Saavatko jotkut laulut sinut herkistymään? Kuuntelen usein ajaessani Sävelradiota, muutenhan en juuri radioa kuuntele, ja jos sattuu tulla "Kuuntelen Tomppaa" tai "Aikuinen nainen" tms., en voi olla ihastumatta, mutta tuo "Perhonen" saa minut aivan ekstaasiin.
Kerrohan lemppareistasi!
Kerrohan lemppareistasi!
Vastaukset 29
Vanhimmat
eka levy taisi olla joskus 60-luvulla. Itseäni herkistyttää hänen kappaleensa >:Tummat silmät, ruskea tukka jne. muistaakseni 70-luvuvn lopulla. Elvís on ehdoton lempparini edelleen.
kuinka kaunis on hän..."
Nuoruudestani jäänyt soimaan minussa.
Miten Beatlesien sävelet voivat säilyttää lumovoimansa!~~
aina ihaillut häntä, hän on myöskin hoitanut itsensä hyvin.
Puhemieskään ei saanut häntä vedettyä ojaan tai allikkoon.
siitäkin iloinen.
Lea Laven onja jotain kappaleella Se on Elämää ;))
sitä en voi kieltää.
Mutta Paulasta pidän.
Kylläpä vain (varsinkin Olavi Virran laulama) "Hopeinen kuu" tempaisee minut suoraan nuoruuteen ja leppeän kesäillan lavatansseihin, vaikka pohjoisen yöttömässä yössä ei kuuta näkynytkään. Moni muukin sen aikainen iskelmä (ks. otsikko) saa silmäkulman kostumaan...
Alunperin Vaya Con Diosin esittämä, Anneli Mattilan "Tietää tahdo en" kuulostaa nykytunnelmissani aivan mahtavalta.
Sitten on nämä Paulat ja Kari Tapiot ja .......onhan noita, vaihtuvatkin mielentilan mukaan. Jos näitä kotimaisia haeskeltiin?
Olin työkaverin hautajaisjuhlassa Raumalla. Siellä pojanpoika nousi lavoille ja kertoi, Pappa lauloi tämän laulun mummolle heidän hääjuhlassa,ja haluan esittää sen, lauloi tunteella pianon säestyksellä:
Tuoll` on iltatähti sille laulan,
taivahalla kun se kimmeltää,
aatoksein taas liitää kotimaahan,
kyynel poskelle mun vierähtää.
Kotirannat rakkahat on mulle,
mistä suunnan otin läntehen.
Vaarat väijyy aina mua tiellä,
on monen hauta meri viimeinen.
Väsyneenä kun taas päivän töistä,
hetkeks`seisahdun mä kannelle.
Katson taivaalle, sen tähtivöitä
etsin rauhoitusta sielullein.
Iltatähden kimmellyksen myötä
kotihin nyt laitan terveisen.
Kerron kuinka kouristaapi syöntä
teitä kun mä täällä muistelen.
Olimme sanattomia koko joukko, ajatus kulki merimiehen serenaadista hääjuhlassa, pojanpojan
esitykseen tilaisuudessa. Sanat tulivat tunteenomaisina miltei käsinkosketeltavana. Mummo oli 40 yksinäisen vuoden jälkeen saapunut satamaan, jossa pappa häntä odotti meren äärellä.
monet kirkolliset juhlat.
Hautajaisista muodostuu nykyisin juhla jossa vainajaa muistetaan ja muistellaan, kuten pitääkin olla.
On liikuttavaa kuulla kuinka lapset, tai lastenlapset laulavat, tai kun joku omaisista rohkenee puhua vainajasta, muistaen ja kunnioittaen. Siihen tilanteeseen olen itsekin joutunut.
Siskoni tytär lauloi isäni arkun äärellä "Maa on niin kaunis..", sillä isäni rakasti sitä laulua.
Joissakin tilanteissa me osallistuvatkin olemme sanattomia herkistyessämme.
..nousee kuva urheasta pikkutytöstä, joka isänsä haudalla yksin seisoen laulaa: "Jonk' on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa kuin on tähti taivahalla, lintu emon siiven alla....". Siinä tilanteessa turvaksi ei tullut isosiskokaan, kympin laulaja. Kyyneleethän ne lopuksi äänen sortivat.
