kävin aamulla labrassa raskaustestissä ja ilta päivällä selviää oonko raskaana ja jos oon niin... kertokaa mitä kaikkia vaihtoehtoja on leikkauksen sijasta koska en aijo lasta pitää.. vielä olen liian nuori.. :(
kertokaaa
*liian nuori*
4366
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
yleisimmät Suomessa käytetyt abortointitavat ovat kaavinta jossa sikiö poistetaan kohdusta. Se tehdään yleensä nukutuksessa ja se on melko turvallinen äidille. Tämä sujuu yleensä yhdellä poliklinikkakäynnillä. Toinen vaihtoehto on lääkkeellinen abortti. Siinä sulle annetaan tabletteja ja seuraavana päivänä pitää mennä uudelleen poliklinikalle ja annetaan peräpuikkoja. Sitten synnytät lapsen ihan tavallisesti. Sen pääsee normaalisti tekemään kotiin. Tässä tarvitaan kolme käyntiä. Ja vaaroja ovat: pitkällinen verenvuoto ja tulehdus, lisäksi kohtuun saattaa jäädä palasia lapsesta tai istukasta. Eivätkä lääkkeetkään ole mitään terveyspaukkuja.
Kaikesta tuosta kirjoittamastani huolimatta en suosittele aborttia, sillä sillä on yleensä runsaasti seurannaisvaikutuksia, esim. häpeä, syyllisyys, vaikeus läheiseen ihmissuhteeseen ja sitoutumiseen, lapsettomuus, mielenterveysongelmat ja jopa itsemurha-ajtuksia tai itsemurha ovat todeistettuja vaikutuksia. Monen elämä on mennyt kokonaan pilalle abortin jälkeen. En soisi sitä Sinulle!
Jos haluat keskustella vielä ja kuulla, mitä muita vaihtoehtoja Sulla on, käy ituprojektin sivuilla ja soittele siihen puhelinnumeroon.
Tsemppiä ja rohkeutta valita oma polku! Kuuntele vain sydäntäsi - älä järkisyitä tai pelkojasi.
Siinä yksi vaihtoehto. Adoptio.
Kotimaisia eli suomalaisia lapsia tulee vuosittain muutama kymmen adoptoitavaksi. Suurimmat syyt lapsesa luopumiseen ovat biologisen äidin mielenterveysongelma, biologisen äidin päihdeongelmat sekä elämäntilanteen vaikeus. Elämäntilanteen vaikeuksiin kuuluu nuorena raskaaksi tulleita, ei toivotusti raskaiksi tulleita, perheväkivallan uhreja, monilapsisen perheen äitejä, opiskelijoita jne.
Kotimaasta adoptiolasta odottavat ovat vähintään 25-40-vuotiaita aviopareja, jotka eivät ole onnistuneet saamaan biologista lasta. Jokainen voi mielessään pohtia, miksi heille ei kelpaa ulkomailta adoptoidut lapset eikä sijaishoitoon tulevat lapset. Kokemukseni mukaan nämä vanhemmat varmasti "rakastavat" lasta täydestä sydämestään, mutta surimpana motiivina näyttää olevan lapsen saaminen ja perheellistyminen. Kotimaasta ei yleensä voi saada toista lasta ja useat näistä perheistä jäävätkin yksilapsisiksi, sillä he eivät adoptoi ulkomailta eivätkä ryhdy sijaisvanhemmiksi.
Kokemukseni mukaan nykyäänkään adoptoiduille lapsille ei haluttaisi kertoa hänen taustastaan edes sitä vähää, mitä adoptiovanhemmat ovat kuulleet PeLa:lta. Kotimaasta lapsen adoptoineet pelkäävät myös lapsen ottavan aikanaan yhteyttä biologisiin vanhempiinsa ja sukulaisiin, enkä ole nähnyt kuin yhden adoptioäitin, joka oli tarpeeksi vahva kyetäkseen tukemaan adoptiotytärtään taustansa selvittämisessä.
Eli, jos mietit lapsesi luovuttamista adoptioon:
Sinulla voi käydä hyvä tuuri ja lapsesi voi saada hyvän perheen. Muista silloin, että sinulla on oikeus toivoa perheeltä erilaisia asioita esimerkiksi sitä, että perheessä on jo aiemmin kotimaasta adoptoitu lapsi. Tällöin lapsesi saa sisaruksen, joka on kokenut saman kuin hän itse. Voit myös pyytää avointa adoptiota tai lapsesi sijoittamista pitkäaikaiseen sijaishoitoon ja myöhemmin antaa lapsen tälle perheelle "varsinaisesti adoptoitavaksi".
