Tulipa tässä mieleeni, kun presidenttimme oli Oulun 400-vuotis juhlissa ja hän sekä kaupungin päättäjät nostivat maljan Oulun kunniaksi.. Päättäjien joukossa on varmasti myös v-lestadiolaisia eli nostivatko hekin maljan vai jättivät sen tekemättä? Miten on?
maljan nosto
sivusta seurannut
171908
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
oon saanu kans vaikutelman ettette voi nostaa maljaa, onko totta vai huhupuhetta?
Sinuahan näyttää kiinnostavan toisten synnit, sen sijaan, että olisit itsestäsi huolissaan.
En ole sen kiinnostuneempi toisten kuin omista synneistäkään. Ihan vain tietoa haluan. Eli se mahdollinen maljan nosto on siis syntiä? Kiitos, jos joku viitsii vastata.
Vanhoillislestadiolaisilla ei ole tapana nostaa maljaa, koska ei haluta yhtyä maailmalliseen tapaan.
suorasta vastauksesta!
viikingit joivat voitonmaljoja tappamiensa vihollisten pääkalloista, netistä luin
nostaa malja yhteisen hyvän saavutukseksi, kuin
pelotelle seurakuntaa ikuisella tulimerellä.
Kummasta tavasta jää hyvä mieli kanssaihmisille.
Kauan sitten uskovaistenkin häissä saatettiin nostaa mehumalja hääparin kunniaksi, niin omissanikin. Sitä oli vissiin niin "viaton", ettei hoksannut tuota tapaa maailmalliseksi.
Myöhemmin asia on kovasti harmittanut ja hävettänyt. Silloin se tuon ajan käsityksen mukaan kuului asiaan, eikä siksi ole "synniksi kirkastunut".
Ihan syyttä se on hävettänyt. Ei mikään ihme, että se ei ollut "synniksi kirkastunut", koska on todella vaikea löytää mehumaljan nostamisesta mitään väärää. Kyseessä on perinnäissääntö, jota uskovaisten odotetaan noudattavan ilman sen kummempia kysymyksiä.
Eikö olekin erikoista, että sitä oli todellakin niin "viaton" ja uskoi kuin lapsi, ettei nähnyt tuossa mitään väärää? Että ei lähtenyt "älä koske, älä maista" -sääntöihin mukaan ennen kuin joku ihminen niitä vaati?
On hienoa, jos haluaa kunnioittaa itseään sen verran, että pyrkii tekemään asioita jotka itsestä tuntuvat oikeilta. On kuitenkin samalla varsin sääli, että vieläkin sellainen asia, jonka ihminen itse on keksinyt olevan maailmallinen tai toisaalta syntinen, pitkänkin ajan jälkeen vielä harmittaa ja hävettää. Mutta tämähän on kovin tyypillistä eri herätysliikkeissä ja lukemattomissa kulttuureissa eri puolilla maailmaa; on tapoja joita vieroksutaan, ja on tapoja joita suositaan.
Jokaisessa herätysliikkeessä/kulttuurissa on omat kriteerit omalletunnolle; mikä toiselle liikkeelle on oikein, on toiselle ehdottoman väärin. Varsin tyypillinen ihmisyyden merkki. Yhteisenä tunnusmerkkinä kaikille herätysliikkeille on tietenkin se, että jokainen uskoo kivenkovaan, että juuri se oma liike on oikealla polulla. Tämä taas tukee yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, eikä se sinällään ole mikään paha asia. Omaksutut tavat ja uskomukset lujittavat luonnollisesti omaakin uskoa tai omia käsityksiä. Onhan turvallista elää, kun on sääntöjä. Joskus sitten harmittaa ja hävettää, kun on toiminut vallalla olevan etiketin vastaisesti. Tai toiminut silloin ihan "oikein", mutta vasta jälkeenpäin huomannut toimivansa kovin sopimattomasti, koska sääntöjä muutettiin vasta myöhemmin?
On turvallista ajatella, että "nuo toiset" ovat väärässä ja minä olen oikeassa. Ehkä maailmallisista tavoista on syytäkin pysyä erossa?
Kuka kuitenkaan päättää, mikä tapa on huono ja maailmallinen? Jo terve järkikin sanoo, ettei mehun juominen lasista tietenkään ole syntiä. Jeesuksenkin kerrotaan kohottaneen maljan opetuslastensa kanssa aterioidessaan, ja silloin juoma-astiassa oli varsin hapanta marjamehua. Missä vaiheessa sitten yksissä tuumin lausutut onnentoivotukset mehulasin noston kera synniksi voisivat muuttua? Siksikö, että se on yleinen tapa, ja siksi myös maailmallinen? Siksikö, että ihmisen on paras erottua "maailmasta", joka sinällään on paha? Höpsis.
Mutta raamatussahan viitataan siihen, että taivaaseen pääsevä joukko on kovin piskuinen - eli oma kruunu siinä vaan kirkastuu sitä mukaa, kun huomaa mitä useampi on väärällä polulla! Jyvät ja akanat erottuvat mitä eriskummallisimmista syistä: ehkäpä sen tosiaan näkee jopa sellaisesta pienestä yksityiskohdasta, kuka nostaa maljan ja kuka ei.
Itse asiassa maljan nosto miltei joka ainoassa maailman kolkassa korostaa yhteenkuuluvaisuuden ja yhteisen hyvän tunnetta. Tokihan sotamarsalkatkin voivat nostaa maljan raivoisien retkiensä päätteeksi, mutta onko sillä valtaa pilata ele, jonka useimmat ihmiset tekevät hyvää tarkoittaen?
