Otsikko on aika typerä yleistys, mutta kertokaapa mielipiteenne: onko lepakoiden keskuudessa enemmän uskottomuutta kuin muiden?
Kysyn siks kun olen seurannut kaveripiiriäni ja tuntuu että kaikki nai kaikkien kanssa... ja tuntuu ette kukaan ei ota suhteitaan vakavasti. SAmassa seurueessa jokainen tuntuu olevan toisen ex...Ehkä pitäis laajentaa piiriä?
Taitaisi olla kultakaivos jos löytäisi vakavan ja toimivan suhteen.. Miten on?
Kysyn siks kun olen seurannut kaveripiiriäni ja tuntuu että kaikki nai kaikkien kanssa... ja tuntuu ette kukaan ei ota suhteitaan vakavasti. SAmassa seurueessa jokainen tuntuu olevan toisen ex...Ehkä pitäis laajentaa piiriä?
Taitaisi olla kultakaivos jos löytäisi vakavan ja toimivan suhteen.. Miten on?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Näinhän se tahtoo olla ainakin pienemmillä paikkakunnilla ja sellaisissa parisuhteissa, jotka viettää paljon aikaa muiden lepakkojen kanssa...niil on tavallaan pieni yhteisö. Oon törmänny sellaseenkin, että heterot tai bisset ei kelpaa kavereiks....pelkästään homot lesbojen lisäks. Ei se ihme oo, jos siinä "rutsaillaan ees taas" ja tuo tosiaan et kaikki on suurinpiirtein seurustellu keskenään, jos ei seurustellu ni ainaki sängys on oltu. Mä uskon silti, että kyllä lesboissakin on sellaisia jotka eivät petä. Ehkäpä nämä tyypit sitten eivät vietä niin paljon aikaa pelkästään lesbojen kanssa... Mene tiedä.. :)
Olen lepakko ja juuri tuon takia en edes halua piireihin mukaan. Lepakkoystäviä kyllä on. Ja heteroystäviä. Ja uskollisuus on a ja o suhteessani myös.
Aluksi minusta/meistä tuntui vähän samalta kuin sinusta. Kaveripiirissämme on muutama kaveri ja heidän ex:nsä, mutta siltikin pyöritään samoissa piireissä. Mut toisaalta taas onhan näitä ns. uskottomia myöskin muissa piireissä, ei siis vain meissä lepakoissa. Itse elän onnellisessa parisuhteessa parini kanssa, eikä uskottomuus tulisi kysymykseenkään. Ja jos näin sattuisi olemaan, niin paluuta ei kuitenkaan olisi. Kenties pitäisi miettiä syytä uskottomuuteen. Mielestäni, jos suhteessa ei ole kaikki kohdallaan, niin silloin tulisi miettiä suhteen perimmäistäkään tarkoitusta. Toki meitä ihmisiä on monenlaisia, me emme kaikki arvosta samoja asioita. Meidän arvomme ovat erilaisia!! Suotakoon se siis heille. Eiköhän se kuitenkin ole niin, että jokainen päättää itse omista asioistaan satuttamalla itseään tai sitten ei.
..Kunhan vain löydät oikean ihmisen.
.. Yleisesti ottaen uskottomuus on lisääntymään päin sukupuolisesta suuntautumisesta huolimatta - on salarakkaita, ihmiset haluavat jatkuvasti jotain uutta - vastoinkäymisiä ei siedetä, ja moraali on kaiken kaikkiaan löyhtynyt..
Jos olen seurustelen jonkun kanssa, en edes AJATTELE muita naisia sillä tavalla. Ja tämä on fakta...
Vielä kun löytyisi joku yhtä uskollinen minulle omaksi kullaksi...
Mielestäni sitä voi valita, miten elämänsä haluaa elää. Pettääkö vai ollako uskollinen. Jos oma parisuhde voi hyvin, lisää se tietenkin halua olla uskollinen, mutta pienet vastoinkäymiset eivät ole syy hyppiä vieraisiin peteihin.
Elämä on inhimillistä, ja me kaikki olemme inhimillisiä. Ja uskottomuus on yksi inhimillisimmistä ihmisen virheistä.
Ja silti. En ole koskaan pettänyt eikä siihen ole ollut tarvettakaan. Jos nyt ylipäätään koskaan on. Enkä usko, että tulen koskaan pettämään. Vierellä on nainen, jota en koskaan vaihtaisi pois.
