En tiedä kuuluuko tämä tälle palstalle suoranaisesti, mutta vaivan seuraukset alkavat jo aiheuttaa mielenterveyteen ongelmia (sulkeutuneisuutta, pelkoja ym.). Eli, olen aikamoinen sähläri, jos niin voidaan sanoa. En osaa keskittyä mihinkään pitkäjänteisesti ja lyhyetkin tehtävät hoidan hutiloiden. VAIKKA yritän parhaani. En siis hallitse keskittymistäni mihinkään, ja pidempiaikaiset projektit jätän kesken (koulut esimerkiksi) aina jollain verukkeella. Innostun kyllä kaikesta valtavasti, sillä HALUAISIN oppia uutta ja tehdä jotain hyödyllistä ja mielenkiintoista. Mutta...
Koska ongelma on vaikuttanut työtehtäviinikin pidemmän aikaa, keskustelin työterveyslääkärin kanssa. Hän ehdotti että selvitettäisi onko minulla tarkkaavaisuushäiriö. Se aiheutti jonkinlaisen "paniikkihäiriön", eli menin aivan lukkoon. En ole asiasta puhunut kenellekään. En uskalla. En edes uskalla edetä asiassa, sillä en tiedä mitä tuleman pitää. Olen siis vältellyt lääkärin kohtaamista uudelleen, edes selvittääkseni mistä on kyse.
Mutta mikäli tällainen diagnoosi joskus saadaan aikaan, niin mihin kannattaa varautua ja voiko siitä toipua vai jääkö loppuiäksi lääkitykselle? Onko siihen ylipäätään lääkitystä? Onko muita keinoja selvitä kuin lääkitys? Tietääkö kukaan joka tätä palstaa lukee? Haluaisin hieman kokemuspohjaista tietoa ennen kuin edes luen mitä lääkärikirjassa lukee. Haluaisin hieman varautua ennakkoon ennen kin edes menen uudestaan lääkäriin. Tiedoista kiitollinen,
Koska ongelma on vaikuttanut työtehtäviinikin pidemmän aikaa, keskustelin työterveyslääkärin kanssa. Hän ehdotti että selvitettäisi onko minulla tarkkaavaisuushäiriö. Se aiheutti jonkinlaisen "paniikkihäiriön", eli menin aivan lukkoon. En ole asiasta puhunut kenellekään. En uskalla. En edes uskalla edetä asiassa, sillä en tiedä mitä tuleman pitää. Olen siis vältellyt lääkärin kohtaamista uudelleen, edes selvittääkseni mistä on kyse.
Mutta mikäli tällainen diagnoosi joskus saadaan aikaan, niin mihin kannattaa varautua ja voiko siitä toipua vai jääkö loppuiäksi lääkitykselle? Onko siihen ylipäätään lääkitystä? Onko muita keinoja selvitä kuin lääkitys? Tietääkö kukaan joka tätä palstaa lukee? Haluaisin hieman kokemuspohjaista tietoa ennen kuin edes luen mitä lääkärikirjassa lukee. Haluaisin hieman varautua ennakkoon ennen kin edes menen uudestaan lääkäriin. Tiedoista kiitollinen,
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitä on tarkkaavuus?
Tarkkaavuus on tiedon valikointia. Se tarkoittaa huomion suuntaamista kohteeseen ja tämän toiminnan tietoista valvontaa ja ylläpitoa. Tarkkaavuuden ylläpito pitemmällä aikavälillä on keskittymistä. Tarkkaavuuden kohdistaminen on edellytys tietoisesti oppia ja muistaa.
Tarkkaavuuden säätely tapahtuu aivoissa, joissa aivojen keskiosissa ja aivorungossa tapahtuu valve- ja vireystilan ylläpitäminen. Aivojen otsalohkojen kuorialueilla säädellään tietoisesti tarkkaavuutta sen mukaan, mitä tietoa ympäristön ärsykkeistä aivoihin tulee aistiemme kautta ja kuinka tärkeäksi aivot arvioivat tulevan tiedon. Tarkkaavuustoiminta vaatii jatkuvaa nopeata tiedonkulkua aivojen osien välillä eikä sitä vielä tunneta kovin tarkkaan. Tiedon kulku etenee hermosolusta toiseen sähköisenä impulssina, soluvälissä siirtyminen tapahtuu kemiallisten välittäjäaineiden avulla. Tarkkaavuushäiriöisillä on todettu etuaivojen toiminnan poikkeavuutta, neurofysiologisissa ja aineenvaihduntaa ja verenkiertoa mittaavissa tutkimuksissa.
Miten tarkkaavaisuushäiriö ilmenee?
