Ortodoksinen teologia

...mutta (eikä tämä koske yksin ortodoksista teologiaa) varsin usein kyse on tiedonhausta, ei tieteenteosta.

Opetuskysymys oli hyvä. Väkevimmät opettajat lienevät kuitenkin muita kuin teologeja. Heitä, esimerkiksi ohjaajavanhuksia, ei tällaisesta umpiluterilaisesta maasta juurikaan taida löytyä.

Makarios

Voit myös katsella hieman lähempää ja alat nähdä veden pinnalla kaikenlaisia pieniä eläimiä.

Kun katso pinnan alle, näet jo paljonkin erilaisia asioita. Mitä syvemmälle työnät päsi, sitä enemmän asioita näet. Ja ne kaikki on totta.

Nosta sitten taas pääsi ylös ja katso, miten valo heijastuu veden pinnasta. Kun nostat katsettasi ylemmäksi, näet valon lähteen. Ilman tuota valoa et näkisi mitään veden allakaan.

Hengellisen valon lähde on Kristus.

Tässä nyt taitaa taas tulla esiin kysymys, että onko teologia tiedettä ja voiko tieteellä olla lähtöoletuksena Jumalan olemassaolo/vaikutus.

Minusta tulee erottaa kirkon teologia, opin kehittäminen kontekstissä (jolloin Jumala on tietenkin lähtöoletus) ja tieteellinen teologia, jolla vastaavaa lähtöoletusta ei voi olla. Tässähän ei ole mitään ristiriitaa niin kauan, kun akateeminen teologia pysyy kiltisti tutkijankammiossa. Jos vahigossa esim. eksegeetti menee kertomaan tuloksistaan tavalliselle rahvaalle, niin kirkko ja tiede joutuvat oitis tukkanuottasille.

Taidan olla vähän lapsellinen positivismissäni, mutta minusta ympäristötieteen ei pidä lähteä siitä oletuksesta, että luontoa on suojeltava eikä psykologian pidä uskoa psyyken olemassaoloon (psyykkisiä prosesseja silti voi tutkia). Samoin akateeminen teologia voi jättää Jumalan olemassaolon avoimeksi, kirkollinen ei.

efesolainen kirjoitti:

Voit myös katsella hieman lähempää ja alat nähdä veden pinnalla kaikenlaisia pieniä eläimiä.

Kun katso pinnan alle, näet jo paljonkin erilaisia asioita. Mitä syvemmälle työnät päsi, sitä enemmän asioita näet. Ja ne kaikki on totta.

Nosta sitten taas pääsi ylös ja katso, miten valo heijastuu veden pinnasta. Kun nostat katsettasi ylemmäksi, näet valon lähteen. Ilman tuota valoa et näkisi mitään veden allakaan.

Hengellisen valon lähde on Kristus.

Lue lisää

Näin sivukommenttina vaan sanoisin, että sinulla on hienoja kielikuvia, muistan huomanneeni aikaisemminkin. Täytyy panna mieleen.

efesolainen kirjoitti:

Voit myös katsella hieman lähempää ja alat nähdä veden pinnalla kaikenlaisia pieniä eläimiä.

Kun katso pinnan alle, näet jo paljonkin erilaisia asioita. Mitä syvemmälle työnät päsi, sitä enemmän asioita näet. Ja ne kaikki on totta.

Nosta sitten taas pääsi ylös ja katso, miten valo heijastuu veden pinnasta. Kun nostat katsettasi ylemmäksi, näet valon lähteen. Ilman tuota valoa et näkisi mitään veden allakaan.

Hengellisen valon lähde on Kristus.

Lue lisää

...ovat kielikuvasi, ja olen asiasta samaa mieltä. Mutta se vastaa ihan muuhun kuin kysymykseeni.

Makarios

tjl kirjoitti:

Tässä nyt taitaa taas tulla esiin kysymys, että onko teologia tiedettä ja voiko tieteellä olla lähtöoletuksena Jumalan olemassaolo/vaikutus.

Minusta tulee erottaa kirkon teologia, opin kehittäminen kontekstissä (jolloin Jumala on tietenkin lähtöoletus) ja tieteellinen teologia, jolla vastaavaa lähtöoletusta ei voi olla. Tässähän ei ole mitään ristiriitaa niin kauan, kun akateeminen teologia pysyy kiltisti tutkijankammiossa. Jos vahigossa esim. eksegeetti menee kertomaan tuloksistaan tavalliselle rahvaalle, niin kirkko ja tiede joutuvat oitis tukkanuottasille.

Taidan olla vähän lapsellinen positivismissäni, mutta minusta ympäristötieteen ei pidä lähteä siitä oletuksesta, että luontoa on suojeltava eikä psykologian pidä uskoa psyyken olemassaoloon (psyykkisiä prosesseja silti voi tutkia). Samoin akateeminen teologia voi jättää Jumalan olemassaolon avoimeksi, kirkollinen ei.

Lue lisää

..."akateemista ortodoksista teologiaa". Tämä oli juri se pointtini. Ortodoksisessa teologiassa lähtökohtana on tunnustuksellisuus. (Lue: totuus. Piste.)

Makarios

tjl kirjoitti:

Tässä nyt taitaa taas tulla esiin kysymys, että onko teologia tiedettä ja voiko tieteellä olla lähtöoletuksena Jumalan olemassaolo/vaikutus.

Minusta tulee erottaa kirkon teologia, opin kehittäminen kontekstissä (jolloin Jumala on tietenkin lähtöoletus) ja tieteellinen teologia, jolla vastaavaa lähtöoletusta ei voi olla. Tässähän ei ole mitään ristiriitaa niin kauan, kun akateeminen teologia pysyy kiltisti tutkijankammiossa. Jos vahigossa esim. eksegeetti menee kertomaan tuloksistaan tavalliselle rahvaalle, niin kirkko ja tiede joutuvat oitis tukkanuottasille.

Taidan olla vähän lapsellinen positivismissäni, mutta minusta ympäristötieteen ei pidä lähteä siitä oletuksesta, että luontoa on suojeltava eikä psykologian pidä uskoa psyyken olemassaoloon (psyykkisiä prosesseja silti voi tutkia). Samoin akateeminen teologia voi jättää Jumalan olemassaolon avoimeksi, kirkollinen ei.

Lue lisää

onko Jumala olemassa. Sehän tutkii sitä, mitä ihmiset ovat eri aikoina ajatelleet Jumalasta, miten toimineet kirkon jäseninä ja minkälaista kristillistä kulttuuria he ovat luoneet. Tämä ihmisten usko Jumalaan on se fakta, mistä lähdetään liikkeelle.

Teologisilla oppiaineilla on kaikilla omat metodinsa tutkia asioita. Itse tunnen lähinnä vain kirkkohistoriaa ja sen metodologiaa, koska sekä Helsingin että Joensuun yliopistossa pääaineeni on ollut kirkkohistoria.

Makarios kirjoitti:

...ovat kielikuvasi, ja olen asiasta samaa mieltä. Mutta se vastaa ihan muuhun kuin kysymykseeni.

Makarios

Oikeastaan viestini oli paljolti sitä, että tutkimuksissa voidaan päästä hyvin syvälle. Niin alas, ettei uskon valo enää heijastu tutkimustuloksissa. Silti seurakunnan uskovan jäsenen kannalta vain uskon valon lähde on tärkeä.

Ei tieteellistä teologiaa pidä väheksyä, mutta syvällinen tutkimus ei anna enää mitään uutta tavlliselle kirkkokansalle.

M-LS kirjoitti:

onko Jumala olemassa. Sehän tutkii sitä, mitä ihmiset ovat eri aikoina ajatelleet Jumalasta, miten toimineet kirkon jäseninä ja minkälaista kristillistä kulttuuria he ovat luoneet. Tämä ihmisten usko Jumalaan on se fakta, mistä lähdetään liikkeelle.

Teologisilla oppiaineilla on kaikilla omat metodinsa tutkia asioita. Itse tunnen lähinnä vain kirkkohistoriaa ja sen metodologiaa, koska sekä Helsingin että Joensuun yliopistossa pääaineeni on ollut kirkkohistoria.

Lue lisää

...minulla on kyllä ihan erilainen omakohtainen käsitys. Mitenköhän arvon proffat Joensuussa suhtautuisivat, jos esimerkiksi Raamattua alkaisi tulkita kylmän tieteellisesti? Jossakin lienee piste, jossa tiede, usko ja traditio eivät voi enää sopuisasti kohdata. Vai onko?

Korostettakoon, ettei minulla ole tarvetta hyökätä mitään tai ketään vastaan. Kiinnostaa vain, miten ortodoksisen teologian opiskelija yhdistää tieteen ja tradition.

Otetaanpa esimerkkinä kirkkokuntamme aarre, Konevitsan Jumalanäiti -ikoni, joka tohtori Aune Jääskisen ansiokkaan tutkimustyön myötä osoittautuikin huomattavasti nuoremmaksi kuin mitä perinne on meille opettanut.

Missä vaiheessa traditio lakkaa olemasta totuus?

Makarios

Makarios kirjoitti:

...minulla on kyllä ihan erilainen omakohtainen käsitys. Mitenköhän arvon proffat Joensuussa suhtautuisivat, jos esimerkiksi Raamattua alkaisi tulkita kylmän tieteellisesti? Jossakin lienee piste, jossa tiede, usko ja traditio eivät voi enää sopuisasti kohdata. Vai onko?

Korostettakoon, ettei minulla ole tarvetta hyökätä mitään tai ketään vastaan. Kiinnostaa vain, miten ortodoksisen teologian opiskelija yhdistää tieteen ja tradition.

Otetaanpa esimerkkinä kirkkokuntamme aarre, Konevitsan Jumalanäiti -ikoni, joka tohtori Aune Jääskisen ansiokkaan tutkimustyön myötä osoittautuikin huomattavasti nuoremmaksi kuin mitä perinne on meille opettanut.

Missä vaiheessa traditio lakkaa olemasta totuus?

