Löysin tällaisen palstan. Kysyn ihan uteliaisuudesta.
Mitkä on ne syyt miksi aborttiin päädytään?
Ymmärrän ne, että lapsi olisi vammainen, äiti olisi liian nuori (lapsi itsekin), äiti on alkoholisoitunut/narkomaani, nainen on raiskattu.
Mutta miten, esim. nainen joka elää parisuhteessa päätyy aborttiin vaikka hänellä/heillä olisi täydet valmiudet olla vanhempia?
Abortti ei saisi olla yksi ehkäisykeino muiden joukossa. Se on aina jotain peruuttamatonta. Jos tekee abortin, voi olla että myöhemmin ei enää saakkaan lasta. Johtuen abortista tai sitten ei. Mutta, aborttiin pitäisi mielestäni olla todellinen syy, siis syy. Ei se että kävi vanhinko ja nyt ei ole sopiva hetki tms.
Ok, ymmärrän senkin, että jos on kolme pientä lasta ja ehkäisy pettää, mutta ehkä sillä on tarkoitus...ehkä jokaisen alkion/sikiön on oikeus syntyä, jos he saisivat ehjän, kunnon kodin ja molemmat rakastavat vanhemmat.
Tämä on vain mielipiteeni. Saa olla muitakin. Itse en siis ole koskaan tehnyt aborttia tai joutunut tilanteeseen jossa olisi pitänyt miettiä tätä vaihtoehtoa. Voihan olla, että vaikka pahimmissa kuvitelmissanikaan en päätyisi siihen, olisin voinut päätyä...mutta juuri siksi kyselenkin, että mitkä ovat ne syyt jonka vuoksi päädytään abortteihin?
Mitkä on ne syyt miksi aborttiin päädytään?
Ymmärrän ne, että lapsi olisi vammainen, äiti olisi liian nuori (lapsi itsekin), äiti on alkoholisoitunut/narkomaani, nainen on raiskattu.
Mutta miten, esim. nainen joka elää parisuhteessa päätyy aborttiin vaikka hänellä/heillä olisi täydet valmiudet olla vanhempia?
Abortti ei saisi olla yksi ehkäisykeino muiden joukossa. Se on aina jotain peruuttamatonta. Jos tekee abortin, voi olla että myöhemmin ei enää saakkaan lasta. Johtuen abortista tai sitten ei. Mutta, aborttiin pitäisi mielestäni olla todellinen syy, siis syy. Ei se että kävi vanhinko ja nyt ei ole sopiva hetki tms.
Ok, ymmärrän senkin, että jos on kolme pientä lasta ja ehkäisy pettää, mutta ehkä sillä on tarkoitus...ehkä jokaisen alkion/sikiön on oikeus syntyä, jos he saisivat ehjän, kunnon kodin ja molemmat rakastavat vanhemmat.
Tämä on vain mielipiteeni. Saa olla muitakin. Itse en siis ole koskaan tehnyt aborttia tai joutunut tilanteeseen jossa olisi pitänyt miettiä tätä vaihtoehtoa. Voihan olla, että vaikka pahimmissa kuvitelmissanikaan en päätyisi siihen, olisin voinut päätyä...mutta juuri siksi kyselenkin, että mitkä ovat ne syyt jonka vuoksi päädytään abortteihin?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Näitä täällä harvoin näkee!
Olen pitkälti samaa mieltä kanssasi, eli ymmärrän hyvin aborttiin päätymisen mainitsemissasi tapauksissa. Niiden lisäksi ymmärrän abortin parisuhteessa, jos puolisot ovat sitä mieltä etteivät koskaan lasta halua. Jotkut eivät vaan ole "lapsi-ihmisiä" ja heille se suotakoon.
Mutta se mitä ymmärrän kaikkein vähiten, on aborttiin päätyminen parisuhteessa jossa on tarkoitus hankkia vielä lapsia! Joku tekee abortin koska lapsi olisi tullut liian aikaisin, "oli tarkoitus hankkia lapsia vasta vuoden päästä kun saan opiskelut valmiiksi"...
