Miten onkaan ilta-aurinko laskeutunut noin alas, juuri horisontin yläpuolelle, minun kiusakseni.
Ajellessani h-autollani koen tuon paisteen todella häiritseväksi ja vaaralliseksikin.
Vaikka tuulilasikin on puhdistettu moneen otteeseen ja monin käsin, ei näkyvyyttä ole paikoin laisinkaan.
Tekeekö ikä jo kepposia, aiheuttaako vanheneminen ongelmia jo tässä vaiheessa?
Luulen, että minulle tekee!
Koko työelämäni olen palvellut aikuistuttuani liikenteen parissa. Työelämän saralla oli koulutusjaksoja joissa työskentelin liike-elämän portaalissa eri asteissa.
Kun v.1966 kävin suorittamassa ammatin velvoittaman ammattikortin Itkosen autokoulussa, oletin olevani valmis tehtävän suorittamiseen.
Viimeiset 32v. sitten bussinkuljettajana täällä ytv,n hallinnoimalla alueella.
Minun hallinoimalla osiolla toimivat kaikki balansissa,- aurinkokin paistoi vähemmän häikäisevästi, kun edestä iltaisin laski.
Nyttemmin kun h-autossa istuskelen, olen kyllä juuri tähän vuodenaikaan tyytymätön tuohon aurinkoon!
Miksi iltaisin pitää minulta poistaa näkyvyys kokonaan.
Miksi minun pitää korvakuulolla ajaa jonkin aikaa, ja jatkaa matkaa melkeimpä sokkona .
Miksi?
Silloin ennen ei ollut näitä huolia, -ei ollut.
Annettiin valmistajalle käytännön tietoja mm. lasin kuperuudesta jolla vähennettiin heijastumaa tuulilasista.
Nyttemminkin kehitys jatkuu, mutta minun kykyni liikenteessä taitavat olla menneen talven lumia.
Taito ei ehkä ole suostunut, mutta reaktioaikani liikkeen toteuttamiseen on kyllä heikentynyt huomattavasti.
Onkohan kuitenkin niin, että tuo ilta-aurinko on vuosien saatossa omalla radallaan, minä kaikkinensa lakastunut, ja lähemmäksi ajorataa laskeutunut.(H-auto.)
Valtakuntaakaan minulla ei nykyisellään ole.
Sen päätti lausunto, joka antoi vastuun toiselle.
Bussin kapteenina on jälleen viriili ja ammattinsa osaava henkilö.
Minä sivummalta laskua auringon seurailen.
Kirjoittelamisiin.
Ajellessani h-autollani koen tuon paisteen todella häiritseväksi ja vaaralliseksikin.
Vaikka tuulilasikin on puhdistettu moneen otteeseen ja monin käsin, ei näkyvyyttä ole paikoin laisinkaan.
Tekeekö ikä jo kepposia, aiheuttaako vanheneminen ongelmia jo tässä vaiheessa?
Luulen, että minulle tekee!
Koko työelämäni olen palvellut aikuistuttuani liikenteen parissa. Työelämän saralla oli koulutusjaksoja joissa työskentelin liike-elämän portaalissa eri asteissa.
Kun v.1966 kävin suorittamassa ammatin velvoittaman ammattikortin Itkosen autokoulussa, oletin olevani valmis tehtävän suorittamiseen.
Viimeiset 32v. sitten bussinkuljettajana täällä ytv,n hallinnoimalla alueella.
Minun hallinoimalla osiolla toimivat kaikki balansissa,- aurinkokin paistoi vähemmän häikäisevästi, kun edestä iltaisin laski.
Nyttemmin kun h-autossa istuskelen, olen kyllä juuri tähän vuodenaikaan tyytymätön tuohon aurinkoon!
Miksi iltaisin pitää minulta poistaa näkyvyys kokonaan.
Miksi minun pitää korvakuulolla ajaa jonkin aikaa, ja jatkaa matkaa melkeimpä sokkona .
Miksi?
Silloin ennen ei ollut näitä huolia, -ei ollut.
Annettiin valmistajalle käytännön tietoja mm. lasin kuperuudesta jolla vähennettiin heijastumaa tuulilasista.
Nyttemminkin kehitys jatkuu, mutta minun kykyni liikenteessä taitavat olla menneen talven lumia.
Taito ei ehkä ole suostunut, mutta reaktioaikani liikkeen toteuttamiseen on kyllä heikentynyt huomattavasti.
Onkohan kuitenkin niin, että tuo ilta-aurinko on vuosien saatossa omalla radallaan, minä kaikkinensa lakastunut, ja lähemmäksi ajorataa laskeutunut.(H-auto.)