Makarios

Lue lisää

Traditio on totuus? Kerropa, että mistä tiedät sekä tunnet kaikki oikeat traditiot/tradition?Jos traditio on totuus pitäisi kertoa melko monta seikkaa, eikö? Onko niitä yksi vai enemmän(totuuksia)? Ehkä ajattelet ettei sitä voisi epäillä... mutta onko totuutta, jota ei voi epäillä? Onko tradition totuus sellainen? Vai puhutko uskosta, silloinhan on jo ainakin kaksi totuutta, järjen ja uskon? Kumoavatko ne toisensa? Isoon asiaan lyhyesti; teologia ja tiede tukevat toinen toisiaan... Raamattua ja teologiaa PITÄÄ myös tutkia tieteellisesti (tämän päivän tieteisiin nojaten). Tietenkin ymmärtäen tieteen, logiikan ja tiedon rajoitukset, sekä huomioida asian mukainen kritiikki itse titeen sisällä, sekä sen kritiikki teologialle... Kuinka siitä voi olla mitään haittaa? Niin uskohan on yksilöllinen pohjimmiltaan ja on asioita, jotka tulevat aina olemaan uskon varassa... joten miten tiede tätä ikinä voisi haitata?ööö niin no tämä on iso kysymys... ehkä se vielä, että kyllä traditiota ja oppeja pitää kysenalaistaa ja tutkia, kuinka niitä muuten voisi edes jotenkin ja johonkin asti ymmärtää...muuten olemme älyllisesti epärehellisen kristinuskon partaalla, joka on käsittääkseni mahdottomuus, ainakin se olisi hylättävä... sitä voisi kutsua myös hengen velttoudeksi... on paljon muitakin näkökohtia liittyen itse asiaan, mutta tältä pohjalta.

Makarios kirjoitti:

...minulla on kyllä ihan erilainen omakohtainen käsitys. Mitenköhän arvon proffat Joensuussa suhtautuisivat, jos esimerkiksi Raamattua alkaisi tulkita kylmän tieteellisesti? Jossakin lienee piste, jossa tiede, usko ja traditio eivät voi enää sopuisasti kohdata. Vai onko?

Korostettakoon, ettei minulla ole tarvetta hyökätä mitään tai ketään vastaan. Kiinnostaa vain, miten ortodoksisen teologian opiskelija yhdistää tieteen ja tradition.

Otetaanpa esimerkkinä kirkkokuntamme aarre, Konevitsan Jumalanäiti -ikoni, joka tohtori Aune Jääskisen ansiokkaan tutkimustyön myötä osoittautuikin huomattavasti nuoremmaksi kuin mitä perinne on meille opettanut.

Missä vaiheessa traditio lakkaa olemasta totuus?

Makarios

Lue lisää

Konevitsan Jumalanäiti on nuorempi, kuin mitä on luultu, joten se ei luultavasti ole sama ikoni kuin minkä pyhittäjäisä Arseni Konevitsalainen toi Athos-vuorelta.

Tämä ei kuitenkaan ole muuttanut uskovaisten suhdetta ikoniin. Jumala voi yhtä hyvin parantaa ne, jotka rukoilevat vanhan kopion edessä kuin alkuperäisen ikonin edessä rukoilevatkin. Tietysti tulee sanoa, että ikoni ei ehkä olekaan se miksi sitä on luultu. Mutta toisaalta voihan Jääskinen erehtyäkin.

Tieteelliselle tiedolle on tyypillistä, että se muuttuu koko ajan, joten siihen tulee suhtautua kriittisesti. Uskon totuudet eivät sen sijaan muutu, vaan pysyvät samoina.

Monet nykyihmiset suhtautuvat kuitenkin asioihin juuri päinvastaisella tavalla. Tieteeseen ja kaikkiin sen uusimpiin saavutuksiin suhtaudutaan täysin kritiikittömästi, mutta uskontoa arvostellaan ymmärtämättä sen luonnetta.

Jeppe Koira kirjoitti:

Traditio on totuus? Kerropa, että mistä tiedät sekä tunnet kaikki oikeat traditiot/tradition?Jos traditio on totuus pitäisi kertoa melko monta seikkaa, eikö? Onko niitä yksi vai enemmän(totuuksia)? Ehkä ajattelet ettei sitä voisi epäillä... mutta onko totuutta, jota ei voi epäillä? Onko tradition totuus sellainen? Vai puhutko uskosta, silloinhan on jo ainakin kaksi totuutta, järjen ja uskon? Kumoavatko ne toisensa? Isoon asiaan lyhyesti; teologia ja tiede tukevat toinen toisiaan... Raamattua ja teologiaa PITÄÄ myös tutkia tieteellisesti (tämän päivän tieteisiin nojaten). Tietenkin ymmärtäen tieteen, logiikan ja tiedon rajoitukset, sekä huomioida asian mukainen kritiikki itse titeen sisällä, sekä sen kritiikki teologialle... Kuinka siitä voi olla mitään haittaa? Niin uskohan on yksilöllinen pohjimmiltaan ja on asioita, jotka tulevat aina olemaan uskon varassa... joten miten tiede tätä ikinä voisi haitata?ööö niin no tämä on iso kysymys... ehkä se vielä, että kyllä traditiota ja oppeja pitää kysenalaistaa ja tutkia, kuinka niitä muuten voisi edes jotenkin ja johonkin asti ymmärtää...muuten olemme älyllisesti epärehellisen kristinuskon partaalla, joka on käsittääkseni mahdottomuus, ainakin se olisi hylättävä... sitä voisi kutsua myös hengen velttoudeksi... on paljon muitakin näkökohtia liittyen itse asiaan, mutta tältä pohjalta.

Lue lisää

Minä EN ole sitä mieltä, että traditio on totuus. Enkä sitäkään mieltä, että Kirkon opetus on välttämättä totuus. Lainasin vain muita tänne kirjoittavia, jotka tuntuvat tietävän paremmin.

Makarios

Makarios kirjoitti:

Minä EN ole sitä mieltä, että traditio on totuus. Enkä sitäkään mieltä, että Kirkon opetus on välttämättä totuus. Lainasin vain muita tänne kirjoittavia, jotka tuntuvat tietävän paremmin.

Makarios

Lue lisää

Kiitoksia kommentista... joo selvä juttu... tuota se oli myös osittain avaus myös ensimmäiseen kommenttiisi, joka muodostaa ison aiheen! Lähinnä, koska koko kysymys teologian sisällöstä, suhteesta tietoon ja tieteeseen, jne... on käsittääkseni ollut jo mainitusta hengellisestä velttoudesta tai jostain muusta syystä koko ajan vaikea ja tuskainen aihe, ilman syytä... käsittääkseni. Ainakin itse olen lukenut ristiriitaisia ja älyllisesti epärehellisiä kirjoituksia siitä, mitä on teologia,sen suhteista tietoon ja tieteeseen, jne...on myös hyviäkin, tietenkin... käytäntökin kertoo osittain asian tuskaisuuden.. no joo, itselleni kyllä myös tiede, psykologia ja filosofia ovat tietty osa teologiaa... kiitoksia ja pahoittelen väärinkäsitystäni...

M-LS kirjoitti:

onko Jumala olemassa. Sehän tutkii sitä, mitä ihmiset ovat eri aikoina ajatelleet Jumalasta, miten toimineet kirkon jäseninä ja minkälaista kristillistä kulttuuria he ovat luoneet. Tämä ihmisten usko Jumalaan on se fakta, mistä lähdetään liikkeelle.

Teologisilla oppiaineilla on kaikilla omat metodinsa tutkia asioita. Itse tunnen lähinnä vain kirkkohistoriaa ja sen metodologiaa, koska sekä Helsingin että Joensuun yliopistossa pääaineeni on ollut kirkkohistoria.

Lue lisää

Niin tai akateemisen teologian EI PITÄISI ottaa. Väitän vaan, että jos kristinuskoa tutkitaan kuin Humanistisessa tdk:ssa islamia yms., niin jo vain nousee äläkkä. Varsinkin eksegetiikka ja dogmatiikka ovat niin kristinuskon ytimessä, että niiden tutkimustulokset voivat häiritä kirkollista rauhaa kovastikin, kuten Heikki Räisäsen ja kumppaneiden saama palaute osoittaa. Huvittavaa että kirkkohistoria tai uskonnonpedagogiikka eivät herätä samaa intohimoa.

Usein väärin ajatellaan, että tieteellisen teologian lähtökohta on materialistinen tai postitivistinen. Ei ole, kun ei tarvitse ottaa lainkaan kantaa Jumalan olemassaoloon yms. Tämä on yhtä vähän epärehellistä kuin se, että historioitsija ei ota kantaa maailmankaikkeuden syntyyn. Kuten sanoit, uskomusjärjestelmäähän teologiassa tutkitaan, ei Jumalaa. Asioita sotkee kirkon kannalta pahasti se, että suuri osa teologitutkijoista on myös pappeja, jotka ovat sitoutuneet kirkon oppiin. Helposti menevät roolit sekaisin.

Silti minusta tuntuu, että ette vastaa Makarioksen kysymykseen: mikä on tieteellisen teologian asema? Tekeekö ortodoksiteologitutkija samalla tavalla työtä kuin luterilainen virkaveli vai onko enemmän kiinni kirkon tunnustuksessa?

efesolainen kirjoitti:

Oikeastaan viestini oli paljolti sitä, että tutkimuksissa voidaan päästä hyvin syvälle. Niin alas, ettei uskon valo enää heijastu tutkimustuloksissa. Silti seurakunnan uskovan jäsenen kannalta vain uskon valon lähde on tärkeä.

Ei tieteellistä teologiaa pidä väheksyä, mutta syvällinen tutkimus ei anna enää mitään uutta tavlliselle kirkkokansalle.

Lue lisää

"syvällinen tutkimus ei anna enää mitään uutta tavlliselle kirkkokansalle"

Meinaat ettei tavallisen pulliaisen tarvitse tietää, mitä lääkeaine tekee kehossa, onko Johanneksen evankeliumi ja Ilmestyskirja saman Johanneksen kirjoittamia tai että mitä ydinreaktiossa tapahtuu. No minusta nämäkin tiedot auttavat rakentamaan maailmankuvaa ja YMMÄRTÄMÄÄN enemmän. Tietenkään maallikon ei tarviste syventyä johonkin lähdekriitiikin yksityiskohtiin, mutta kyllä teologian uudet tulokset ovat kiehtovia ja saavat ajattelemaan.