Olen eri mieltä siitä että "kaikki on sallittua koska kaikki teemme virheitä". Se on vain "inhimillistä".
Minusta koskaan ei ole pätevää syytä pettämiselle, eikä se lipsu ihan takuulla.
Virheitä teen minäkin, mutta sitä virhettä en koskaan. Lähes nelikymppinen jo olen ja tunnen itseni. En pystyisi sellaiseen enkä saa irtoseksistä satavarmasti mitään irti, vain pahan olon. Ei kertakaikkiaan kiinnosta, ei oman rakkaan eikä itseni takia.
Pettämistä en itse anna anteeksi.
Tottakai lesboissa on uskollisia niin kuin muissakin ihmisissä!
Tottakai on myös sellaisia kierrätysnaisia, jotka harrastavat seksiä sillä tyylillä, ja porukoita joissa jokainen on ollut suunnilleen jokaisen kanssa jne. jne.
En itse ole koskaan ns. pyörinyt piireissä. Olen ehdottoman yksiavioinen ja uskollinen, eikä se ole mulle mikään hampaat-irvessä asia, vaan ihan täysin luonnollinen juttu.
Kumppanini on samanlainen. En voisi muunlaisen kanssa ollakaan, homma ei toimi erilaisilla arvoilla. Olen tavannut kaikenlaista tyyppiä, monen mielestä pettäminen ei ole niin kamalaa ja minä muka liian ehdoton. No, mielipiteitähän maailmaan mahtuu. :)
Minusta taas tämä pinnallinen ja irrallinen maailma se vasta kummallinen on. En minä halua antaa itseäni sen enempää henkisesti kuin fyysisestikään kuin omalle rakkaalleni. Hänen kanssaan sitten on polttavaa intohimoa, suloista hellyyttä, syvää rakkautta, kaikkea... en siis todellakaan jää mistään paitsi, vaan päinvastoin. Vain näin voin saada kaiken. :D
oot tainnut saada aika pahasti näpeillesi, kun oot noin kyyniseksi heittäytynyt? Eipä silti, ainoa joka muakin on pettänyt, on nainen. Itse en silti pettäisi. Kun kuulin asiasta, se juttu oli siinä. Olisimme me ehkä olleet eroamassa muutenkin, mutta minulle se on sellainen asia jota en voi unohtaa tai hyväksyä. Kun en ole koskaan itse pettänyt, on vaikea tajuta kuinka joku muukaan voi, ja kuinka sen voi tehdä ihmiselle, josta muka välittää.
Aivan varmasti siis lepakoissa on myös niitä uskollisia, he vain eivät ehkä sitten osu niin näkyvästi silmille kuin ne naiset, jotka ovat "seurapiirihaita" sänkypuolella. Ainakin mä tahdon ajatella niin. En itse kuulu piireihin. Tämä tyttöystäväni joka petti minua kuului, ja hän oli juuri näitä jotka ovat kokeilleet varmaan kaikkien tuntemiensa naisten kanssa(mukaan luettuna halukkaat heterot). Voisi siis toisaalta todeta että sitä saa mitä tilaa. Mutta kaikesta oppii, nykyään en varmaan enää niin sokeasti uskoisi että ihminen voi muuttua rakastuttuaan... tarvitse sentään hakata päätään kahta kertaa samaan seinään.
Kun tätä ketjua lukee, tuntuu täällä olevan ihania ihmisiä, sellaisia jonka kaltaisista toivoisin kumppania itselleni.
Tällä hetkellä asun avoliitossa, mutta suhde on kaikkea muuta kuin onnellinen. Täläkin hetkellä istun yksin kotona ja odotan...Avopulisoni on baarikierroksella ja ties milloin palaa. Alan väsyä tähän. Mutta en toki halua valittaa. Olen iloinen siitä, että toivoa on, ja että on mahdollista löytää se "oikea" ja rauhallinen perhe-elämä jota kaipaan.
Voisko pohjana olla se, että näissä naisten suhteissa ei kovin nopeasti sitouduta toiseen ihmiseen. Silloin on helppoa käydä aidan toisella puolella eikä tule mitään jälkiseuraumuksia. Itselläni on aivan sama käsitys lesboista. Ei tunnu haittaavan vaikka yrittää "hakkailla" varattua naista. Itse olen tällä hetkellä sitoutunut ja aion olla uskollinen, koska eihän suhteesta muuten kunnollista pääse kehittymäänkään.