Valtakuntaakaan minulla ei nykyisellään ole.
Sen päätti lausunto, joka antoi vastuun toiselle.
Bussin kapteenina on jälleen viriili ja ammattinsa osaava henkilö.
Minä sivummalta laskua auringon seurailen.
Kirjoittelamisiin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olet tehnyt oikean havainnon. Vanhemmiten tuo häikäisy lisääntyy. Silmän linssi ei ole enää yhtä kirkas kuin nuorena. Linssi hajoittaa valon säteitä ja häikäistyminen lisääntyy. Kun himmeneminen lisääntyy tarpeeksi, lääkäri sanoo että silmässä on harmaakaihi.
Siitä on jo aikaa, kun huolestuneena havaitsin bussinkuljettajien käyneen kovin nuoriksi, kauppojen kassoilla näytti olevan lapsia ja lääkäritkin näyttivät juuri murrosiästä selvinneiltä. Nyt ollaan jo siinä pisteessä, että ministereinäkin toimivat missit.
Valot häikäisevät (aivan kuten kerroit), äänet (sikäli kun vielä kuulee), tuntuvat pahoilta ja ymmärryksen väheneminen näkyy jyrkkämielisyytenä. Joo.
No, onhan sinulla BilMan luotsaamista tässä mielipiteiden bussissa. Joskus on poistettava (jotta matka jatkuisi), liian äänekkääksi käynyt matkustaja!
Käsittääkseni ajattelit, BilMan vanhenemista. Nuo havainnot häikäistymisestä kuvastivat hienolla tavalla sitä. Ja se, että on elämäntyönään kuljettanut ihmisiä, on hieno asia.
Itse olen kaiketi kymmenenkin vuotta sinua vanhempi. Tunnen ikääntymisen nahoissani. Vaikka olen ikäisekseni harvinaisen terve, tunnen raunioitumisen olevan koko ajan menneillään sisälläni.
Mitäkö teen? Annan ajan kulua. Suostun pysähtymään ikkunan ääreen, katsomaan rauhallisesti ulos; aukaisen terassin oven ja kuulen kurkien huudot. Ne lähtevät. Minäkin teen lähtöä.
Vanheneminen, ja kuinka sen yksilönä tuntee oli sanomani tarkoitus.
Emme aina valttämättä itse tiedosta miten meillä ikääntyminen milloinkin ja missä vaiheessa merkitsee.
Onhan meillä jo vuosien tuoma rutiini ja käytännön tuoma osaaminen. Silmät ummessakin voimme toimia määrätyissä asioissa.
Ja mikä tärkeintä, sielumme käy vielä rippikoulua.
Näin me asian ymmärrämme. Olenhan oikeassa?
Pikkuhiljaa meidän on jätettävä asia jos toinenkin toisten hoidettavaksi.
Minulle tuli yllätyksenä seuraavan lainen asia itselleni; Minun asuntoni tarvitsi kukka-amppelille pidikkeen kattoon.
Mikäs siinä, porakone käsiin ja keittiöjakkara alle. Töpseli seinään ja valittu teräkoko oikeaksi. Isku poraan päälle, koepainallus,-porakone toimii oikein. Jakkaralle vain!
Hupsista, uusi yritys.Hupsista nooh!!!
Aikani siinä mietin ja otin askeleen ylemmäksi, suuntasin katseeni kattoon ja hupsis!
Minulle joka en koskaan ole pelännyt korkeita paikkoja, ja tikkaitakin kiivennyt kuin "orava" oli huomaamattani tapahtunut jotain.
Olin menettänyt sen ketteryyden ja tasapainon hallitsemisen kehostani.
Meidän tietämättä asiat luikuu käsistämme pikkuhiljaa.
Joten meidän on oman näkemykseni mukaan totuteltava ja opittava luovuttamaan.
Suurin osa elämästämmehän on kasvun ja oppimisen taikaa.
Mitä luulet, voiko vanhana vielä oppia jotakin? En tarkoita mitään koulu-oppimista, sanojen, matematiikan kaavojen tai sellaista - vaan tarkoitan sellaista oppimista, mitä vain vanheneva ihminen sisällään voi tehdä. Hän ei enää puhu siitä, hänen lähelleenkän ei enää ole helppo tulla; hän miettii, hän selvästi elää aikaa, joista ei puhuta kirjoissa. Hän elää, joku ehkä näkee, että tuossa vanhassa ihmisessä on jotakin, hän säteilee... Se ei ole kirjaviisautta. Se on viisautta.