Minusta sekoitat uskon ja tiedon. Uskolla katsellaan valon lähdettä, tiedolla rikastutetaan elämää muuten ja opitaan ymmärtämään maailman monimuotoisuutta.

"uskon valo enää heijastu tutkimustuloksissa"

Mitä tämä mahtaa tarkoittaa? Että uskova biologi yllätys yllätys löytää vain luomisoppia tukevia tuloksia? Että uskova teologi jo ennen lähteiden tutkimista tietää tuloksen? Jos näin on, niin mitä virkaa koko tieteellä on?

tjl kirjoitti:

Niin tai akateemisen teologian EI PITÄISI ottaa. Väitän vaan, että jos kristinuskoa tutkitaan kuin Humanistisessa tdk:ssa islamia yms., niin jo vain nousee äläkkä. Varsinkin eksegetiikka ja dogmatiikka ovat niin kristinuskon ytimessä, että niiden tutkimustulokset voivat häiritä kirkollista rauhaa kovastikin, kuten Heikki Räisäsen ja kumppaneiden saama palaute osoittaa. Huvittavaa että kirkkohistoria tai uskonnonpedagogiikka eivät herätä samaa intohimoa.

Usein väärin ajatellaan, että tieteellisen teologian lähtökohta on materialistinen tai postitivistinen. Ei ole, kun ei tarvitse ottaa lainkaan kantaa Jumalan olemassaoloon yms. Tämä on yhtä vähän epärehellistä kuin se, että historioitsija ei ota kantaa maailmankaikkeuden syntyyn. Kuten sanoit, uskomusjärjestelmäähän teologiassa tutkitaan, ei Jumalaa. Asioita sotkee kirkon kannalta pahasti se, että suuri osa teologitutkijoista on myös pappeja, jotka ovat sitoutuneet kirkon oppiin. Helposti menevät roolit sekaisin.

Silti minusta tuntuu, että ette vastaa Makarioksen kysymykseen: mikä on tieteellisen teologian asema? Tekeekö ortodoksiteologitutkija samalla tavalla työtä kuin luterilainen virkaveli vai onko enemmän kiinni kirkon tunnustuksessa?

Lue lisää

liikkeelle eksegetiikasta. Mutta ortodoksit eivät ole oikeastaan kai ollenkaan tutkineet Raamattua. Protestanttiset eksegeetit ovat kyllä kaikessa pyrkineet kiistämään UT:n kirjoitusten apostolisuuden ja historiallisuuden.

Mielestäni meidän ei kuitenkaan tarvitse välittää heidän tutkimuksistaan. Tutkikoot mitä tutkivat. Ortodoksisissa teologian opinnoissa ekegetiikan opinnot rajoittuvat lähinnä Raamatun historian opiskeluun, jos ei halua erikoistua eksegetiikkaan.

Tiede ei niinkään ole vaarallista kuin tieteen populaarit sovellutukset. Luin juuri uudestaan Martti Nissisen artikkelin "Seksuaalisuus ja raamatuntulkinta" teoksessa Viisaus ja rakkaus. Helsinki 1992. Halusin nähdä ottaako hän tosiaan siinä kantaa täällä palstoillakin paljon esillä olleeseen eettiseen kysymykseen. Kuten oikein muistinkin, niin ei hän ota.

Onhan tietysti tämä Nissinen voinut myöhemmin kirjoittaa aiheesta lisääkin, mutta uskon, että johtopäätökset hänen kirjoituksistaan ovat tehneet ne ihmiset, joille on poliittisesti tarkoituksenmukaista väittää, että eksegetiikka on todennut, että apostolien opetukset perustuvat sen aikaisiin vanhentuneisiin käsityksiin eivätkä enää ole voimassa.

Systemaattinen teologia ei mielestäni ole niinkään herättänyt intohimoja. Siinähän vain analysoidaan tekstejä. Teinosella oli tapana sanoa: "Lähettäkää meille vaikka puhelinluettelo, niin me teemme siitä systemaattisen analyysin." Kumma muuten, miten minulle on tuo Teinonen jäänyt mieleen, vaikka dogmatiikka oli vain sivuaineeni.

Kysyt, tekeekö ortodoksinen tutkija samaalla tavalla työtään kuin muutkin vai onko ortodokseilla suurempi sidonnaisuus kirkkoon. Tutkimustyössä tärkeätä on vain totuuden etsiminen ja jokaisen tutkijan pitää tiedostaa omat sidonnaisuutensa. Minusta se on meillä jopa helpompaa, kun side kirkkoon on vahva kuin protestanteilla, joiden on tässä asiassa vaikeampaa tunnistaa omat sidonnaisuutensa.

M-LS kirjoitti:

liikkeelle eksegetiikasta. Mutta ortodoksit eivät ole oikeastaan kai ollenkaan tutkineet Raamattua. Protestanttiset eksegeetit ovat kyllä kaikessa pyrkineet kiistämään UT:n kirjoitusten apostolisuuden ja historiallisuuden.

Mielestäni meidän ei kuitenkaan tarvitse välittää heidän tutkimuksistaan. Tutkikoot mitä tutkivat. Ortodoksisissa teologian opinnoissa ekegetiikan opinnot rajoittuvat lähinnä Raamatun historian opiskeluun, jos ei halua erikoistua eksegetiikkaan.

Tiede ei niinkään ole vaarallista kuin tieteen populaarit sovellutukset. Luin juuri uudestaan Martti Nissisen artikkelin "Seksuaalisuus ja raamatuntulkinta" teoksessa Viisaus ja rakkaus. Helsinki 1992. Halusin nähdä ottaako hän tosiaan siinä kantaa täällä palstoillakin paljon esillä olleeseen eettiseen kysymykseen. Kuten oikein muistinkin, niin ei hän ota.

Onhan tietysti tämä Nissinen voinut myöhemmin kirjoittaa aiheesta lisääkin, mutta uskon, että johtopäätökset hänen kirjoituksistaan ovat tehneet ne ihmiset, joille on poliittisesti tarkoituksenmukaista väittää, että eksegetiikka on todennut, että apostolien opetukset perustuvat sen aikaisiin vanhentuneisiin käsityksiin eivätkä enää ole voimassa.

Systemaattinen teologia ei mielestäni ole niinkään herättänyt intohimoja. Siinähän vain analysoidaan tekstejä. Teinosella oli tapana sanoa: "Lähettäkää meille vaikka puhelinluettelo, niin me teemme siitä systemaattisen analyysin." Kumma muuten, miten minulle on tuo Teinonen jäänyt mieleen, vaikka dogmatiikka oli vain sivuaineeni.

Kysyt, tekeekö ortodoksinen tutkija samaalla tavalla työtään kuin muutkin vai onko ortodokseilla suurempi sidonnaisuus kirkkoon. Tutkimustyössä tärkeätä on vain totuuden etsiminen ja jokaisen tutkijan pitää tiedostaa omat sidonnaisuutensa. Minusta se on meillä jopa helpompaa, kun side kirkkoon on vahva kuin protestanteilla, joiden on tässä asiassa vaikeampaa tunnistaa omat sidonnaisuutensa.

Lue lisää

"Mielestäni meidän ei kuitenkaan tarvitse välittää heidän tutkimuksistaan."

Ihanko totta? Asenteesi tutkimukseen ja tietoon saa kylmät väreet menemään selkäpiissä. Ei millään pahalla.

Isoja kysymyksiä kirjoitti:

"Mielestäni meidän ei kuitenkaan tarvitse välittää heidän tutkimuksistaan."

Ihanko totta? Asenteesi tutkimukseen ja tietoon saa kylmät väreet menemään selkäpiissä. Ei millään pahalla.

Lue lisää

Jos lähtökohdat ovat asenteelliset, niin tutkimus ei voi olla oikeata tutkimusta. Protestanttisella eksegetiikalla on päämääränään kirkon auktoriteetin horjuttaminen eikä totuuden etsiminen niin kuin tulisi olla. Tutkimukseen tulee aina suhtautua kriittisesti. Eivät eksegeettien kirjoitukset mitään Jumalan sanaa ole. Raamattu sen sijaan on.

M-LS kirjoitti:

liikkeelle eksegetiikasta. Mutta ortodoksit eivät ole oikeastaan kai ollenkaan tutkineet Raamattua. Protestanttiset eksegeetit ovat kyllä kaikessa pyrkineet kiistämään UT:n kirjoitusten apostolisuuden ja historiallisuuden.

Mielestäni meidän ei kuitenkaan tarvitse välittää heidän tutkimuksistaan. Tutkikoot mitä tutkivat. Ortodoksisissa teologian opinnoissa ekegetiikan opinnot rajoittuvat lähinnä Raamatun historian opiskeluun, jos ei halua erikoistua eksegetiikkaan.

Tiede ei niinkään ole vaarallista kuin tieteen populaarit sovellutukset. Luin juuri uudestaan Martti Nissisen artikkelin "Seksuaalisuus ja raamatuntulkinta" teoksessa Viisaus ja rakkaus. Helsinki 1992. Halusin nähdä ottaako hän tosiaan siinä kantaa täällä palstoillakin paljon esillä olleeseen eettiseen kysymykseen. Kuten oikein muistinkin, niin ei hän ota.

Onhan tietysti tämä Nissinen voinut myöhemmin kirjoittaa aiheesta lisääkin, mutta uskon, että johtopäätökset hänen kirjoituksistaan ovat tehneet ne ihmiset, joille on poliittisesti tarkoituksenmukaista väittää, että eksegetiikka on todennut, että apostolien opetukset perustuvat sen aikaisiin vanhentuneisiin käsityksiin eivätkä enää ole voimassa.

Systemaattinen teologia ei mielestäni ole niinkään herättänyt intohimoja. Siinähän vain analysoidaan tekstejä. Teinosella oli tapana sanoa: "Lähettäkää meille vaikka puhelinluettelo, niin me teemme siitä systemaattisen analyysin." Kumma muuten, miten minulle on tuo Teinonen jäänyt mieleen, vaikka dogmatiikka oli vain sivuaineeni.

