Haluaisin sairastaa anoreksiaa... Se on kamalaa, mutta niin se vain on. Tuntuu, että tämä normaali laihdutus on liian hidasta... kilo viikossa... Haluaisin tuntea itseni kevyeksi. Mutta on vain pakko odottaa ja odottaa. Ja sitten taas odottaa ja odottaa...
0Äänestä
Demzie
On se vaan niin sairasta, että mäkin kuulun tohon samaan joukkoon. En vaa saa millää otettuu itteäni niskasta kiinni =( Ihailen syömishäiriöisiä ihmisiä, sairasta...
0Äänestä
nainen
Demzie kirjoitti:
On se vaan niin sairasta, että mäkin kuulun tohon samaan joukkoon. En vaa saa millää otettuu itteäni niskasta kiinni =( Ihailen syömishäiriöisiä ihmisiä, sairasta...
Miten teitä voisi auttaa? Haluaisin, mutta luulen, että en pysty...
Olen ollut ns. terve kolmisen vuotta, syönyt ja liikkunut järkevästi ja saanut sisältöä elämääni, elämäniloa. Nyt kun minun pitäisi olla onnellinen ns. paranemisestani (anoreksia, bulimia), niin nyt voin fyysisesti huonosti: keho ei toimi vieläkään hyvin. On pahoinvointia, on kolotuksia, veri ei kierrä, on erilaisia vatsakipuja, hammaskille on kulunut, ja veri ym.arvoja täytyy käydä mittauttamassa, kuukautiset eivät toimi normaalisti ilman e-pillereitä yms. Välillä olen ´surullinen mitä olen tehnyt keholleni, miksi olen ruoskinut sen/itseni niin huonoon kuntoon. Olen vielä ns. nuori, mutta tuntuu, että kehoni toimii kuin vanhalla ihmisellä. Nyt rakastan itseäni ja yritän parantaa ja hoitaa itseäni. Nyt jälkeenpäin kyllä ihmettelen, olen kauhuissani miten paljon itseäni olen vihannut, miten paljon olen vain halunnut kuolla, en ole halunnut elää. "Fyysinen" paranemiseni tapahtuu hyvin hitaasti, kestän sen kuitenkin, koska nyt tuntuu hyvältä elää. En tiedä paranenko fyysisesi enää koskaan hyvään kuntoon, mutta elämäntien kulkemista on jatkettava.
Syömishäiriöt ovat niin SAIRAITA sairauksia. Syömishäiriöiset ihmiset ovat hyvin sairaita. On niin tuskallista kuinka monet joutuvat sairastamaan sitä (esimerkiksi juuri nytkin, monet ovat hyvin tuskaisia). Syömishäiriöisiä ihmisiä ei kannata ihailla (heidän syömishäiriönsä takia, tietysti heitä voi ihailla muun hienon ominaisuuden perusteella), he ovat vakavasti sairaita. Ne, jotka ovat sairaita, eivät varmasti ymmärrä tai pysty käsittämään syömishäiriön SAIRAUTTA (kuten en minäkään, kun olin sairas, ajattelin vain miten voisin kuihduttaa ja kiduttaa itseäni enemmän, halveksin "normaaaliutta", terveyttä, "tavallisia asioita" halusin painontunteen pois itsestäni, halusin halusin höyhenenkevyeksi, halusin kuolleeksi) mutta toivon että kirjoitukseni antoi edes jotain ajattelemista.
Hyvää kesää, rakkautta.
0Äänestä
Demzie
nainen kirjoitti:
Miten teitä voisi auttaa? Haluaisin, mutta luulen, että en pysty...
Olen ollut ns. terve kolmisen vuotta, syönyt ja liikkunut järkevästi ja saanut sisältöä elämääni, elämäniloa. Nyt kun minun pitäisi olla onnellinen ns. paranemisestani (anoreksia, bulimia), niin nyt voin fyysisesti huonosti: keho ei toimi vieläkään hyvin. On pahoinvointia, on kolotuksia, veri ei kierrä, on erilaisia vatsakipuja, hammaskille on kulunut, ja veri ym.arvoja täytyy käydä mittauttamassa, kuukautiset eivät toimi normaalisti ilman e-pillereitä yms. Välillä olen ´surullinen mitä olen tehnyt keholleni, miksi olen ruoskinut sen/itseni niin huonoon kuntoon. Olen vielä ns. nuori, mutta tuntuu, että kehoni toimii kuin vanhalla ihmisellä. Nyt rakastan itseäni ja yritän parantaa ja hoitaa itseäni. Nyt jälkeenpäin kyllä ihmettelen, olen kauhuissani miten paljon itseäni olen vihannut, miten paljon olen vain halunnut kuolla, en ole halunnut elää. "Fyysinen" paranemiseni tapahtuu hyvin hitaasti, kestän sen kuitenkin, koska nyt tuntuu hyvältä elää. En tiedä paranenko fyysisesi enää koskaan hyvään kuntoon, mutta elämäntien kulkemista on jatkettava.
Syömishäiriöt ovat niin SAIRAITA sairauksia. Syömishäiriöiset ihmiset ovat hyvin sairaita. On niin tuskallista kuinka monet joutuvat sairastamaan sitä (esimerkiksi juuri nytkin, monet ovat hyvin tuskaisia). Syömishäiriöisiä ihmisiä ei kannata ihailla (heidän syömishäiriönsä takia, tietysti heitä voi ihailla muun hienon ominaisuuden perusteella), he ovat vakavasti sairaita. Ne, jotka ovat sairaita, eivät varmasti ymmärrä tai pysty käsittämään syömishäiriön SAIRAUTTA (kuten en minäkään, kun olin sairas, ajattelin vain miten voisin kuihduttaa ja kiduttaa itseäni enemmän, halveksin "normaaaliutta", terveyttä, "tavallisia asioita" halusin painontunteen pois itsestäni, halusin halusin höyhenenkevyeksi, halusin kuolleeksi) mutta toivon että kirjoitukseni antoi edes jotain ajattelemista.
