Hei ystävät rakkaat!!
Mä olen vuoden alusta lähtien saanut silloin tällöin ns. paniikki ja ahdistuskohtauksia...muiden ihmisten seurassa, kaupassa ja suljetuissa paikoissa - joskus yksin ollessani - sydän hakkaa, hikoan, tuntuu ettei henki kulje ym.
Otin yhteyttä psykoterapeuttiin ja sainkin apua...
Haluaisin kuitenkin kysyä joltakin saman kokeneelta ihmiseltä että onko "normaalia" paniikkihäiriöiselle että ahdistuu niiiin paljon??
Olen alkanut pelätä todella sairastuvani johonkin KAUHEAAN mielisairauteen...Kaikki tuntuu välillä niin oudolta-koko ympäristö, muut ihmiset ja minä itse!!
Onko muilla samoja kokemuksia? Kuvittelin joskus että paniikkihäiriöön kuuluu "vain" fyysisiä tuntemuksia...En oikein uskalla kertoa terapeutille kaikista tuntemuksistani ja tuntuu kuitenkin että enemmän tai vähemmän ne ovat jokapäiväistä elämääni. Tuntuu, että joskus pelkään ihan kaikkea - onko tämä maailma todellinen?
Please auttakaa joku!!?
Mä olen vuoden alusta lähtien saanut silloin tällöin ns. paniikki ja ahdistuskohtauksia...muiden ihmisten seurassa, kaupassa ja suljetuissa paikoissa - joskus yksin ollessani - sydän hakkaa, hikoan, tuntuu ettei henki kulje ym.
Otin yhteyttä psykoterapeuttiin ja sainkin apua...
Haluaisin kuitenkin kysyä joltakin saman kokeneelta ihmiseltä että onko "normaalia" paniikkihäiriöiselle että ahdistuu niiiin paljon??
Olen alkanut pelätä todella sairastuvani johonkin KAUHEAAN mielisairauteen...Kaikki tuntuu välillä niin oudolta-koko ympäristö, muut ihmiset ja minä itse!!
Onko muilla samoja kokemuksia? Kuvittelin joskus että paniikkihäiriöön kuuluu "vain" fyysisiä tuntemuksia...En oikein uskalla kertoa terapeutille kaikista tuntemuksistani ja tuntuu kuitenkin että enemmän tai vähemmän ne ovat jokapäiväistä elämääni. Tuntuu, että joskus pelkään ihan kaikkea - onko tämä maailma todellinen?
Please auttakaa joku!!?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Hei Sulle! Minulla oli samoja tuntemuksia silloin
kun sairaus todettiin.Kerro ihan kaikki
terapeutille hän kyllä ymmärtää ja osaa auttaa
jatkossa sinua vieläkin paremmin.Kyllä elämä
voittaa usko vaan ja hyvää jatkoa ja kesää
sinulle.
ps.Et kertonut oletko lääkityksellä.
Minulle auttavat lääkkeet tosi hyvin.
Kiitos sinulle vastauksestasi!!
Oloni helpottui huomattavasti kuultuani, ettei ehkä ole kyse "vakavammasta" kuin paniikkihäiriö.
Olisi mukavaa jos kertoisit itsestäsi vielä enemmän?
Milloin sinulla ovat oireet alkaneet ja miten olet päässyt eteenpäin? Minkä ikäinen olet ja oletko työelämässä? Anteeksi jos utelen liikaa, en vain tiedä ketään muuta, joka tosissaan voisi ymmärtää.
Minä en käytä lääkitystä, en ole ollut siihen halukas ja terapeuttini oli sitä mieltä, että ehkä jaksaisin nyt vielä ilman? Itse pelkään jopa ns.hyviä aikoja peläten milloin oireet taas tulevat "päälle"...aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi, jotkut päivät ovat tietysti helpompia. Tulevaisuus vain yleisesti ottaen pelottaa. "Sairastumisen" pelko vaihtelee lievästä paniikista pahaan ahdistukseen. Ulospäin kukaan ei, läheisiä lukuunottamatta, huomaa mitään...Kiitos todella rohkaisevista sanoistasi!!!
Minulla on naimisiinmenokin edessä ja sekin on tuntunut yhdeltä tuskalta - helpotit oloani huomattavasti. Voimia myös sinulle!
Mullakin on ollut nyt kolmisen vuotta paniikkihäiriötä ja ahdistusta ja ensi viikolla menen ammattiauttajan luo.
