jotka vanhoillislestadiolaisiksi itseään kutsuvat, ovat oman oppinsa mukaan osattomia Pyhästä Hengestä.
Hoitokokouskaudellahan yhteisöön saivat jäädä vain ne jotka nöyrtyivät lakihenkisten "hoitajien" edessä ja ottivat vastaan lailla sekoitetun ns. evankeliumin.
Se että tällaiset lakiuskovaiset sitten keskenään pyysivät toisiltaan anteeksi lainomaisuuttaan, ei tuonut Jumalan Totuuden Henkeä yhteisöön.
Ellei sitten Pyhä Henki laskeutunut suoraan taivaasta näiden lakihenkisten sisimpään? Mutta silloinhan se käsitys, jonka mukaan vain Pyhästä Hengestä osallisen julistama evankeliumi synnyttää kuulijassa elävän uskon, on elämän tiimellyksessä osoittautunut pelkäksi taruksi.
Suureksi kysymykseksi jää: Miksi se henki,
Hoitokokouskaudellahan yhteisöön saivat jäädä vain ne jotka nöyrtyivät lakihenkisten "hoitajien" edessä ja ottivat vastaan lailla sekoitetun ns. evankeliumin.
Se että tällaiset lakiuskovaiset sitten keskenään pyysivät toisiltaan anteeksi lainomaisuuttaan, ei tuonut Jumalan Totuuden Henkeä yhteisöön.
Ellei sitten Pyhä Henki laskeutunut suoraan taivaasta näiden lakihenkisten sisimpään? Mutta silloinhan se käsitys, jonka mukaan vain Pyhästä Hengestä osallisen julistama evankeliumi synnyttää kuulijassa elävän uskon, on elämän tiimellyksessä osoittautunut pelkäksi taruksi.
Suureksi kysymykseksi jää: Miksi se henki,
Vastaukset 82
Vanhimmat
jäi auki, ei suostunut tulemaan ilmoille edellisessä viestissä. Ehkäpä siksi kun se niin usein on tällä palstalla näkynyt.
Miksi rauhanyhdistysläiset eivät esim. paikallisella tasolla ole ottaneet yhteyttä niihin uskonystäviin jotka he lakihengen vallassa "sitoivat"? Kysyttäessä asiaa he vetoavat siihen, että "kun Jumala kerran ne unhoitti pois niin syntihän niitä nyt muistella ois".
Mistä peräisin on se "henki", joka estää "kantamasta syntivuodetta" tai "teroittamasta aseita filistealaisten keskuudessa"?
Jotakin minulle vierasta tuossa kaikessa on.
korjaamattomia asioita perustellaan!
Tuntuu olevan sillä tavalla, että jokaisen 70- luvun rauhanyhdistysläisen on täytynyt niellä kokonaisena uusi henkioppi. Siis mitään korjaamista ei heidän mielestään ole!
Eihän kukaan voi palvella kahta herraa.
Joistakin ylilyönneistä on kyllä puhuttu, mutta se ei riitä. Asiat on korjattava kohdalleen. Korjaamisen jälkeen "Jumala ne unhoittaa pois".
niin yksioikoinen.Kaikki sidotut eivät ole halunneet yhteydenottoa(minulla on tästä omia kokemuksia). Vaikka on rakkaudella yritetty lähestyä, ovat vihan vallassa torjuneet.
Ymmärsin yhdestä viestistäsi, että Sinulta on pyydetty anteeksi.Riittääkö se Sinulle? Onko tämä oikeaa syntivuoteen kantamista?
hedelmää: tulee omakohtainen halu korjata jäljet, ihan ilman kenenkään muistuttelua.
Vanhoillisten "rakkautta" on tässä seurattu muutamia aikoja, kyllä on käynyt hyvin selväksi se, että siellä ei tiedetä mitä rakkaus on.
Kristuksen kirkkolakia? Sen mukaan käyttämäsi menettely oli ihan ok. Se ihminenhän vaikutti huojentuneelta, teit oikein!
Miten lähellä olisi evankeliumi ollut siinä hetkessä myös Sinua?
oli sydämessäni ja suussani (kerroinhan saarnanneeni kaikki anteeksi keskustelukumppanilleni). Mutta SRK:n ihmisevankeliumista en halua tulla osalliseksi.
kiinnostavat minua. Ovatko sidotut "vihan vallassa torjuneet" sen, kun olet pyytänyt heiltä anteeksi lakihengessä toimittamaasi sitomista? Vaikuttaa kyllä järjettömältä jo maallisessa mielessäkin, hengellisestä puhumattakaan.
Mutta meitä ihmisiä on moneksi. Kerro ihmeessä tarkemmin!
en vaivaa Sinua enää tällä asialla.
ollut mukana sitomassa ketään.Olen tavannut sidottuja ihmisiä muissa yhteyksissä. Eräs heistä ei tiennyt, että olen vl. Kun asia paljastui, hän suuttui silmittömästi. Olisin halunnut tarjota puolueetonta keskusteluapua, mutta se torjuttiin jyrkästi vakaumukseni takia:(
jos kuulut yhteisöön joka oli sitonut tuon uskonystävän?
Eikö Sinun terapeutiksi tarjoutumisen sijasta olisi tullut kehottaa sitojia korjaamaan jälkensä?
yhteydenottoa sitojilta päin:(
Puolueettomuudella tarkoitan sitä, etten tuntenut kummankaan osapuolen näkemyksiä. Asia oli tapahtunut toisella puolella Suomea. Olisin voinut ohjata heidät keskusteluun, jos vain hän olisi halunnut.
sitojilta.
Vai mitä se "yhteydenotto" olisi tarkoittanut? Uutta parannusvaatimustako?
...polven VL:ä on jo varsin suuri joukko, jotka olivat 70-luvulla autuaan tietämättömiä ympärillä vellovista asioista. On siis hyvä myös musitaa, ettei asiat ole tänään niin kuin joskus on ollut.
On hyvä lyödä koko VL:t sillä leimalla, mitä on tapahtunut 70-luvulla, vaikka me "syyttömät" siitä eniten kärsimmekin esim. tällä palstalla.
Kai se tulee aika, jolloin meiltä vaaditaan pyytämään anteeksi isiemme pahija tekoja, mutta emme me voi hyhvällä tahdollakaan kenenkään toisen puolesta anteeksi pyytää.
Ajatteletko sinä Elämän lapsi, että minä tuhannet muut VL:t käymme lain ruoskalla veljen tai sisaren kimppuun vaatien tilille asiasta jos toisesta?
..,"ettei asiat ole tänään niin kuin joskus on ollut."
Onko vl-oppi jotenkin muuttunut vai miten kirjoituksesi on ymmärrettävissä...?
Vai mitä tarkoitit?
...tämän lauseesi pohjalta nostaa esiin näkökannan.
"Hoitokokouskaudellahan yhteisöön saivat jäädä vain ne jotka nöyrtyivät lakihenkisten "hoitajien" edessä ja ottivat vastaan lailla sekoitetun ns. evankeliumin."
Hoitokokouksienkin aikaan siionissa oli paljon lapsia, nuoria sekä muitakin, jotka saavat elää ja asua edelleen siionissa, eikä heiltä vaadittu mitään. He ovat nyt aikuisia kuuntelemassa ja lukemassa myös näitä juttuja.
