olen tullut siihen tulokseen että oikean ihmisen löytäminen on todella vaikea homma. Kolmesta viimeisestä pidemmästä suhteesta, kaksi ensimmäistä olivat minulle niitä muka oikeita kumppaneita... Siihen asti kunnes tapasin tämän viimeisimmän!
Olen aikaisemmin pitänyt itseäni semmoisena ihmisenä joka pussaa ja halaa pikkuisen, tykkää seksistä sopivissa määrin, noin kerran viikossa. Ei ollut kummempaa syytä jäädä sänkyyn halailemaan tai keskustelemaan asioista, enkä näin tehnyt, ajattelin että tämä on tämmöistä, eli paineet pois ja sitten taas normaaliin elämään. Nämä suhteet loppuivat muutamassa vuodessa, toinen minun aloitteestani ja toinen toisen osapuolen aloitteesta. Sitten jouduin (pääsin) yhteen naisen kanssa jonka olin tuntenut jo muutaman vuoden ja meillä oli ollut piiloitettuja tunteita molemmin puolin lähes koko tuntemisemme ajan. Kun nyt päästimme irti ja rupesimme läheisiksi, elämäni muuttui. Halusin halata häntä koko ajan ja suudella niitä huulia aina kun vain pystyin ja muutenkin halusin olla hänen kanssaan koko ajan, seksi oli taivaallista ja sitä jaksoi harrastaa useita kertoja päivässä. Myöskin sängyssä makoilu ja jutteleminen oli aivan mahtavaa ja harrastimme sitä paljon. Meillä oli myös arvomaailma hyvin samanlainen ja työpaikkamme liikkuivat samoilla linjoilla ja oli yhteisiä harrastuksia joissa kävimme. Tätä elämää kesti vuoden, ja halusin häntä joka päivä! Harmiksemme tiemme liikuivat erisuuntiin, meistä riippumattomista syistä jouduimme eroamaan yhteisellä päätöksellä.
Mutta tämä suhde opetti minulle rakkaudesta ja siitä oikean ihmisen löytämisestä sen että, se miten suhteessa käyttäytyy ja sängyssä luistaa, ei olekkaan niin paljoa kiinni itsestä ja tottumuksista, vaan siitä kumppanista. Kumppanin pitää yksinkertaisesti olla semmoinen josta on oikeasti kiinnostunut ja että he sopivat yhteen, haluavat toisiaan oikeasti ja viihtyvät toistensa kanssa oikeasti. Eli mielestäni vastakohdat eivät minun kohdallani ole hyvä asia ja ne eivät täydennä toisiaan. Sitä helposti joutuu suhteessa semmoiseen tilanteeseen että alkuhuuma on ohi ja sitten ei olekaan enään mahtavaa, tässä vaiheessa pitäisi miettiä ja keskustella asiasta: Onko tämä sitä oikeaa rakkautta vai oliko tämä vain ihastus, tähdenlento joka on nyt ohi.
Eli oikea nainen minulle on semmoinen nainen jota tiedän oikeasti haluavani, pitää olla samalla tasolla jutuissaan ja arvomaailmassaan ja hänen pitää olla sen oloinen että haluan häntä. Eli kyllä ulkonäölläkin on väliä, mutta pitää olla myös samalla tasolla muutenkin.Toivottavasti löydän itaselleni sielunkumppanin, semmoisen joka miellyttää silmääni ja saa minut haluamaan itseään ja tietenkin, että hän haluaa minua samoin tavoin. Sitten voin olla onnellinen..
