Taustaa:
Avopuolisoni (22 vuotias tyttö) on sairastanut masennusta nelisen vuotta. Julkinen terveydenhuolto on tähän mennessä lähinnä potkinut päähän: kaikennäköisten tukien saaminen on hirvittävän paperisodan takana, ja "hoito" on ollut sitä, että avopuolisoni joutuu suurinpiirtein itse valitsemaan lääkkeensä ja annostuksensa. Ns. "puheaikoja" ja keskusteluita pitäisi hoitosuunnitelman mukaan käydä viikottain; yleensä saa olla onnellinen jos ilmoitetut ajat pätevät edes kerran kuussa... kesää lukuunottamatta; kaikki julkisen terveydenhuollon varassa olevat tietävät, että kesällä sairaudetkin ovat lomalla. Silloin on turha edes kysyä hoidon perään: seuraavat vapaat lääkäriajat on syyskuussa.
Tilanne olisi naurettava, jos se ei olisi niin traaginen: puolisoni olisi lähes varmasti jo työkykyinen, jos hän olisi alusta asti saanut kunnon hoitoa. Nyt hän joutuu roikkumaan kuntoututtavassa koulutuksessa lääkkeiden voimalla. Silti kunnollista hoitoa ei saa: eräs lääkäri sanoi turhautuneena suoraan, että päivystykseen otetaan sitten kun on ranteet auki, niin kova on henkilöstöpula. Meille se tarkoittaa sitä, että kovan paikan tullen puoliso turvautuu rauhoittaviin, ja sitten istutaan sylikkäin tuntitolkulla. Meikäläinen sitten itku kurkussa vannoo ja vakuuttaa, että se paha olo on vain sairaus, ja menee ohi. Pikkasen alkaa epätoivoiselta tuntumaan, kun lekurille soitettaessa ei saa kuin lisäreseptejä: lisää vaan pillereitä. Meneehän tässä jo omatkin yöunet välillä.
Varsinainen kysymys:
Nyt alkaa oma tilanteeni olla sellainen, että opiskelut on ohi ja ansioita alkaa olemaan vähän opintorahaa reilummin. Haluaisin antaa puolisolleni (ja itselleni) lahjaksi vähän paremman olon; ensimmäinen idea oli jokin vaihtoehtoinen tai yksitysen sektorin hoitomuoto tähän kroonistuvaan masennukseen.
Onko teillä kokemuksia: onko esim. homeopatiasta apua masennuksen hoitamisessa? Voiko homeopaattisia lääkkeitä käyttää normaalin lääkityksen "lisänä", vai onko kyse korvaavasta hoidosta? Mitä riskejä on, ja mistä tunnistan "kunnollisen" homeopaatin puoskarista? Kuinka paljon tulee suurinpiirtein maksamaan esim. puolen vuoden hoitokokeilu? ("noin" -arvio riittää, jos esim. satasen tarkkuudella osaatte sanoa omien kokemustenne perusteella).
Olisiko parempi idea pistää puoliso käymään yksityisellä? Millaiseen rahanmenoon pitää varautua jos alkaa käyttämään yksityisten palveluita, esim. viikottaisia hoitaja-aikoja ja käymällä kunnollisella lääkärillä tarvittaessa? Kuinka suuri ero on yksityisellä ja julkisella terveydenhuollolla masennuksen hoidossa? Saako yksityiseltä oikeaa apua, vai samat kemikaalit nätimmissä rasioissa?
Olisiko jotain muita vaihtoehtoja, miten voisin parantaa avopuolisoni tilaa? Mitä itse suosittelisitte, mistä olette saaneet apua?
Asiaan liittyvää avautumista:
Surullista että Suomen muka-hyvään terveydenhuoltoon ei voi luottaa pätkääkään tällaisessa asiassa. Itse olen menettänyt uskoni tähän systeemiin täysin. Kuntoutuskelpoisia ihmisiä roikotetaan lääketokkurassa vuosikausia, vaikka kunnollisella intensiivisellä hoidolla näistä potilaista voisi tulla omavaraisia veronmaksajia. Kuka tästäkin taas hyötyy? Rahaa menee kokoajan, epätoivo kasvaa ja usein mielialasairaudet ovat niin kova pala läheisille, että heidänkin terveys alkaa rakoilemaan.
Avopuolisoni (22 vuotias tyttö) on sairastanut masennusta nelisen vuotta. Julkinen terveydenhuolto on tähän mennessä lähinnä potkinut päähän: kaikennäköisten tukien saaminen on hirvittävän paperisodan takana, ja "hoito" on ollut sitä, että avopuolisoni joutuu suurinpiirtein itse valitsemaan lääkkeensä ja annostuksensa. Ns. "puheaikoja" ja keskusteluita pitäisi hoitosuunnitelman mukaan käydä viikottain; yleensä saa olla onnellinen jos ilmoitetut ajat pätevät edes kerran kuussa... kesää lukuunottamatta; kaikki julkisen terveydenhuollon varassa olevat tietävät, että kesällä sairaudetkin ovat lomalla. Silloin on turha edes kysyä hoidon perään: seuraavat vapaat lääkäriajat on syyskuussa.