Jeesus sanoo:
Matt. 12
48 Niin hän vastasi ja sanoi sille, joka hänelle sitä sanoi: kuka on minun äitini ja kutka ovat minun veljeni?
49 Ja hän ojensi kätensä opetuslastensa puoleen ja sanoi: minun äitini ja minun veljeni.
50 Sillä jokainen, joka tekee Isäni tahdon, joka on taivaissa, hän on minun veljeni, ja sisareni, ja äitini.
että yhteisöön ei jäänyt yhtään sellaista, joka ilmaisi vastustavansa uuden heräyksen hengessä suoritettua hoitoa. Myös vaiti seuraaminen merkitsi suostumista samaan lakihenkeen.
Kotirauhanyhdistykseni hoitokokouksessa eräs vanha veli erehtyi sanomaan H.S:lle: "Sinussa on uuden heräyksen henki." Pappa "sidottiin" ja siinä tilassa hän myös kuoli. Hänestä sanottiin: "Ei jäänyt todistusta seurakunnalle, että sielu kelpasi Jumalalle."
Irvokasta on, että muutama vuosi näiden tapahtumien jälkeen H.S. joutui johtotasolla nöyrtymään parannukseen "uuden heräyksen hengestä". Sidottuna kuolleen vanhuksen tuonpuoleiseen kohtaloon se ei kuitenkaan vaikuttanut "maanpäällisen Jumalan valtakunnan" katsantokannasta. Häntä ei kukaan muistanut edes olleen olemassa.
Kirjoitat: "Hoitokokouksienkin aikaan siionissa oli paljon lapsia, nuoria sekä muitakin, jotka saavat elää ja asua edelleen siionissa, eikä heiltä vaadittu mitään. He ovat nyt aikuisia kuuntelemassa ja lukemassa myös näitä juttuja".
Erotuksen aikaan meillä oli neljä lasta. Heidät kaikki erotettiin, eli koko perhe kuulutettiin pannaan. Vaikka lapsilta ei vaadittukaan henkiparannusta, eikä ilmoitettu, että heidät sidotaan synteihinsä, niin käytännössä näin tapahtui.
Kun menin kauppaan, vl-ihmiset juoksivat karkuun, hyllyjen väliin, ettei olisi tarvinnut tervehtiä. Samoin lasteni kohdalla, kaikki vl-lapset karttoivat heitä, kukaan vl-uskova ei tervehtinyt lapsiamme enää Jumalanterveellä.
...vain on totta, että paljon lapsia, nuoria ym. sai jäädä ilman vaateita siioniin.
Minä tiedän, että se mitä teille tehtiin, on tapahtunut monelle muullekin ja siksi en sanonutkaan, että kaikki saivat jäädä, vaan sanoin paljon sai jäädä.
Vai sanotko sinä, että kukaan lapsista/nuorista ei saanut jäädä? Ei liene tarpeellista vetää asioita äärilaitaan, vaan yrittää löytää teksteistä se mitä kukin haluaa tarkoittaa, viilaamista löytyy aina, jos haluaa vain sitä etsiä. Oisinko kirjoittanut sitten totta, jos olisin sanonut, että kaikki lapset ja nuoretkin erotettiin...en.
On varmasti totta, että vl-liikkeessä on paljon nuoria, joilla ei ole hoitokokouksista tietoa tai heille on kerrottu valheellista tietoa...
Kysymys ei nähdäkseni ole heidän syyllistämisestä, vaan SRK:n joukko-opista. Jos syntien anteeksi antamiseen vaaditaan juuri oikeanlainen ja oikea oppi, niin SRK:ssa se menetettiin 70-luvulla.
>>
Kai se tulee aika, jolloin meiltä vaaditaan pyytämään anteeksi isiemme pahija tekoja, mutta emme me voi hyhvällä tahdollakaan kenenkään toisen puolesta anteeksi pyytää.
>>
Eikö liikkeellä ole mielestäsi mitään vastuuta? Jos kollektiivisesti tehdään ja hyväksytään päätökset esimerkiksi hoitokokousten erehtymättömyydestä ja myöhemmin huomataankin että niissä erehdyttiin raskaasti, niin eikö jälkiä tarvitse korjata?
Miksiköhän tämä käsite, vl-liikkeessä vaikuttavat "syyttömät", tuntuu minusta kuin Pilatuksen käsien pesulta...
Jos on jossain liikkeessä tai joukossa mukana, niin tällöin on omalta osaltaan myös vastuussa joukon tekemisistä ellei itse vääryyksiä tuomitse. Toki vastuu rajoittuu siihen mitä tietää sekä siihen mitä kykenee tiedon kanssa tekemään. Jokainen vl voi kuitenkin ilmaista kantansa siihen että vl-liikkeen pitäisi liikkeen nimissä korjata niin erehdyksensä erehtymättömyysopissa kuin pyytää uhreiltaan anteeksi.
>>
Ajatteletko sinä Elämän lapsi, että minä tuhannet muut VL:t käymme lain ruoskalla veljen tai sisaren kimppuun vaatien tilille asiasta jos toisesta?
>>
Eikö korjaamattomasta synnistä pidä huomauttaa? Eikö parannussaarna olekaan enää sopivaa silloin kun sen pitäisi kohdistua omiin johtajiin?
...hiukan laajemmin, mitä halusin tarkoittaa aiemmalla kirjoituksellani. Aiempi kirjoitus jäi lyhykäiseksi ja kirjoituksista ei ehkä käynyt ihan tarkasti ilmi, miten mielessäni ajattelin.
Ihan totta haastelet admata kollektiosta, jonka nimissä on aikanaan tehty väärin. Osittain on tehty väärin SRK:n nimissä ja osittain on tehty väärin SRK:ssa, jossa on lukuisa joukko erilaisia ihmisiä. No yhtä kaikki menneiden aikojen teot ja tapahtumat kulminoituvat kollektion nimeen, jossa on ihmisistä muodostuva virallinen organisaation ja yhdistyksen ääntä käyttävät toimielimet. Kollektiivisen vastuun kanto on jokaisella yhdistyksen jäsenellä ja sen vastuun kannon rooli on inhimillisestikin riippuvainen, missä roolissa/toimielimessä toimii. Itse haluan ja yritän kantaa sitä kollektiivista vastuuta, mikä minulle on mahdollista kirjoittamalla sinulle(ja muillekin) tässä ja kertomalla ajatuksiani eteenpäin myös yhdistyksessä. Sille en voi mitään, ellei minua kukaan kuuntele, en ole silloin paennut vastuuta, vaan tehnyt sen, minkä voin. Minulla ei siis ole valtaa käyttää mitään muuta kuin henkilökohtaisia mielipiteitä omissa nimissä asian tiimoilta.
Hengellinen ja kollektiivinen vastuu eroavat toisistaan. Hengellinen vastuu kannetaan loppupeleissä yksin Jumalalle ja jos elämässä on jäänyt synti asumaan tunnolle, eikä armolle ole ollut enää sijaa, niin se on Jumalan tehtävä tuomita jokainen tekojensa mukaan, ei meidän ihmisten.
"Eikö liikkeellä ole mielestäsi mitään vastuuta?"
En koskaan ole sanonut, että kollektiolla ei olisi vastuuta, enkä tule sanomaan. Kollektiolla on aina vastuu niin juridisesti, moraalisesti kuin eettisestikin.