Kysyt, tekeekö ortodoksinen tutkija samaalla tavalla työtään kuin muutkin vai onko ortodokseilla suurempi sidonnaisuus kirkkoon. Tutkimustyössä tärkeätä on vain totuuden etsiminen ja jokaisen tutkijan pitää tiedostaa omat sidonnaisuutensa. Minusta se on meillä jopa helpompaa, kun side kirkkoon on vahva kuin protestanteilla, joiden on tässä asiassa vaikeampaa tunnistaa omat sidonnaisuutensa.

Lue lisää

"Protestanttiset eksegeetit ovat kyllä kaikessa pyrkineet kiistämään UT:n kirjoitusten apostolisuuden ja historiallisuuden".

Yhdyn kyllä arvioosi "tietyistä protestanttisistä eksegeeteistä, kuten tuli ilmi katolisella palstalla, jossa olen ottanut aika räväkästikkin kantaa nykyisen "huippututkimusyksikön päätelmiin, mutta kun toteat;

"mielestäni meidän ei kuitenkaan tarvitse välittää heidän tutkimuksistaan. Tutkikoot mitä tutkivat", niin oma asenteeni sekä katoliseen kirkkoon, että ortodoksiseen kirkkoon on toisenlainen. Se lähtee perimmältään kiinnostuksen pohjalta ja siksi olen tullut hankkineeksi kohtaisen runsaasti sekä ortodoksista, että katolista kirjallisuutta.

Kyllä minusta eksegetiikalla on oma paikkansa ja vapautensa tutkia historialliskriittistä metodia käyttäen Raamattua. Katson kuitenkin, että kieltämällä Kristuksen inkarnaation ja ylösnousemuksen tiede menee sille alueelle, jota se ei kykene metodeillaan todistamaan.

Kysymys on lopulta, ei niinkään tieteestä, vaan vastakkain ovat kaksi uskonnollista näkemystä.

M-LS kirjoitti:

Jos lähtökohdat ovat asenteelliset, niin tutkimus ei voi olla oikeata tutkimusta. Protestanttisella eksegetiikalla on päämääränään kirkon auktoriteetin horjuttaminen eikä totuuden etsiminen niin kuin tulisi olla. Tutkimukseen tulee aina suhtautua kriittisesti. Eivät eksegeettien kirjoitukset mitään Jumalan sanaa ole. Raamattu sen sijaan on.

Lue lisää

Mitä voidaan sanoa sellaisesta eksegeetistä, jolla ei ole uskonnollista taustaa eikä mitään mielipidettä Raamatusta (esim. muslimieksegeetti)? Voisiko olettaa, että hän vähine taustaoletuksineen, mutta tieteellisen metodin halliten pystyy tutkimaan Raamattua parhaiten?

"Protestanttisella eksegetiikalla on päämääränään kirkon auktoriteetin horjuttaminen eikä totuuden etsiminen niin kuin tulisi olla."

Tämä pitää paikkansa joskus, yleensä ei. Aikoinaan häiritsi se, kun proffat pyytelivät anteeksi sitä, mitä kurssilla tulevat sanomaan. Absurdi tilanne. Pitäisikö geneetikon pyytää anteeksi sitä, että näkemys ei välttämättä vastaa ihmisten käsitystä ominaisuuksien periytymisestä?

Tässä on nyt kyseessä kaksi eri asiaa: usko ja tiede. Eipä sotketa niitä. Esim. minulle henk. koht. ei ole ongelma lukea eksegetiikan tuloksia sekä uskontunnustusta.

tjl kirjoitti:

Mitä voidaan sanoa sellaisesta eksegeetistä, jolla ei ole uskonnollista taustaa eikä mitään mielipidettä Raamatusta (esim. muslimieksegeetti)? Voisiko olettaa, että hän vähine taustaoletuksineen, mutta tieteellisen metodin halliten pystyy tutkimaan Raamattua parhaiten?

"Protestanttisella eksegetiikalla on päämääränään kirkon auktoriteetin horjuttaminen eikä totuuden etsiminen niin kuin tulisi olla."

Tämä pitää paikkansa joskus, yleensä ei. Aikoinaan häiritsi se, kun proffat pyytelivät anteeksi sitä, mitä kurssilla tulevat sanomaan. Absurdi tilanne. Pitäisikö geneetikon pyytää anteeksi sitä, että näkemys ei välttämättä vastaa ihmisten käsitystä ominaisuuksien periytymisestä?

Tässä on nyt kyseessä kaksi eri asiaa: usko ja tiede. Eipä sotketa niitä. Esim. minulle henk. koht. ei ole ongelma lukea eksegetiikan tuloksia sekä uskontunnustusta.

Lue lisää

kaikenlaisia väitteitä esim, että kaikki Corpus Paulinum kirjeet eivät olisi apostoli Paavalin kirjoittamia, evankeliumit olisi kirjoitettu vasta II:lla vuosisadalla jne. Lisäksi kaikki tämä perustetaan etupäässä vain kielitieteellisiin päätelmiin. Täytyy olla tosi vahvat historialliset perusteet ennen kuin tuollaisia voi väittää. Suhtaudun hyvin skeptisesti eksegetiikkaan. Minusta tuollaista tutkimusta ei tarvita eikä kirkko tee sillä mitään.

M-LS kirjoitti:

kaikenlaisia väitteitä esim, että kaikki Corpus Paulinum kirjeet eivät olisi apostoli Paavalin kirjoittamia, evankeliumit olisi kirjoitettu vasta II:lla vuosisadalla jne. Lisäksi kaikki tämä perustetaan etupäässä vain kielitieteellisiin päätelmiin. Täytyy olla tosi vahvat historialliset perusteet ennen kuin tuollaisia voi väittää. Suhtaudun hyvin skeptisesti eksegetiikkaan. Minusta tuollaista tutkimusta ei tarvita eikä kirkko tee sillä mitään.

Lue lisää

Tieteen olemukseen kuuluu ja aina pitäisi kuulua itsekriittisyys ja äärivarovaisuus. Mainiutsemasi esimerkit ovat vain huonoa tiedettä, ei sen kummempaa. Ei tarvita "uskon perspektiiviä" huonon tieteen tuomitsemiseksi, ihan tavallinen tieteellinen arviointi riittää. Kokoemukseni mukaan ongelmana hyvin pienillä tieteenaloilla (kuten eksegetiikka, sori vaan) ja pienessä maassa on kuppikuntaisuus: yksi näkemys julistetaan ohjeelliseksi eikä todellista keskustelua synny, koska kukas sitä nyt kaveria arvostelisi muuta kuin selän takana laitoksen kahvihuoneessa. Tämä pätee muuten moneen asiaan Suomessa. Kriitikot leimataan pesänlikaajiksi, mikä on harvinaisen halpa tapa vaientaa toisinajattelu.

Jos jotain "tieteen"alaa arvostelisin, niin käytännöllistä teologiaa. Sillä alalla kunnon menetelmäopinnot (esim. tilastotioede) tekisivät hyvää. Nyt tuotetaan tutkimusta kirkolle, joten laadulla ei ole niin väliä. Täytyy tosin sanoa etten viimeaikaista kehitystä ole seurannut.

M-LS kirjoitti:

Jos lähtökohdat ovat asenteelliset, niin tutkimus ei voi olla oikeata tutkimusta. Protestanttisella eksegetiikalla on päämääränään kirkon auktoriteetin horjuttaminen eikä totuuden etsiminen niin kuin tulisi olla. Tutkimukseen tulee aina suhtautua kriittisesti. Eivät eksegeettien kirjoitukset mitään Jumalan sanaa ole. Raamattu sen sijaan on.

Lue lisää

"Jos lähtökohdat ovat asenteelliset, niin tutkimus ei voi olla oikeata tutkimusta."

"Protestanttisella eksegetiikalla on päämääränään kirkon auktoriteetin horjuttaminen eikä totuuden etsiminen niin kuin tulisi olla."

"Eivät eksegeettien kirjoitukset mitään Jumalan sanaa ole. Raamattu sen sijaan on."

Hoh-hoijaa.

Makarios

tjl kirjoitti:

Tieteen olemukseen kuuluu ja aina pitäisi kuulua itsekriittisyys ja äärivarovaisuus. Mainiutsemasi esimerkit ovat vain huonoa tiedettä, ei sen kummempaa. Ei tarvita "uskon perspektiiviä" huonon tieteen tuomitsemiseksi, ihan tavallinen tieteellinen arviointi riittää. Kokoemukseni mukaan ongelmana hyvin pienillä tieteenaloilla (kuten eksegetiikka, sori vaan) ja pienessä maassa on kuppikuntaisuus: yksi näkemys julistetaan ohjeelliseksi eikä todellista keskustelua synny, koska kukas sitä nyt kaveria arvostelisi muuta kuin selän takana laitoksen kahvihuoneessa. Tämä pätee muuten moneen asiaan Suomessa. Kriitikot leimataan pesänlikaajiksi, mikä on harvinaisen halpa tapa vaientaa toisinajattelu.

Jos jotain "tieteen"alaa arvostelisin, niin käytännöllistä teologiaa. Sillä alalla kunnon menetelmäopinnot (esim. tilastotioede) tekisivät hyvää. Nyt tuotetaan tutkimusta kirkolle, joten laadulla ei ole niin väliä. Täytyy tosin sanoa etten viimeaikaista kehitystä ole seurannut.

Lue lisää

tarkoitat? Minusta teologiset tutkimukset, murheenkryyniä eksegetiikkaa lukuunottamatta, kestävät yleensä tieteellisen tarkastelun. Kyllähän esim kirkkososiologiassa ja uskonnon pedagogiikassa käytetään paljon tilastomenetelmiä. Myös me kirkkohistoriaa opiskelleet olemme joutuneet suorittamaan sekä tilasto I:n että tilasto II:n.

Makarios kirjoitti:

"Jos lähtökohdat ovat asenteelliset, niin tutkimus ei voi olla oikeata tutkimusta."