Olen aikaisemmin pitänyt itseäni semmoisena ihmisenä joka pussaa ja halaa pikkuisen, tykkää seksistä sopivissa määrin, noin kerran viikossa. Ei ollut kummempaa syytä jäädä sänkyyn halailemaan tai keskustelemaan asioista, enkä näin tehnyt, ajattelin että tämä on tämmöistä, eli paineet pois ja sitten taas normaaliin elämään. Nämä suhteet loppuivat muutamassa vuodessa, toinen minun aloitteestani ja toinen toisen osapuolen aloitteesta. Sitten jouduin (pääsin) yhteen naisen kanssa jonka olin tuntenut jo muutaman vuoden ja meillä oli ollut piiloitettuja tunteita molemmin puolin lähes koko tuntemisemme ajan. Kun nyt päästimme irti ja rupesimme läheisiksi, elämäni muuttui. Halusin halata häntä koko ajan ja suudella niitä huulia aina kun vain pystyin ja muutenkin halusin olla hänen kanssaan koko ajan, seksi oli taivaallista ja sitä jaksoi harrastaa useita kertoja päivässä. Myöskin sängyssä makoilu ja jutteleminen oli aivan mahtavaa ja harrastimme sitä paljon. Meillä oli myös arvomaailma hyvin samanlainen ja työpaikkamme liikkuivat samoilla linjoilla ja oli yhteisiä harrastuksia joissa kävimme. Tätä elämää kesti vuoden, ja halusin häntä joka päivä! Harmiksemme tiemme liikuivat erisuuntiin, meistä riippumattomista syistä jouduimme eroamaan yhteisellä päätöksellä.
Mutta tämä suhde opetti minulle rakkaudesta ja siitä oikean ihmisen löytämisestä sen että, se miten suhteessa käyttäytyy ja sängyssä luistaa, ei olekkaan niin paljoa kiinni itsestä ja tottumuksista, vaan siitä kumppanista. Kumppanin pitää yksinkertaisesti olla semmoinen josta on oikeasti kiinnostunut ja että he sopivat yhteen, haluavat toisiaan oikeasti ja viihtyvät toistensa kanssa oikeasti. Eli mielestäni vastakohdat eivät minun kohdallani ole hyvä asia ja ne eivät täydennä toisiaan. Sitä helposti joutuu suhteessa semmoiseen tilanteeseen että alkuhuuma on ohi ja sitten ei olekaan enään mahtavaa, tässä vaiheessa pitäisi miettiä ja keskustella asiasta: Onko tämä sitä oikeaa rakkautta vai oliko tämä vain ihastus, tähdenlento joka on nyt ohi.
Eli oikea nainen minulle on semmoinen nainen jota tiedän oikeasti haluavani, pitää olla samalla tasolla jutuissaan ja arvomaailmassaan ja hänen pitää olla sen oloinen että haluan häntä. Eli kyllä ulkonäölläkin on väliä, mutta pitää olla myös samalla tasolla muutenkin.Toivottavasti löydän itaselleni sielunkumppanin, semmoisen joka miellyttää silmääni ja saa minut haluamaan itseään ja tietenkin, että hän haluaa minua samoin tavoin. Sitten voin olla onnellinen..
Vastaukset 12
Vanhimmat
Saisit kestämään noi suhtees,ni tosta reseptistä on hyötyä.
Mut se on verywelliä et sussa on toi tunnepuoli nostattanu päätä ja ot kykenevä huomaamaan,ettei elämä ole pelkkää suoriutumista.
Ten points!
SE OIKKEE!!MIKÄ- SE OIKEE??
Eiks aina suhde ala sillee et,naps tää on mulle se oikee.
Mikä oikee?
Mitä jengi luulee elämäst?Koko aja luullaa,et jossai on jotai parempaa tai vähä oikeempi.
Pitkäkestone suhde muuntuu edetes,siihe ois tarkotus mukautua sekä pysyy mukana tilanteis.
Joka ylämäessä luistetaa luota tai työnnetää tykööntä.
Elämäs o tai tulee oleen vastoinkäymisii,sillo pitää vetää yhtäköyttä ja tukee toisiaa et niist pääsee yli.
Hyvä peruslähtökohta sellane et ku parisuhtees on jotai häikkää ja tekis mieli ottaa omaa vapaata,sillo pysytääki yhdes aloillaa ja tasataa tilanne.Kas kummaa ku parisuhteessa kaikki hyvi sillo voi ottaa omaa lomaa,mut yleensähä ku hyvät arjet meneillää,sillo ei tee mieli ottaa sitä omaa vapaata.
Mulla meni pahasti vierestä ton -minä vaan-skriivailun kaa mut mitä se.
meinaat että kun kerran yhteen on menty niin sitten ollaan viimeiseen asti vaikka väkisin? valitettavasti kaikki suhteet ei vaan aina toimi.. yrittää pitää aina, mutta jos ei onnistu, niin ei siihen kannata jäädä loppuelämäksi ihmettelemään.