Jos sinulla on mielenterveysongelmia, älä missään nimessä tee liian nopeaa ratkaisua! Vaadi itsellesi hvyää hoitoa ja tukea sillä perusteella, ettet voi tehdä sairaana päätöstä lapsesi tulevaisuudesta. Muista, että psyyken sairauksistakin voi parantua. Lapsesi voi kasvaa onnellisesti myös hyvässä sijaisperheessä ja tavaten sinua hän oppii tuntemaan myös taustansa. Älä anna psykiatrisen henkilökunnan tai sosiaalityöntekijöiden painostaa tai kiirehtiä sinua päätöksen teossa!
Älä ota päätöstä tehdessäsi huomioon adoptiolasta odottavien lapsettomien pariskuntien tilannetta. Ajattele vain omaa elämääsi sekä oman lapsesi tulevaisuutta, sillä niistä sinä olet tekemässä päätöstä. Sosiaalityöntekijät kertovat sinulle, että luovuttamalla lapsesi adoptioon, voit suoda suuren ilon lapsettomalle pariskunnalle. Kodittomia lapsia on kuitenkin maailmassa vaikka kuinka, joten adoptiolasta odottavien onni ei riipu sinun päätöksestäsi.
Muista, että sosiaalityöntekijät edustavat kotikuntaasi ja/tai yhteiskuntaa. Lasten hoito sijaishoidossa on kallista ja senkin takia he haluavat mahdollisimman paljon lapsia adoptioon, sillä adoptiolasten elatuksen maksaa adoptiovanhemmat.
Muista, että sinä ja lapsesi joudutte elämään tämän asian kanssa elämänne loppuun asti. Lapsen sijoitus sijaishoitoon on mahdollista purkaa myöhemmin, jos tilanne on siihen sopiva, mutta adoptio on lopullinen.
Pohdi myös tarkkaan, jaksaisitko itse kasvattaa lapsesi tukitoimien avulla. Pyydä kuulla erilaisista mahdollisuuksista päästä lapsen kanssa ensikotiin ja saada kädestä pitäen tukea lapsen hoitoon ja äitiyteen.
Jos päädyt kaikesta huolimatta antamaan lapsesi adoptioon, älä syytä itseäsi vaan toivo lapsellesi, itsellesi sekä lapsen adoptoivalle pariskunnalle mahdollisimman hyvää tulevaisuutta. Pyydä itsellesi apua asian kanssa selvitäksesi ja etsi käsiisi kohtalotovereita.
Lue täältä aiempia tästä aiheesta käytyjä keskusteluita:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&con ference=4500000000000394&posting=22000000008503687
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&con ference=4500000000000394&posting=22000000007302115
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&con ference=1500000000000024&posting=22000000008503782
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&con ference=4500000000001326&posting=22000000008906036
"Jokainen voi mielessään pohtia, miksi heille ei kelpaa ulkomailta adoptoidut lapset eikä sijaishoitoon tulevat lapset. Kokemukseni mukaan nämä vanhemmat varmasti "rakastavat" lasta täydestä sydämestään, mutta suurimpana motiivina näyttää olevan lapsen saaminen ja perheellistyminen"
Ensinnäkin, miksi pariskunta haluaa adoptiolapsen eikä heille "kelpaa" sijoituslapsi? Koska he haluavat oman lapsen, aivan samasta syystä kuin omaa biologista lasta toivovat. Adoptiolapsesta tulee heidän oma tyttärensä/poikansa jota he ovat toivoneet. Sijoituslapsi olisi vaan sijoituksessa, kiinnyttyään lapseen (ja lapsi heihin) palautettaisiin tämä kenties takaisin biologisille vanhemmille. Elämä paikasta toiseen heiteltävän lainalapsen kanssa on aivan eri asia kuin olla vanhempia omalle lapselle. Tästä syystä omat vanhempani halusivat adoptoida lapsen jota heille tarjottiin sijoitukseen. Saadakseen oman lapsen ja tarjotakseen lapselle oman kodin.
Mikä pitäisi mielestäsi olla suurin motiivi lapsen adoptoimiseen? Sen mitä adoptioperheiden kanssa olen keskustellut, ainoa oikea syy lapsen adoptoimiseen on juuri halu saada oma lapsi. Jos lähtee adoptiolasta hakemaan ajatuksella "haluan auttaa jotain onnetonta lapsiparkaa" ollaan täysin hakoteillä. Tällaisessa tilanteessa adoptiovanhemmat näkevät itsensä hyväntekijöinä, jotka uhrautuvat lapsen eteen. Vaikka tarkoitus olisi hyvä, helposti nousee esiin ajatus että lapsen tulisi olla kiitollinen "pelastajilleen". Kun lapsi hankitaan halusta saada oma lapsi, vanhemmat näkevät lapsen itsensä lahjana ja ovat tästä kiitollisia.