Ymmärrän myös jos olosuhteet sillä hetkellä sattuvat olemaan mahdottomat, mutta harvoin on kyse siitäkään.
En tiedä ovatko ihmiset todella niin kylmiä, ettei tällaisita syistä tehty abortti kosketa lainkaan. Uskoisin kuitenkin sen tulevan mieleen useasti, varsinkin seuraavan raskauden aikana.
Kiitos sinulle : )
Täällä näkee niin paljon toraa...en tosi ihmettele. Ihmisten kaksi mielipidettä törmää toisiinsa. usein kyseessä voi olla provo, usein se, että toinen ei saa lasta ja halveksuu abortteja, usein se, että abortin tehneet ovat kylmästi sitä mieltä, että ovat oikeassa ja muita mielipiteitä ei ole.
Toivottavasti tämä palsta antaa avun niille, jotka sitä oikeasti tarvitsevat ja he löytävät sen täältä viestien joukosta.
Yksinkertaisia syitä olivat, että ehkäisy petti samoin katumuspillerit vaikka otin ne ajoissa. Lapsia jo kaksi, toinen reilun vuoden ikäinen. Juuri aloitin rankat opiskelut ja ikääkin kertynyt sen verran että halusin jo lasten hoidosta ruveta suunnittelemaan omaakin uraa. Rahatilanne heikko, eikä talous olisi kestänyt minimiäitiyspäivärahaa. Muutenkin sai miettiä mistä ruoan pöytään kantaa. Enkä ole katunut vaan elämä on jo paljon paremmilla urilla.
tein abortin aviomieheni painostuksesta.
hän peruutti päätöksensä lapsen haluamisesta.
ei ole muita syitä kuin pelko miehen menettämi-
sestä ja ympäri pyöreä tyhmyys joka minut ajoi oman aborttini tekemään. kadun sitä enemmän ku
sanoin voi kuvailla... ja olen edelleen ko. miehen kanssa.
Kun nyt olet vielä miehesi kanssa, niin onko se vaikuttanut parisuhteeseenne?
Olisiko miehesi sitä mieltä, että voisitte lapsen joskus vielä hankkia?
Voivatko miehet olla näin kylmiä...eiväthän he koe raskautta, sitä vähääkään mitä abortin tehnyt on kokenut, pätkääkään. Heille se ehkä on aina ollut vain käsite, asia, tapaus.
Olisi "hauska" (ehkä tyhmä sanavalinta) heittää näille miehille joskus, että kuule, jos äitisi olisi ajatellut samoin kun susta raskaaksi tuli, niin olisitko mielummin jäänyt syntymättä. Ehkä tämä konkretisoisi asian myös heille.
Olen itse juuri alkuperäisen kysymyksen kirjoittajan kyselemä "henkilö" joka teki abortin olosuhteissa joissa lapsi oikesti olisi saattanut syntyä/voinut syntyä jos minä itse olisin sen antanut... Eli olosuhteet oli ensin kaikinpuolin lapselle suotuisat siinä mielessä että halusimme saada yhteisen lapsen.
Mieleni muuttui heti kun testi näytti positiivista, ja olin raskaana alkuviikoilla, kun rupesin haluaamaan aborttia, ja mietin sitä kauan, yli kuukauden ennenkun tein.
Lapsi syntyi siis 10.viikon lopulla = sikiö, ja näin hänet. Katumus tuntui jälkikäteen ja monesti olen ehkä tavallaan tuntenut syvää itsevihaa ja katumusta, mutta olosuhteet lapselle olivat todella huonot, sillä elän tavallaan yh;na enkä mitenkään ollut ns. vakituisessa suhteessa, ja suhde oli tuore, olimme olleet n.2kk yhdessä kun lapsi sai alkunsa. Odotin kihloja,mies "peruutti" sen ja puheli elatusmaksuistaan. Miten olisin voinutkaan haluta perhettä kun sitä ei olisi ikinä tullutkaan?
