ei vatsa ole turvonnut, ja naama punainen, ja kurkku kipeä. Vaikka nyt onkin mennyt vasta muutama päivä, mulla on HYVÄ olo itseni kanssa, mä tunnen itseni jo paremman näköiseksi ja kuntoiseksi!
Mä haluan opetella nyt siihen uskoon, että tosiaan syömällä terveellisesti ja liikkumalla kroppa muotoutuu terveeksi ja sopusuhtaiseksi.
No jaa, mulla on ennenkin ollut näitä motivaation puuskia, sitten taas välissä sorrutaan, ja iskee putki päälle. Mä toivon kuitenkin, että pystyisin pikku hiljaa pitempiin "hyviin" jaksoihin, ja että ne sortumiset jäisivät lyhyemmiksi sitten kun ja jos niitä tulee. siitähän se kai pitää aloittaa, niistä pienistä onnistumisista.
Halusin vaan jakaa vähän tätä hyvää oloani. Ja kiitos teille, jotka neuvoitte, se on osaltaan lisännyt motivaatiotani. Olenhan mä ennenkin niitä kuullut, mutta kun ne lausuu joku, jolla on asiasta henk. koht. kokemusta, asiat saavat ihan eri merkityksen :D
Hei taas ja onnitteluni hyvästä saavutuksesta, sillä yksikin päivä on jo hyvä saavutus.
Itse laskeskelin aina lauantaisin , että taas yksi viikko takana ilman laattamista. (lauantai sen takia, kun viimeinen kohtaus ja oksentelu sattui olemaan lauantaina).
siitä se lähti ja jatkuu.olini on hyvä ja terve. en tosiaan halua pilata hyvää kautta yhdellä oksennuskerralla.Kun herkuttelen esim.lauantai.iltaisin , menen seuraavana aamuna tyhjällä mahalla aamujumppaan tai lenkille, kyllä ne syödyt kalorit sillä kuluu ja otan sitten seuraavan päivän kevyemmin. itsekin keittelen kahvia, pitää lämpimänä ja kiihdyttää aineenvaihduntaa. joku uusi maitokin on tullut, jossa 40%vähemmän energiaa kuin rasvattomassa ja joka on laihduttava kuulemma ja siinä on paljon kuitua ja kalsiumia;))) Kaikki käy kunhan vaan en oksentelisi, se on tyhmää ja siitä tulen kurjannäköiseksi.
Kirjoittele tänne kuulumisia, toivottavasti pian tule toinenkin viikko täyteen ja siitä lähtee. Mieti litteää vatsaasi ja löysää housujen vyötäröä! TSEMPPIÄ!
Tänään sorruin, vaikka niin hyvin on mennyt. Mulla ei todellakaan ole ollut mitään oksennusfiiliksiä, silloinkaan kun olen sortunut syömään.
Mutta tänään oli vaan niin paska ja yksinäinen fiilis, on tapahtunut kaikenlaista ikävää. Ja siitä se lähti. En toki aio jatkaa sitä, mulla on onneksi duunia huomenna, ja viikonlopunkin vietän paikassa jossa ahmiminen ja oksentelu on mahdotonta. Joten ei tästä nyt mitään putkea tule. Mutta silti se ottaa päähän, kun jo uskalsin ajatella, että pari viikkoa rikkoisin..
Muttamutta!! Kuulin myös tänään epäilyjä, että ihastuksen tunteeni yhtä tosi ihanaa miestä kohtaan saattaisivat olla molemminpuolisia!! Siinä meni myös ahmimisinto, ja ruokahalu ylipäätään :)
Kyllä tämä taas...
Voimia kaikille ja viikonloppuja!
Tänään sorruin, vaikka niin hyvin on mennyt. Mulla ei todellakaan ole ollut mitään oksennusfiiliksiä, silloinkaan kun olen sortunut syömään.
Mutta tänään oli vaan niin paska ja yksinäinen fiilis, on tapahtunut kaikenlaista ikävää. Ja siitä se lähti. En toki aio jatkaa sitä, mulla on onneksi duunia huomenna, ja viikonlopunkin vietän paikassa jossa ahmiminen ja oksentelu on mahdotonta. Joten ei tästä nyt mitään putkea tule. Mutta silti se ottaa päähän, kun jo uskalsin ajatella, että pari viikkoa rikkoisin..
Muttamutta!! Kuulin myös tänään epäilyjä, että ihastuksen tunteeni yhtä tosi ihanaa miestä kohtaan saattaisivat olla molemminpuolisia!! Siinä meni myös ahmimisinto, ja ruokahalu ylipäätään :)
Kyllä tämä taas...
Voimia kaikille ja viikonloppuja!