Vaikka oli tammikuu, istuimme Volkkarin takapenkillä ja hän hyräili minulle; "kun kaksi sydäntä näin yhtehen lyö..."
Se laulu, lauloipa kuka tahansa, sattuu syvälle..
olet taivaani päällä maan..." lauloi mieheni, joka kuorossakin paljon lauloi -> (vanha suomalainen mieskuoro) ja yhdessäkin lauloimme eräässä sekakuorossa. ~~
"Linnun näen taivaalla liitelevän..." tuli nyt mieleeni aivan muista yhteyksistä.~~
..niin kanssain siniseen majaan jo saavu on onnemme siellä..
Anoppi oli sairaalassa ja iltayöstä naapurisängyssä ollut rouva rupesi itkemään. Anoppi soitti hoitajan apuun ja kun vaivaa tutkittiin, selvisi että rouvalla oli radio ja korvanappi. Tapsa oli laulanut rouvan kyyneliin ;-)
Enpä voi unohtaa sitä, kun yli 20 vuotta sitten mieheni työnsi musiikkikasetin auton soittimeen ja käski kuunnella sanoja: "Olen käynyt oman tieni, polun pitkän mutkikkaan. Monet haaveet, monet toiveet taakse jäivät aikanaan... Mutta elää olen saanut, elää päivän jokaisen. Sua kiitän, että kestit vuodet nää mun rinnallain..."
Mieheni hautajaisissa kaksi vanhinta lapsemme lasta kolme- ja seitsemänvuotiaat poika ja tyttö lauloivat kauniina, aurinkoisena, mutta surun täyttämänä päivänä:"Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas, ihana on sielujen toiviotie. Maailman kautta kuljemme laulain, taivasta kohti matka vie... " kaikki kolme säkeistöä.
Niin syvästi ei se laulu ollut aiemmin koskettanut.-Ja vaikka muutamia vuosia on jo kulunut, se edelleen tuntuu samalta.
...että jouluvirrestä on tullut niin suosittu hautajaisvirsi. Sitä minunkin äitini toivoi omiin hautajaisiinsa jo 15 vuotta sitten. Kaipa ne sanat sopivat sitten molempiin tilanteisiin.
Minua koskettaa vanha sota-ajan laulu: "We'll meet again, non't know where, don't know when..."
uskoisin johtui lähinnä näistä pienistä, reippaista laulajista, äänet soivat niin kauniina ja sointuvina, puhtaasti. Aivan unohtumatonta.
Nuorena lauloin siskoni kanssa, pidän edelleen tosi paljon.
Juice Leskisen "Viidestoista yö".
Siihen liittyy myistoja (miehestä tietenkin)
"Silmissäni orpo katse lapsen eksyneen , rakkautesi jäljet vihloo rintaa.
Käy pimeys päälle lailla pommikonelaivueen
ja minä kun en koskaan kysy hintaa....
Sun kanssas katson maailmaa ja samaa unta nään...."
"Mies tuli vuonolta näyttäen huonolta norjalaispaidassaan..."
"...häntä rakastin paljon, sua joskus kenties enemmän, ole mulle vähän aikaa hän!"
"Syksyn sävel", sekä sanat että sävel ovat loistavat!
Aivan vastustamaton; "Jotain jää", Mikko Leppilampi ja Nina Tapio, mistäkö? Koivusalon uusimmasta elokuvasta.
"Jos yhden, vain yhden mukaan muistoista saan...."
Nina Tapion ja Mikko Leppilammen laulamana.
Ei ensi kuulemalta säväyttänyt kuin vähän.
Tuossa ohjelmassa siltä söi 'sanomaa' tuo live-esiintyminen. Tai sitten oma tunnelmani oli toinen. :)
oli yksi suurista lemppareistani.
Vähän lisää tunnelmaa vei ensin radiotoimittajan vakavissaan kertoma, kuinka kohta kuullaan haastattelu "Kaksipäisen elokuvan varjossa", sekä Arto Nybergin omassa keskusteluohjelmassaan vääntämä "Koksipäinen katka".
*Sopii sinänsä Koivusalon tyyliin,nythän sitä elokuvaa ei kertakaikkiaan enää voi muuten ajatella*
oli ja on Rikiltä yksi omia lemppareitani.