Tuntuu pahalta lojua toisen kainalossa, kun tunne on kuin sydäntä revittäisiin irti rinnasta. Toisen kosketus ei tunnu enää rakastavalta, hän ei enää katso minua niin kuin silloin joskus ennen. Oma keho kaipaa niin kovin hänen kosketustaan ja tunnetta, kun joku todella välittäisi. Yksin hiippailen makuuhuoneeseen peiton alle itkemään sen muutaman kyyneleen, minkä koitan häneltä salata. Ei hän ymmärtäisi. Tuntuu raastavalta hävitä viehätysvoimassa telkkarille ja tietokoneelle..Tuntuu, että maa pettää jalkojen alla ja kotona en voi enää hengittää..
Suru
Minä
2821
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos se yhtään lohduttaa niin meitä on muitakin samassa veneessä.
Avopuolisolla läheisyys ja samalla seksi on viimeisenä mielessä.
Ja se tässä ehkä eniten satuttaa että se olen aina MINÄ joka haen läheisyyttä- ei hän
Luulin joskus olevani riippuvainen läheisyydesta mutta eihän se niin ole
Kyse on toisen itsekkyydestä ja siitä että ollaan valmiita ottamaan kaikki mitä huvittaa ja antamaan toiselle silloin kun itseä huvittaa
ei osata ajatella mitä toinen oikeasti tarvitsee
Ajatellaan vain itseä.
Itse olen ratkaissut ongelman niin että hankin uusia menoja ja harrastuksia, olen poissa paljon enkä enää kaipaa toista niin paljon
Tulevaisuus on avoin mutta kuvittelisin että me eroamme jossain vaiheessa.
Eihän tällainen yhteis elo jossa ei ole yhteysiä harrastuksia, lämpöä, seksiä, eihän sellainen voi toimia.
Itsekkäät ihmiset asukoot yksin
Ehkä olet lihonnut ja rumentunut suhteen aikana. Ehkä te olette seurustelleet niin kauan, että suhteessa on nyt se arki sitten.