"Protestanttisella eksegetiikalla on päämääränään kirkon auktoriteetin horjuttaminen eikä totuuden etsiminen niin kuin tulisi olla."

"Eivät eksegeettien kirjoitukset mitään Jumalan sanaa ole. Raamattu sen sijaan on."

Hoh-hoijaa.

Makarios

Lue lisää

sinähän muistaakseni olitkin valmis hyväksymään poliittisista syistä sekä luterilaisten ligberaali eksegeettien tutkimukset että heidän tutkimustensa popularisoivat tulkinnat.

Apostolien opetus ei kuitenkaan muutu mihinkään varsinkaan, kun Roomalaiskirjeen I:n luku kuulu varmuudella aitoperäiseen apostoliseen kirjeeseen, joka on sitäpaitsi ehkä vanhin kaikista UT:n kirjoista.

Vaikka apostoli Paavalilla olisikin meidän aikamme näkökulmasta ollut virheelliset lääketieteelliset tiedot, niin hänen kauttaan tullut Herran sana Roomalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa mainituista asioista ei silti vanhene koskaan eikä mitenkään.

Ortodokseina uskomme, että vaikka Raamatussa voikin olla virheitä maallisissa asioissa, niin hengellisissä asioissa se kuitenkin edelleenkin on auktoriteetti.

M-LS kirjoitti:

sinähän muistaakseni olitkin valmis hyväksymään poliittisista syistä sekä luterilaisten ligberaali eksegeettien tutkimukset että heidän tutkimustensa popularisoivat tulkinnat.

Apostolien opetus ei kuitenkaan muutu mihinkään varsinkaan, kun Roomalaiskirjeen I:n luku kuulu varmuudella aitoperäiseen apostoliseen kirjeeseen, joka on sitäpaitsi ehkä vanhin kaikista UT:n kirjoista.

Vaikka apostoli Paavalilla olisikin meidän aikamme näkökulmasta ollut virheelliset lääketieteelliset tiedot, niin hänen kauttaan tullut Herran sana Roomalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa mainituista asioista ei silti vanhene koskaan eikä mitenkään.

Ortodokseina uskomme, että vaikka Raamatussa voikin olla virheitä maallisissa asioissa, niin hengellisissä asioissa se kuitenkin edelleenkin on auktoriteetti.

Lue lisää

"sinähän muistaakseni olitkin valmis hyväksymään poliittisista syistä sekä luterilaisten ligberaali eksegeettien tutkimukset että heidän tutkimustensa popularisoivat tulkinnat."

Kussahan kumassa olen moista sanonut? Entä mitä sinä mahdat tiedät poliittisesta vakaumuksestani? Sinä, joka tunnut tietävän kaiken.

Edelleen sanattomana ja nyt jo järkyttyneenä moisesta sanojen suuhun panosta,

Makarios

Makarios kirjoitti:

"sinähän muistaakseni olitkin valmis hyväksymään poliittisista syistä sekä luterilaisten ligberaali eksegeettien tutkimukset että heidän tutkimustensa popularisoivat tulkinnat."

Kussahan kumassa olen moista sanonut? Entä mitä sinä mahdat tiedät poliittisesta vakaumuksestani? Sinä, joka tunnut tietävän kaiken.

Edelleen sanattomana ja nyt jo järkyttyneenä moisesta sanojen suuhun panosta,

Makarios

Lue lisää

niin muistisi paranee, mikäli sinulla on Uusi Testamentti kotonasi. Silloin varmaan myös muistuu mieleen, mihin keskusteluun tuo Raamatun kohta liittyy, ja tulee mieleen, miksi sanoin asiaa poliittiseksi.

M-LS kirjoitti:

niin muistisi paranee, mikäli sinulla on Uusi Testamentti kotonasi. Silloin varmaan myös muistuu mieleen, mihin keskusteluun tuo Raamatun kohta liittyy, ja tulee mieleen, miksi sanoin asiaa poliittiseksi.

Lue lisää

...ymmärrä, miksi olet kaikkia kohtaan niin kovin jyrkkä ja suvaitsematon. Ehkäpä silläkin on tarkoituksensa. Toivottavasti. Olen kuitenkin kovasti pahoillani ja surullinen puolestasi siitä, että elämä on uskostasi huolimatta sinut noin kovettanut.

Makarios

Makarios kirjoitti:

...ymmärrä, miksi olet kaikkia kohtaan niin kovin jyrkkä ja suvaitsematon. Ehkäpä silläkin on tarkoituksensa. Toivottavasti. Olen kuitenkin kovasti pahoillani ja surullinen puolestasi siitä, että elämä on uskostasi huolimatta sinut noin kovettanut.

Makarios

Lue lisää

käsitin vain, että tällä keskustelulla haluat revanssia tuossa Yhteys-liikettä koskeneessa keskustelussa.

Roomalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa olevien asioiden vanhentumiseen vetoavat ne luterilaiset teologit Raija Sollamo, Martti Nissinen & kumppanit, jotka ovat tämän Yhteys-liikkeen henkisiä oppi-isiä ja äitejä.

Heidän raamatunselityksensä on poliittinen tilaustyö, jonka tarkoituksena on saada homoille ja lesboillekin kirkollinen vihkimys, oikeus parisuhteessa elävinäkin toimia kirkon virassa jne. Raija sollamon puoliso Matti Sollamo on lisäksi ajanut luterilaisen kirkon kirkolliskokouksessa homoseksuaalien asiaa.

Yhteysliikkeessä toimivien ortodoksistenkin pappien käsitykset perustuvat Nissisen eksegeesiin ja siitä tehtyihin johtopäätöksiin. Tämä juttu on tyyppiesimerkki siitä, mitä seuraa, kun yliopistoteologiaa aletaan soveltaa kirkkopolitiikkaan.

Mutta ehkä olen väärässä. Ehkä sinä et enää haluakaan keskustella tästä, vaan yleisemmin esim eksgeettisestä tutkimuksesta tai tieteen ja uskon suhteesta.

M-LS kirjoitti:

tarkoitat? Minusta teologiset tutkimukset, murheenkryyniä eksegetiikkaa lukuunottamatta, kestävät yleensä tieteellisen tarkastelun. Kyllähän esim kirkkososiologiassa ja uskonnon pedagogiikassa käytetään paljon tilastomenetelmiä. Myös me kirkkohistoriaa opiskelleet olemme joutuneet suorittamaan sekä tilasto I:n että tilasto II:n.

Lue lisää

En tiedä, mitä teologisessa nykyään puuhataan, mutta aikoinaan sanojen "uskonto" tai "teologinen" lisääminen tieteenalan eteen tarkoitti sitä, että menetelmiä ei tarvinnut osata kunnolla. Keskiarvo ja keskihajonta ja kruununa korrelaatio olivat tilastomenetelmien kuninkaat samaan aikaan, kun psykologia ja kasvatustiede käyttivät huomattavasti kehittyneempiä kvantitatiivisia menetelmiä. Voi olla, että asia on muuttunut. Luulen että perusongelma on teologisen syventävien opintojen suppeudessa: kaikki aika menee yleisopintoihin. Pitää oppia kaikkea vähän eikä mitään kunnolla. Esim. psykologian opiskelija opiskelee ihan väkisin parisenkymmentä opintoviikkoa tilastotiedettä, usein enemmänkin.

Jos tieteellistä tasoa haluaa mitata, niin julkaisuja ja väitöskirjoja laskemallahan se sujuu. Tässä mittauksessa parjaamasi eksegetiikka ja kammottu Luther-tutkimus loistaa ja "kirkollisemmat" oppiaineet eivät.

Huvittavaa oli miten esim. uskontotieteen puolella kritisoitiin kvantitatiivisia menetelmiä ymmärtämättä tilastomatematiikasta yhtään mitään.

M-LS kirjoitti:

käsitin vain, että tällä keskustelulla haluat revanssia tuossa Yhteys-liikettä koskeneessa keskustelussa.

Roomalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa olevien asioiden vanhentumiseen vetoavat ne luterilaiset teologit Raija Sollamo, Martti Nissinen & kumppanit, jotka ovat tämän Yhteys-liikkeen henkisiä oppi-isiä ja äitejä.

Heidän raamatunselityksensä on poliittinen tilaustyö, jonka tarkoituksena on saada homoille ja lesboillekin kirkollinen vihkimys, oikeus parisuhteessa elävinäkin toimia kirkon virassa jne. Raija sollamon puoliso Matti Sollamo on lisäksi ajanut luterilaisen kirkon kirkolliskokouksessa homoseksuaalien asiaa.

Yhteysliikkeessä toimivien ortodoksistenkin pappien käsitykset perustuvat Nissisen eksegeesiin ja siitä tehtyihin johtopäätöksiin. Tämä juttu on tyyppiesimerkki siitä, mitä seuraa, kun yliopistoteologiaa aletaan soveltaa kirkkopolitiikkaan.

Mutta ehkä olen väärässä. Ehkä sinä et enää haluakaan keskustella tästä, vaan yleisemmin esim eksgeettisestä tutkimuksesta tai tieteen ja uskon suhteesta.

Lue lisää

...jossa penätään revansseja tai vaaditaan voittoja. Kaikkein vähiten haluan jauhaa tätä yhtä ja samaa, vaikka jatkankin toivottomalta tuntuvaa taisteluani ahdasmielistä ortodoksisuutta vastaan.

Haluan nähdä ihmiset ihmisinä; en heteroina, homoina, lesboina, luterilaisina, orotodokseina, mustina, valkeina... Sellaisesta syntyy niin kovin mustavalkea maailma, kapea katsanto ja kopea paremmuus.

Eiköhän jätetä jo tämä Yhteys-asia sinne, minne se kuulukin: Herran haltuun.

Makarios

Makarios kirjoitti:

...jossa penätään revansseja tai vaaditaan voittoja. Kaikkein vähiten haluan jauhaa tätä yhtä ja samaa, vaikka jatkankin toivottomalta tuntuvaa taisteluani ahdasmielistä ortodoksisuutta vastaan.

Haluan nähdä ihmiset ihmisinä; en heteroina, homoina, lesboina, luterilaisina, orotodokseina, mustina, valkeina... Sellaisesta syntyy niin kovin mustavalkea maailma, kapea katsanto ja kopea paremmuus.