Nimen omaan tietämättömyyttä on paljon meissä nuoremman sukupolven "hoitajissa" ;) ja vaikka itsellänikin on ollut varsin kovasti mielenkiintoa niitä aikoja kohtaan, niin on todella vaikea muodostaa käsitystä siitä, mitä ja miten tuo aika on itse keneenkin vaikuttanut ja millä tavalla. Olen kuullut monenlaisia kokemuksia niin erotettujen kuin erottamattomienkin kohdalta, enkä halua lähteä asettelemaan vastakkain kenenkään kertomuksia, vaan otan ne sellaisena vastaan kuin ne on minulle kerrottu. Sen kuitenkin sanon ja korostan, että olen itse saanut uskoa vapaasti syntini anteeksi VL-joukossa ja se on tärkeintä minulle, että omat syntini on anteeksi.
Minun mielestäni jäljet, joissa on huomattu tehdyn väärin, tulisia aina korjata. Ei se ole keneltäkään pois, jos tunnustaa virheet myös julkisesti. Itse olen kuullut, että julkisesti olisi tunnustettu virheistä ja olen kuullut myös, että ei ole. En siis tiedä, mikä on totuus. Ehkä käsite "julkinen" on asia, jossa voi joutua käymään keskustelua, mikä on "riittävän julkinen", että se tyydyttäisi kaikkia osapuolia, tähän en osaa vastata. Toisaalta teot, joissa ihmiset ovat joutuneet kokemaan vääryyttä, menee henkilökohtaiselle tasolle ja siksi näen kaikkein tärkeimpänä, että ne, jotka tuntee/tietää tehneensä väärin jotakin kohtaan, olisivat valmiita korjaamaan asioita omalla kohdalla henkilökohtaisesti ja ne, jotka eivät tunne tehneensä väärin, mutta heitä on asioissa lähestytty, löytäisivät itsensä myös nöyrän kysyjän paikalta.
Näinhän se totuus on, että ei yhdistys koskaan tule perimään iankaikkisuusosaa ja siksi hengellisessä mielessä lähimmäisen kanssa asioiden sopiminen on tärkeintä.
"Miksiköhän tämä käsite, vl-liikkeessä vaikuttavat "syyttömät", tuntuu minusta kuin Pilatuksen käsien pesulta... "
Tähän kommenttiisi jatkaisin, että en tarkoittanut vastuuttomuutta "syyttömän" asenteella, vaan sitä, että siihen aikaan lapsena en ollut tekemässä niitä tekoja, joita silloin tehtiin. Jälkiä kyllä ajoista näen tänä päivänä, enkä tyrmää asioita, vaan yritän muodostaa jotakin käsitystä niistä ajoista itselleni. En minä sitä kiistä, ettenkö olisi ja tulisi syyllistymään myös jatkossa "käsien pesuun", vaikka en haluaisikaan, sehän on erehtyväiselle ihmiselle ominaista.
Henkilökohtaisella tasolla huomauttaminen korjaamattomasta synnistä on oikein ja niin pitääkin tehdä, näin Raamattu opettaa. Parannussaarna on oikein ja parannussaarna ei tunne "luokittelua" muutoin kuin syntinen/armahdettu.
Minun on mahdotonta tietää, kuka teki väärin ketäkin kohtaan es. 70-luvulla tai muullakaan aikakaudella, mutta jos selvästi tiedän, niin silloin on oikein asiasta sanoa. Tässä kappaleessa viittaan nyt asioihin henkilökohtaisella tasolla, koska kollektio ei voi tehdä syntiä tai parannusta, vain ihmiset, jotka toimivat kollektiossa. Ihmisen omalletunnolle ne väärät teot tulevat, vaikka ne tehtäisiin minkä kollektion elimissä.
otat nämä asiat puheeksi omassa yhdistyksessäsi.
Toivoni on lapsissa ja nuorissa. Jospa he toisivat tuoreita terveisiä taivaasta tälle planeetalle!
>>
Itse haluan ja yritän kantaa sitä kollektiivista vastuuta, mikä minulle on mahdollista kirjoittamalla sinulle(ja muillekin) tässä ja kertomalla ajatuksiani eteenpäin myös yhdistyksessä. Sille en voi mitään, ellei minua kukaan kuuntele, en ole silloin paennut vastuuta, vaan tehnyt sen, minkä voin.
>>
Näin on. En missään tapauksessa halunnut laittaa sinua tai muitakaan vl:iä ns. mahdottoman tilanteen eteen puhuessani kollektiivisesta vastuusta. Olen omalta osaltani varsin tyytyväinen kantamastasi "vastuusta" liikkeen osalta, mistä kiitos ja kumarrus.
>>
Ehkä käsite "julkinen" on asia, jossa voi joutua käymään keskustelua, mikä on "riittävän julkinen", että se tyydyttäisi kaikkia osapuolia, tähän en osaa vastata.
>>
Tähän sellainen kommentti että itse näkisin tärkeäksi mikäli vl-liike ilmaisisi huolensa väärin kohdelluista. Vaikka jokainen vastaa synneistään henkilökohtaisesti, niin liikkeen edustaja voisi kuitenkin pyytää väärinkohdeltuja antamaan väärintekijöilleen anteeksi ja kertoa ettei henkioppien takia erotettujen tarvitisi tehdä parannusta mistään "epäuskosta", elleivät he ole uskoaan kieltäneet tai tunne itse siihen tarvetta.
Kun puhutaan että hoitajat olisivat jo tehneet parannusta hoidoistaan, niin en voi käsittää mitä on sellainen katumus, missä ei tule lainkaan huoli niistä joille on vääryyttä tehty...
Se täytyy tunnustaa, ettei minullakaan riittäisi rahkeita mennä osoittelemaan sormella niitä keiden pitäisi henkilökohtainen parannus vääristä hoitamisista tehdä. Kannanotto liikkeen johdolta, missä vääryydet kuitenkin tunnustettaisiin ja pyydettäisiin uhreja antamaan anteeksi, ei olisi kuitenkaan paljon vaadittu.
että joillakin paikkakunnilla on ollut vähän erilaista käytäntöä, en ole kyllä koskaan kuullut. Mutta jos olet rehellinen, niin uskotaan!
Aloituksen tekijä mielestäni kirjoittaa siitä, että RY:n uskovat vuoroin saarnaavat toisilleen vääriä henkiä anteeksi. Minä olen kyllä ihan samaa mieltä hänen kanssaan! Minulla on myös käytännön kokomusta, kun hoitajat julistivat, että minut sidotaan syntihini, he samalla ilmoittivat, että seurakunta on tämän päätöksen tehnyt.
Seurakunta oli kuitenkin ihan hiljaa, kolme henkilöä seurakunnasta ilmoitti, että he tietävät minun syntejä. Myöhemmin tuli tietooni, että paikkakunnan saarnaaja oli kehottanut heitä puhumaan, koska muutoin seurakunta olisi ollut ihan hiljaa. Yksi näistä henkilöistä oli minun pitkäaikainen ystäväni, hän kertoi: "Heino soitti minulle ja ehdotti, että ryhdytään me myyjäisten yhteydessä olevissa seuroissa kolehdin kantajaksi, näin Heino ylensi itsensä". Tämän entisen ystäväni veli ilmoitti "Minäkin tiedän Heinon yhden synnin, se on kyllä yli kymmenen vuotta vanha, saako sen kertoa". Kun lupa tuli kertomiseen, hän kertoi: "Heino tuli meillä käymään, eikä mennytkään meidän vanhurskaita vanhempiamme tervehtimään, vaan lähti heti pois, koska veljeni ei ollut kotona". (Vanhukset olivat nukkumassa, he menivät aina kahdeksalta nukkumaan, koska nousivat jo ennen viittä).