Me parisuhteessa elävä pari päädyimme aborttiin 27 vuotiaana, koska lapsi ei ollut toivottu, raskaus oli vahinko ja yritetty ehkäistä (ei tosin tarpeeksi tosissaan). Haluamma tarjota mahdolliselle lapsellemme elämän toivottuna, se on oman kokemuksemme ja arvomaailmamme pohjalta aivan välttämättömyys onnelliseen elämään. Haluamme tarjota vain parasta lapselle, siksi odotamme, jos lapsen teemme, kunnes olosuhteet ovat parhaat, siksi toivommekin lasta vasta silloin. Haluamme tarjota itsellemmekin vain parasta, siksi odotamme, kunnes tunnemme olevamme valmiita ja olemme saavuttaneet elämämme muut päämäärät.
Puhun koko ajan mahdollisesta lapsesta, sillä emme ole koskaan kumpikaan kokeneet vauvakuumetta, emmekä todella ole lapsirakkaita, emme tiedä olemmeko koskaan halukkaita saamaan lasta, mutta oletan, että joskus olemme.
Oleellisinta kai tässä kuitenkin on se, etten anna arvoa elämälle jota ei vielä ole. Mielestäni alkiolla tai sikiöllä ei ole minkäänlaista ihmisarvoa. Mikäli lapsella olisi ollut arvo ihmisenä meille, tuskin olisimme päätökseen päätyneet. Emme siis joutuneet pohtimaan esimerkiksi olemmeko murhaajia, kun tapamme oman lapsemme, sillä kanta oli molemmille aivan selvä, se lapsi ei merkitse mitään, se on vain vahinko, josta emme ota suurempaa päänvaivaa.
En minäkään pahimmissa kuvitelmissani uskonut siihen joutuvani, mutta onnekseni en olut koskaan tuominnut tekoa. Olisin jopa voinut sanoa kuten sinä; olisin voinut päätyä, eli mielestäsi se aika on takana, enää en ole siinä iässä, että aborttia tosissani mietin. Mutta kun kohdalle napsahti 27-vuotiaana, niin siinäpä sitä oltiin, varmaan pahimmassa mahdollisessa iässä päätyä lapsettoman parin aborttiin...
-sikiön epämuodostuma
-kohtutulehdus
-oma terevys petti
-ei toivottu raskuas, ehkäisypetti, pillerit
-ei valmiita taloudellisesti
-liian nuori 21-v
-huono äiti suhde joka johtunut siitä että öiti saanut minut liian aikaisin.
-kumpikaan ei ollut valmis, parisuhde kesti kuitenkin abortin ja mies tuki koko ajan.
Olin naimisissa, olimme molemmat töissä, olimme nk. parempiosaisia, suuri velaton ok-talo, kaksi autoa. Minulla ja hänellä molemmilla lapsi edellisestä liitosta.
Olin 26-vuotias mennessäni hänen kanssaan naimisiin ja päätimme, ettemme hanki yhteisiä lapsia. Kuitenkin jos "vahinko" olisi sattunut, niin ensimmäisinä vuosina olisimme pitäneet lapsen.
Suurinpiirtein 33-vuotiaana totesin miehelleni, että jos vaikka vahinko kävisi, se olisi abortti, en missään nimessä enää suostuisi tekemään lasta. Mieheni oli hiukan järkyttynyt, sillä vaikka olimme yhdessä sopineet ettemme tee yhteistä lasta, hänestä abortti olisi kuitenkin väärin, kun meillä kerran oli kaikki hyvin. Mutta minusta se ei olisi ollut väärin, sillä en enää missään nimessä halunnut lasta.
Tämä keskustelu jäi aivan teoreettiseksi, kierukka piti. Mutta jos olisi pettänyt, se olisi ollut abortin paikka. Syynä se kaikkein yksinkertaisin syy: en halua lasta.
Voisiko tällaisissa tapauksissa nainen pistää piuhat poikki, niin sitten ei tarvitsisi edes miettiä, entä jos ja yhdeltä abortilta mahdollisesti säästyttäisiin?