Kannattaa vilkaista osoitetta www.tukiasema.net/keskustelut ja kirjoittaa hakusanaksi vaikkapa "paniikki". Saat lisää tietoa.
Ja jos sulla on mahdollisuus mennä kirjastossa käymään, kannattaa lainata Ulla Lepolan Kun paniikki iskee.
Kirjoitin äsköiseen viestiini tuon tukiasema.netin osoitteen vääriin. Loppuosa ei ole "keskustelut", vaan "keskustelu". Siis http://www.tukiasema.net/keskustelu
Hei!Hyvin hauska kuulla että olosi helpottui.Olen
42v en ole töissä vaan olen ammatinvaihtaja.Nyt
loppui juuri kurssi kesäksi syksyllä sitten jatkan
Harrastan eläimiä ja ne ovat myös auttaneet tässä
inhottavassa sairaudessa.Sairastuin jotain n.10v
sitten mutten heti tajunnut sitä paniikkihäiriöksi
välillä luulin kuolevani siihen paikkaan tai
sekoavani ihan tyystin.Pidetään yhtyttä ja heipat
tällä erää.
niin sun maailmas ei varmasti ole todellinen
suustani!
En muista tarkalleen milloin alkoi mun "paniikkokohtaukset".....mutta mulla on kyllä justiin samanlaisia ongelmia ollu niinku että alkaa ahistaan...ja sydän pomppii ja tuntuu että enkai mä oo ees täällä....ja jossaki missä pittää olla monien ihmisten keskellä niin siellä usein tulee paniikkikohtaus.
Kävin hoidossa ja se auttoi todella paljon...itekki eka mietin että enkaimä oo sairastumassa "skitsofreniaan"....(mielenterveyssairauteen)...siitäkin kerroin avustajalleni ja se kertoia että ei sulla semmosta oo ollenkaa...sehän helpotti paljon.,,,
Jos haluat niin voit mailata mulle osotteeseen: [email protected]
(osaan jo auttaakki, itse olen kokenut ja saanut paljon tietoa)
Aikoinaan minulla oli paniikkikohtauksiin sopivia oireita. Käytin tuolloin liikaa kahvia. Vähensin huomattavasti ja varsinkin iltakahvit jätin pois. Onko jollain vastaavia kokemuksia?
Minä sain myös samallaisia kohtauksia. Kuoleman pelon yhteydessä. Minä olin sairastunut kummalliseen sairauteen jota ei keksitty mikä minun oli. Silloin rupesin voimaan pahemmin Kaupassa kassajonossa huimasi. Illalla sain kummallisen ahdistuksen tuntui kuin ilma olisi loppunut. Nämä oireet pahenivat koko ajan kun olin aivan varma että olen sairastunut syöpään.
Kun olin käynyt kaikenmaailman kokeet niin löytyi sairauskin. Minä kysyin Lääkäriltä kuolenko siihen.
Hän nauroi päin naamaa ja sanoi etten tule siihen koskaan vakavasti sairastumaan... Siihen loppui ahdistukset.
Niin..oma elämäni koki ensimmäisen kaaoxen 10 v sitten..kun työpaikalla jouduin esimiehen silmätikuksi..sen jälkeen alkoi tapahtuun jotain outoo..kauhee ahdistus..paniikihäiriökohtauksia sosiaalisissa tilanteissa..joka vuos oloni yleensä kohentui kun kevät koitti..syksyllä taas ...kunnes viime syksynä mä olin niin ahdistunut ett ainoo vaihtoehto tuntui olevan poistua elävien kirjoista. Tässä vaiheessa kerroin asiasta ensimmäisen kerran vaimolleni..hän tilasi heti ajan neurologille.
Hän pisti mut muutamaksi viikoksi sairaslomalle määräsi mieliala lääkityksen nukahtamislääkkeen nukkumis häiriöihin.
Siis tuo lääkitus auttoi mua todella..voin melkein väittää ett jos tota lääkitystä en olisi saannut niin tuskin kirjoittelisin tätä. Nyt olen ollut ilman lääkitystä kaksi kuukautta..mutta syksyn tullen aloitan uudelleen koska haluan katkaista tuon kausivaihtelun..ahdistus on aiemmin aina pahennut selvästi syksyn tullen.
Olen keskustellut asiasta keväällä työpaikan lääkärin kanssa luottamuksellisesti..
Hei kaikki taas!!
