kihloihin nuorena

..eihän siihen kihlaukseen mitään vanhempien lupaa tarvita. Se on vain lupaus aikeista mennä naimisiin, joko jo sovittuna päivämääränä tai joskus hamassa tulevaisuudessa.

Kannattaa kuitenkin miettiä noin 14-vuotiaana, minkä takia oikein haluaa kihloihin. Haluaako vain rengastaa sen toisen omistushaluissaan, haluaako kenties olla 'aikuinen' ja hankkia kihlat..
Mielestäni kun useimmat teinikihlaukset ovat täyttä huttua.

Että ensin kokeilisitte sitä yhdessä asumistakin useamman vuoden. Ei se iästä ole kiinni, mutta elämänkokemusta useimmiten vielä sinun iässäsi tulee, kun sitä ei ole ehtinyt kertyä, ja toinen ei välttämättä kolmen vuoden päästä tunnukaan siltä oikealta. Ja jos hän on, sittenhän olette aina yhdessä, ja on ihan sama vaikka menisitte vasta vaikka viiden vuoden päästä kihloihin. Nimim. 15v kihlautunut ja muuttanut yhteen ja eronnut, taivas onneksi en ehtinyt naimisiin! Joillakin toimii, suurimmalla osalla ei.

Ei se kihloihin meno mitään muuta. Älä hoppuile turhaa. En tarkoita, että epäilisin harkintakykyäsi tai että suhteenne ei kestä, mutta miksi nyt jo? Olen nyt 28v. Aloitin seurustelun nykyisen kumppanini kanssa 13v, kihloihin 17v, häät ensi kesänä. Eli kyllä se rakkautenne kestää, jos niin on tarkoitettu :)

”(HEI,nyt...ei tarvi sanoo,että joo ei noin nuorena voi löytää.)”. Miksi kirjoitit noin? Aikuiset voi kuunnella toistenkin mielipiteitä. Tekevät tietysti sitten päätöksen itse.

Mun mielestä ei kannata myöskään hoppuilla. En tekisi tuollaista päätöstä sillä ajatuksella (enkä mitään muutakaan isompaa päätöstä) ”ei sitä koskaan voi tietää”. Että jospa käy hyvä tuuri ja toinen sattuu olemaan se oikea tms. Tuolla ajatuksella voisi mennä vaikka kenen vastaan tulevan kanssa kihloihin… Tai ei kai nyt sentään, mutta periaatteessa. Eikö kannattaisi olla varmempi ja tuntea toinen paremmin?

Jostakin syystä on haluttu laittaa avioituville ikäraja. Ajokorttiakaan ei saa kuin vasta 18 -vuotiaana. Moni pitää alle 18 -vuotiasta ja ainakin alle 16 -vuotiasta vielä kypsymättömänä tekemään tiettyjä asioita ja päätöksiä. Olisitko valmis tekemään päätöksen avioitumisesta? Ehkä, mutta suurin osa sinun ikäisistäsi ei vielä ole siihen valmis. Jos ei ole valmis vielä naimisiinkaan niin onko valmis kihloihinkaan (eli lupaamaan sitä, että menee naimisiin). Ette tuossa iässä varmaan ole ehtineet olla kovin kauan yhdessä? Se ikänne muodostaa jo kaksi riskiä. Jos taas ette pidä kihlausta niin isona juttuna jota kannattaisi harkita ja olla hoppuilematta niin miksi mennä kihloihin? Eikö se ole sitten turhaa, jos se ei merkitse oikein mitään?

Ette todellakaan ole ainoita jotka uskoo tuossa iässä löytäneensä elämänsä rakkauden. Moni muu on tuntenut aivan samoin ja ollut yhtä ”varma”. Mutta harva heistä päätyy naimisiin.

Jos olette niin varmoja tunteistanne ja suhteen kestävyydestä niin varmasti se kestää vaikka, ette olisi kihloissa. Kihlaus ei muuta mitään. Siis muuta teitä sitoutuneemmaksi. Teidän pitää olla jo sitoutuneita sitä ennen.

Mutta JOS kihloihin meno tarkoittaa lupausta avioliitosta niin ei kai sitä tarvitse useita vuosia odottaa niitä häitä sen kihlauksen jälkeen. (Tuossa iässä pitää kyllä odottaa väh. 2 vuotta, ehkä 4 lain takia)

Mutta kirjoitit siis tämän vain kysyäksesi, että olisiko hyvä kysyä vanhempien lupa ja ei kai muutkaan ole kysyneet? Sillä ei kai ole väliä mitä muut tekevät. Mutta mikään laki tms. ei vaadi teitä kysymään vanhemmilta lupaa. Voisittehan te silti keskustella siitä heidän kanssaan. Mutta ei tarvitse.

Eihän se nyt maata kaada vaikka kihlauksenne purkautuisi ja jos ette naimisiin saakka ehdi (ettekä voi mennä ainakaan pariin vuoteen). Avioero olisi isompi juttu. Mutta ei se kihlauskaan pikku juttu pitäisi olla.