Eiköhän jätetä jo tämä Yhteys-asia sinne, minne se kuulukin: Herran haltuun.

Makarios

Lue lisää

jätetään vain minun puolestani. Paljonhan tuota aihetta on täällä palstoilla jo jauhettukin.

Vihollisen juoni on kaikissa synneissä sama, olivat ne mitä vain. Ensimmäiseksi hän panee epäilemään Raamatun sanaa. Onko Jumala tosiaan sanonut näin? Eikö Raamattu olekin jo museokamaa ja kanonit naurettavia vanhentuneita säädöksiä? Eiväthän ne toki voi modernia ihmistä koskea?

Meillä ihmisillä on taipumus langeta viettelyksiin varsinkin kun Saatana käyttää aseenaan imartelua. Olet niin edistyksellinen, fiksu, suvaitsevainen, älykäs tms, ettei sinun tarvitse noudattaa Jumalan käskyjä eikä opettaa niitä lapsillesi, oppilaillesi tai kaittavillesi.

Elämä ei ole kilpailua eikä näiden palstojenkaan pitäisi olla kilpakenttiä tai painisaleja, mutta kilvoittelua kristityn elämän tulee olla aina.

tjl kirjoitti:

En tiedä, mitä teologisessa nykyään puuhataan, mutta aikoinaan sanojen "uskonto" tai "teologinen" lisääminen tieteenalan eteen tarkoitti sitä, että menetelmiä ei tarvinnut osata kunnolla. Keskiarvo ja keskihajonta ja kruununa korrelaatio olivat tilastomenetelmien kuninkaat samaan aikaan, kun psykologia ja kasvatustiede käyttivät huomattavasti kehittyneempiä kvantitatiivisia menetelmiä. Voi olla, että asia on muuttunut. Luulen että perusongelma on teologisen syventävien opintojen suppeudessa: kaikki aika menee yleisopintoihin. Pitää oppia kaikkea vähän eikä mitään kunnolla. Esim. psykologian opiskelija opiskelee ihan väkisin parisenkymmentä opintoviikkoa tilastotiedettä, usein enemmänkin.

Jos tieteellistä tasoa haluaa mitata, niin julkaisuja ja väitöskirjoja laskemallahan se sujuu. Tässä mittauksessa parjaamasi eksegetiikka ja kammottu Luther-tutkimus loistaa ja "kirkollisemmat" oppiaineet eivät.

Huvittavaa oli miten esim. uskontotieteen puolella kritisoitiin kvantitatiivisia menetelmiä ymmärtämättä tilastomatematiikasta yhtään mitään.

Lue lisää

ettei tuo, mitä sanoit koske kaikkia humanistisia tieteitä? Minusta esim HY:n Kirkkohistorian laitoksen ja Historian laitoksen välillä ei ole mitään tasoeroa, tai jos on niin edellisen eduksi. Minusta tiedekuntien tasoa ei mitata korkeampien opinnäytetöiden, vaan pro-gradujen tasolla.

Maisterin tutkinto on kuitenkin kovin vaatimaton. Nyt kun vaaditaan nopeata opiskeluvauhtia, niin opiskelijat oppivat entistä vähemmän tai siis muistavat oppimastaan entistä vähemmän. Hitaampi opiskeluvauhti ja kunnon paneutuminen asioihin olisi minusta teologian opiskelijoille tarpeen.

Kun tietää millainen eksistentiaalinen myllerrys käy nuoren teologian ylioppilaan sydämessä, niin ihmettelee sitä, että useimmat kuitenkin selviävät tiedekunnasta täyspäisinä ulos.

...vastauksestasi, Lars. Sitä, oli ilo lukea. Se herätti paljon ajatuksia ja valotti kauniisti teologianopiskelijan näkökulmaa. Kirjoituksistasi huokuu usein sitä lämpöä ja viisautta, minkä minä olen tottunut liittämään ortodoksiseen uskoon. Jatka samaa heristelemätöntä linjaa. Oppisimmepa me muutkin pitämään mölyt mahassa ja pasuunat pussissa! Nostan hattua myös sille, että olet julkisesti esillä omana itsenäsi.

Yhtä asiaa vielä kysyn: onko tilanteita, joissa sinulla juuri teologianopiskelijana olisi usko koetuksella vai toimivatko opinnot pikemminkin päinvastaisesti, uskoa vahvistavina? Olen tavannut luterilaisia teologianopiskelijoita, joita on kohdannut opintojen edetessä täydellinen uskonpuute. (On niitäkin, joita uskonpuute on koskenut erityisesti Lutherin opetuksia ja jotka ovat kääntyneet ortodokseiksi tai roomalaiskatolilaisiksi.) Tunnen myös luterilaisen papin, joka avoimesti kertoo, ettei usko. Minulle olisi valtava järkytys, jos ortodoksisen kirkon pappi ei uskoisi! Onneksi sellainen on (luullakseni) puhdas mahdottomuus. Vai olenko sinisilmäinen tässäkin asiassa?

Pikaista paranemista ja menestystä opinnoissasi!

Makarios

PS. Täytynee taas vuosien jälkeen tilata Logoskin.

Makarios kirjoitti:

...vastauksestasi, Lars. Sitä, oli ilo lukea. Se herätti paljon ajatuksia ja valotti kauniisti teologianopiskelijan näkökulmaa. Kirjoituksistasi huokuu usein sitä lämpöä ja viisautta, minkä minä olen tottunut liittämään ortodoksiseen uskoon. Jatka samaa heristelemätöntä linjaa. Oppisimmepa me muutkin pitämään mölyt mahassa ja pasuunat pussissa! Nostan hattua myös sille, että olet julkisesti esillä omana itsenäsi.

Yhtä asiaa vielä kysyn: onko tilanteita, joissa sinulla juuri teologianopiskelijana olisi usko koetuksella vai toimivatko opinnot pikemminkin päinvastaisesti, uskoa vahvistavina? Olen tavannut luterilaisia teologianopiskelijoita, joita on kohdannut opintojen edetessä täydellinen uskonpuute. (On niitäkin, joita uskonpuute on koskenut erityisesti Lutherin opetuksia ja jotka ovat kääntyneet ortodokseiksi tai roomalaiskatolilaisiksi.) Tunnen myös luterilaisen papin, joka avoimesti kertoo, ettei usko. Minulle olisi valtava järkytys, jos ortodoksisen kirkon pappi ei uskoisi! Onneksi sellainen on (luullakseni) puhdas mahdottomuus. Vai olenko sinisilmäinen tässäkin asiassa?

Pikaista paranemista ja menestystä opinnoissasi!

Makarios

PS. Täytynee taas vuosien jälkeen tilata Logoskin.

Lue lisää

Kiitos sinulle kiitoksen sanoista ja kannustuksesta... Olo on jo paljon parempi ja uusi mielenkiintoinen lukuvuosi on taas edessä...

On olemassa sanonta: "Tieto lisää tuskaa...", mutta tahtoisin tässä tehdä siihen lisäyksen, tai jatkon, "... ja nöyryyttä". Lukemalla laajasti tieteellistä kirjallisuutta, tai edes pyrkimällä siihen, saa jonkun aiheen laajempi ja nöyrempi, kokonaiskuva, ja ns. helpot ratkaisut osoittavat tekokeinoisuutensa. Sanoisin, että tieteellisen teologian opiskelu on hyödylistä ja avartavaa.

En sanoisi ylioisto-opintojen aiheuttavan, ainakaan minulle, suurempia kriisejä. Tietenkin jonkun tiileskiven kokoisen tieteellisen teoksen edessä on joskus houkuttavaa todeta, että "tiede on pahasta...", ja niin välttyä työstä...

Ongelmia ehkä tulee, jos liikaa uskoo tieteeseen, ja tietyt perustavanlaatuiset tieteenfilosofiset oivallukset puuttuvat. Ehkä myös hatara sitoutuneisuus Kirkon elämään ja sen yhteiseen uskoon, joka auttaa meitä kasvamaan omassa uskossamme, mahdollisesti syventää tällaista kriisiä tieteellisen tiedon edessä.

Uskonkasvuun liittyy toki aina murtumista ja kriisejä (anteeksi latteuksen käyttö, mutta totta se on). Esim. kun lukee, aina niin ihanan rehellistä, metropoliitta Antoni Bloomia (1914-2003) huomaa kuinka hän ei kutsu meitä pysymään omassa rauhallisessa ja kriisittömässä lammikossamme, vaan kuten Jumala kutsui Abrahamin (Abramin), "Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista..." (1. Moos. 12:1), kutsuu meitä kohtaamaan elävän Jumalan, jonka jälkeen toivon mukaan muuttuneina palaamme "toista tietä takaisin" (Matt. 2:12) arkeemme. Korostaisin, että kasvunpaikat uskossa ja hengellisessä elämässä ovat enemmän ns. kriisejä. Jumalan kutsun edessä olemme kriisissä (kr. krisis - mm. ratkaisu, valinta, tuomio, käännekohta), mutta ne ovat myös lohduttavia, koska ihmisiä rakastava "Jumala on meidän kanssamme" (Matt. 1:23) ja "ei ole kaukana yhdestäkään meistä" (Ap. t. 17:27).

Tämä oli aika yleistä pohdiskelua... En jaksa nyt pohtia ns. ongelmallisia yksityiskohtia tieteen ja Kirkon opin ja opetuksen välillä (esim. eksegetiikassa, kirkkohistoriassa, psykologiassa, jne.). No niin ... jatkoa!

Lars Ahlbäck
Ortodoksisen teologian opiskelija (Joensuun yliopisto)

Lars kirjoitti:

Kiitos sinulle kiitoksen sanoista ja kannustuksesta... Olo on jo paljon parempi ja uusi mielenkiintoinen lukuvuosi on taas edessä...

On olemassa sanonta: "Tieto lisää tuskaa...", mutta tahtoisin tässä tehdä siihen lisäyksen, tai jatkon, "... ja nöyryyttä". Lukemalla laajasti tieteellistä kirjallisuutta, tai edes pyrkimällä siihen, saa jonkun aiheen laajempi ja nöyrempi, kokonaiskuva, ja ns. helpot ratkaisut osoittavat tekokeinoisuutensa. Sanoisin, että tieteellisen teologian opiskelu on hyödylistä ja avartavaa.