Tilanne olisi naurettava, jos se ei olisi niin traaginen: puolisoni olisi lähes varmasti jo työkykyinen, jos hän olisi alusta asti saanut kunnon hoitoa. Nyt hän joutuu roikkumaan kuntoututtavassa koulutuksessa lääkkeiden voimalla. Silti kunnollista hoitoa ei saa: eräs lääkäri sanoi turhautuneena suoraan, että päivystykseen otetaan sitten kun on ranteet auki, niin kova on henkilöstöpula. Meille se tarkoittaa sitä, että kovan paikan tullen puoliso turvautuu rauhoittaviin, ja sitten istutaan sylikkäin tuntitolkulla. Meikäläinen sitten itku kurkussa vannoo ja vakuuttaa, että se paha olo on vain sairaus, ja menee ohi. Pikkasen alkaa epätoivoiselta tuntumaan, kun lekurille soitettaessa ei saa kuin lisäreseptejä: lisää vaan pillereitä. Meneehän tässä jo omatkin yöunet välillä.
Varsinainen kysymys:
Nyt alkaa oma tilanteeni olla sellainen, että opiskelut on ohi ja ansioita alkaa olemaan vähän opintorahaa reilummin. Haluaisin antaa puolisolleni (ja itselleni) lahjaksi vähän paremman olon; ensimmäinen idea oli jokin vaihtoehtoinen tai yksitysen sektorin hoitomuoto tähän kroonistuvaan masennukseen.
Onko teillä kokemuksia: onko esim. homeopatiasta apua masennuksen hoitamisessa? Voiko homeopaattisia lääkkeitä käyttää normaalin lääkityksen "lisänä", vai onko kyse korvaavasta hoidosta? Mitä riskejä on, ja mistä tunnistan "kunnollisen" homeopaatin puoskarista? Kuinka paljon tulee suurinpiirtein maksamaan esim. puolen vuoden hoitokokeilu? ("noin" -arvio riittää, jos esim. satasen tarkkuudella osaatte sanoa omien kokemustenne perusteella).
Olisiko parempi idea pistää puoliso käymään yksityisellä? Millaiseen rahanmenoon pitää varautua jos alkaa käyttämään yksityisten palveluita, esim. viikottaisia hoitaja-aikoja ja käymällä kunnollisella lääkärillä tarvittaessa? Kuinka suuri ero on yksityisellä ja julkisella terveydenhuollolla masennuksen hoidossa? Saako yksityiseltä oikeaa apua, vai samat kemikaalit nätimmissä rasioissa?
Olisiko jotain muita vaihtoehtoja, miten voisin parantaa avopuolisoni tilaa? Mitä itse suosittelisitte, mistä olette saaneet apua?
Asiaan liittyvää avautumista:
Surullista että Suomen muka-hyvään terveydenhuoltoon ei voi luottaa pätkääkään tällaisessa asiassa. Itse olen menettänyt uskoni tähän systeemiin täysin. Kuntoutuskelpoisia ihmisiä roikotetaan lääketokkurassa vuosikausia, vaikka kunnollisella intensiivisellä hoidolla näistä potilaista voisi tulla omavaraisia veronmaksajia. Kuka tästäkin taas hyötyy? Rahaa menee kokoajan, epätoivo kasvaa ja usein mielialasairaudet ovat niin kova pala läheisille, että heidänkin terveys alkaa rakoilemaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kerran viikossa terapiakoulutuksen saaneen yksityisen psykiatrin luona, 45 min. 85 euroa, josta KELA korvaa osan.
Olen erittäin tyytyväinen tähän terapiaan ja lääkeasiat hoituvat samalla.
Terveyttähän rahalla ei saa, mutta yksityisellä asiakas ainakin saa haluamaansa palvelua ja voi valita lääkärinsä.
Jonotkaan eivät ole yksityisellä samaa luokkaa kuin julkisella sektorilla jossa tilanne lienee aika kaaottinen, valitettavasti.
Toivon mukaan tilanteenne selkiää!
puolen hoidossa siippasi on käynyt, tereyskeskuksessa, mielenterveystoimistossa vai psykiatrian polilla? Itse aloitin psyk.polilla ja sinne tarvittiin lääkärin lähete. Ilmaista, mutta itsekin jouduin odottamaan pari kuukautta hoidon alkua, kun kesällä tämä oli kiinni.
Hei!
Olen itse luontaishoitaja, mm. homeopaatti, ja olen myös perushoitajan opinnot käynyt.