Ja muistathan ettet painosta poikaystävääsi ja "hätistele" häntä liikaa asiasta.

kihloihinhan mennään silloin, kun päätetään mennä naimisiin! jos sinusta ja poikaystävästäsi tuntuu siltä, että olette aivan varmoja ja haluatte viettää koko loppuelämänne yhdessä yhtenä lihana, hyvinä ja pahoina päivinä kuolemaan saakka ni sillonhan asialle ei ole estettä.. Mutta minun isäni kunnioittaa hyvin suuresti sitä, että sulhanen pyytää morsiamen kättä.. jos hän ei sitä sulhaselle lupaa, silloin ei voi muuta, kuin odottaa että kumpikin on täyttänyt 18, jolloin kummallakin on täysi sananvalta omaan elämään..tietysti silloinkin olisi hieno homma jos lupaa kysyttäisiin.. vaikka vain muodon vuoksikin..
itse olen 17 ja menossa kihloihin jossain vaiheessa.. kuitenkin ennen joulua.. ainoa ongelma on kun ei tiedä mitä isäni sanoo siihen.. :/ mutta kaipa sekin selviää :)
itse olen sillä kannalla, että kihloihin sitten kun on päätettu mennä naimisiin.. kihlautumisesta alkaa häiden suunnittelu :)

Niinkuin otsikosta näkee, kannattaa odottaa.
Ei sillä ettenkö uskoisi suhteenne kestävän, mutta kihlaus on lupaus avioliitosta, eikä siihen pidä suhtautua kevyesti.
Itse olin saman ikäinen aloittaessani seurustelun nykyisen poikaystäväni kanssa, nyt on 7 vuotta oltu yhdessä. Asumme onnellisesti saman katon alla, mutta kihloihin ei edelleenkään ole kiirusta...Se tapahtuu sitten kuin sen aika on, sen kummemmin suunnittelematta. Hyvää kannattaa siis odottaa!

No musta toi ei ole yhtään liian nuori ikä mennä kihloihin siihenhän ei ole mitään ikärajaa !! ja jos vanhemmilta kysyy lupaa on vastaus 99,99% ei! jos olet löytänyt sen oikean ja olette surustellet jo pitkän niin ja jos kumpikin haluaa niin onna matkaan :)

Ihmiset on erilaisia. Jotkut saavat jopa 15-16 vuotiaana lapsen (jos ei nuorempanakin), tosin useimmiten varmaan vahingossa kun ehkäisystä ei ole huolehdittu. Mutta osa heistä pärjää ihan hyvin ja on hyviä vanhempia.

Itse en olisi kyllä ollut valmis edes kihlautumaan 14-vuotiaana tai edes 16-vuotiaana. Siinä iässä ihastuminen ja "rakastaminen" oli ihan erilaista. Ja muutenkin suhtautuminen kaikkeen jne. Pojat varsinkin tuntui tosi lapsellisilta. (ja tuntuu varsinkin nyt kun katselen sen ikäisiä näin vanhempana!!) Tietysti jos kihlausta ei olisi ottanut vakavasti eikä pitänyt sitä oikein ihmeellisenä asiana. Mutta olisiko sitä tarvinnut sitten välttämättä mennä kihloihin. Kun olin yläasteella silloin ei muistaakseni kihlaukset ollut mitenkkän yleisiä. En muista ketään joka olisi ollut kihloissa. Ensimmäinen kaverini meni kihloihin 19 -vuotiaana. Mä ainakin miettisin asiaa tarkkaan. Ettei tule mentyä ainakaan kovin monta kertaa kihloihin elämänsä aikana. Yksi tutun tuttu on ollut kaksi kertaa jo naimisissakin vaikka on vain 24 vuotias.

Minä ja poikakaverini ollaan 15 vuotiaita. Ollaan suunniteltu myös kihlausta eikä vanhemmatkaan kovin oo vastustellut. Mutta itsehän me se päätetään ja ollaan kyllä ihan tosissamme :)Eli sanoisimpa vain neuvona, että jos todellakin ootte ihan varmoja molemmat tästä jutusta, niin mikäs siinä :) Mutta kyllä mä silti ehkä vanhemmillekkin puhuisin ja edes kysyisin mielipidettä, ku ikää ei tuon enempää ole.. Muutamat kaverit on kyllä ollu kihlois hetken ja siihen se sit onkin jääny, että jos se juttu ei kestä, niin kannattaa varmaan harkita toiseen kertaan! Mutta onnea teille :)

Älkää menkö kihloihin vielä. Yhdessä voitte olla ilman sormuksiakin. Ja kihloihin voi mennä milloin vain myöhemminkin jos kerran tietää että se toinen on oikea. Älkää pitäkö kiirettä. Itse menin kihloihin karkauspäivänä 2004 ja erosin reilu puoli vuotta myöhemmin. Luulen, ettei ero olisi ollut niin vaikea, jos en joutuisi tuon kihlautumisen myötä ajatella epäonnistuneeni. Tämä tunne seuraa vieläkin. Ja asiaa ei auta, että sormus lojuu vailla tehtävää ja tulee vastaan milloin missäkin...

Nyt seurustelen taas ja olen todella onnellinen. Olemme seurustelleet vasta n 4 kuukautta, mutta tuntuu kuin se oikea olisi löytynyt ja molemmilla on olo, että suhteen tulisi pian edetä. Mutta siihen ei ole mitään kiirettä. Koska uskon meidän olevan yhdessä aina. Joten me ehdimme kyllä nauttia toisistamme ilman turhia hässäköitä. Haaveenani on saada lapsia suht. nuorena, mutta yritän pitää jalkani maan pinnalla ja muistaa ettei mihinkään ole kiire. Kaikki se kihlautuminen on varmasti ihanaa sitten kun on se oikea vierellä, mutta mikä kiire tässä valmiissa maailmassa on? :)

Jep, sen oikeen voi läytää vaikka 14-vuotiaana. Eräs tuttuni meni naimisiin 25-vuotiaana poikaystävänsä kanssa, jonka kanssa oli ollut 14-vuotiaasta. Niinkin voi käydä...Mut ei kannata hirveesti pettyä jos niin ei käykään....Nimittäin tuon ikäisenä tilanteet ja tunteet muuttuu niin nopeeta. Mutta kihloihin ei kandee mennä enne kuin tuntee toisen hyvin...ehkä vuoden parin jälkeen, kun alkuhuuma on mennyt ohi ja huomaat pojassasi huonojakin puolia,.