Mikähän...

Samassa pisteessä ollaan täälläkin. Sormet turvoksissa, aamuisin jäykkä selkä, jalkapohjissa aristaa, limakalvot kuivat mm. nenä. Terveyskeskuslääkäri otatti reumakokeet kahdesti, sero-positiivinen! Nyt odottelen keskussairaalaan reumalääkärin vastaanottoa, odottelen jo 5:ttä viikkoa. Odotteluun sain avuksi vahvoja särkylääkkeitä, joita otan 3-4 päivittäin. Harmittaa kun tiedän että auttavia lääkkeitä on pilvin pimein ja apu lähellä jos vain saisi byrokratian rattaita rasvattua hiukka nopeammiksi ja reumatologille ajan.

Tude kirjoitti:

Samassa pisteessä ollaan täälläkin. Sormet turvoksissa, aamuisin jäykkä selkä, jalkapohjissa aristaa, limakalvot kuivat mm. nenä. Terveyskeskuslääkäri otatti reumakokeet kahdesti, sero-positiivinen! Nyt odottelen keskussairaalaan reumalääkärin vastaanottoa, odottelen jo 5:ttä viikkoa. Odotteluun sain avuksi vahvoja särkylääkkeitä, joita otan 3-4 päivittäin. Harmittaa kun tiedän että auttavia lääkkeitä on pilvin pimein ja apu lähellä jos vain saisi byrokratian rattaita rasvattua hiukka nopeammiksi ja reumatologille ajan.

Tottahan olet soittanut joka viikko ja kysellyt olisiko tullut peruutusaikoja ?
Kannattaa. Ja se voi auttaakkin. Soita sisukkaasti vaan.

Kun aikoinaan paikkakunnan muutoksen johdosta minulla ei ollut tänne mitään reumahistoriaa, ja toisen sairauden yhteydessä reuma pillastui. Olisin tarvinnut reumaklinikalle pääsyä, niin kukaan ei antanut lähetettä.

Olin jo toisen sairauden hoidon vuoksi lähes vuodepotilas, eikä voimia ollut lähteä taas satojen kilometrien päähän etsimään lääkäriltä lääkärille lähetettä kun terveyskeskus pallotteli yliopsitolliselle sairaalalle asiaa, ja yliopistollinen sairaala käski hankkia lähete terveyskeskuksesta. Eikä kumpikaan lähetettä antanut.

Ajattelin mielessäni niin, että johan on hemmetti, että reumasta leikattu monia kertoja ja vielä ei anneta lähetettä asianomaiseen hoitoyksikköön. Takana lähes 10 reumasairaalassa hoitoreissua, niin piruunko tässä vielä lähetteitä tarvitaan. Toki muutamiin vuosiin en ollut Reumallakaan tarvinnut käydä.

Päädyin provosointilinjaan. Soittelin niin sisukkaasti, ja itkeä tihrusin, että syy ei ole minun, jos lääkärit ei anna lähetettä. Minä tarvitsen hoitoa.

Ja ne vaan komensi, pyydä sieltä ja täältä. Pärskähdin itkuun, että olen jo niin monelta taholta pyytänyt, mutta jokain siirtää toisaalle, että pyydä sieltä, ja kun pyydän sieltä, sanovat, että eikun pyydä tuolta ja hädin tuskin kainalosauvoilla selviän sisätiloissa vessassa käymään. Oviakaan en pysty itse aukomaan.

Muistan vieläkin kuin eilisen päivän, kun rähjäsin puhelimessa, että onko pääasia pyrokratian palvonta, vaiko reumaihmisten hoito ?

Kun ne puolustelivat, että jokainenhan tänne tulisi, ärhentelin, että ei tulisi, minulla on jo takana 30 vuoiden reumahistoria, että ei tarvitse enää arvailla. Ei muuta kuin akuuttihoito päälle.

No vihdoin viimein pitkin hampain sitten luvattiin että saan tulla, mutta turhaa se oli. Tai sitten täällä oli niin alhaisella tasolla reumaihmisten hoito, että hävettää.