Teen virheen, kun paljastan tämän. Nämä ovat meidän todella vanhojen kirjoittamattomia lakeja. Näistä ei puhuta.
Sellaista kirjallista tuotetta ei ole kauppojen hyllyllä, joista voisi vanhenemisen tuoman elämäntiedon ja viisauden ostaa .
Eikö se oppi ole koko ajan läsnä, meissä täällä.
Kun vain osataan poimia oikeat argumentit.
Elämän viisauden ja itsensä hallinnassa oleva tallentaminen voivat vuosien kuluessa jättää viisautta jälkeensä, viisautta jota tarvitsemme jokapäiväisten askareidemme läpiviemiseen.
Juuri näistä läheisistä, jotka elinkaaremme ajassa kokevat luovuttamisen hetkiä, antavat meille nuoremmille elämän taitoja ja viisauksia, jos vain pystymme niitä omaksumaan tai tiedostamaan. Katse, kosketus sanojen kulun myötä paljastuva elämän kokemus paljastavat itsellemme paljon, jos vain haluamme sen tiedon.
Olenkohan minäkin tietämättäni tuossa ajassa nyt.
Älä huoli, virheinesi olet oma itsesi.
Ymmärsin tilanteen jonka haluat esiin tuoda seuraavasti.
Siis kun läheisesi on jo omassa elämässään, sen sisällä. Elää kaikkia niitä tallentamiaan hetkiä näennäisesti yksin, mutta mielikuvat laukkaavat kylläkin jälkeenjättämän elämän rikkaudessa.
Noista hetkista ei helpolla tulla nykyhetkeen, mäihin joissa ei olla enää oikeastaan mitään, ei voida edes hyvin.
Ihminen on rakennettu oikeastaan loistokkaasti. Aikahan tuossa rakentamisessa ei merkitse mitään.
Tietotaito ja kehityksen tuoma oppineisuus meissä kulkee mukana.
Vaikka vaikenemmekin ja eristäydymme tästä yhteisöstä, varmasti kaikilla kuitenkin on oma tietopankki jonka avaamalla läheisemme oppivat uutta, kunhan vain löytävät sen avaimen.
viimeiset työssäolovuoteni vietin.
Lähdettiin yön pimeyteen ja aamun auringon nousuun.
Katselin moottoritien pinnan heijastuksessa laskevan auringon säteisiin jotka häikäisivät, veivät näkyvyyden kirkkaaseen valoon jossa edes tien musta asfaltti ei ollut mustaa.
Yritin saada jalankulkijoiden aikeista selvää keskustan liikenteen vilinässä kun kaduilla oli lammikoita, välttääkseni heitä kastelemasta.
Katsoin auton sisä peilistä takapenkin liimanhaistelijoita ja pullon kallistelijoita yön viimeisellä vuorolla asumalähiöön.
Silloin näin selvästi ja paljon.
Silloin havannoin kaiken näkökentässäni, tein nopeita ratkaisuja tai harkittuja päätöksiä.
Puhaltimesta nousi hengitykseen pölyä, se kirveli silmiä ja aivastutti, mutta nähtävä oli, oman ja kyydissä olevien turvallisuuden vuoksi.
Nyt ei ole pakko ajaa vasten auringonlaskua, ei ole pakko lähteä kaatosateessa liikenteeseen, eikä auraamattomille teille liukastelemaan, vaan voin sovittaa ajelemiseni siihen aikaan päivästä kun se tuntuu turvallisimmalta, tai jättää lähtemättä jos siltä tuntuu.
Näkökenttä on supistunut, aurinko häikäisee entistä enemmän ja pimeällä tuntuisi paremmalta jos vastaantulijoita ei olisi lainkaan, he häikäisevät...
Liikenne tappaa! Liian moni vajaakuntoinen on tuolla auton ratissa, aina ei ikä ratkaise, ei todellakaan.
Uskon ja luotan että minunkin tilallani on luotettava kuljettaja jonka näkö on riittävä ja malttia riittää ruuhkassakin, tai jonossa, tai missä kulloinkin harkitseva pärjää paremmin kuin hätäilijä.
Näen tänään vähemmän kuin ennen, mutta ikä on antanut taidon nähdä laajemmin elämää ja tapahtumia, vaikka aistit hidastuvat ja näkökenttä on pienempi, tapahtumaköyhempikin kuin ennen.
Näin palstan nainen joka katselee avoimin silmin iästä riippumatta.
Oiskoon polaroidlaseista apua, tai niinku minulla kirkkauden esto, mut ne tummuu pian ja sisälle tullessa kirkastuu hitaasti, on muute joskus kaupassa hiukkase pimeetä ;)