Jos sinut hylätään...

ollut sitä ennen hylkäämistä niin mitäs se muka sitt jälkikäteen enää hyödyttäis???

hylkääminen pitäisi jotenkin kostaa?

ollut taas lavea spektri amerikkalaiseen ajatus-
maailmaan.

Ei pidä katkeroitua vaan suoda omille läheisilleen
turvattu ja haluttu ympäristö elää ja toimia.
Uudelle puolisolle, lapsille, uusille ystäville.

Näin "kosto" kääntyy omaksi voitoksi.

Kuulostaa pramealta, mutta toimiiko se?
Ei oikein hyödytä olla samaa mieltä, ennenkuin
tulokset näkyvät.

..tuntea itsensä marttyyriksi!?
Mutta jos siihen pystyy, niin varmaan hyvä keino.

Minut jätettiin viime syksynä ja avioliitto loppui siihen.Puoliso oli moniavioinen ja muutenkin eli vapaata elämää jättäen perheensä huomiotta.

Rumista ajatuksista huolimatta en muuttanut elämäntyyliäni vaan elin edelleen perhettäni varten (tosin miinustin miehen pois).Nyt molempien ajatukset ovat selkiytyneet ja mieskin on tajunnut mitä elämässään menetti.

Suurin ero minulla ja miehelläni on nyt se,että minulla on seesteinen olo ja odottelen tulevaisuutta positiivisesti ajatellen,mutta miestäni painavat hänen tekonsa ja ne ovat varmasti esteenä pitkään uuden elämän suunnittelussa.

Eli jos ns.kostoa ajatellaan,ei huono käytös olisi minulle nautintoa antanut,pahan mielen vain jälkeen päin.Minä voin jatkaa "puhtain paperein" eteenpäin (tosin ei erossa kumpikaan syytön ole,mutta en ainakaan tietoisesti aiheuttanut pahaa mieltä puolisolleni).Siksi toteankin itseni osasyylliseksi eroon,mutta kuitenkin on minun helpompi jatkaa elämääni.