Kysymyksiä teille

Jotkut muut ihmiset ajattelevat ettei minun pitäisi olla sellainen kun olen ja se on heidän oma ongelmansa

Ja eihän kukaan ihminen voi koskaan olla kaikkien mieliksi eli turha siitä on välittää

minulle itselleni on luonnollista ja oikeaa olla
mikä haluan olla ja olen

Ikä, missä tunnetaan että on syntynyt väärään sukupuoleen, vaihtelee paljon. Jotkut tuntevat jo lapsena (paljon ennen kouluikää), jotkut taas vasta pitkällä aikuisiässä.

Minä huomasin asian, kun hormonitoiminta alkoi heräillä ja tunsin että jokin menee vikaan, minähän olen tyttö. Siihen aikaan ei saanut edes mitään tietoa, saatika hoitoja, joten pidin asian salassa. Mutta kyllähän vanhempani saivat asiasta vihiä "pukuleikeistäni".

Todellinen seksuaalinen suuntautumiseni oli taka-alalla, koska olin naimisissakin. Nyt katson että olen heteronainen. TS:ien joukossa homoseksuaalisuus lienee jonkun verran suhteellisesti suurempi kuin "normaaleilla" ihmisillä.

Minä elän nyt aivan tavallista naisen elämää ja se sopii minulle mainiosti.

heräsin hieman yli puoli vuotta sitten (olen 18 vuotias). Kaverit ja sisarukset tietää jo että olen poika, mutta vanhemmat eivät näytä joko 1. huomaavan tai 2. suostuvan ymmärtämään tai hyväksymään asiaa vaikka kuinka yrittää asiasta huomautella... Luokkatoverit luultavasti pitävät minua joko transvestiittina tai tomboyna... ei niin että välittäisin muiden mielipiteistä mutta hermot menee jos joku sanoo "tytöksi" tai kutsuu tyttönimeltä (hermot menee tai tulen hyvin surulliseksi ja masennun).
Itseasiassa kun heräsin se tuntui aivan uskomattomalta. Tuntui hyvältä olla poika. Ehdottomasti "rikastuttava" tunne. Olen onnellinen että löysin itseni lopultakin.
Seksuaalinen suuntautuminen on kaiketi enemmän tai vähemmän bi vaikka miehistä kyllä pidän enemmän ehkäpä (queerie me ;) )

Ei mene enää vuottakaan (toivottavasti) kun voin aloittaa todellisen korjausprosessin. Syntyä uudelleen niin sanoakseni :)

"Kysymyksiä teille
Kirjoittanut: curious girl 3.9.2005 klo 11.57 Eli, missä iässä aloit tuntea olevasi syntynyt väärään sukupuoleen? Entä mitä ajatuksia se silloin herätti?"

Kun on jälkikäteen asioita joutunut miettimään niin silloin on hämärtynyt se alkuperäinen totuus ja tuntemukset jotka minulla oli täsmälleen ottaen sillä hetkellä. Se on niin kuin tuo Bodom-juttu että ihmisten täsmälliset muistikuvat tapahtumista ovat hämärtyneet sekavaksi vyyhdiksi.

Minä lähinnä tunsin olevani minä lapsena. Muistan vain sen, että minuun suhdauduttiin oudosti kun ilmaisin kiinnostusta koruja kohtaan. Tulkitsin signaalit oikein ja jätin korupuheet pois ja leikin koruilla sitten yksin ollessani.

"Onko niin että sukupuoliasia epäilyttää vai oletko ollut täysin varma siitä mikä olet?"

En minä voi olla täysin varma mistään. Pahimmin asioita ovat sekoittaneet ulkopuoliset joilla kyllä on ollut varma mielipide minusta ja he ovat olleet innokkaita myös sen lausumaan. Minun on ollut vaikea erottaa omia tuntemuksiani kaikesta siitä mitä ulkopuoliset ovat minusta vuosien varrella lausuneet.

"Entä seksuaalinen suuntautuminen?"

Luin vankilassa olevien naisten lesboudesta ja ajattelen että olen samalla tavalla vankilalesbo, lesbo koska se tällä hetkellä toteuttaa minun läheisyyden tarpeeni eikä siksi että minulla olisi homoseksuaalinen suuntautuminen. Miehet taas elämässäni ovat olleet väkivaltaisia öykkäreitä enkä voi saada nautintoa miehen kanssa samoin kuin naisen. Mutta se ei kerro minun suuntautumisestani mitään, olen vain käytännön pakosta joutunut valitsemaan kumppanikseni naisen.