Entinen naapurini ilmoitti: "Heino on luvannut minun tyttärelleni puhemieheksi, ei tarvitsisi tämmöisiä luvata, puhuisi Jumalan sanaa". Kun kysyin, että saanko näistä syytöksistä heti parannuksen, sillä minä tunnustan, että näin olen tehnyt. Oiva Tölli oli puheenjohtajana, hän sanoi: "Ei saa, isuhan vain alas ja kuuntele".
Sitomiseni aikoihin Kosos-hankeä ei vielä ollut kukaan keksinyt, kun henki myöhemmin keksittiin, todettiin, että koko silloinen kotiseurakuntani oli Kososlaisessa hengessä. Eli, toisin sanoen minut sitoi Kososlainen seurakunta, koska hoitajat ilmoittivat, että seurakunta sitoo minut synteihini.
Eikö tämä ole juuri sellaista toimintaa, josta avauksen tekijä kirjoittaa? Kun seurakunta sitten teki parannusta Kosos-hengestä, niin he saarnasivat toisilleen Kosos-hengen anteeksi.
Ihmettelen vain, kun luulet, että tämmöinen toiminta on Jumalan tahdon tekemistä. Matt. 12: 50 "Sillä jokainen, joka tekee Isäni tahdon, joka on taivaissa, hän on minun veljeni, ja sisreni, ja äitini".
Mukavia kavereita on sinulla ollut. Raatelevaisia susia ja jatunin hurttia.
Kyseisen kokouksen puheenjohtaja ei suostunut todistamaan sinulle anottaessa syntejä (!) anteeksi, jolloin hän teki suuren virheen seurakunnan palvelijana. Katuvaiselle tulee aina todistaa synnit anteeksi ilman ihmisen laatimia punnitusmenetelmiä siitä, onko katumus "tarpeeksi syvää." Seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.
Olet joutunut petolauman raatelemaksi. Pyhä Henki lohduttakoon sinua, ja Itse Vapahtaja hoitakoon haavojasi. Toivotan edelleen voimia sinulle, ette väsy huutamaan korvessa. Tämä korpi synkkenee päivä päivältä, kun auringonvalo pääsee sen synkkyyden oikein paljastamaan.
lohdutuksen sanoista. Olen luullut, että haavoihini on ajanmyötä kasvanut niin paksut peitteet, etteivät ne ole enään kipeät. Mutta eikö mitä! Kun luin kirjoitustasi, silmäni täyttyivät kyyneleistä, sanasi, ne koskettivat sisintäni.
En minä itseäni ole paljon surrut, mutta monia vanhoja, "pieniä Jumalanlapsia", joita hoitajat nöyryyttivät seurakunnan edessä. Yksi tällainen oli oma äitini, hän sanoi: "Mennään vain kokoukseen ja tehdään parannus siitä missä ollaan vikaan menty. Tämähän on armonvaltakunta!
Ei äitiäni mistään synnistä nuhdeltu, vaan väärästä hengestä. En saanut selvää minkä niminen henki oli, koska äitini ei ollut sanonut, eikä tehnyt mitään pokkeavaa, jos ei oteta huomioon sitä, että hän on minut synnyttänyt. Samalla saarnaaja H.S tuomitsi jo aikaa kuolleet äitini vanhemmat. Syyksi hän ilmoitti, että mummoni oli kiittänyt ääneen Jumalaa kotonaan. H.S:n mielestä kiitosäänet kaikuvat vain saarnan aikana ja saarna vain saa kiitoksen aikaan.
Suomesta lähti ihmisiä Amerikkaan 1900 -luvun alkupuolella. Niin lähti pappakin, paremman elämän toivossa "kultaa vuolemaan" mutta hän sairastui matkan aikana, eikä pystynyt lähettämään rahaa mummolleni. Mummoni asui lapsilaumansa kanssa pienessä mökissä. Oli hätä ruuasta! Ohrapelto kypsyi, niin kuin käsin kylvetty vilja kypsyy, laikuttain. Äitini vanhin veli, leikkasi kypsyneitä kohtia sirpillä ja näin saatiin jyviä, jotka mummoni käsikivillä jauhoi ja keitti puuroa. Äitini kertoi: "Kapusta vain heilui, kun äiti kiitti Jumalaa, Herra Jeesus ole kiitetty, Herra Jeesus ole kiitetty".
Äitini meni joksikin aikaa asumaan veljeni luokse kaupunkiin. Täällä järjestettiin hoitokokous, kun äitini ei tähän kokoukseen saapunut, hänet sidottiin synteihinsä poissaolevana ja koska ei ollut totellut seurakunnan kokouskutsua.
Kun äitini kuoli, eräs vl- sukulaiseni soitti, hän sanoi: "Äitisi ei ole päässyt taivaaseen, koska seurakunta on hänet sitonut. Minä kuitenkin haluan tulla saattamaan, koska hän on meitä paljon auttanut, tuonut ruokaa ja vaatetta kun on ollut kaikesta pula".
Meidän seurakuntamme vl- pappi kieltäytyi siunaamasta äitiäni haudanlepoon. Sanoin hänelle: Tule vaan, kyllä sinä minulle kelpaat, en minä rajoita siunauspuhettasi millään lailla, jos siltä tuntuu, saarnaa vaikka helvettiin. Äitini on jo Jumalan luona tallessa, hän on uskon kautta voittanut, eikä täällä pidetyt puheet häntä vahingoita. Pappimme kuitenkin kieltäytyi. Pyysin naapurikuntamme papin ja hän siunasi äitini haudanlepoon. Jos sinä, entinen pappimme luet tämän ja toivottavasti luet, niin varmasti muistat keskustelumme.
Kun meitä on uskomme takia halvennettu ja painettu alas, olen muistellut Paavalin kirjoitusta: Phil. 4: 19 "Mutta minun Jumalani on teille antava, rikkaudestansa kaikki teidän tarpeenne, kunniassa, Jeesuksen Kristuksen kautta".
Eikö seurakunnalla ole hengellistä vastuuta? Seurakuntahan juuri oli se instanssi jonka nimissä sitomistuomiot julistettiin.
Mihin on nyt kadonnut se erehtymätön seurakunta, kun jäljellä on vain maallinen organisaatio (rauhanyhdistys/SRK) ja joukko toisistaan erillisiä erehtyviä/erehtyneitä yksilöitä?
Eikö vl-seurakunta olekaan enää hengellinen yhteisö? Eikö se olekaan "Kristuksen morsian"?
...että minä olisin seurakunta, niin ehkäpä minun mielipiteeni ja ajatukseni olisi seurakunnan mielipiteitä ja ajatuksia, mutta minäkin olen vain yksilö, enkä osaa vastata koko seurakunnan puolesta.
Omat ajatukseni toin julki ja tuon edelleen.
Minulle (SRK) on maallinen organisaatio, joka ei itsessään pelasta ketään, eikä kyllä kadotakaan. Usko pelastaa ja epäusko kadottaa, näin Raamattu opettaa.
Jumalan valtakunta ei ole maan päältä kadonnut mihinkään, eikä katoa, ennen kuin kaikki loppuu. Jumalan valtakunta ei erehdy tieltä, vaan on kulkenut aikojen alusta ja kulkee aikojen loppuun oikealla tiellä kohti Taivasta.
kuin aikaisemmin kirjoittanut vlm.?