Vannoin aina myös sen nimeen että kaikki vaivat hoidetaan luontaisesti, mutta kun itse sairastuin masennukseen täydellisen elämänmuutos kriisin myötä ei siinä auttanut kuin alkaa popsia mielialalääkettä. Tosin syön sellaista mietoa, joka lähinnä auttaa uneen illalla, mutta tehokas on ollut minun tapauksessani.
Pääsin itse mielenterveystoimiston asiakkaaksi itsemurhayrityksen jälkeen ja kävin 6 kk keskusteluja sosiaalihoitajan (terapeutti) kanssa, joka oli tosi antoisaa. Käyn myös eräässä vertaistukiryhmässä n. kerran viikossa. Siellä voin vapaasti purkaa sisäisiä tuntojani ja kuuntelemalla toisten vastaavia olen saanut otetta omasta sisimmästäni.
Nyt olen saanut Kelan kuntoutusrahan psykoterapiaa varten, mutten ole onnistunut löytämään sopivaa (2 tutustumiskäyntiä ja kymmeniä puheluja). Olen hiukan luopumassa koko asiasta.
Mitä tulee luontaishoitoihin niin omalla kohdallani se merkitsee sitä että syön e-epa kalaöljykapseleita, joiden on todettu auttavan aivoperäiseen masennukseen. Otan myös merilevätabeltin päivässä ehkäisemään turvotuksia, joita mielialalääkkeet lähes aina aiheuttavat. Homeopatiaa en ole itselleni kokeillut, koska tiedän oman tilanteeni taustat ja syyt, joita yritän korjailla juuri vertaistukiryhmän avulla.
Mitä tulee sinun tilanteeseesi niin tuntuu että otat hiukan liikaa kontollesi puolisosi tilaa, ei se hyödytä kumpaakaan, päinvastoin alat itse voida pahoin. Myötätuntoinen saa olla mutta ei säälivä. Puolisosi tulisi saada ensinnäkin ymmärrys siitä mistä masennus ja paha olo juontavat, millaiset kasvuolot, ym. ja sitä kautta alkaa purkaa tilannetta. Onko liian vaativa itseään kohtaan, mitä kohtaan tuntee pelkoja jne....
Toivottavasti hän löytäisi hyvän terapeutin jonka kanssa purkaa näitä asioita, voimia teille.
Mitä merilevätabletteja turvotukseen?
Hei!
Käytän Kelpesan merilevätabletteja.
Siinä oleva jodi kiihdyttää kilpirauhasen toimintaa, joka itselläni on aika hitaasti toimiva. Näin ollen olen aika altis turvotuksille muutenkin. Joten jos on kilpirauhasongelmia, ylitoimintaa niin merilevää ei kannata käyttää.
En suosittele tätä kenellekään vaan olen itselleni havainnut hyväksi käyttää.
"Mitä tulee sinun tilanteeseesi niin tuntuu että otat hiukan liikaa kontollesi puolisosi tilaa, ei se hyödytä kumpaakaan, päinvastoin alat itse voida pahoin. Myötätuntoinen saa olla mutta ei säälivä. Puolisosi tulisi saada ensinnäkin ymmärrys siitä mistä masennus ja paha olo juontavat, millaiset kasvuolot, ym. ja sitä kautta alkaa purkaa tilannetta. Onko liian vaativa itseään kohtaan, mitä kohtaan tuntee pelkoja jne....
Toivottavasti hän löytäisi hyvän terapeutin jonka kanssa purkaa näitä asioita, voimia teille."
Yllä oleva tekstisi auttoi minun oloani.
Minulla on hieman samanlainen tilanne kuin alkuperäisen keskustelun avaajalla.
Nykyinen exäni kärsi samasta kuin hänen naisensa, minä häntä sitten hoivasin ja alakuloisuuteen taipuvaisena taisin siitä saada jotain itsellenikin.
Vieläkin hän seuraa mukana, syy eroomme oli siinä että hän petti. Mutta koska se johti eroon, hän viilteli itseään tuntuvasti, uhkaili itsemurhalla ja joutui suljetulle - näin ollen vieläkin tunnen huolen.
Pääni sisällä on ahdistuksen, masennuksen, surun, vastuun kuin myöskin vihan ja katkeruuden tuntemuksia.
Tosin, olen hänelle sanonut että vaikka hän miten olisi pahoillaan ja osoittaisi sen tuolla tavoin, ei se auta meistä ketään. Ja se on sopinut, mutta jotenkaan en häneen vain luota.
ravitsemuksen merkityksestä masennukseen on ilmestynyt hyvä kirjoitus. Lue se yhdessä tyttöystäväsi kanssa ja pohtikaa, miten voisitte käyttää ravitsemustekijöitä paremmin hyväksi toipumiseen ja taudin uusimisen ehkäisyyn toipumisen jälkeen
http://www.biovita.fi/suomi/terveyssivut/naisten_masennus.html