Ihmiset ovat tiedostaneet,että rahalla voi saada kaikkea parasta.Se ajatus harhautui ihmissuhteisiinkin siten,että suhteistakin halutaan kaikkein parhainta.Ei tyydytä hyvään,kun parempaakin voi tulla eteen.
Ei kai osata erottaa oikeaa väärästä.
Niit toimivikii o, neki päättyy eroo.
yrittäminen on toivotonta.
Varmasti suurin osa uskoo ikuiseen liittoon.
Varmasti suurin osa haluaa ikuiseen liittoon.
luulisin
ihmissuhde toimi hoitamatta.
Mutta jos parisuhde alkaa olla jatkuvaa "yrittämistä", siis täyttä työtä ja ponnistelua suhteen eteen, voidaan olettaa että siinä kohtaa ovat sitten väärät ihmiset yksissä.
Kuvitelkaas kermakakku jossa on sisällä rautanauloja.
Tätä on parisuhde hampaat irvessä
jos.. jos.. jos.. toinen tajuaisi
toimii-ei toimi-toimii-ei toimi-toimii......jne...
voit joskus löytää toisen. tätä et unohda ikinä. minullakin oli juuri tuollainen mies. olisit voinut olla sinä. mutta matka katkoili. hän oli minun sieluni. minun ruumiini. minun olemukseni. imin häntä joka hetki. olimme yhtä. se päättyi.
mihin se päättyi. ehkä ylpeyteemme. ehkä koska emme uskaltaneet kertoa tunteista ja kun kerroimme, kerroimme jotain ympäripyöreää ettemme vaan vahingoittuisi itse. että jaksaisimme, että voisimme jatkaa elämäämme.
hän jäi sieluuni. minä rakastan häntä aina. olin vain liian ylpeä, ollakseni se heiveröinen lehti, joka oikeasti olin.
pelkäsin niin kauheasti menettäväni hänet että selityksilläni karkoitin hänet yhä kauemmaksi. mutta juuri hänet olisin halunnut.
miksi me ihmiset olemme liian ylpeitä rakastaaksemme toisiamme ? liian ylpeitä salliaksemme itsellemme toisen ihmisen rakkauden, salliammeksemme itsemme nöyrtyä kyllin alas jotta toinen voi rakastaa meitä ?
kysyn tätä aina itseltäni, mutta en voi itselleni anteeksi antaa..
sitä en voi itselleni anteeksi antaa että ylpeyttäni menetin hänet..
joskus toivoo että voisi kääntää muutaman sivun elämässään taaksepäin ja tehdä asiat toisin. ehkä silloin osaisi tehdä ne oikeat päätökset, eikä kaduttaisi niin paljoa nyt.
tässä biisissä on paljon asiaa:
Toisen kanssa
(säv. Jussi Jaakonaho, Jonna Tervomaa, san. Jonna Tervomaa)
Nukkuu, nukkuu onni alla puun.
Nukkuu, nukkuu kanssa jonkun muun. Ei mun.
Syttyy, sammuu lamppu punainen.
Syttyy, sammuu luona jonkun toisen. Ei mun.
Mä tulin liian myöhään kai. Tai aikaisin nyt.
Toisen kanssa jo riitelet kadulla. Sängyn laidalla kuuntelet
vakavana.
Toisen selkään pirtelet kuvia. Ja lähemmäs ei mennä saa.
Polttaa, polttaa kun onni tulee vastaan.
Polttaa, polttaa, sun tiedän kaikkein parhaan olevan.
Sut löysin liian myöhään. Tai aikaisin nyt.
Toisen kanssa jo riitelet kadulla. Sängyn laidalla kuuntelet
vakavana.
Toisen selkään pirtelet kuvia. Ja lähemmäs ei mennä saa.
Toisen kanssa riitelet kadulla. Kuivatat suuria, puhtaita lakanoita.
Toisen kanssa katselet unia. Ja lähemmäs ei mennä saa.
Toivotko koskaan toisen omaa?
Toivotko koskaan? Toisen omaa?