Muistelen lukeneeni jonkun sosiologisen tutkimuksen, jossa todettiin, että naistenväliset suhteet ovat kaikkein pitkäkestoisimpia ja niissä esiintyy vähiten uskottomuutta.
Sitten tulevat heterosuhteet.
Ja hännänhuippuna sitten homosuhteet. Siis kahden miehen väliset suhteet.
Kun muistaisin, missä sen tutkimuksen vuosia sitten käsiini sain. Se oli ihan tieteellinen julkaisu!
Anteeksi, mutta mua naurattaa toi tutkimus ja sen tulokset..
Olisi todella mielenkiintoista tietää millainen otanta tutkimuksessa on ollut. Koska jos mä teen samanlaisen tutkinnan ihan vaan katselemalla ympärilleni - siis tuttuja ja hiukan tuntemattomia myös.. niin tulos kertoo ihan muuta. Suhteet on usein lyhytkestoisia ja hyvin usein syynä on uskottomuus tai uskottomuuden mukanaan tuomat välittömät seuraukset, kuten sitoutumis- ja rakastamispelko yms myöhemmissä suhteissa.
Mutta ehkä toi tutkimus olikin tehty Never Never Landissa ;)
Minun ystäväpiirini on jo varttuneempaa väkeä. Ja siinä taas lesboparit tosiaankin ovat ehtineet seurustella jo pari vuosikymmentä keskenään. Tosin me emme kukaan käy kapakassa, emmekä vietä pinnallista pintaliitoelämää. Emmekä koskaan ole viettäneetkään.
Minusta tuntuu, että oli ne preferenssit mitkä hyvänsä, niin jos elämäntyyli on kovin viinanhuurteinen ja kapakassa viihtyvä, niin mikään parisuhde ei kestä sellaista. Jos ei ole kahdenkeskistä aikaa, vaan halutaan käydä kapakoissa ja baareissa, niin suhteella ei varmaan ole kovin hyvää elinennustetta.
Tämä on empiirisen havainnoinnin tulosta jo lähes viidenkymmenen vuoden taipaleelta. Tuttavapiiriin ja ystäväpiiriin on ehtinyt mahtua monenlaista kulkijaa tässä vuosien saatossa. Oma suhteeni on kestänyt jo 25 vuotta.
Kyse on valinnoista. Jos haluaa kestävän suhteen, pitää katsoa peiliin ja miettiä, millaista elämää aikoo viettää. Jatkuva kapakassa ramppaaminen ei tee parisuhteelle hyvää. Kannattaa myös miettiä, millaisen naisen kanssa alkaa seurustella. Hakeeko pintaliitäjää vai syvällisempää ihmistä, jonka kanssa voi harrastaa kaikenlaista kivaa.
..naisia ja mitä muutakaan voi tulla jos kaksi naista elää suhteessa. Sivusta seuranneena muutamaa naisparia, niin elämä on angstia ja ahdistusta ja jatkuvaa raivoomista, eikö voi ottaa elämää relasti ja nauttivalla asenteella vai miksi pitää aina olla niin 'vittu päässä'?? Niin ja noista seurauksena on yleensä ollut että yritetään etsiä 'sita parempaa' sitten seuraavan kanssa ja sitten seuraavan kanssa jne jne..
Niin ja heteroillahan sellaista ei esiinny, ehei...
"seurauksena on yleensä ollut, että yritetään etsiä "sitä parempaa" seuraavan kanssa jne"
..että jos suhde pelittää kaikil tasoil niin ei siinä vihreämmille niityille tee kummankaan mieli.
Eri asia on miten mahdollista sitten on saavuttaa tällainen olomuoto..monesti kuitenkin ollaan niin erilaisia - ei osata viestiä niin että ymmärrettäisiin toisiaan - halutaan eri asioita suhteelta - tiedostamattomalla puolella on lukkoja jotka estää/haittaa avoimuutta tms. tms.
Mutta uskon -ja tiedän- että uskollisuus on mahdollista. Uskollinen voi olla myös itselleen -- ei lähde outoihin sänkyihin jos se ei kuulu tapoihin ja särkee sielun..uskomatonta mutta totta.
