Minulla on paniikkihäiriö, joka ilmoitteli itsestään ensimmäisen kerran n. pari vuotta sitten. Silloin kävin psykologilla ja psykiatrilla ja sain lääkkeet. Sittemmin kohtaukset loppuivat, joten uskalsin lopettaa myös lääkkeitten syönnin, ja kun ei senkään jälkeen mitään ilmennyt niin olin aika turvallisin mielin. Nyt kuitenkin, vuoden tauon jälkeen näitä kohtauksia on alkanut taas tulla, ja entistä pahempina kuin ennen. Rintaa puristaa, rupean tärisemään holtittomasti, huimaa, sydän hakkaa, ja jos en pääse pois niin tuntuu että pyörryn hetkenä minä hyvänsä. Tai ehkä oikeammin pelkään juuri sitä pyörtymistä. Nyt olen alkanut jännittämään näitä paikkoja joissa kohtaus tulee (esim. eräs tietty tunti koulussa) ja sehän vain pahentaa tilannetta.
Olenkin miettinyt, että saattaisi kai olla hyvä aloittaa taas lääkkeitten syönti. Kysyisinkin, että voiko "tavallinen lääkäri" tehdä diagnoosin ja määrätä lääkkeet paniikkihäiriöön? Asun pienellä paikkakunnalla joten valinnanvaraa psykologejen ja psykiatrien suhteen ei juurikaan ole, ja näiden edellisten kanssa ei todellakaan synkannut, vastaanotolle meneminen oli aina täyttä pakkopullaa.
Riittäisikö siis jos ottaisin yhteyttä esim. terveyskeskuslääkäriin ja kertoisin hänelle vaivastani?
Olenkin miettinyt, että saattaisi kai olla hyvä aloittaa taas lääkkeitten syönti. Kysyisinkin, että voiko "tavallinen lääkäri" tehdä diagnoosin ja määrätä lääkkeet paniikkihäiriöön? Asun pienellä paikkakunnalla joten valinnanvaraa psykologejen ja psykiatrien suhteen ei juurikaan ole, ja näiden edellisten kanssa ei todellakaan synkannut, vastaanotolle meneminen oli aina täyttä pakkopullaa.
Riittäisikö siis jos ottaisin yhteyttä esim. terveyskeskuslääkäriin ja kertoisin hänelle vaivastani?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Täriset koska kiinnität huomion tärinään ja koitat olla tärisemättä sama muidenki oireitten kanssa, jos vaikka yrittäsit olla ajattelematta asiaa josko se menis itellään ohi? tai vaikka kattosit että pyörrytkö? elikkä se on vain korvien välissä eikä näy päällepäin no ehkä hikoilu saattaa näkyä siitäkään en tosin ole varma.
olen ite sairastanu paniikki häiriöitä 20 vuotta enkä ole kertaakaan lääkkeitä käyttäny, en myöskään ole vielä kertaakaan pyörtyny tai kuollu oireisiini.
Yleensä oireisiin vaikuttaa helpottavasti se kun kattoo toisten ihmisten toilailuja ja koitan unohtaa itseni ongelmineen, ja jos ei ole ihmisiä läsnä niin puristan kättä nyrkkiin ja ajattelen sitä kipua.
Sanottakoot vielä että se ei koskaan parane eli joko syöt lääkkeitä tai opettelet elämään sen kanssa.
terveyskeskuslääkärin kautta jos paikkakunnallasi on vähänkin asiallinen lääkäri.
Asia on sinulle entuudestaan tuttu ja osaat selittää
oireilusi hyvin,ei pitäisi olla mitään epäselvää lääkkeiden saamisen suhteen.
Toki on parempi jos ilman lääkkeitä pärjää,minä pärjäsin ilman lääkkeitä ja ilman kohtauksia 11 vuotta.
Oireesi ovat hyvin samanlaiset kuin minulla.
Yritin sinnitellä noin vuoden uusien kohtausten alkamisen jälkeen mutta tilanne meni mahdottomaksi
ja nykyisin on lääkitys,kun alkaa tulla ne pahat kohtaukset ettei voi enää keskittyä mihinkään niin tahdonvoimalla niistä ei selviä,ei auta vaikka yrittäisit ajatella kuinka mukavia asioita.
Pärjäile ja voi hyvin.
...myös minulla. Oikeastaan oli ihan kuin minun kirjoittama teksti. Koko ajan on mielessä, että haenko sairaslomaa ja vältän niin todella ikävät koulutuspäivöt...