Vaihteeksi yökyöpelinä.

Kyllä se ääressä tai laidassa kulkeminen taitaa olla meissä yhteinen tekijä, mutta keskitien voi opetella kaikilla muilla saroilla paitsi alkoholinkäytössä.
Itse olen joskus maalannut tauluja sellaisella vimmalla, että tuloksena oli hermopinne ja käsi ei toiminut ollenkaan, lenkkeilin itseni lääkekuurille enkä ylipäätään aloittanut mitään uutta, ellen ollut varma lopputuloksen "täydellisyydestä". Ei tästä ole pitkäkään aika kun tein työtä samanlaisella raivolla kuin juopottelin.
Olen opetellut huomaamaan nuo äärimmäisyyspiirteet itsessäni ja olemaan lempeä itseäni kohtaan. Minulla varmasti huono itsetunto on osasyynä elämän suorittamiseen mutta tärkein juttu on ensin tunnistaa asia ja pysähtyä miettimään voisiko asian tehdä toisin, maltilla. Keneltä minä haluan hyväksyntää, kenelle haluan todistaa ja mitä?
Itselläni on vielä pitkä matka tallattavana siihen pisteeseen että hyväksyisin itseni juuri sellaisena kuin olen, koska eihän meidän täydy elää elämäämme toisia ihmisiä tyydyttääksemme ja heiltä hyväksyntää hankkiaksemme.
Uskon, että itseltäni menee tuon asian pohtimiseen enemmän kuin yksi sunnuntai - voi mennä koko loppuelämä.

perfektionisti, täydellisyyden tavoittelija, kuten minäkin ja aahoohoon kaa tuntuu olevan hiukka samoin.

Mielipiteeni on, että vierotusoireet (=krapula) ovat aiheuttaneet hermojesi ylikiihottumista. Pyrit mahdollisimman pian yli morkkiksesta rajuilla kunto- ym. tempauksilla jotka muistuttavat entisaikojen munkkien itsensäruoskimisrituaaleja (=hyvitys). Kuntoilu aiheuttaa "epänormaalin" tilanteen jatkumisen; se taas luo edellytykset uudelle ryyppyputkelle, kun uuvut henkisesti ja/tai fyysisesti.

Tavallinen tuurijuoppo sinä olet, ota rauhallisesti. Tarinasi on tuttu minulle, itsestäni. Minä toistin vuosikaudet mantraa:"Olen kyynikko. Vain herkästä ihmisestä voi tulla kyyninen. Alkoholisti on alkujaan herkkä ihminen."