Miksikä voisi kuvailla tilaa, jossa tuntemani henkilö on. Hän sairastui jo hyvin nuorena, muistaakseni 12-vuotiaana ja oli sairaalassa lukioon mennessä. Hän on tavallaan parantunut, siis niin, ettei ole nääntymistilassa ainakaan ihan nähtävästi. Vartalo on kuin lapsen vartalo, pää on selvästi "liian suuri" vartaloon nähden ja iho huono. Painoa ei ole juuri nimeksikään, lantiosta tai rinnoista puhumattakaan. Mutta energiaa hänellä tuntuu aina olevan todella paljon ja hän porhaltaa urallaan ja opinnoissa eteenpäin kuin ohjus. Tällaista toiminta on ollut jo siitä asti kun hän "parantui" sairaalajakson jälkeen, eli kohta 10 vuotta sitten.
Syömistottumukset tuntuvat olevan outoja. Allergiaa on vaikka mihin lähtöön ja ruuasta hän yleensä kieltäytyy mutta toisaalta taas kutsuu ihmisiä kotiinsa syömään, rakastaa ruuanlaittoa ja syö välillä kuin hevonen. Liikunnan harrastaminen on aina ollut todella kurinalaista ja usein liioiteltua.
Kyseessä on siis jo 26-vuotias nainen. Onko hän edelleen anorektikko, joka on vain onnistunut jo melkeen 10 vuotta tasapainottelemaan sairaiden ja normaalien elämäntapojen välillä niin, että pystyy näennäisesti elämään normaalisti? Vai onko hänen ruumiinsa vain jäänyt siihen lapsekkaaseen tilaan? Jos hän on edelleen anorektinen, onko mahdollista että tuon ikäisenä enää parantuu..?
Syömistottumukset tuntuvat olevan outoja. Allergiaa on vaikka mihin lähtöön ja ruuasta hän yleensä kieltäytyy mutta toisaalta taas kutsuu ihmisiä kotiinsa syömään, rakastaa ruuanlaittoa ja syö välillä kuin hevonen. Liikunnan harrastaminen on aina ollut todella kurinalaista ja usein liioiteltua.
Kyseessä on siis jo 26-vuotias nainen. Onko hän edelleen anorektikko, joka on vain onnistunut jo melkeen 10 vuotta tasapainottelemaan sairaiden ja normaalien elämäntapojen välillä niin, että pystyy näennäisesti elämään normaalisti? Vai onko hänen ruumiinsa vain jäänyt siihen lapsekkaaseen tilaan? Jos hän on edelleen anorektinen, onko mahdollista että tuon ikäisenä enää parantuu..?
Vastaukset 2
Vanhimmat
tuo porhaltaminen ja liikkuminen yms....sen peittelyä että kaikki ei ole kohdallaan vieläkään.Paraneminen on voinut jäädä vaiheeseensa ja edelleen häiriö on olemassa jossain muodossa.Jos kroppa on kasvuvaiheessa pahasti kärsinyt niin on mahdollista että hänestä ei koskaan tule aivan ikäisensä oloista.Eli vauriot ovat pysyviä.
ystäväsi on anorektikko. edelleen. sairaus ei katso ikää eikä kokoa, voi tulla tupsahtaa missä elämän vaiheessa ja iässä tahansa, vaikkakin stereotyyppi anorektikko onkin nuori, valkoinen, keskiluokkainen tyttö/nainen.
anoreksiaan kuuluu usein liiallinen liikunta ja syömättömyys. nämä ns. muka-allergiat ovat klassikkoja syömisen välttämiseksi sepitetyistä syistä. jotkut anorektikot mielellään laittavat ruokaa toisille ja huolehtivat toisten terveellisestä syömisestä ja kylläisyydestä. kuvailit ystäväsi syövän välillä "kuin hevonen". anorektikot toisinaan ahmivat suuria määriä ruokaa (ja saattavat oksentaa sen myöhemmin, jos syömishäiriössä on bulimisia piirteitä).
yleensä anorektikoiden oletetaan olevan perfektionisteja (mikä ei tietenkään jokaisen kohdalla ole totta), mutta ystäväsi kuulostaa täydellisyyden tavoittelijalta. opinnot, ura, kurinalainen liikunta ym.
itse en usko, että todellisesta syömishäiriöstä voi koskaan TÄYSIN parantua, mutta en heittäisi pyyhettä kehään. jos sairaus on kestänyt jo näinkin pitkän ajan, ei enää laheistän "koita parantua"-neuvot auta. voin olla väärässä, mutta olen melko varma, että lääkärin/terapeutin tms. puoleen olisi käännyttävä, jotta mitään tuloksia tulisi.
ja vielä on lisättävä, että vaikka ystäväsi ei näytä nääntyneeltä, se ei tee hänestä välttämättä yhtään sen terveempää. eihän tarvitse näyttää syömishäiriöiseltä ollekseen syömishäiriöinen - tai oikeastaan tässä tapauksessa ei tarvitse näyttää nääntyneeltä, ollakseen edelleen vakavasti syömishäiriöinen.