Kirjoituksesi saa myös minun mieleni liikahtelemaan. En voinut lukea kirjoitustasi rauhallisena loppuun. Mieleni täytti myötätunto, sääli ja jopa viha En tiedä oliko hengellistä vai luonnollista vihaa, mutta olenpahan rehellinen, ja kerron mitä tunsin. Ensimmäinen ajatukseni oli: Näin ei Jumalan lapsia saa kohdella.
Peitteistä tuli mieleeni, että tuo mainitsemasi papin sydämen ympärille oli kasvanut jääpeite, joka kestää hevosia. Onneksi jää on ainetta, joka voi sulaa, kun vain armon aurinko siihen pääsee paistamaan. Toivon, että tämä pappikin saisi sen tuntea.
Sinulla on tärkeä tehtävä tuoda asiat julki, ja mielestäni teet aivan oikein, kun kirjoitat mahdollisimman totuudenmukaisesti ja kiihkottomasti asioista. Se on ainoa tie, jolla päästään eteenpäin.
Tämä asia on vl-liikettä vaivaava hengellinen mätäpaise, joka tulee leikata pois, mutta sen aika ei ole vielä tullut. Rukoilen ymmärrystä kaikille asianosaisille.
Siunausta ja voimia sinulle Heino. Armon aurinko on sama kaikille!
mutta voitko sanoa että Jumalan valtakunta asuu vl-ihmisten sisimmässä. Jumalan valtakuntahan on Raamatun mukaan "vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä".
70-luvun kokeneena ja korjausta siitä turhaan odottaneena näen, että vl-seurakunta vaeltaa epävanhurskaana paatumuksen rauhassa. Jopa vahingonilo pilkahtaa joidenkin vl-kirjoittajien teksteissä tällä palstalla.
...vlm. kuin aina ennenkin.
...luit aiemmat kirjoitukseni, missä viittasin menneisiin aikoihin ja siihen, miten minä ajattelen asioista.
Totuus on se, että jos minä tunnen armon ja anteeksiantamuksen omalle kohdalleni, niin riippumatta siitä, mitä VL:stä puhutaan ja ajatellaan, niin minä tunnen näin, vaikka kuka sanoisi, että minä en saa/voi tuntea näin, koska VL:t taapertaa harharetkillä.
Epävanhurskaat ja paatumusken rauhassa vaeltavat ovat väärällä tiellä ja onko näin, että sinun mielestä koko VL-joukko kulkee väärää tietä oikean sijaan, siis myös minä ja monet muut? Suljetko sinä VL-joukon kaikkineen päivineen ulos Jumalan valtakunnasta aikanaa tapahtuneiden virheiden takia? Ovatko lapseni paatumuksen rauhassa ja väärällä tiellä, koska sattuneesta syystä eivät ole voineet valita vanhempiaan, niin kuin en minäkään ole voinut?
Kumpi on tärkeämpää, uskoa omakohtaisesti synnit anteeksi, vai elää muiden edesottamuksien kautta?
Minulla on synnit anteeksi sekä autuus, ilo ja rauha sydämellä, mitä muuta pitää vielä tehdä, että voi iloita uskosta elämisestä?
Vahingonilo voi pilkahtaa VL:n kirjoituksessa ja monen muunkin, mutta ei kukaan voi heidän puolestaankaan uskoa, vaan he itse ovat vastuussa omista tekemisistään ja jos he eivät käy korjaamaan virheitään, niin minkäs teet, he ovat oman valintansa tehneet siinä asiassa.
Onko sinulla rauha sydämellä?
puhua avoimesti RY:ssä, ihan niin kuin täällä netissä, nimimerkin suojassa. RY:ssä vallitsevasta väärästä opista ja vääristä tuomioista? En ole sinunkaltaistasi ihmistä tavannut heidän joukossa.
Haluaisin osallistua keskusteluun Jumalanvaltakunnasta, mutta puinnit ovat kesken, en ole joutanut kaikkia sinunkaan kirjoituksia lukemaan. Palaan tähän aiheeseen myöhemmin, sillä omantunnonrauhaa nauttivat monet uskonnot. Fariseuksillakin oli rauha ja ihmisten hyväksyntä, omantunnonrauha olisi pysynytkin, ellei Jeesus olisi näyttänyt heidän uskonperustuksiaan vääräksi.
...asiaa laajemmin, niin minä en todellakaan osaa/kykene sanomaan, kuka on tehnyt väärin sen paremmin kuin kuka on tehnyt oikeinkaan.
Mielestäni halu asioiden korjaamiseen lähtee ihmisestä itsestään, jos tuntee tehneensä väärin.
Olenko minä mielestäsi väärässä opissa, koska olen VL?
Ps. En ole koskaan pelännyt puhua asioista silloin kun ne kohdalle sattuu.
vastaa suoraa, puhut kuin poliitikko. Kirjoituksistasi saa sinusta erilaisen käsityksen. Kun joudut ahtaalle, et enää tiedäkään mikä on oikein, mikä väärin: "en todellakaan osaa/kykene sanomaan, kuka on tehnyt väärin sen paremmin kuin kuka on tehnyt oikein". Eikö mielestäsi ketään tarvitse nuhdella? Ilmeisesti ei, koska kirjoitat: "Mielestäni halu asioiden korjaamiseen lähtee ihmisestä itsestään, jos tuntee tehneensä väärin".
Näet kyllä, että hoitajat ovat tehneet väärin! Miten se Paavali neuvookaan: Eph. 5:11 "Älkäät olko osalliset pimeyden hedelmättömissä töissä, vaan paremmin nuhdelkaat". Olet tullut osalliseksi ja tulet edelleen, jos et nuhtele. Hiljaa olemalla olet jo hyväksynyt väärän Jumala Sanan vastaisen henkiopin.
Tiedän, että Ry:n mukana on paljon ihmisiä, jotka eivät hyväksy mielivaltaisia erottamisia, joita aikoinaan on tehty. Mutta ovat hiljaa, ettei heitä nuhdeltaisi, eli ovat kuuliaisia johtajille, jtka sanovat itseään seurakunnaksi. Ei kaikkien tarvitse henkioppia niellä, on vain luvusta osallinen. Eräskin sanoi minulle: "Uskooko nuo itsekään". Väärä oppi pitää repiä irti! Matt. 15: 13 "Mutta hän vastasi ja sanoi: jokainen istutus, joka ei minun taivaallinen Isäni ole istuttanut, pitää juurinensa revittämän ylös".
"Olenko minä mielestäsi väärässä opissa, koska olen VL"? Kysymyksesi on aivan väärä! Sinun tulisi kysyä itseltäsi, onko Jumalan Sana ohjaamassa uskoani? Meidän tulee seurata Jeesusta: 1 Piet. 2:21 "Sillä sitä varten olette te kutsutut, että Kristus myös kärsi meidän edestämme ja jätti meille esikuvan, että teidän pitää hänen askeleitansa noudattaman". Se, mitä mieltä minä olen uskostasi, on aivan toisarvoista, pitää olla Jumalan Sanan mukainen usko. Gal. 1:11 "Mutta minä teen teille tiettäväksi, rakkaat veljeni, ettei se evankeliumi, jonka minulta saarnattu on, ole ihmisen jälkeen".