Kiitos vielä kerran helpottavista vastauksistanne...Voisiko joku kuitenkin kertoa minulle yhden asian - Minulla ei ole ollut nyt hetkeen kovin pahoja fyysisiä oireita, MUTTA nämä "outoustuntemukset" tuntuvat lisääntyvän välilla ja se AHDISTAA todella!!
Voin olla ihan normaalisti päivän kaksi ja yhtäkkiä se iskee, ei tykytyksiä, eikä hikoilua, vaan epätodellinen, vieras olo - koko ympäristö tuntuu oudolta!! JA sitten vasta tykytys ja hikoilu, tuntuu että pää hajoaa!!
Onko muilla sellaista?? vastauksista ja muiden kertomuksista olen ajatellut, että muilla tulevat ensin fyysiset oireet ja sitten vasta outo olo...musta tuntuu, että tämä maailma ahdistaa mua!!! Tai ehkä pelkään vaan koko ajan, että miltä musta tuntuu ja mitä seuraavaksi?
Voisiko joku kuvailla mulle tuntemaansa outoutta, olisi helpotus tietää, etten ole yksin.
Hei taas! On minullekkin käynyt samalla tavalla
niinkuin päinvastoin ovat oireet tulleet.Myös
kahvin olen huomannut joskus pahentavan oloa.
Toivottavasti pärjäilet hyvin ja hyvää kesän
jatkoa sinulle!
heippa!Mulla on myös tullut noita epätodellisia tunteita..jos vaikka kävelen jossain tuntuu että en ole olemassa ollenkaan, ei tunnu oikeen miltään.Epäilen kyllä että mulla on paniikkihäiriö, mutta en ole vielä hakeutunut hoitoon.Tosin ajattelin tehdä sen nyt kun ensiksi kerään kaiken rohkeuteni.Mulla kun iskee kohtaus tuntuu että pyörryn siihen paikkaan, luulen että kuolen.Myös aina tulee todella pahaolo (fyysisesti) rupeaa oksettamaan.Sitä mä lähinnä haluisinkin kysyä, että onko teillä tullut sitä että rupee oksettamaan??Mulla on nyt kestänyt tätä noin puolivuotta.Yrittäkään kaikki nyt kuitenkin pärjäillä
Hei anastasia!
Tuo mitä kuvailit on ainakin mulle ihan tuttua - maailma pyörii ja tuntuu, ettei kohta pysy pystyssä, korvissa soi ja tuntuu, että nousee joku kauhea "pala" kurkkuun, välillä tuntuu, että kohta tulee oksennus, välillä vaan puristaa rintakehästä niin pirusti...En mä ole tietenkään mikään lääkäri, mutta jos susta tuntuu, että kärsit paniikkikohtauksista juttele ihmeessä jollekin...
Vaikka tiedän, että on helpommin sanottu kun tehty, niin ei sun tarvitse pelätä terapeutille menoa...itselläni ainakin oli kauhea kynnys mennä, pelkäsin jos joku saa tietää yms. Sitten kun vaan menin, huomasin, että jo eka kerta auttoi tosi paljon. Ei ne alkanut tyrkyttää väkisin mitään lääkkeitä, vaan auttoivat ajattelemaan näitä "kohtauksia" eri tavalla...en nyt sano, että mä olisin niistä kokonaan päässyt, mutta se terapeutti ja nämä keskustelut tällä palstalla ovat auttaneet tosi paljon eteenpäin.
Huomasin, että monilla ihmisillä (mikä on kyllä sinänsä valitettavaa) on joskus tällaista "pahaa oloa"...tärkeintä itselleni oli tietää etten siihen kuole, eikä se ole vaarallista, vaikkakin välillä tosi inhottavaa.
Hyvää kesää sinulle.
kiitoksia paljon kannustavasta kommentista.Kyllä mä olen ajatellutkin mennä keskusteleen ammattiauttajan kanssa.Mutta olen kyllä ajatellut etten lääkitykseen suostu, koska ei tämä vielä niin paha ole ettenkö ilman lääkkeitä selviäisi.Muutenkin mulla on jotain ennekkoluuloja lääkkeitä kohtaan.Mutta kiitos vielä kerran ja oikeen mukavaa kesää =)
Hei Anastasia!
Halusin vain vielä täsmentää, etten itsekään käytä mitään lääkitystä...päätin sen jo alussa, etten halua jos ei pakko ole.
Ammattiapua saa ilman lääkitystäkin, toki jos terapeutti on sitä mieltä, että siitä voisi olla sinun tilanteessasi apua, hän sitä ehdottaa...mutta missään tapauksessa pakko ei ole lääkkeitä ottaa.