Hei!
Ei sitä kumppania kannata kapakasta hakea eikä kapakkaan viedä:)
Minulla on takanani yksi 8 vuotta kestänyt suhde ja toinen on nyt jatkunut 11 vuotta. Uskollisuus ei tosiaankaan ole ongelma. Emme juurikaan käy ulkona, eikä kumpikaan ole koskaan harrastanut yhdenillanjuttuja. Ei ole ollut tarvetta.
Tutustuin kumpaankin kumppaniini netin kautta, hitaasti pitkiä, pitkiä viestejä kirjoitellen. Pikkuhiljaa puhelimessa ja sitten kasvotusten deittailemalla. Hiljaa hyvä tulee. Joskus nuorena ehdin seurustella muutaman kuukauden tytön kanssa, josta tulikin hetero. Häneen tutustuin kapakassa.
Kyllä me kerran vuodessa Kaisiksessa käydään, eikä ole kummankaan exiä siellä mahdollista nähdä. Ja joskus jossain irkkupubissa. Mutta muuten saamme nautinnon aivan muunlaisista harrastuksista: teatteri, musiikkifestarit, elokuvafestarit, harrastukset, ystäväpariskunnat.
Onnea matkaan. Kyllä sinä sen uskollisen naisen vielä löydät!
tuo on jotenkin tosi ahdistava ajatus. Siis että minnekään ei voi mennä. Että jos toisen "laskee" yksin baariin, niin heti ollaan pettämässä. Tunnen yhden lesboparin, ja he eivät oikeasti käy Missään. Ja eihän siinä sinänsä mitään jos ei halua käydä, mutta heillä on tapana välillä suureen ääneen ihmetellä jos ystäväni on "taas yksin" (siis toisin sanoen minun kanssani)baarissa. Että millainen suhde niilläkin mahtaa olla. Onhan se luonnollista että vakiinnuttua ei baarielämä enää kiinnosta, mutta ei se syy kyllä saisi olla pelko siitä että jompikumpi pettää!
Minä en missään tapauksessa itse suostuisi suhteeseen, jossa täytyy miettiä minne voi mennä ja minne ei, ettei vaan joudu epäilysten kohteeksi. Ja vielä kammottavampi ajatus olisi joutua vahtimaan jotakuta toista jatkuvasti. Tyyliin, että jos lasken sen silmistäni, niin se vipeltää heti vieraaseen petiin. Aika yleistystä väittää että kaikki baareissa kulkevat ihmiset pettävät. Samoin kuin väite, että siellä kulkisi enemmän identiteetistään epävarmaa sakkia kuin muualla.
Itse olisin myöskin innostunut viettämään aikaa kaikissa kulttuuririennoissa, mutta välillä tuntuu ihanalta päästä baariin leikkimään kavereiden kanssa nuorta ja villiä(just). Se saattaakin tuntua kivalta myös siksi, että tiedostan sen vain täksi elämänvaiheeksi. Kun löydän sen jonkun Oikean, en varmasti enää liiku viihteellä niin paljon. Ja mun puolesta se Oikea saisi tulla iskemään päin pläsiä vaikka tänään! Että näin, tulipa paasaus... (eikä pitänyt edes osua arkaan paikkaan...)
Ihan hyviä ajatuksia.
Oma kumppanini on jälleen kerran baarikierroksella ja mielessäni ei ole kertaakaan käynyt, että hän pettäisi.. vaikka menot venähtää aamuyöhön... Ehkä olen liian sinisilmäinen. Olen vain väsynyt siihen, että hän jatkaa sitä jatkuvaa teinielämää, vaikka olemme olleet jo 7 vuotta yhdessä ja vanhentuneet siinä samalla. Itse käyn töissä päivittäin ja välillä teen liian pitkiä päiviä, myönnän sen. Mutta ei se voi olla syy painua baareihin.
Toki tuo kaveripiiri on sellainen, että sieltä niitä petikavereita varmaan helposti löytyy jos vain haluaa.. ehkä olen liian hyväuskoinen kun luulen ettei tekeillä ole mitään...Siitä kyynisyys ja luulo siihen, ettei uskollista lesbosuhdetta olekaan.
Eikä minulle jostain löytyisi se raitis ja oikea...