Meillä oli ennestään 5kk vanha poikakissa. Viime torstaina eli 1.9. meille tuli 10vk:n ikäinen tyttökissa. Ensimmäisenä iltana uuden pennun lähestyessä vanhaa kissaamme, poika sähähti ja läppäisi tätä uteliasta tulokasta. Sama toistui useaan otteeseen. Nyt on kuitenkin asianlaita toinen: Vanha kissamme seuraa uutta pentua kaikkialle, ja välillä lähestyy. Tällöin pentu nostaa selkänsä köyryyn ja murisee. Välillä vanhempi kissamme saattaa hyökätä pennun kimppuun aivan yllättäen. Siis suoraan hypätä sen päälle, eikä mitään pientä läpsyttelyä. Pelottaa pienokaisen puolesta! Vanha kollimme kun on taatusti ainakin kolme kertaa sen kokoinen! Nämä kaksi eivät ole tähän asti viettäneet kovin paljon aikaa yhdessä. Vanhempi kissa on melko suuren osan päivää pihalla kiinni, mutta kun se tulee sisälle täytyy sen heti etsiä pikkuinen. Sen sisällä ollessa joudummekin yleensä eristämään ne eripuolille taloa, ettei poika tekisi tytölle pahaa. Aina kun ne ovat samoissa tiloissa, vanha pitää uuttaa herkeämättä silmällä ja hyökkäilee välillä. Tässä pitäisi varmaan myös mainita, että vanha kissamme tuli jo 6vk:n ikäisenä. Ei nyt kiitos mitään syyllistelyjä siitä, että "mitäs otitte kissanne liian pienenä" jne. sillä emme tosiaankaan voineet pennun niin varhaiselle tulolle mitään. En viitsi tässä alkaa sitä selittämään, sen verran monimutkainen juttu. Mutta voisiko kollimme omituinen käytös uutta pentua kohtaan johtua tästä? Aikaisemmin se on kyllä käyttäytynyt aivan normaalisti. Naapurin leikattua kollikissaakin kohtaan (molemmat kulkevat talutushihnassa) se on käyttäytynyt aivan normaalisti. Vähän yrittänyt heittää painia sen kanssa(eihän vanha ukko nyt sellaista enää jaksa) ja seurannut aina joka paikkaan tämän lähtiessä liikkeelle. Toivottavasti saitte nyt jonkinlaisen käsityksen tilanteestamme ja pystytte auttamaan! Olen erittäin kiitollinen kaikille, jotka vastaavat!
Vauva ja nuori! Apua!
ApuaTarvitseva!
3489
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Meillä tyttökissat eivät oikein tiedä miten alkaa leikkiä uusimman tulokkaan kanssa ja hyppivät puolin jos toisin yllättäen toisen kimppuun. Voisiko kyse olla tästä? Jos pentu vain pelästyy vanhemman leikkiyritystä jolloin näyttää ja kuulostaa tappelulta vai ajaako vanhempi pientä oikein urakalla ja hyökkää monta kertaa päälle? Vanhempi kissakin on vielä niin nuori että sillä on rajut leikit, ja vielä poikakissa.
Oletteko pitäneet vanhempaa kissaa hyvänä entistä enemmän nyt kun on uusi tulokas talossa? Mustasukkaisuuskin tekee kaikenlaista.
Ja ei, tänne ei kannata kirjoittaa että olet ottanut "liian nuoren" kissan, se ei tähän asiaan vaikuta, se tuskin vaikuttaa yhtään mihinkään muuhun kuin siihen että sinulla on pian kimpussakin joukko jotka ovat ottaneet sydämen asiakseen ajaa maanrakoon heidän mielestään liian nuoren pennun ottaneet.
Mutta vielä tuosta välien selvittelystä.. On aivan normaalia että vanhempi vähän läpsi aluksi ja sitten nuorempi alkaa sitä pelkäämään, vanhempi laittaa kunnioituksen itselleen, onhan hän se ensimmäinen ja vanhempi.
Oletko koittanut viedä molempia yhtä aikaa ulos? Yleensä "ei kummankaan reviiri" auttaa asiaa. Meillä tämä toimi ainakin.
oikeesti en tiedä mitä sanoa ainut on että turvaat pienempää toistaiseksi, jotta ei liian rajuksi mene. itselläni kaksi 12v ja 13v kissat tytöt ja voi että, menevät välillä kun lankakerät lattialla, ajavat toisiaan takaa läpsivät, pihiseevät, muriseevat ja paukkuvat,kun tappelevat, eivät kyllä revi toisiaan mutta meillä on tapeltu kyllä aina vähän väliä, puutun siihen huutamalla ei väliin muuten voi mennä, kun ovat jo niin vanhoja :)Riidat syttyvät aina yht äkkiä, esin ruokakupilla molemmilla oma ja aina samaa ruokaa, tai kun toinen tulee pois pöntöltä. Taitaa olla vaan kissan luonne joka pistää rähjäämään. Eli näin meillä jo vuosia välillä ovat sovussa :)
Kiitos vastauksista:). Aamulla tuon viestin kirjoitin, ja nyt ne tuossa vierassäni syövät sulassa sovussa samalta ruokakupilta:). Niin se tilanne vaan äkkiä muuttuu;). Taisi tuo aikaisempi hyökkäily tosiaan vain leikkiä olla, poikakisumme kun on vielä aikamoinen riehuja. Eihän se tajua, että toinen on vielä niin pieni, että siihen voi sattua. Ja tosiaan vahdimme, ettei touhu liian rajuksi mene, ja kun emme ole kotona, eristetään ne eripuolille taloa. Kyllä se vielä tästä iloksi muuttuu:). Alku ainakin on lupaava;).