En sanoisi ylioisto-opintojen aiheuttavan, ainakaan minulle, suurempia kriisejä. Tietenkin jonkun tiileskiven kokoisen tieteellisen teoksen edessä on joskus houkuttavaa todeta, että "tiede on pahasta...", ja niin välttyä työstä...

Ongelmia ehkä tulee, jos liikaa uskoo tieteeseen, ja tietyt perustavanlaatuiset tieteenfilosofiset oivallukset puuttuvat. Ehkä myös hatara sitoutuneisuus Kirkon elämään ja sen yhteiseen uskoon, joka auttaa meitä kasvamaan omassa uskossamme, mahdollisesti syventää tällaista kriisiä tieteellisen tiedon edessä.

Uskonkasvuun liittyy toki aina murtumista ja kriisejä (anteeksi latteuksen käyttö, mutta totta se on). Esim. kun lukee, aina niin ihanan rehellistä, metropoliitta Antoni Bloomia (1914-2003) huomaa kuinka hän ei kutsu meitä pysymään omassa rauhallisessa ja kriisittömässä lammikossamme, vaan kuten Jumala kutsui Abrahamin (Abramin), "Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista..." (1. Moos. 12:1), kutsuu meitä kohtaamaan elävän Jumalan, jonka jälkeen toivon mukaan muuttuneina palaamme "toista tietä takaisin" (Matt. 2:12) arkeemme. Korostaisin, että kasvunpaikat uskossa ja hengellisessä elämässä ovat enemmän ns. kriisejä. Jumalan kutsun edessä olemme kriisissä (kr. krisis - mm. ratkaisu, valinta, tuomio, käännekohta), mutta ne ovat myös lohduttavia, koska ihmisiä rakastava "Jumala on meidän kanssamme" (Matt. 1:23) ja "ei ole kaukana yhdestäkään meistä" (Ap. t. 17:27).

Tämä oli aika yleistä pohdiskelua... En jaksa nyt pohtia ns. ongelmallisia yksityiskohtia tieteen ja Kirkon opin ja opetuksen välillä (esim. eksegetiikassa, kirkkohistoriassa, psykologiassa, jne.). No niin ... jatkoa!

Lars Ahlbäck
Ortodoksisen teologian opiskelija (Joensuun yliopisto)

Lue lisää

Toivon voivani jatkaa myös hyvässä ja ystävällisessä hengessä. Ja toivottavasti myös ajatukseni ovat edes jossakin määrin kelvollisia ja hyviä, kuten edelliset kommentit.. Toivon myös ettei tästä kommentista tule liian pitkä, joten tämä on ehkä iskulause(käytkö usein täällä?)muotoinen! Kysymys on kuten todettu iso ja vaikea.Käsitykseni on kuten muidenkin täällä kirjoittaneiden, ettei tiedosta ja tieteesta ole kuin hyötyä, kunhan ymmärretään molempien rajat ja rajoitukset, sekä asianmukainen kritiikki molemmin puolin... no joo, olen kuitenkin miettinyt, että miksi teologia kysyy itseltään mitä se on ja mitä se sisältää jne... on selvää, että se johtuu tieteen haasteista, hyvä niin! Mutta miksi niin suuri kauhistus, kun huomaa teologian tietynlaisen ironisen aseman; yritys olla tieteellinen. Kysymys ns."neutraalista" näkökulmasta, johon en ota kantaa, mutta jos ei siis usko, voiko tehdä teologiaa? Mutta se ei saisi kuitenkaan olla kriteeri teologian opiskelulle, ja siksi olisi hyödynnettävä mahd.paljon kaikkea ns.tieteellistä..nämähän ovat myös uskontotieteen ongelmia, jotka ovat monesti teologian kanssa samansuuntaisia. Entä sitten ymmärtäminen, voiko silloin edes opiskella? Onko ironista uskovan kannalta, että vaikkapa dogmeja selittää tai tutkii, jokin jolla ei ole vakaumusta? En tiedä. En näe sitä kuitenkaan niin pahana, vaan edelleen arvokkaana. Kriisi ei ole siis tieteen ja tiedon ongelmat, vaan teologian itsensä rajat. Teologia ei ole pystynyt laittamaan itseään adekvaattiin suhteeseen tieteellisen hengen kanssa, monestakin syystä, mutta teologisesti, koska on enemmän tai vähemmän kadottanut uskon ytimen, jonka kanssa laittaa ajattelun ja tieteen,sekä tunnustuksen tulokset oikeaan asemaan, joka on ennen kaikkea teologian tehtävä. Pelkkä eri tutkimusten ja ajatusten vähättely ja tuntemattomuus johtaa mielivaltaiseen ja epärehelliseen kristinuskoon, sekä johtuu täällä jo sanottuun hengen velttoudesta. Tiede etsii totuutta, jonka etsiminen on etuoikeus ja intohimo, kirkko ei kuitenkään etsi totuutta, koska sanoo omistavansa sen. Osittain näin onkin(sanon ortodoksina), mutta tässä olisi parantamisen varaa(tiedon ja totuuden luonteen ymmärtäminen).. kirkon totuus on mysteeri!

Toinen ongelma tässä teologia keskustelussa on kirkkojen hajaannus, oppien erot. Iso asia. Käsittääkseni kuitenkin teologian kannalta ei niin suuri, muttei aiheetonkaan... Kun taloon tulee halkeama, se koskee koko rakennusta eikä vain toista puolikasta. Talo ei ole yhtä luotettava kuin ennen. Vastuuntuntoinen rakennusmestari ei yritä vakuuttaa omistajille, että huoneet halkeaman kummankin puolen edelleen olisivat erinomaisessa kunnossa, vaan hän ryhtyy korjaamaan halkeamaa, etsimään välineitä ja keinoja, joiden avulla tämä epäkohta saataisiin korjatuksi. Huoneiden hieno, kallis ja historiallinen sisustus kiinnostaa häntä vain sikäli kuin hän pitää huolta huoneiden pelastamisesta. Hänellä ei ole aikaa mennä sisään, kierellä ihaillen ympäri ja julistaa nuo huoneet maailman kauneimmiksi samalla, kun palkit jo natisevat. Esim. lääkäriä voisi kiinnostaa vain kysymys: kuinka halkeama voidaan parantaa? Eikä häntä haittaisi sen etsiminen. Eikö kirkonkin tehtävä ole myös "parantaminen" ja rauha? Varmaa on kuitenkin se, että särö ei umpeudu koskaan, jos kumpikin puoli vain kehuu ja puolustaa omia etujaan sen sijaan, että surisi omaa kykenemättömyyttään rauhan palauttamiseen. Vaikkakin Ekumeeninen patriarkaatti on tietyn varauksin tehnyt ortodoksien kannalta esimerkillistä työtä tässä asiassa... No se, joka haluaa parantaa tai tehdä jotain tälle ristiriidalle, on epämielyttävä yllätyksen edessä: eurooppalainen on vain puoliksi kristitty. Kokonainen hänestä tulee vasta, kun voi seistä myös vasemmalla jalalla.
Jokainen tunnustuksellisten näkökohtien liiallinen jyrkentäminen laajentaa entisestään repeämää ja heikentää kristinuskon moraalista ja henkistä auktoriteettia, kuten näkyy. Tässä haaste kaikille tunnustuksille teologioineen. On paljon helpompaa jäykistyä johonkin uskoon ja vaatia ehdotonta pätevyyttä. Tämä on henkistä veltoutta, johon tiede ja teologia tulisi olla lääkettä. On surullista, että usein ns."epähurskaat" ihmiset ovat usein eri kirkkojen teologeja, missä siis vika? Niin tieto lisää nöyryyttä, hyvin sanottu Lars. Rakkauskin lisää tuskaa! Tässä osa syy miksi monet opiskelijat luopuvat nopeasti uskostaan. Moni ei ole ikinä joutunut tai saanut ajatella uskonsa sisältöä kokonaisvaltaisesti... No teologia ja kirkko on tehnyt julman virheen välttäessään persoonallisen ristiriidan, ja luomalla tilalle yleisen konfliktin.
Yhtä paljon kuin kristityn täytyy olla vakuuttunut alistumisena moraalisesta arvosta, yhtä vähän hänen pitäisi vaatia tai edes odottaa toisilta,sillä hänen vakaumuksena on usein kätketty persoonattoman naamion alle. Pereheriidan kolmas osapuoli on Antikristus, joka ei kasvanut vain saksalaisesta protestantismista tai maailmalle myydystä tsaarinkirkosta, joka edelleen elää ja voi hyvin, vaan myös Italian ja Espanjan katollisesta maaperästä. Kukaan ei kuitenkaan myönnä olevansa väärässä, tai kuten eräs islamilainen mystikko, ja sano: että kaikki käsitykset Jumalasta ovat yhtä epätäydellisiä! Hän tosin jatkoi, että toiset enemmän tai vähemmän(kuten ehkä muutkin), mutta mitä ajattelee ihminen, joka ei ole uskonnollisesti suuntautunut? Hän etsii jotain muuta kuin ehdottomien totuuksien pohjalta nousseita instituutioita, jotka kiistelevät loputtomasti sekä toistensa että usein myös tieteen kanssa!

