terve kaikille!
Oon yrittäny jo useaan kertaan täl palstal kysyä neuvoa, mutta en kertaakaan oo saanu vastausta, joka oikeasti auttaisi(koska kaikki sanovat "yritä unohtaa"). Mulla on nimittäin tuskanen, tukehduttava olo ja sydämellä raskas taakka. Rakastan, siis OIKEASTI rakastan poikaa, joka ei rakasta mua. Kyseisestä henkilöstä oon pitäny jo 2 vuotta ja näen häntä ehkä 1kert/vuosi. Joskuss olimme läheisimpiä, kun oli yhteinen harrastus. Nyt kuolen tuskasta. Tiiän, että pitäis "yrittää unohtaa", mutta ku oon jo yrittäny unohtaa ja se tavallaan toimikin, mutta kummiskin, vaikka en miettis häntä, sisimmässäni rakastan kummiskin vaan häntä.
Tuntuu siltä kuin ehkä joskus, vielä ehkä joskus hän alkais pitämään musta (tiedätte varmasti tunteen. Se on hirvittävä). Ja vaikka "ihastuisinki" johonki, se ei kestä kauempaa kuin viikon, koska muistan, ettei tuo tyyppi ole samanlainen kuin hän. Jos jotenki pitäisi kuvata olotilaani niin musta tuntuu, että oon mädäntyny ulosteläjä syrjäisen kadun kulmas.
Näen edessäni joka päivä asioita, jotka tuovat hänet mieleen. Vähän aikaa sitten en kiinnittäny niihin huomiota, koska yritin unohtaa, mut unohtamisesta ei ollu hyötyä kuten selitin ja vapaasti taas mietin häntä. Ja sitten kysymys uskoville: Luulen, että voisin ehkä mennä puhumaan papille näistä "enteistä" ja "muistutuksista, että hän on jossain siellä".
Pyytäisin kunnollista apua. :( Ne jotka tietää, miltä tää kaikki tuntuu, tietää myös, ettei tällaista jaksa kestää.
Kiitos kaikille vastanneille!
Oon yrittäny jo useaan kertaan täl palstal kysyä neuvoa, mutta en kertaakaan oo saanu vastausta, joka oikeasti auttaisi(koska kaikki sanovat "yritä unohtaa"). Mulla on nimittäin tuskanen, tukehduttava olo ja sydämellä raskas taakka. Rakastan, siis OIKEASTI rakastan poikaa, joka ei rakasta mua. Kyseisestä henkilöstä oon pitäny jo 2 vuotta ja näen häntä ehkä 1kert/vuosi. Joskuss olimme läheisimpiä, kun oli yhteinen harrastus. Nyt kuolen tuskasta. Tiiän, että pitäis "yrittää unohtaa", mutta ku oon jo yrittäny unohtaa ja se tavallaan toimikin, mutta kummiskin, vaikka en miettis häntä, sisimmässäni rakastan kummiskin vaan häntä.
Tuntuu siltä kuin ehkä joskus, vielä ehkä joskus hän alkais pitämään musta (tiedätte varmasti tunteen. Se on hirvittävä). Ja vaikka "ihastuisinki" johonki, se ei kestä kauempaa kuin viikon, koska muistan, ettei tuo tyyppi ole samanlainen kuin hän. Jos jotenki pitäisi kuvata olotilaani niin musta tuntuu, että oon mädäntyny ulosteläjä syrjäisen kadun kulmas.
Näen edessäni joka päivä asioita, jotka tuovat hänet mieleen. Vähän aikaa sitten en kiinnittäny niihin huomiota, koska yritin unohtaa, mut unohtamisesta ei ollu hyötyä kuten selitin ja vapaasti taas mietin häntä. Ja sitten kysymys uskoville: Luulen, että voisin ehkä mennä puhumaan papille näistä "enteistä" ja "muistutuksista, että hän on jossain siellä".
Pyytäisin kunnollista apua. :( Ne jotka tietää, miltä tää kaikki tuntuu, tietää myös, ettei tällaista jaksa kestää.
Kiitos kaikille vastanneille!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vaan rakastat sitä mielikuvaa hänestä minkä itse hänestä luot. Ja se on aivan eri asia kuin mitä hän on!
En sano tätä millään pahalla, mutta kuulostaa siltä että olet luonut itsellesi pakkomielteen. Ei tuo enää ihan normaalilta kuulosta... Oletko seurallinen ihminen, siis onko sulla ystäviä joiden kanssa vietät aikaa yms? Koita ihmeessä löytää joku vähän realistisempi ihastumisen kohde! Ja kuten edellinenkin kirjoittaja sanoi, olet ajan kuluessa luonut mielessäsi hänestä täydellisen ja ihanan kuvan, johon olet rakastunut, etkä siihen mitä tämä ihminen todellisuudessa on!
Moips! On mulla ystäviä ja oon mä seurallinen. Ystäville on vaan joskus vaikeeta puhua, ku ne vaihtaa aihetta. No joo. Tunnustan ei toi varmaan kuulosta hirveen normaalilta ja se pelottaa itseänikin. Mut oon vaan tossa asiassa noin "hullu". Tuolla alhaalla mainittiinkin "hullaantumisesta", joka saattaisi ollakin se oikea vastaus tähän kaikkeen. Älkää pliis kummiskaan luulko mua hulluksi, koska sitä mä en ole!
Kiitosta!