Itselläni on auttanut kun olen vähentänyt kahvinjuontia reilusti, samaten alkoholia otan vain harvoin. Myös rentoutus ja hengitysharjoitukset ovat vielä auttaneet, vaikka kyllä välillä täytyy myöntää, että olo on niin outo, ettei mikään keino tunnu auttavan...Pakko on yrittää vaan eteenpäin!
Kaikkea hyvää ja jaksamista sinulle ja muille!
Sairastuin vaikeaan masennukseen ja paniikkihäiriöön 15 vuotta sitten, toisen lapsemme ollessa 9kk vanha. Tuntui, että seinät kaatuu päälle, ettei minusta ole mihinkään ja etten pysty hoitamaan yksinkertaisimpiakaan asioita. Onneksi löysin pikaisesti mukavan lääkärin, joka melko pian teki oikean diagnoosin ja sain sopivan lääkityksen. Kun olin paremmassa kunnossa, aloin hankkia tietoa lisää ja paras oivallukseni oli: PANIIKKIHÄIRIÖ EI OLE MIELISAIRAUS, VAAN KEMIALLINEN HÄIRIÖ AIVOISSA. Jos ja kun siihen vielä liittyy masennus, kyse on serotoniiniaineenvaihdunnan häiriöstä. Kun tämä saadaan lääkityksellä kuntoon, olo kohenee ja voi alkaa rakentaa elämäänsä uudelleen.
Minulla oireita lisäsi marraskuun kaamos ja pimeä, joten valohoitokin olisi hyväksi.
Kun tästä olen yli päässyt (toki jatkan lievää lääkitystä edelleen, enkä tunne siitä syyllisyyttä), koen kasvaneeni ihmisenä paljon. Olen ollut niin pohjilla, että nyt "normaalina" tunnen itseni todella vahvaksi ja ymmärrän näistä ongelmista kärsiviä.
Ahdistusta lisää ystävien kommentit "piristy", "ota itseäsi niskasta kiinni" yms. Tilanteelle kun ei niin vain voi mitään. Suosittelen masennuslääkitystä, jolla elämä pääsee alkuun. Nykyisin paljon käytetty on Cipramil (kallis), Remeron tai itselläni vanha ja hyvä tuote Anafranil. Ei aiheuta mitään sivuoireita. Toki se on yksilöllistä.
Elämä jatkuu. Tämä on koettelemus, jonka yli pääset ja olet entistäkin vahvempi ihminen.
SAIN N.1,5 KK SITTEN ZOLOFT LÄÄKEKUURIN PANIIKKIHÄIRIÖÖN,MUTTA TUNTUU ETTEI LÄÄKE EDES AUTA...VOIKO OLLA ETTEI LÄÄKE AUTA OLLENKAAN? NYT OLEN JOPA 2 VIIKKOA OTTANUT 2 TABLETTIA/PVÄ,MUTTA EDELLEEN AHDISTAAN NIIN PERKULEESTI. ZOLOFTHAN ON HOITAVA LÄÄKE,EI KOHTAUS,MUTTA MITEN LÄÄKE SITTEN VAIKUTTAA JOS EI AUTA PANIIKKIIN?? ALUKSI LUULIN,ETTÄ IHANAA,ELÄMÄ ALKAA VIHDOINKIN HYMYILEMÄÄN JA KOHTAUKSET LOPPUU SIIHEN JA USKALLAN TAAS VAIKKA MITÄ,MUTTA OLO ON AIVAN KUN EI MILLÄÄN LÄÄKITYKSELLÄ OLISI...ONKO MUILLA KOKEMUSTA ZOLOFT-LÄÄKITYKSESTÄ JA SIITÄ,MITKÄ PANIIKIHÄIRIÖ LÄÄKKEET LIHOTTAVAT TAJUTTOMASTI? NÄIN OLEN KUULLUT...KIITOS JO ETUKÄTEEN JA AURINKOISTA KESÄÄ KAIKILLE
Hei vielä kaikille!
Oletteko kukaan kuulleet sellaisesta luontaistuotteesta kuin rohtovirmanjuuri?
Eräs tuttuni sai paniikkityyppisiä kohtauksia yleisillä paikoilla ja kyseli apua luontaistuotekaupasta...
Myyjä ehdotti tätä kyseistä tuotetta, se on kuulemma tarkoitettu stressin, paniikin, hysterian ym. itsehoitoon???
Onko kenelläkään kokemuksia? Tuttavaani tämä rohtovalmiste auttoi...