Kyselet tuolla edellä: "Ovatko lapseni paatumuksen rauhassa ja väärällä tiellä, koska sattuneesta syystä eivät ole voineet valita vanhempiaan, niin kuin en minäkään ole voinut"? Ymmärrätkö miten tyhmä kysymyksesi on? Viattomia ne sinun lapsesi ovat syntymäänsä, eikä se synti ole syntyä sinulle lapseksi. Mutta olet vastuussa heidän opetuksestaan: Matt. 28:20 "Ja opettakaat heitä piutämään kaikki, mitä minä olen teille käskenyt".
Jumalan Sana on ainoa turva täällä maailmassa, myrskytköönpä maailma miten päin vaan. Voi Paavalin tavoin sanoa: 2 Tim. 4:18 "Ja Herra pelastaa minun kaikesta pahasta teosta, ja auttaa taivaalliseen valtakuntaansa, jolle olkoon kunnia ijankaikkisesta, ijankaikkiseen, amen".
...Tiedän minä, että vääriä tekoja on, enkä ole koskaan sitä kiistänyt, mutta sinun täysyisi ymmärtää sellainen yksinkertainen asia, että nuhtelu nuhtelun jälkeenkään ei välttämättä tarkoita, että nuhdeltavalla itsellään olisi halu/tarve korjata omakohtaisesti asioita, vai olenko ihan väärässä. Usko on omakohtainen ja siksipä uskon hedelmä on halu korjata asioita.
Kärjistät nyt Heino tätä meidän keskustelua vetämällä sellaisia johtopäätöksiä, joihin ei ole aihetta. Ehkä olenkin poliitikko, mutta ei se muuta sitä asiaa mihinkään, että olin pieni lapsi 70-luvulla, enkä siis kertakaikkisesti pysty sanomaan mitään varmaa suuntaan enkä toiseen niiltä ajoilta. Jos pystyisin niin kertoisin sinullekin heti, kuka teki sinun tapauksessa oikein ja kuka väärin, mutta kun en pysty, niin en pysty.
Ajatteleppa Heino myös minun kannaltani asiaa, että jos kuulen jostakin tapauksesta ja tästä kyseisestä tapauksesta 3 eri versiota, vaaditaan minulta ja monilta muiltakin ihan liikaa, että osaisi oikein nuhdella. Asioista voi puhua, mutta oikealla tavalla. Ei minulla ole tarvetta kenellekään lähteä sanomaan, että jos et tee niin tai näin, niin et ole uskovainen. Kun ystävä rakas, ongelmana tässä onkin se, että en tiedä ketä pitäisi nuhdella ja mistä.
Se on helppo sanoa minulle tai muille, että menkää ja nuhdelkaa niitä, mutta miksi ei mene itse nuhtelemaan sitä joka on rikkonut, näinhän Kristus opettaa. Jos nuhdeltava ei reagoi nuhteluun, niin minkäs sille voi, vaikka halolla ojentas.
Jotta sinulle Heino ei jäisi väärää kuvaa minusta, niin kerron, että saan elää uskovaisena armosta ja syntini ovat anteeksi annetut. Jumalan sana ohjaa elämääni ja sen saman ohjenuoran elämään haluan antaa lapsillenikin.
Eivät kysymykseni ole tyhmiä, täällä palstalla on paljon tyhmempiäkin kysymyksiä.
puhua nyt eriasioista, en minä nuhtelulla tarkoita, että sinun tulisi puuttua yksityisiin hoitotapauksiin, joista sinulla ei ole varmaa tietoa. "Jos pystyisin niin kertoisin sinullekin heti, kuka teki sinun tapauksessa oikein ja kuka väärin, mutta en pysty, niin en pysty". Ei kukaan vaadi sinua oikomaan yksityisten ihmisten tekemiä vääryyksiä.
Kysymys on uskon perustuksista. Matt. 16:18 "Mutta minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tämän kallion päälle tahdon minä rakentaa minun seurakuntani, ja helvetin portit ei pidä häntä voittaman". Väärätopit ovat portteja helvettiin! Tämän takia sielunvihollinen pyrkii tuomaan opillisen eksytyksen Siioniin. Vääräoppi, jos se saa johtaa, se vie kuoppaan kaikki jotka sitä seuraavat.
Vääräoppi on paljon muita syntejä syvempi, kun Jumalansana kuvaa syntiä syvyydeksi, niin se sanoo väärää oppia syvyydenkaivoksi: Ilm. 9:2 "Ja hän avasi syvyyden kaivon, ja kaivon savu kävi ylös niin kuin suuren pätsin savu, ja aurinko ja ilma pimisi kaivon savusta". Vääräoppi ei saa milloinkaan olla johtamassa, Jumalan Sanan tulee yksin johtaa ja hallita: Ps. 119:105 "Sinun sanas on minun jalkaini kynttilä, ja valkeus teilläni".
Sanot, että miksi en mene itse nuhtelemaan! Kyllä minä olen nuhdellut ja pannaan, ovat laittaneet! Sinä taidat tuntea minut, koska sanot: "tästä kyseisestä tapauksesta 3 versiota". Olisipa se mielenkiintoista kuulla mitä ovat sepitelleet! Kun itse kerron näistä vääristä hoidoista, muistan aina Jeesuksen sanat: Matt. 12:36 "Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset puhuvat, pitää heidän luvun tekemän tuomiopäivänä".
Uusheräyksen ihmiset ovat minulle sanoneet, että heillä on omantunnonrauha ja synnit anteeksi. Kun olen huomauttanut, miten liike on hajaannuksen kautta syntynyt, olen saanut vastauksen: "Mitä me vanhojen ukkojen synneistä välitetään, enää ei ole sellaista".
...vielä.
Ettei tulisi sellaista vaikutelmaa, että minulle on yhdentekeviä nuo asiat, niin asia ei ole näin. Minua todella kiinnostaa tarkastella täysin puolueettomasti niitä tapahtumia.
Toinen korjaus, en tunne sinun tapausta ja se oli vain kuvauksellinen asia (3 versiota), eli hoitajan, hoidetun ja sitten vaikka veljen eno :), jonkun tapauksen tunnen kuitenkin.
Tuonne ylemmäs koitin purkaa vähän mietteitäni ja laitan linkin vielä tähän.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000010408140
Näin se on, että usko on omakohtainen ja tärkeintä pelastuksen kannalta onkin, että on omat synnit anteeksi.
Minä saan uskoa syntini anteeksi, enkä koe, että olisin väärässä opissa. Syntien anteeksi antamus Jeesuksen sovintotyön tähden on ainut asia, millä on merkitystä pelastuksen kannalta ja siinä on uskon ydin, mitään muuta ei tarvita. Näin minä uskon ja tähän evankeliumin lohdulliseen sanomaan haluan lapsenikin juurruttaa.
""Mitä me vanhojen ukkojen synneistä välitetään, enää ei ole sellaista".""
Aivan, mitä sitä toisten synneissä elämään, ei kukaan jaksa sellaista.
uusheränneet taivaaseen?
...mielipiteellä mitään merkitystä pelastussuunnitelmassa?
Enhän minä tiedä, pääsenkö itsekään Taivaaseen, mutta haluan uskoa näin ja Jumalan rauha vastaa tunnolla niin, että ei tarvitse etsiä mitään muuta. Kun synnit on anteeksi, niin on rauha tunnolla.
Vaikka minä sanonkin, että pääsee tai ei pääse, niin ne on vain minun syntisen ihmisen sanoja, eivätkä ne koskaan tee Jumalan sanaa tyhjäksi. Minulle ei ole annettu valtaa pelastaa tai kadottaa ihmisiä, se valta on yksin Jumalalla.
esikoislestadiolaiset, uusheränneet, rauhansanalaiset, pappislinjalaiset.