Tarkkaavuushäiriö voi ilmetä vaikeutena saada aikaan riittävää tarkkaavuutta, jolloin tehtävien aloittaminen on hidasta ja ajatuksiin vaipuminen jatkuvaa tai tarkkaavuus ei säily riittävän kauan toivotussa kohteessa ja ulkopuoliset ärsykkeet vievät vähän väliä huomion pois tehtävästä. Tällöin on kysymys vaikeudesta kohdistaa ja ylläpitää tarkkaavuutta tehokkaasti. Sisäisten ärsykkeiden häiritsemä lapsi voi tällöin vaikuttaa hitaalta ja omissa ajatuksissaan olevalta, on hiljainen, ei häiritse muita, mutta ei myöskään pysty viemään omaa työskentelyään eteenpäin. Sen sijaan levoton, puhelias ja jatkuvasti kaikkeen puuttuva ja myös toisia häiritsevä lapsi on enemmän ulkopuolisten ärsykkeiden häiritsemä. Joskus tällaisella lapsella on hyviäkin tarkkaavuuden taitoja, kunhan vain ympäristön ärsykkeiden määrä ja tahti on sopiva. Kyse onkin tällöin enemmän vireystilan säätelyn vaikeudesta. Yleensä tarkkaavuushäiriöön liittyy vaikeutta säädellä omaa käyttäytymistään (impulssikontrollin heikkous), mikä ilmenee toiminnanohjauksen ongelmina. Useimmilla tarkkaavuushäiriöisillä lapsilla on myös muita erityisvaikeuksia (esim. motoriikan ja hahmottamisen alueella) tai oppimisvaikeuksia. Sosiaalisten taitojen oppiminen on myös monille vaikeaa, mikä voi ilmetä vaikeuksina kaverisuhteissa. Kaikilla tarkkaavaisuushäiriöisillä lapsilla näitä liitännäisvaikeuksia ei kuitenkaan ole.
Mistä tarkkaavaisuushäiriö johtuu?
Tarkkaavaisuushäiriön syy on usein tuntematon, mutta ilmeisesti erilaisia periytyviä ja hankittuja syitä on olemassa. Varhaislapsuuden riskitapahtumista esim. keskosuus tai sairauksista esim. aivoverenvuoto voi seurata tarkkaavaisuushäiriö. Useimmiten häiriö kuitenkin periytyy suvussa tuntemattomalla mekanismilla muiden oppimishäiriöiden tapaan ja ainakin 30 %:lla tarkkaavaisuushäiriöisistä sama ongelma on esiintynyt edellisessäkin sukupolvessa. Tarkkaavuushäiriön yleisyydestä on erilaisia arvioita, arviolta noin 3-7 %:lla lapsista on tämä häiriö.
Tarkkaavaisuushäiriön hoito ja kuntoutus
lapsen koko päivä Tarkkaavuushäiriöön ei ole olemassa yksittäistä kuntoutus- tai lääkehoitoa. Mikäli lapsella on myös muita ongelmia esim. kielellisessä tai motorisessa kehityksessä, hän voi saada puhe-, toiminta- tai fysioterapiaa. Tarkkaavaisuushäiriön kuntoutuksessa on keskeistä rakentaa mahdollisimman hyvin lapsen tarkkaavuutta tukevaksi. Joskus, lähinnä kouluikäisillä lapsilla, vaikeissa tarkkaavuushäiriöissä voidaan kokeilla myös lääkehoitoa muun kuntoutuksen lisäksi. Lääkehoidon arviointi edellyttää perusteellisia lääketieteellisiä ja neuropsykologisia tutkimuksia sekä kodin ja koulun halukkuutta ja yhteistyötä.
Tarkkaavuushäiriöisen lapsen kuntoutuksessa ja kehityksen tukemisessa tärkeintä on säännöllisyys ja selkeys sekä johdonmukaisuus niin lapsen kotona, hoidossa kuin koulussakin. Päivärytmin tulee olla perusrungoltaan toistuva ja säännöllinen, ja tuleviin muutoksiin tulee lapsi valmistella hyvin etukäteen, mikäli se suinkin on mahdollista. Päiväjärjestyksen selventämiseksi kuvat ovat usein hyvä keino, koska ne konkreettisena välineenä jäsentää tilannetta ja parantaa asian ymmärtämistä ja huomioimista. Kasvatuksessa tulee olla johdonmukainen ja pitää kiinni sovituista säännöistä. Muista kuitenkin kunnioittaa lasta, ja säilyttää huumorintaju ja tietty joustavuus. Rajoista ja säännöistä kiinnipitäminen ei ole sama kuin lapsen alistaminen ja väkivalta. Tarkkaavaisuushäiriöisen lapsen kanssa eläminen on vaativaa, eikä kannata arkailla avun ja tuen pyytämistä ystäviltä ja ammattihenkilöiltä. Esimerkiksi perheneuvoloista voi pyytää keskusteluapua ongelmatilanteissa tai omien voimien uupuessa. Joissakin perheneuvoloissa järjestetään myös samassa tilanteessa olevien vanhempien keskusteluryhmiä.
