Taliköhnästä kärsivä kyselee

No niin, uusi vaiva, entisen jo 8kk jyllänneen urtikarian, rinnalle. Pari viikkoa sitten nenänalusta ja nenänpielet sekä leuka paikkoja johon ilmaantui punaista ihottumaa, sellaista ärtynyttä syheröä ja näppylöitä ja ihotautilääkäri diagnosoi sen taliköhnäksi. Levisi siitä vielä silmiinkin ja se oli kamalaa, luomet kutisivat ja turposivat hillittömästi ja iho silmien ympärillä punertavanruskeaa, ryppyistä ja kirvelevää ja tuntui rutikuivalta. Pahin vaihe meni ohi ja nyt heti paukkasi parin paremman päivän jälkeen uudelleen nenän ja leuan alueelle.Oliskohan Daktarinhoitoa pitänyt jatkaa vielä kuinkakin kauan varsinaisen pahimman vaiheen loputtua? Iho oli silti vielä aran ja punertavan näköinen ei siis missään nimessä ehtinyt tulla terveeksi. Myös päänahka kutisee ärsyttävästi, varsinaista hilsettä en ole havainnut. Olen käyttänyt kasvoihin Daktarin voidetta kaksi kertaa vrk ja ostin apteekista Nitzoral ja jotain muutakin, S- kirjaimella alkavaa, tähän vaivaan tarkoitettua shampoota. Kertokaa onko tämä vaiva pysyvä vai pystytäänkö taipumuksesta huolimatta pitämään aisoissa hoitokenoin. Ja miten teillä sis tätä vaivaa hoidettu? Onko välillä ihan ok jaksojakin? Itse kun nainen olen niin murehdin kutinan ja kirvelyn lisäksi tätä ulkonäköpuoltakin, turpavärki kun aika ikävän näköinen ihottumaisena. Suvussa tätä esiintyy, isä ja veli ovat saman diagnoosin kourissa. Harmittaa vain, että tämä kuulemma naisilla harvinaisempi ja tietty mulle se nyt paukkasi. Stressiä on ollut kyllä viime aikoina liekö se osasyynä nyt alkaneeseen ongelmaan?Kertokaa siis myös hyviä kokemuksianne, että jotenkin saisi tietoa siitä, ettei naamavärkki tämännäköisenä tarvi loppuelämää elellä.
2922
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Ensimmäisen kerran tuli 10-15 vuotta sitten. Ilmestyy ajoittain ja olen huomannut, että "ressi" iskee ihottumankin päälle. Minulla on leuassa, nenänpielissä, korvantaustoissa,päänahassa ja rintojen välissä. Iho hilseilee ja pohjalle jää punainen jälki. Olen eka kerralla saanut ihotautilääkäriltä reseptin, jonka perusteella on tehty apteekissa voide. Niemeä en tiedä, mutta näkyy sisältävän Hydrocortisonia 1 g,Sulfur 2 g ja Neribase crem. 100 g. Riittoisaa, muutamana päivänä laitan aamuin illoin ja ihottuma on aika hyvänä. Päänahan hoitoon olen käyttänyt tarvittaessa muutaman kerran hilseshamppoota. Joe Blascon meikkivoide on hyvä peittämään pahimmat ihottuma vaiheet.

Äänestä

sama ongelma. Kävin hoitavan lääkärini pyynnöstä ihotautilääkärillä. Todettiin kuiva seb. exeema. Hoito: vehnänalkioöljy ohjeen mukaan laimennettuna, saa apteekista. ja diprosalic ja locoid- liuosta kuureittain. En ehkä pääse koskaan irti. Locoidia saa laitta kasvoihin.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


hatuttaa kirjoitti:

No niin, uusi vaiva, entisen jo 8kk jyllänneen urtikarian, rinnalle. Pari viikkoa sitten nenänalusta ja nenänpielet sekä leuka paikkoja johon ilmaantui punaista ihottumaa, sellaista ärtynyttä syheröä ja näppylöitä ja ihotautilääkäri diagnosoi sen taliköhnäksi. Levisi siitä vielä silmiinkin ja se oli kamalaa, luomet kutisivat ja turposivat hillittömästi ja iho silmien ympärillä punertavanruskeaa, ryppyistä ja kirvelevää ja tuntui rutikuivalta. Pahin vaihe meni ohi ja nyt heti paukkasi parin paremman päivän jälkeen uudelleen nenän ja leuan alueelle.Oliskohan Daktarinhoitoa pitänyt jatkaa vielä kuinkakin kauan varsinaisen pahimman vaiheen loputtua? Iho oli silti vielä aran ja punertavan näköinen ei siis missään nimessä ehtinyt tulla terveeksi. Myös päänahka kutisee ärsyttävästi, varsinaista hilsettä en ole havainnut. Olen käyttänyt kasvoihin Daktarin voidetta kaksi kertaa vrk ja ostin apteekista Nitzoral ja jotain muutakin, S- kirjaimella alkavaa, tähän vaivaan tarkoitettua shampoota. Kertokaa onko tämä vaiva pysyvä vai pystytäänkö taipumuksesta huolimatta pitämään aisoissa hoitokenoin. Ja miten teillä sis tätä vaivaa hoidettu? Onko välillä ihan ok jaksojakin? Itse kun nainen olen niin murehdin kutinan ja kirvelyn lisäksi tätä ulkonäköpuoltakin, turpavärki kun aika ikävän näköinen ihottumaisena. Suvussa tätä esiintyy, isä ja veli ovat saman diagnoosin kourissa. Harmittaa vain, että tämä kuulemma naisilla harvinaisempi ja tietty mulle se nyt paukkasi. Stressiä on ollut kyllä viime aikoina liekö se osasyynä nyt alkaneeseen ongelmaan?Kertokaa siis myös hyviä kokemuksianne, että jotenkin saisi tietoa siitä, ettei naamavärkki tämännäköisenä tarvi loppuelämää elellä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu