Miksi kaikki haluavat oikikseen, lääkikseen ja OKL:ään??
Idiootit hakevat monta vuotta uudelleen ja uudelleen ja sitten itketään kun "taas jäi kahden pisteen päähän".
Tutkikaa niitä ammatteja oikeesti ennen kuin hukkaatte monta mahdollista opiskeluvuotta hukkaan!
Opettajilla on huonot palkat, juristeilla pelkää paperisotaa työt ja yleislääkäreillä tylsää tonkia lasten kurkkuja päivästä toiseen!
Ei kaikkia ole niinkuin Ally McBealissa, Teho-osastossa ja Boston Publicissa!!!
Lukekaa ne hakuoppaat vielä kerran!!
Idiootit hakevat monta vuotta uudelleen ja uudelleen ja sitten itketään kun "taas jäi kahden pisteen päähän".
Tutkikaa niitä ammatteja oikeesti ennen kuin hukkaatte monta mahdollista opiskeluvuotta hukkaan!
Opettajilla on huonot palkat, juristeilla pelkää paperisotaa työt ja yleislääkäreillä tylsää tonkia lasten kurkkuja päivästä toiseen!
Ei kaikkia ole niinkuin Ally McBealissa, Teho-osastossa ja Boston Publicissa!!!
Lukekaa ne hakuoppaat vielä kerran!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sullako jäi taas muutaman pisteen päähän...???
No, minua ei ole kaduttanut, vaikka useamman vuoden "tuhlasin" lukemalla oikiksen pääsykokeisiin. Tiesin, että se on oikea paikka minulle. Eikä työ TODELLAKAAN ole pelkkää paperinpyörittämistä. Olen notaarina, käräjäviskaalina ja ma. käräjätuomarina istunut lähes kolmesataa rikosjuttua (siis ollut puheenjohtajana). Vaikka olenkin vasta tuomarinurani alussa eikä työ ole Ally McBealia, tämä on IHAN OIKEASTI mielekästä ja mielenkiintoista.
jahas montako pistettä sinulta jäi uupumaan... Itse pääsin 3 kerralla sisään lääkikseen ja olen ollut todella tyytyväinen. Eihän kyllä sellaista työtä tiada löytyäkään mikä olisi aina ruusuilla tanssimista mutta kyllä tämä homma vaikuttaa todella hyvältä.
Minä pääsin yhden välivuoden jälkeen ekalla yrittämällä OKL:ään (vieläpä "siihen parhaaseen").
Mitä se sinua haittaa jos muut pitävät useita välivuosia havitellessaan mieluisinta opiskelupaikkaa? Eihän se sinulta pois ole.
Totta on että nämä koulutukset ovat arvossaan ja joka toinen abi näihin tuntuu olevan hakemassa,
mutta eiköhän jokainen kuitenkin löydä sen oman alansa tai ainakin yhden niistä näiden pakollisten villitysten jälkeen.
Minä ainakin mieluummin annan motivoituneen opettajan opettaa lapsiani (sitten joskus), ja mieluummin menen lääkärin vastaanotolle joka on kiinnostunut tekemään oikeat hoitopäätökset ja diagnoosit, ja tietty juristin töissä ammatitaidolla on äärimmäisen suuri merkitys.
Tsemppiä vain sinulle hakuprosessiisi, kyllä se paikka joskus urkenee sinullekin.