Minne oikein ohjaamme ihmisiä? Tässä on teologian ja käytännön ongelma... eli uskon yksilöllisyys..esimerkiksi erään ajan saksalainen armeja koostui kristityistä, ja yli puoliksi katolisista...iso asia tämäkin

Ongelma minkä tahdon tuoda esille on uskon(yksilön suhde metafyysisiin tekiöihin) ja tunnustuksen (maailmaan sunnattu, siten maallinen asia, kompromissi) liiallinen samaistaminen... liian tarkat "uskontunnustukset", pitävät aiheellisena usein kodifioida näkemyksiään, oppejaan ja tapojaan, mutta kuinka moni historian kuluessa on nähnyt sen vaaran, että näin ulkoistutaan liikaa? Onko aiheeton kysymys? Näin valitettavasti myös kirkko on usein menettänyt uskonnollisen ytimen- elävä suhde maailman ulkopuolella olevaan kiinne kohtaan.., siten hengellisen vireyden. Tunnustuksellisuuden näkökulmasta subjektiivisen suhteen arvo mitataan opin(tai jonkin muun maallisen asian) mittapuulla, ja siellä, missä tätä tehdään vähemmän (protestantismissa, mikäli sanaa saa vielä käyttää), niin puhtaan ainakin pietismistä, lahkolaisuudesta, jne... jälleen tulle esille teologian ironinen asema, kun uskontunnustus lankeaa yhteen valtion kirkon kanssa, jonka alle kuuluu uskovaiset, mutta epämääräinen joukko ihmisiä, joita ei voida pitää muuna kuin uskonnollisesti välinpitämättöminä. Entä sitten teologian asema koko sotkussa? Tätä ristiriitaa ei voida ratkaista ilman, että palataan ja annetaan tilaa yksilölle, ilman että hylätään tieteellistä tutkimusta, joka on osa yksilön intohimoa! Uskontunnustukseen kuuluminen ei siten olekaa aina uskonnollinen vaan sosiaalinen asia, eikä anna yksilölle perustaa, tässä yksi syy keltanokkaisten opiskelijoiden uskon katoamiseen.. uskon perusteena ei ole tyhjä puhe, vaan intohimo ja psykologiset tosiasiat yksilön suhteesta transsendenttiin auktoriteettiin...plus kokemus ja mysteeri. Tässä teologian tämän maailman oikeutus. Teologian tulee elää sen kanssa, että on sekä tutkimusta että elävä suhde, nämä eivät ole toistensa edellytyksiä eivätkä sulje toisiaan pois... mutta mikäli teologian on myös rukousta, silloin "sulksin pois" tunnustuksellisuuden maallisena asiana, joka ei ole uskon kannalta ensisijainen...vaan enemmän maallinen..itse en kehtaisi sanoa mikä on "oikeata rukousta"(omituinen ilmaisu), vaikka minulla olisi kuinka tarkka uskontunnustus..teologian on tyydyttävä vähempään ja hyväksyttävä ettei sille ole määritelmää, miksi edes kuvittelen niin? Eikä sen tarkoitus ole olla itse usko, vaan osa sitä..luomistyön kunnioitusta ja ylistystä, käyttämällä vapauden ja ajattelun kaikki voimavarat, sopivissa rajoissa.. siitä ei sen enempää, muuten leviää käsiin koko valitettavan epäselvä kirjoitus...

Lars kirjoitti:

Kiitos sinulle kiitoksen sanoista ja kannustuksesta... Olo on jo paljon parempi ja uusi mielenkiintoinen lukuvuosi on taas edessä...

On olemassa sanonta: "Tieto lisää tuskaa...", mutta tahtoisin tässä tehdä siihen lisäyksen, tai jatkon, "... ja nöyryyttä". Lukemalla laajasti tieteellistä kirjallisuutta, tai edes pyrkimällä siihen, saa jonkun aiheen laajempi ja nöyrempi, kokonaiskuva, ja ns. helpot ratkaisut osoittavat tekokeinoisuutensa. Sanoisin, että tieteellisen teologian opiskelu on hyödylistä ja avartavaa.

En sanoisi ylioisto-opintojen aiheuttavan, ainakaan minulle, suurempia kriisejä. Tietenkin jonkun tiileskiven kokoisen tieteellisen teoksen edessä on joskus houkuttavaa todeta, että "tiede on pahasta...", ja niin välttyä työstä...

Ongelmia ehkä tulee, jos liikaa uskoo tieteeseen, ja tietyt perustavanlaatuiset tieteenfilosofiset oivallukset puuttuvat. Ehkä myös hatara sitoutuneisuus Kirkon elämään ja sen yhteiseen uskoon, joka auttaa meitä kasvamaan omassa uskossamme, mahdollisesti syventää tällaista kriisiä tieteellisen tiedon edessä.

Uskonkasvuun liittyy toki aina murtumista ja kriisejä (anteeksi latteuksen käyttö, mutta totta se on). Esim. kun lukee, aina niin ihanan rehellistä, metropoliitta Antoni Bloomia (1914-2003) huomaa kuinka hän ei kutsu meitä pysymään omassa rauhallisessa ja kriisittömässä lammikossamme, vaan kuten Jumala kutsui Abrahamin (Abramin), "Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista..." (1. Moos. 12:1), kutsuu meitä kohtaamaan elävän Jumalan, jonka jälkeen toivon mukaan muuttuneina palaamme "toista tietä takaisin" (Matt. 2:12) arkeemme. Korostaisin, että kasvunpaikat uskossa ja hengellisessä elämässä ovat enemmän ns. kriisejä. Jumalan kutsun edessä olemme kriisissä (kr. krisis - mm. ratkaisu, valinta, tuomio, käännekohta), mutta ne ovat myös lohduttavia, koska ihmisiä rakastava "Jumala on meidän kanssamme" (Matt. 1:23) ja "ei ole kaukana yhdestäkään meistä" (Ap. t. 17:27).

Tämä oli aika yleistä pohdiskelua... En jaksa nyt pohtia ns. ongelmallisia yksityiskohtia tieteen ja Kirkon opin ja opetuksen välillä (esim. eksegetiikassa, kirkkohistoriassa, psykologiassa, jne.). No niin ... jatkoa!

Lars Ahlbäck
Ortodoksisen teologian opiskelija (Joensuun yliopisto)

Lue lisää

"Lukemalla laajasti tieteellistä kirjallisuutta, tai edes pyrkimällä siihen, saa jonkun aiheen laajempi ja nöyrempi, kokonaiskuva, ja ns. helpot ratkaisut osoittavat tekokeinoisuutensa. Sanoisin, että tieteellisen teologian opiskelu on hyödylistä ja avartavaa."

Todellakin! Laajentaisin vielä niin, että mitä enemmän opiskelee ja tekee tutkimusta ammatikseen, sitä varovaisemmaksi ja nöyremmäksi käy. Ja toisaalta arvostaa jokaista pientäkin ja vähäpätöisintä tutkimusta. Tämä ei tarkoita kritiikittömyyttä vaan itsekritiikin lisääntymistä.

Teologisessa aikoinaan huomasin kahdenlaisia kriisi-ihmisiä: uskovaiset joiden ennakkokäsityksiä tieteellinen teologia (esim. Luther-tutkimus ja eksegetiikka) uhkasi ja toisaalta "riepottelijoita", jotka ilahtuivat jokaisesta perinteisen uskon vastaisesta asiasta. Kumpaakaan ryhmää ei kiinnostanut "totuus" ja aito pohtiminen. Ensin mainittu ryhmä sinnitteli teologisen läpi hammasta purren ja Teologisesta Instituutista tukea hakien, toinen ryhmä taas ei koskaan valmistunut, koska ilman uskoa on mahdotonta toimia kirkon virassa. Itselläni ei ollut mitään ongelmia, koska minusta tietty epävarmuus kuuluu asiaan...eikä aina tarvitse kaikkia käsityksiä sinetöidä. Kai sitä saa ihmetellä ja kysellä. Jätin teologian, koska muut asiat ja opinnot olivat kiinnostavampia.

Ajattelen edelleenkin, että ei minun tarvitse kaikkesta muodostaa varmaa mielipidettä, kun eivät asiaa tutkineetkaan sitä tee. Riittää että uskon muutamiin peruspilareihin, joiden varassa usko lepää. On vaikea ymmärtää militanttia dogmaattisuutta, koska siinä huomio siirtyy pääasiasta lillukanvarsiin ja tappaa uskomisen ilon ja vapauden. Tarvitaan lisää mystiikaa, hiljaisuutta ja vähemmän omaa pätemista ja knoppologiaa.

Makarios kirjoitti:

...vastauksestasi, Lars. Sitä, oli ilo lukea. Se herätti paljon ajatuksia ja valotti kauniisti teologianopiskelijan näkökulmaa. Kirjoituksistasi huokuu usein sitä lämpöä ja viisautta, minkä minä olen tottunut liittämään ortodoksiseen uskoon. Jatka samaa heristelemätöntä linjaa. Oppisimmepa me muutkin pitämään mölyt mahassa ja pasuunat pussissa! Nostan hattua myös sille, että olet julkisesti esillä omana itsenäsi.

Yhtä asiaa vielä kysyn: onko tilanteita, joissa sinulla juuri teologianopiskelijana olisi usko koetuksella vai toimivatko opinnot pikemminkin päinvastaisesti, uskoa vahvistavina? Olen tavannut luterilaisia teologianopiskelijoita, joita on kohdannut opintojen edetessä täydellinen uskonpuute. (On niitäkin, joita uskonpuute on koskenut erityisesti Lutherin opetuksia ja jotka ovat kääntyneet ortodokseiksi tai roomalaiskatolilaisiksi.) Tunnen myös luterilaisen papin, joka avoimesti kertoo, ettei usko. Minulle olisi valtava järkytys, jos ortodoksisen kirkon pappi ei uskoisi! Onneksi sellainen on (luullakseni) puhdas mahdottomuus. Vai olenko sinisilmäinen tässäkin asiassa?

Pikaista paranemista ja menestystä opinnoissasi!

Makarios

PS. Täytynee taas vuosien jälkeen tilata Logoskin.

Lue lisää

Unohdin todeta, että on kaksi asiaa missä ortodoksisen teologian opiskelijat Suomessa ovat fanaattisia: "eksistentialisessa tuskassa ja jääkiekossa." (ainejärjestön esittelystä lukuvuosikalenterista 2005-2006)...

Tämä oli vitsi, vaikka sitaatti on oikea, että ei kaikki mene aina niin vakavaksi täällä Suomi24:ssä... :) Saa sitä toki olla vakava tarpeen vaatiessa - "aikansa joka asialla..." (vrt. Saarn. 3:1)

Lars Ahlbäck
Ortodoksisen teologian opiskelija (Joensuun yliopisto)

P.S. TPS voittaa SM-liigan tällä kaudella...