Kiitos maltillisesta vastauksesta! En ole enää lapsi, mutta asiaa tarkemmin pohdittuna tämä "vaiva" on kulkenut mukanani niin kauan kuin muistan. Kuvailemasi oireilu on sosiaaliset kontaktit (tai niiden puuttuminen) mukaanlukien myöskin ollut ominaista minulle, joskaan en ole kokenut itse sitä ongelmana. Minulle vain on huomautettu etten välitä pitää kiinni sovituista tapaamisista tai menoista. Siksi en ole, koska on vain tullut yhtäkkiä sellainen tunne ettei kiinnostakaan. En ole ollut erityisen vilkas koskaan, mutta siirryn asioista seuraavaan ilman mitään logiikkaa. Esimerkiksi yritän keskittyä johonkin joka pitäisi saada tehtyä, niin huomaan yhtäkkiä olevani täysin uppoutunut johonkin muuhun, joka ei ole edes oleellista. Vanhempani pitivät minua jollain tavoin "hallitsemattomana". Ei siis vilkkauden, vaan keskittymättömyyden johdosta. Sitä yritettiin kitkeä pois mm. rangaistuksilla ja ajoittain ei välitetty tehdä asialle mitään - "se nyt vain on sellainen", sanottiin.
Peruskoulu meni jotenkuten jälki-istunnoissa ja kerran jäin luokalle. Sen jälkeen on päässyt kolmeen oppilaitokseen, kaikki jääneet ensimmäisenä vuotena kesken. Jokaisessa koulussa on ollut jokin aine, josta olen ollut kiinnostunut ja jossa olen ollut hyvä. Työpaikkaa vaihdoin vuosittain ja nyt olen sentään kolmatta vuotta samassa paikassa, mutta ongelmia ilmenee. En saa töitä tehtyä, se ahdistaa, jään "sairas"lomalle pariksi päiväksi ja kierre on valmis. Raha-asiat ovat joten kuten pysyneet kasassa kun vanhempani kieltäytyivät elättämästä aikuista "lasta" jonka pitäisi pysyä töissä hankkimassa rahaa, eikä luuhailla vapaana vain siksi ettei ole mielekästä työtä. Minulla on ollut onni, että esimieheni on pitkämielinen ja ymmärtäväinen ja hänen painostuksestaan olenkin alkanut selvittää mistä tämä johtuu. Laiskana hänkään ei minua pidä ja hallitsen joitain asioita erinomaisesti, paremmin kuin moni kouluja käynyt, mutta ongelmat on selvitettävä jotta voisin jatkaa tässä tehtävässä.
Nyt kun uskalsin edes kirjoittaa ongelmasta, uskallan kohdata lääkärin uudestaan. Ehkä löydämme joitain keinoja tämän asian selvittämiseksi, kun tiedän, että minulla on työpaikan tuki takana. Vielä kun uskaltaisi vanhemmille kertoa. He varmasti luulevat että syytän heitä jostain. Saattaahan olla että ongelmani on joku muukin kuin tarkkaavaisuushäiriö, mutta enää en pelkää kuunnella mitä vaihtoehtoja minulla olisi.
No ainakin tuo kirjoituksesi on hyvinkin looginen ja keskittyneesti kirjoitettu. Todistanee juuri sitä että jos olet asiasta kiinnostunnut niin silloin pystyt keskittymään aivan loistavasti.
Mielestäni (ja tämä on vain yleisesti) sinun ei ehkä kannatakkaan olla niin pahoillasi puutteistasi enemmänkin tuoda julki osaamistasi ja ilmeisesti työnantajallakin on sille käyttöä. Valitettavasti vain on niin että tämänpäivän työyhteisöt eivät osaa valttämättä arvostaa erityisosaamisia pitäisi olla vaan joku ylies nero huseeraaja...
Jos ajatellaan vähän historiaa ja sieltä niitä neroja jotka maailma nyt tuntee (Einstein, Leonardo da Vinci, jne..) heiltä on helposti tunnistettavissa juuri näitä samoja oireita kuin mitä nyt diagnotisoidaan vaikkapa tarkkaavaisuus häiriöksi. Niin että ei tämä häiriö välttämättä niin tuhoisaa ole... mutta apua kannattaa hakea tietysti jos tuntuu että yksin ei selviä,
Tarkkaavaisuus häiriö on synnynnäinen "vika" ja sen vuoksi ei myöskään parannettavissa, mutta helpottaa aina voi lääkkein ja kuntoutuksella.