Minusta tuntuu juhlalliselta kun vieraat toivottavat hääparille onnea, nousevat seisomaan, hiljentyvät hetkeksi, katsovat paria, huutavat yhdestä suusta "eläköön" ja kohottavat riemumaljan. Lähimmäisen rakkautta parhaimmillaan! Nostaako sitä lasia sitten huulilleen, onko lasissa sitten mehua vaiko viiniä; se on puhdas sivuseikka.
Itse kohotan mielelläni maljan rakastamilleni ihmisille - ja miksenpä vihollisellenikin. Tällä tavalla ilmaisen sitä hyvää, jota kaikille toivon. Ja vaikka maljan nostankin ja hyviä ajatuksia auliisti lähettelenkin, ei se minusta kuitenkaan synnittömämpää tee. Olen ihan yhtä syntinen kuin te kaikki muutkin, kauniista ja viattomista eleistäni huolimatta. Ja kunnioitan edelleen teitä, joista tämä tapa tuntuu vieraalta ja jotka haluavat osoittaa hyvät ajatuksensa toisella tavalla.
onko missään "säännöissä" kielletty maljan nostoa vaiko ei, en ole niiden "alainen".
Ajan saatossa vain itseäni harmittaa se
joka- asialle- maljan- nosto- periaate. Olen alkoholin vastustaja enkä koe sitä vääräksi.
Varsinkin suomalaisten juomatavat ovat todella huolestuttavalla tolalla.
Mutta varmaan sinullekin ihan erikseen joku "rakkaudella neuvoi" maljan nostamisen olevan syntiä? Suomalaisten juomatavat ovat tosiaan huolestuttavia, mutta miten uskovaisten marjamehukestit liittyvät keskivertosuomalaisen ryyppäämiseen?
Kirjoitin tuossa pari viestiä sitten siitä, että eikö ollut jollain tavalla helpompaa ja viattomampaa olla uskossa, jossa ei tarvinnut varoa esimerkiksi maljan nostamista. Voisinkin kysyä sinulta: Kun nostit marjamehumaljan, palvoitko sillä teollasi Kuningas Alkoholia? Ajattelitko tekeväsi niin? Koitko tekeväsi niin?
Veikkaisin, että tällaiset asiat eivät käyneet mielessäkään.
että maljan nosto ei tuolloin tuntunut sopimattomalta. Mitään neuvoja en ainakaan muista saaneeni. Yritin miettiä vastauksia kysymyksiisi, kuten "uskovaisten marjamehukestien" liittymisestä keskivertosuomalaisen ryyppäämiseen. Itse kirjoitin omista häistäni.
On vaan tullut ajan myötä tällainen mieli, minkäs sille mahtaa.
Ajan myötä on varmasti tullut tuollainen mieli, jos olet kymmeniä kertoja kuullut maljan nostamisen olevan suuri synti. Luulenpa, että sinäkin olisit onnellisempi uskossasi ilman, että joutuisit kokemaan syyllisyyttä asiasta, jossa ei ole mitään väärää.
Kiitoksia muuten kertomuksestasi, luulen ettet todellakaan ole ainoa, jolle maljan nostamisen syntisyys tuli täytenä yllätyksenä.
siihen. että olisin kymmeniä kertoja kuullut jne. EN todellakaan muista kuulleeni ainakaan viimeksi seuroissa käydessäni (kauan sitten) .
Sitäkään en voi allekirjoittaa, että "maljan nostamisen syntisyys" olisi tullut täytenä yllätyksenä.
Kuuluukohan tämä sitten sarjaan "omantunnon kysymys" tai "selittämätön juttu".
Hyvää yötä, kauniita unia, enkelin kuvia!
Että joukossa oli vl-lestadiolaisia? Ajatella. Ja että nostivatko vai eivät? Kait muistit ottaa mukaasi muistiinpanot havaintojesi kirjaamista varten. Ja mistä tiedät vaikka pikalla oli muukin sinun kaltaisesi, joka teki vielä tarkempia havintoja kuin sinä? Mutta muistitko sittenkään tehdä taustatyötä tarpeeksi? Ja ajatella mihin nyt tuloksista voisit informoida. Olisikohan vaikka joku anonyymin suojaava rikospuhelin sopiva?
On se hyvä että meillä naapureilla, lestadiolaisilla, maahanmuuttajilla, homoilla, mielenterveyspotilailla tms. on noita sivusta seuraajia. Eläytymiskyky ja ennakkoluuloton asenne lämmittävät mieltä valtavasti. Lähimmäisen rakkauden lämmössä on ihanaa paistatella.
Kuinka monesti vl:t itse seuraavat "uskottomien" tekemisiä ja ns. syntejä? Vl-mittareita riittää joka asiaan. Jos he itse tuomitsevat muiden alkoholin käytön ja maljojen nostot, niin sehän on se mittari, joilla heidänkin tekojaan mitataan. Sama mittari pitää olla molemmin päin!
Mitä irvailemista siinä on? Jos kyse on kaksinaismoralismista, niin se on tuomarin eli mittaajan ongelma. Sillä voidaan osoittaa se vääryys, jolla joku luulee voivansa toisia tuomita. Laitetaan sama asia toisin päin, niin se on helppo havaita. Ei se pilkkaamalla muutu.