Eli mikä estää kaikkia lestadiolaissuuntia yhdistymästä?
...seuroihin ystäväni, Jumala ei estä heitä kaikkia yhdistymästä :)
Tarkoitatko tällä pappislinjalaisuudella Elämän Sana-ryhmää?
Voisitko tehdä rauhanyhdistysläisyyden piirissä aloitteen kaikkien lestadiolaissuuntien yhdistymisestä, kun Jumala kerran ei estä?
Niin se käy kun Jumalan valtakunta käy halvaksi. Järki silloin istuu Jumalan paikalle. Ja uskon asioissa järki on otettava vangiksi.
Tee tuosta järkeilystäsi parannus! Siionissa on aina avoimet lähteet kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan. Vielä on Gileadissa silmävoidetta hengellisesti sokeille. Se koskee sinuakin.
"Niin se käy kun Jumalan valtakunta käy halvaksi.."
Kun et tiedä mikä on Jumalan valtakunta, niin älä puhu silloin mitään. Yksi omanvanhurskauden ylpeä joukko ei ole Jumalan valtakunta, eikä se siksi tulekaan.
Minä en ymmärrä ollenkaan miksi tuollaisen metsätokan perään pitää ruikuttaa, KUN JUMALA TARJOAA KAIKKI PELASTUSHYVYYDET SANANSA KAUTTA JA PYHIEN SAKRAMENTTIEN KAUTTA.
Eikä tarvitse muuta kun ottaa uskossa lahjan vastaan.
Niiden jotka ovat siitä joukosta erotetut, tulisi ylistää siitä lahjasta Jumalaa yletyin käsin, se on niin valtava Jumalan armotyö heidän kohdalleen.
Nyt he ovat vapaat etsimään sydämeensä todellista Jumalan valtakuntaa, joka on
Jeesus Kristus Jumalan Poika Vapahtaja.
Ap. t. 16:29 Niin hän pyysi valoa, juoksi sisälle ja lankesi vavisten Paavalin ja Silaan eteen.
Ap. t. 16:30 Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?"
-------------------------------------------------
Ap. t. 16:31 Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi."
-------------------------------------------------
Ap. t. 16:32 Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat.
Ap. t. 16:33 Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta.
Ap. t. 16:34 Ja hän vei heidät ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi.
""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""
Ap. t. 16:35 Päivän tultua päälliköt lähettivät oikeudenpalvelijat sanomaan: "Päästä irti ne miehet."
Ap. t. 16:36 Niin vanginvartija ilmoitti tämän Paavalille sanoen: "Päälliköt ovat lähettäneet sanan, että teidät on päästettävä irti; lähtekää siis nyt ulos ja menkää rauhassa."
Ap. t. 16:37 Mutta Paavali sanoi heille:
*) "He ovat julkisesti, vieläpä ilman tuomiota, *ruoskineet meitä, jotka olemme Rooman kansalaisia, ja ovat heittäneet meidät vankeuteen;*
ja nytkö he salaa ajaisivat meidät tiehemme! Ei niin, vaan tulkoot itse ja viekööt meidät ulos."
#################################################
Ap. t. 16:38 Ja oikeudenpalvelijat kertoivat ne sanat päälliköille;
- niin nämä peljästyivät kuullessaan heidän olevan Roomalaisia,
Ap. t. 16:39 ja he tulivat ja suostuttelivat heitä ja
- veivät heidät ulos ja
- pyysivät heitä lähtemään pois kaupungista.
Ap. t. 16:40 Niin he lähtivät vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja
- nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivät pois.
Jos kirjoittaja ei halveksisi Jumalan valtakuntaa ja ymmärtäisi edes vähän uskomisen asioita, silloin edelläkirjoitetut Raamatun kohdatkin hän ymmärtäisi -uskolla, ei vain kirjoitetussa muodossa.
Kirjoittaja on, kiitos Jumalalle hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta, keskellä Jumalan valtakuntaa, ja minulla on Kristus Tie avoinna kaikkein pyhimpään Jumala sydämelle.
On lepopaikka suloinen.
Kiitos Jeesus sinun rakkaudestasi.
sen asinan suhteen. Toisin sanoen, he tekivät syntiä ymmärtämättömyydessänsä ja tyhmyydessänsä, mutta niin kuin ei nytkään, niin ei silloinkaan heti ensimmäinen synti ole Pyhää Henkeä vienyt.
Usko on kuollut. vl-opettajat jakavat tätä laastaria halukkaille opettaessaan niin, ettei vanhoja kannata muistella.
Mitä pidemmälle asian selvittäminen jää, sitä vaikeammaksi se menee. Koko ajan kasvaa uusia sukupolvia, jotka ovat yhä enemmän sekaisin siitä, kuka sanoi mitäkin, ja kuka on oikeassa. Jo pelkästään heidän takiaan, saati asiasta kärsimään joutuneiden takia, olisi kova kiire tehdä asiat selväksi, kuten esim. Admata on täällä esittänyt
ei missään eikä koskaan ole näytetty toteen yhdenkään jumalan olemassaoloa! Miten uskovaiset voitte elää tämän kanssa, laput täysin silmillä toisten ohjauksessa. Ei ole taivaita eikä helvettejä , ei enkeleitä eikä demoneita.
Ihminen on viisampi kuin eläin ja silä voi uskoa jumaliin mutta ei niin viisas että ymmärtäisi olemassolonsa rajallisuuden. Eli kaikkii kuolee pois , ja siinä kaikki!
jos et usko Jumalaan? Kysynpä vain.
...pysty näyttämään toteen, ettei Jumalaa olisi olemassa, joten sinä uskot Jumalattomuuteen.
Valinta se Jumalattomuuskin on, mutta kaikki selviää aikanaan.
Jumalan Hengen antikristuksen hengeksi eli vääräksi hengeksi, totellen enemmän ihmisiä kuin Jumalaa?
ovat Lutherin mukaan ihmisen sisimmässä. Ne ovat siis sisäisiä tiloja.
hänen taivaaseen pääsyään epäiltiin. Mutta se olikin 70-lukua silloin!
kunkin otsikon alla olevia asiota. Kysymyksesi "miksi sitten olet tällä palstalla kun et kerran usko" kuvaa hyvin uskosi tyhjyyttä. Et voi ymmärtää totuutta etkä sitä kautta muita kanssaihmisiä jotka eivat suostu elämään valheessa ja "epäuskossa".
Tällä palstalla ei ole todellakaan tarkoitus suitsuttaa uskovaisia vaan keskustella kolikon kummastakin puolesta. Vastauksesi oli juuri sitä mitä aivopestyiltä voi odottaa.
hädissään viljelee. Todista ite että ei ole, sinäpä,sinäpä... lastentarhassa kuulee tämmöstä.
Haloo, oottako te aikuisia ollenkaan.
...hädistellä :D
Ei minun tarvi todistaa mitään, koska en ole väittänytkään mitään sinulle.
Sinähän se tulit sanomaan, ettei Jumalaa ole olemassakaan, niin pistä hyvä ihminen jotain perusteluja uskomuksellesi Jumalattomuuteen.
Ei kai me liene sinun mittapuullasi olla aikuisia, mutta eipä sillä väliä olekaan, jos usko/uskonto on aikuisuuden mittana.