Meni pitkään, siis vuosissa, ennenkuin sain hoitavaksi lääkäriksi lääkärin, joka otti reumani tosissaan. No nyt sitä on ollut tosissaan ottamista tätä erää jo 10 vuotta. Ja tautini on sieltä hankalimmasta päästä.

Luojan kiitos, sain myöhemmin erittäin hyvän lääkärin, jonka kanssa hommat sujuu hienosti, eikä mun tarvitse alistua enää siihen, että joka kerran olisi eri lääkäri. Nyt on ollut jo vuosia aina sama lääkäri reumaklinikalla.

Auttaa kirjoitti:

Tottahan olet soittanut joka viikko ja kysellyt olisiko tullut peruutusaikoja ?
Kannattaa. Ja se voi auttaakkin. Soita sisukkaasti vaan.

Kun aikoinaan paikkakunnan muutoksen johdosta minulla ei ollut tänne mitään reumahistoriaa, ja toisen sairauden yhteydessä reuma pillastui. Olisin tarvinnut reumaklinikalle pääsyä, niin kukaan ei antanut lähetettä.

Olin jo toisen sairauden hoidon vuoksi lähes vuodepotilas, eikä voimia ollut lähteä taas satojen kilometrien päähän etsimään lääkäriltä lääkärille lähetettä kun terveyskeskus pallotteli yliopsitolliselle sairaalalle asiaa, ja yliopistollinen sairaala käski hankkia lähete terveyskeskuksesta. Eikä kumpikaan lähetettä antanut.

Ajattelin mielessäni niin, että johan on hemmetti, että reumasta leikattu monia kertoja ja vielä ei anneta lähetettä asianomaiseen hoitoyksikköön. Takana lähes 10 reumasairaalassa hoitoreissua, niin piruunko tässä vielä lähetteitä tarvitaan. Toki muutamiin vuosiin en ollut Reumallakaan tarvinnut käydä.

Päädyin provosointilinjaan. Soittelin niin sisukkaasti, ja itkeä tihrusin, että syy ei ole minun, jos lääkärit ei anna lähetettä. Minä tarvitsen hoitoa.

Ja ne vaan komensi, pyydä sieltä ja täältä. Pärskähdin itkuun, että olen jo niin monelta taholta pyytänyt, mutta jokain siirtää toisaalle, että pyydä sieltä, ja kun pyydän sieltä, sanovat, että eikun pyydä tuolta ja hädin tuskin kainalosauvoilla selviän sisätiloissa vessassa käymään. Oviakaan en pysty itse aukomaan.

Muistan vieläkin kuin eilisen päivän, kun rähjäsin puhelimessa, että onko pääasia pyrokratian palvonta, vaiko reumaihmisten hoito ?

Kun ne puolustelivat, että jokainenhan tänne tulisi, ärhentelin, että ei tulisi, minulla on jo takana 30 vuoiden reumahistoria, että ei tarvitse enää arvailla. Ei muuta kuin akuuttihoito päälle.

No vihdoin viimein pitkin hampain sitten luvattiin että saan tulla, mutta turhaa se oli. Tai sitten täällä oli niin alhaisella tasolla reumaihmisten hoito, että hävettää.

Meni pitkään, siis vuosissa, ennenkuin sain hoitavaksi lääkäriksi lääkärin, joka otti reumani tosissaan. No nyt sitä on ollut tosissaan ottamista tätä erää jo 10 vuotta. Ja tautini on sieltä hankalimmasta päästä.

Luojan kiitos, sain myöhemmin erittäin hyvän lääkärin, jonka kanssa hommat sujuu hienosti, eikä mun tarvitse alistua enää siihen, että joka kerran olisi eri lääkäri. Nyt on ollut jo vuosia aina sama lääkäri reumaklinikalla.

Kiitos yllytyksestä, nimimerkki 'Auttaa'.
Soitin sisätautiosastolle ja sain asiani nytkähtämään eteenpäin. Tällä paikkakunnalla on selvästi ostettu vain 1 kerran kuukaudessa reumatologin käynti koska papereitani ei ollut vielä edes näytetty lääkärille.

Olen soiton jälkeen pikkasen luottavaisempi, mutten silti parantunut pelkällä puhelulla. Ajan tarvitsen. Joka aamu sen kipeästi tunnen.