"Näistä asioista kun ei hirveästi vieläkään puhuta niin olisi kiva kuulla vastauksianne."

Toivottavasti ei koskaan puhutakaan.

"Miten ylipäätään koette elämänne ts-ihmisinä, koetteko raskaana vai rikastuttavana?"

Sekä että. Elämäni on ollut tavattoman vaikeaa koko ajan, mutta ehkä senkin takia olen oppinut sitä rakastamaan niin paljon. Tuntemattomassa Sotilaassa puhutaan Venäjästä saman tyyliin, että vaikka on köyhää ja kurjaa niin kummasti venäläiset sotilaat rakastavat maataan ja taistelevat joka sentistä.
Mutta ehkä se on rikastuttavaa, kokemuksia on niin paljon että tuntee parhaiten olevansa samalla aaltopituudella vanhusten kanssa vaikka vielä ei ole puoltakaan vanhuksen iästä. Ja kyllä niitä harmaita hapsiakin on tullut tavattoman varhain.

"Eli, missä iässä aloit tuntea olevasi syntynyt väärään sukupuoleen? Entä mitä ajatuksia se silloin herätti?"

Lapsena tajusin, että olin syntynyt väärään sukupuoleen, mutta en ymmärtänyt mikä se oikea sukupuoli olisi, koska kaikki tyttöjen leikit ja naisellisuus oli kiellettyä ja kotiväkikin siitä ilkkui. Siitä päättelin, että minun pitäisi yrittää käyttäytyä kuin poika koska näytin pojalta, jotta tulisin hyväksytyksi, tai yleisesti ottaen ettei minua raadeltaisi hengiltä. Sinänsä olin kyllä aivan oikeassa siinä.


"Pystyitkö kertomaan asiasta kellekään, miten suhtauduttiin (vanhemmat, ystävät)?"

Kerroin asiasta vanhemmille kahdesti, ensin alle kouluikäisenä, jolloin koko asia sivuutettiin, ja sitten uudestaan päälle 20-vuotiaana, jolloin päätös hoitoihin lähdöstä oli jo selvä. Paljon itkua siitä seurasi, mutta pelkäämääni hylkimisreaktiota ei syntynyt, vaan vanhemmat oppivat hiljalleen hyväksymään asian.


"Onko niin että sukupuoliasia epäilyttää vai oletko ollut täysin varma siitä mikä olet?"

Voisi sanoa, että epäilytti siihen asti, kunnes sain hormonit ja aloitin elämän naisena. Vähitellen tuli varmuus siitä, että niinsanottu elämäni "miehenä" oli ollut itselle ja muille valehtelua. Nykyisin asia ei enää epäilytä, ainoastaan se onko täysimittainen korjausleikkaus siihen liittyvien riskien ja vaivojen arvoinen, vai pärjäisikö vähemmällä.


"Entä seksuaalinen suuntautuminen?"

Seksuaalinen suuntautuminen on heitellyt laidasta laitaan vuosien myötä. Eipä siinä oikein seksuaalisuus pääse kehittymään loppuun kun ei omakaan sukupuoli ole kohdallaan. Nykyisin lasken itseni lesboksi, koska en tunne miehiä kohtaan romanttisia tunteita. Seksuaalisuus-sana on minusta muutenkin aika perseestä, koska ihminenhän voi tuntea seksuaalista himoa vaikka maksamakkaraan, mutta harvempi sellaiseen rakastuu.


"Miten ylipäätään koette elämänne ts-ihmisinä, koetteko raskaana vai rikastuttavana?"

Yksi harvinaisen viisas pappisihiminen joskus minulle sanoi, että helmet syntyvät ärsytyksestä. Ei se hiekanjyvän nirhaaminen simpukasta kivalta tunnu, mutta reaktiona siitä syntyy helmi. Eli riittävä kärsimys voi opettaa ihmiselle kaikenlaista arvokasta, kuten esimerkiksi sen, että elämä on ainutlaatuinen ja rajallinen luonnonvara. Samoin on oppinut, että ihmisille syötetään tosiasioina kaikenlaisia ääliömäisiä yleistyksiä, joita kannattaa kyseenalaistaa. Transsukupuolisuus on kirous ja siunaus yhdessä paketissa.