Jos sinusta on lapsellista pyytää perusteluja tai todisteita mielipiteelle, niin minusta ja monesta muusta on lapsellista että huutaa mielipiteensä ilman minkäänlaisia perusteluja.
Jumalasta ei ole todisteita puoleen eikä toiseen. Todisteiden puuttuessa on melkoisen typerää sanoa jomman kumman kannan olevan juuri siksi oikea.
Miljoonat ihmiset ovat kokeneet Jumalan vaikutuksen henkilökohtaisessa elämässään. Ehkä torjut heidän todistuksensa ja väität heidän huijaavan itseään. Mitään todisteita sinulla ei tästä kuitenkaan ole. Uskomiseen se jää ajattelipa sitten Jumalan olevan olemassa tai olematta...
...puolista keskustelet?
Mielestäni sinä kyseenalaistit Jumaluuden, eli sille on ihan oma palsta, mutta jos tarpeesi on keskustella vanhoillislestadiolaisuudesta, niin olet oikealla palstalla.
Toki voit kyseenalaistaa täälläkin kaiken, myös jumaluuteen liittyvät asiat, mutta ne voivat jäädä varsin lyhyiksi keskusteluiksi, ellei omille näkemyksille löydy/kirjoita perusteluja.
Puskasta huutelijat ovat oma lukunsa, eikä sellaiseen jaksa paljoa energiaa tuhlata.
Jos me t i e t ä i s i m m e, että Jumala on olemassa, meidän ei tarvitsisi u s k o a.
Tämä on Raamatun mukaan Jumalan asettama ainoa kynnyskysymys, uskommeko häneen.
Laitan tähän vielä pienen kertomuksen:
Juri Gagarin palasi avaruuslennolta, ja kunnon kommunistina sanoi: Olen käynyt avaruudessa, enkä nähnyt Jumalaa. Jumalaa siis ei ole. Tilaisuudessa mukana ollut aivokirurgi vastasi hänelle: Olen tehnyt useita aivoleikkauksia, enkä ole nähnyt yhtään ajatusta. Ajatuksia ei siis ole.
Jumala on kulttuurisidonnainen mielikuva.
Siinä onkin niin monivivahteinen maaperä Jumala-keskusteluun,että sitä peltoa tulee riittämään...
näyttäisi veeällillä olevan:
1) Etsiä evankeliumia itselleen julistamaan sellaisia ihmisiä jotka eivät ole ryvettyneet noissa hoitokaplakoissa TAI
2) Lopettaa opetus, että synnit saa anteeksi vain oikeassa uskossa olevan julistuksesta
...
???...
mikä ero on verottajalla ,pyhällä hengellä, ja jumalalla.-kysyy epätietoinen lestadialaisuuden kehdosta???
Mitenkä uskoon voi liittyä vääryytenä normaali perhesuunnittelu, olen kuullut että nämä laestadiolaiset kieltävät jopa kondomin. Selittäkää miksi, tuntuu omituiselta.
syntiä toisin kuin katolisessa kirkossa.
70-80-luvuilla myös liian pitkäkestoinen imetys oli syntiä ja vl-äidit aprikoivat voivatko ottaa vihurirokkorokotuksen synnytyssairaalareissulla, koska sen jälkeen ei vähään aikaan saanut tulla raskaaksi.
Ylipäätään ajatus, että jotenkin "ihmisvoimin" haluaa puuttua Jumalan luomistyöhön, on pohjimmiltaan se synti. Saman voi ilmaista myös niin, että veeällilla Luonto on korotettu jumalan asemaan, sitä ei järjen avulla saa hallita, vaan "järki pitää ottaa vangiksi".
...jatkoa.
Voisitko sinäkin tehdä aloitteen omassa "hengellisessä kodissa" aloitteen kaikkien lestadiolaissuuntien yhdistymisestä.
Vierastan Elämän Sanan oppia kasteesta. Luther nimittää heitä uudelleenkastajiksi.
Mihin itse kuulut nykyään? En muista, vaikka olet kertonut sen jossakin yhteydessä.
kun sanot että Elämän Sanan suunta on Lutherin mukaan uudelleen kastajia. Juuri sillä lestadiolaisryhmällähän on kaikkein luterilaisin kastekäsitys.
Rauhanyhdistyksestä erottamisen (v. 1979) jälkeen "kotoni on taivahassa".
...elämän sanan oppiin?
Yhdytkö sinä Elämän Sanan opetukseen kastekäsityksestä?
Minä en yhdy.
että Suomen ev.lut. kirkon kastekäsitys on täsmälleen sama kuin Elämän Sanan suunnan.
Minulle on tärkeintä uskoa, että Kristuksen tähden kelpaan Jumalalle tälläkin hetkellä. Kasteesta kiistely on mielestäni kuollutta aivouskoa.
...on kiistelty on mielestäni kuollutta aivouskoa." Jäin ihmettelemään...
Ev.lut. kirkon opetuksen mukaan, ainakin monesti radiosta kuultuna: "Pyhässä kasteessa on seurakunnan yhteyteen ja Jumalan lapseksi otettu seuraavat lapset..."
Raamatun mukaan kuitenkin "jo sikiämisestä saakka..."
Minä uskon niinkuin Raamattu opettaa. Jeesuskin asetti uskovaisen esikuvaksi lapsen, eikä tuona aikana lapsia kastettu.
Terveisin sirkka
mutta silti uskon että Jumalan armo ja rakkaus on suurempi kuin meidän kaste- ym. opilliset käsityksemme.
...Jumalan itsensä asettama, joten ihmisen ei tule missään mielessä halveksia tai vähätellä kasteen merkitystä. Kaste on Kristuksen jättämä käsky uskovaiselle, joten jos uskovainen halveksii kastetta, niin silloin halveksii kasteen asettajaa.
Samoin ehtoollinen on Jumalan itsensä asettama, joten sitäkään ei tule ihmisen millään tavalla halveksia.
No Kasteesta ei tarvitse kiistelläkään, mutta itse en voi yhtyä elämän sanan kastekäsitykseen(Lyhyesti: upotuskaste, merkkinä muille käätymyksestä)
"Kukistumaton valtakunta" niin käsityksesi Elämän Sanan suunnan kastekäsityksestä korjaantuvat.
UPOTUSKASTE!!!???
..sekoittaa keskenään Livets Ord -suuntauksen (joka Suomessa tunnetaan usein menestysteologiana) ja pappislinjan. Heillä on vapaiden suuntien tavoin upotuskaste. Lestadiolainen elämänsanalaisuus korostaa tietysti mahdollisimman paljon tunnustuskirjoihin pitäytyvää käsitystä, joka ei tietenkään ole välttämättä erityisen "lestadiolainen".
...että puhumme varmaan eri Elämän Sanan suuntauksista.
Elämän Sana(liveds ord-word of life), tästä minä puhun(kirjoitan).
Yritin tuolla ylempänä varmistaa, mutta sekoitin silti asiat.
Anteeksi ei ollut näin tarkoitukseni.
jossakin vaiheessa. Mutta sitten ajattelin että eihän Livets Ord ole lestadiolaisuutta, joten en ymmärtänyt "what is your point".
..vielä selvyyden vuoksi. Olen siis lapsikasteen kannalla, mutta se ei ole lapselle autuuden ehto. Lapsi pelastuu vaikkei olisi kastettukaan.
En tunne Elämän Sana- kristillisyyttä enkä sen kastekäsitystä.