Kysymys

Esitit sellaisen moniselitteisen kysymyksen, johon tyhjentävää vastausta ei ole, koska ihmiset ovat yksilöitä. Juomistavat, määrät, ja altistusherkkyys, ts. yksilölliset ominaisuudet ovat niin erilaisia.
Jos ajatellaan juopon elimellä, eli maksalla, ja verrataan jatkuvaa "tissuttelua" ja harvaa "kaatokänniä", niin maksalle ne harvat kaatokännit ovat vähemmän vaarallisia, koska selvinä välikausina normaali maksa kykenee toipumaan saamastaan rääkistä. Se jatkuva pitkäaikainen kuormitus on pahempi. Kaatokänneistä tulee aina muita seuraamuksia, joten sitäkään en toki suosittele.
Jos rajaa vedetään, niin eiköhän se juomamääristä, -tiheydestä, sukupuolesta, iästä, koosta ja vaikka ulkonäöstä riippumatta kulje siinä, että jos alkoholin käytön seurauksena elämänhallinta, sosiaaliset suhteet, sekä fyysinen ja psyykkinen terveys alkavat kärsimään - raja on ylitetty, ja juopon pitäisi alkaa miettimään tilannetta vakavasti. Yleensä pitäisi havahtua ensimmäiseen signaaliin, joka tulee huolestuneisuutena lähipiiristä, sukulaisilta, työtovereilta.

Litrahuuli. kirjoitti:

Esitit sellaisen moniselitteisen kysymyksen, johon tyhjentävää vastausta ei ole, koska ihmiset ovat yksilöitä. Juomistavat, määrät, ja altistusherkkyys, ts. yksilölliset ominaisuudet ovat niin erilaisia.
Jos ajatellaan juopon elimellä, eli maksalla, ja verrataan jatkuvaa "tissuttelua" ja harvaa "kaatokänniä", niin maksalle ne harvat kaatokännit ovat vähemmän vaarallisia, koska selvinä välikausina normaali maksa kykenee toipumaan saamastaan rääkistä. Se jatkuva pitkäaikainen kuormitus on pahempi. Kaatokänneistä tulee aina muita seuraamuksia, joten sitäkään en toki suosittele.
Jos rajaa vedetään, niin eiköhän se juomamääristä, -tiheydestä, sukupuolesta, iästä, koosta ja vaikka ulkonäöstä riippumatta kulje siinä, että jos alkoholin käytön seurauksena elämänhallinta, sosiaaliset suhteet, sekä fyysinen ja psyykkinen terveys alkavat kärsimään - raja on ylitetty, ja juopon pitäisi alkaa miettimään tilannetta vakavasti. Yleensä pitäisi havahtua ensimmäiseen signaaliin, joka tulee huolestuneisuutena lähipiiristä, sukulaisilta, työtovereilta.

vastasi mielestäni tosi hyvin. Jos itse jotain rajaa yrittäisin vetää niin en kysyisi määrää enkä juomistiheyttä vaan juomisen tarvetta. Eli miten paljon se juomisen tarve hallitsee elämää, tuli se tarve sitten päivittäin tai muutaman viikon välein. Ja toinen kriteeri on se, että voiko lopettaa juomisen pariin-muutamaan annokseen halutessaan. Kohtuukäyttäjälle, jolla on normaali suhtautuminen alkoholiin, on helppoa ottaa vain yksi tai kaksi ja lopettaa siihen.

sAAmari kirjoitti:

vastasi mielestäni tosi hyvin. Jos itse jotain rajaa yrittäisin vetää niin en kysyisi määrää enkä juomistiheyttä vaan juomisen tarvetta. Eli miten paljon se juomisen tarve hallitsee elämää, tuli se tarve sitten päivittäin tai muutaman viikon välein. Ja toinen kriteeri on se, että voiko lopettaa juomisen pariin-muutamaan annokseen halutessaan. Kohtuukäyttäjälle, jolla on normaali suhtautuminen alkoholiin, on helppoa ottaa vain yksi tai kaksi ja lopettaa siihen.

Ei se kertojen määrä, vaan se hallinta. Itse join joskus yhden rommitotin kylmän talvipäivän päätteeksi. Silloin sanottiin, että kunnon alkoholisti ei viitsisi edes vaivautua moisen touhun takia. Eli halu sekoittaa pää tai juoda kylmään tai janoonsa yhden, aivan eri asia.
Jos päämääränä on känni, vaikka harvoin, pitäisi hälytyskellojen soida.