Eihän sitä vieraat ihmiset voi sanoa mitä tunnet, mutta rohkenisin epäillä onko tuo nyt aivan rakkautta. Suurta hullaantumista kyllä. Itsellänikin ollut sellaisia vuosia kestäneitä jaksoja, joten suurinpiirtein tiedän että ei se mukavaa ole.
Olet siis kysynyt olisiko hän kiinnostunut? Muuten ei sitä voi tietää...mutta älä nyt mene paukauttamaan että olet ihan rakastunut!:) Jos hän ei todella ole mitenkään siinä mielessä kiinnostunut niin eihän sinulla ole muuta vaihtoehtoa kuin unohtaa ihminen, vaikka kuinka paljon tuntisit niin ei se ikinä auta jos ei toinen samaan pysty.
Vaikka se tuntuu niin vaikealta niin on PAKKO unohtaa. Älä anna asioiden muistuttaa asiasta ja olen 100% varma että kyllä se toinen tulee kuvioihin aikanaan.Tsemiä.
meinasin olla vastaamatta mut vastasin sitte kuitenkin ku alko ärsyttää noiden edellisten vastaukset. Toi nimenomaan on rakkautta. mä olen itsekkin kokenut saman tunteen. miettii joka päivä ja yö sellaista ihmistä josta tietää ettei häntä voi saada. itse olin tulla oikeesti hulluks.. :/ ajan kuluessa tilanne kuitenkin helpotti varsinkin kun kerroin tunteistani ja jätkä oli tosi tyly paskiainen. sit löysin uuden ja nykyää toi toinen jätkä ei oo mulle mitään, ei edes ilmaa. kerro kuitenkin tyypille tunteistasi jos saat häneen yhteyden, ei sitä voi tietää vaikka hänelläkin olis tunteita sua kohtaan.. :)
Pointtihan tuossa ei ole se, miten kukin sen rakkauden määrittelee. Itse olen kai sitten vähemmän romantikko, sillä pidän rakkautta sellaisena tunteena että vaikka tuntee ne huonoimmatkin puolet välittää toisesta silti Todella Paljon. Ei se, että ihmistä miettii joka ikinen hetki tee tunteesta rakkautta. Joillekin toinen ihminen voi olla pakkomielle, eikä se välttämättä ole aitoa rakkautta. Juuri hullaantuminen on sitä että ollaan aivan kipinöissä toisesta eikä voi olla ajattelematta toista, rakkaus ei välttämättä ole niin radikaalia.Vahvempaa kyllä, mutta ei aina nii-in yltiömäisen tulista. Itseäni ärsyttää enemmän se, että nykyään katsotaan että muut tunteet kuten ihastus ja hullaantuminen ovat nii-in vähäpätösiä. Mitä sillä on niin väliä miksi tunnetta kutsuu, sama se silti on. Kieltämättä rakkaus on niin vahva sana, etten sitä käyttäisi ihmiseen jonka tuntee enimmäkseen vain päällisin puolin. Se on minun mielipiteeni, pitäkää te myös omanne jos kerran noin asiat teistä on.:)
Juu kiitos kaikille!
Lisäisin vain, että kyllä tunnen ihmisen myös sisältä, mut kyl te puhuitte ihan totta. Oon osittain aika hullaantunu ja ehkä jopa keksiny omanlaisen ihmisen tämän henkilön sijasta. En mä kuitnekaan hullu oo, jos joku sitä nyt epäili! :D Mut asiaa te kyllä puhuitte. Oon vähän sekasin, se vaivaa. Ja onhan rakkaus aika kova sana. Muakin ärsyttää ku ihmiset käyttää sitä aivan liian usein. Ehkä tulkitsin tunteeni väärin. Kiitos, että korjasitte.
Virheistä oppii. Kiitos kaikille!
Et tietenkään, sitten olisi suurin osa väestöstä, myös minä. :) Se on todella vaikeeta ajatella että kyllä se siitä ja "vähätellä" tunteitaan, mutta siten helpoiten pääset itse irti. Korostan vielä sitä että varmista nyt kuitenkin että löytyykö vastakaikua vai ei suoraan häneltä, jos et niin ole jo tehnyt.Eihän sitä koskaan tiedä :) Kaikkihan niitä kuvia luo toisesta jotka ei pakol pidä paikkaansa, toivottavasti löydät jonkun joka on vielä parempaa mitä kuvittelit, oli se sitten hän tai joku muu.
toi on nii tuttu juttu, mä ihastuin ala-asteella 5.luokalla meidän kouluun tulleeseen uuteen poikaan.. vuodet kului eikä tunteet kadonneet mihinkään aina toivoin että se ottas yhteyttä ja olis tehnyt jotakin asialle, koska se ties 7 luokalla mun tunteista mutta ei.. 9 luokalla multa alko mennä hermot ja en kestäny ku päästiin ylä asteelta ja se muuttas pois tältä paikka kunnalta jonne mä jouduin jäämään, nyt en oo nähny jätkää reiluun vuoteen enkä ole sitä ajatellut ja nyt olen toisen pojan kanssa yhdessä.. nii minun 5 vuoden kestänyt rakkaus hiipui ja lopulta lensi pois :`( ikävää mutta totta..
yritä tajuta jo ettei mulla ole tunteita sua kohtaan. mulla on muut muijat kiikarissa. sori, mut elämä jatkuu.
tiedän ton tunteen! siitä ei pääse yli eikä ympäri vaan piinaa aina vaan taustalla jossain ees...:) voi se poika on nii ihana! no mut eihä tätä oo kestäny vielä ku 5 vuotta, ehkä vielä joskus