Hyvää kesää, rakkautta.
Niinpä, sairas olen minä! Mut en voi sille mitää, että ihailen sairaita ihmisiä... Jotenkin vaan tuntuu, että kait laihana sais enemmän huomiota. Olen nimittäin huono koulussa, enkä oikee osaa mitään "hyvin", ni yritän sit olla edes jotenkin ihmisille mieliksi. Tai ehkä mä haluan haihtua täältä maailmasta pois, koska häpeän epätoivosta olemustani... =(
0Äänestä
uupunut
Demzie kirjoitti:
Niinpä, sairas olen minä! Mut en voi sille mitää, että ihailen sairaita ihmisiä... Jotenkin vaan tuntuu, että kait laihana sais enemmän huomiota. Olen nimittäin huono koulussa, enkä oikee osaa mitään "hyvin", ni yritän sit olla edes jotenkin ihmisille mieliksi. Tai ehkä mä haluan haihtua täältä maailmasta pois, koska häpeän epätoivosta olemustani... =(
kai se on hullua aatella että anoraksia ois hieno juttu.. sitä vaan haluaa olla hyväksytty ja tässä maailmassa ei todella oo hyväksytty ellei oo kaunis ja laiha. ulkopuolelle jää sellaset ku mä. ja mä todella uskon siihen, että jos vaan saan pudotettua vaikka 10 kiloa niin että oon alipainoinen niin mun maailma muuttuu. mä haluun kattoo peiliin silleen että nään siellä jotain kaunista! ja oon valmis tekeen ihan mitä vaan sen eteen..!!
0Äänestä
Demzie
uupunut kirjoitti:
kai se on hullua aatella että anoraksia ois hieno juttu.. sitä vaan haluaa olla hyväksytty ja tässä maailmassa ei todella oo hyväksytty ellei oo kaunis ja laiha. ulkopuolelle jää sellaset ku mä. ja mä todella uskon siihen, että jos vaan saan pudotettua vaikka 10 kiloa niin että oon alipainoinen niin mun maailma muuttuu. mä haluun kattoo peiliin silleen että nään siellä jotain kaunista! ja oon valmis tekeen ihan mitä vaan sen eteen..!!
Huomasin just kysyväni yheltä, et mitä laksatiivi/ulostuslääkkeet tai jotkut sellaset maksaa... Koska en pysty oksentamaan. Mut silti ruoka maistuu liikaa, enkä ikinä tuu laihtumaa tarpeex, jos jatkan tätä vauhtia =( On muuten sama juttu mulla tossa ihmisten hyväksymisessä... Et ehkä ne kunnioittais enemmän ku huomaisivat, että kyllä multakin itsekuria löytyy! Mut hiljasta on...
0Äänestä
Mari
Demzie kirjoitti:
Huomasin just kysyväni yheltä, et mitä laksatiivi/ulostuslääkkeet tai jotkut sellaset maksaa... Koska en pysty oksentamaan. Mut silti ruoka maistuu liikaa, enkä ikinä tuu laihtumaa tarpeex, jos jatkan tätä vauhtia =( On muuten sama juttu mulla tossa ihmisten hyväksymisessä... Et ehkä ne kunnioittais enemmän ku huomaisivat, että kyllä multakin itsekuria löytyy! Mut hiljasta on...
Mut sen vaan voin yli 15 vuoden syömishäiriökokemuksella ja lähellä kuolemaa käyneenä (kiitokset vielä frendille tekohengityksen antamisesta!), että jos vaan millään voitte, niin älkää ihmeessä lähtekö tähän leikkiin mukaan. Koittakaa pliis elää oman itsenne tähden tervettä elämää!
Vanha klisee, mut kerran syömishäiriöinen, aina syömishäiriöinen...
0Äänestä
Teini
Demzie kirjoitti:
Niinpä, sairas olen minä! Mut en voi sille mitää, että ihailen sairaita ihmisiä... Jotenkin vaan tuntuu, että kait laihana sais enemmän huomiota. Olen nimittäin huono koulussa, enkä oikee osaa mitään "hyvin", ni yritän sit olla edes jotenkin ihmisille mieliksi. Tai ehkä mä haluan haihtua täältä maailmasta pois, koska häpeän epätoivosta olemustani... =(
Olen todellakin samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa,vaikka en olekaan kohtalotoveri
0Äänestä
hmk
Demzie kirjoitti:
Niinpä, sairas olen minä! Mut en voi sille mitää, että ihailen sairaita ihmisiä... Jotenkin vaan tuntuu, että kait laihana sais enemmän huomiota. Olen nimittäin huono koulussa, enkä oikee osaa mitään "hyvin", ni yritän sit olla edes jotenkin ihmisille mieliksi. Tai ehkä mä haluan haihtua täältä maailmasta pois, koska häpeän epätoivosta olemustani... =(
en tarkottanut,että olen samaa mieltä Marin kanssa vaan "Elämä pilalla"kanssa.
0Äänestä
Teini
Demzie kirjoitti:
Niinpä, sairas olen minä! Mut en voi sille mitää, että ihailen sairaita ihmisiä... Jotenkin vaan tuntuu, että kait laihana sais enemmän huomiota. Olen nimittäin huono koulussa, enkä oikee osaa mitään "hyvin", ni yritän sit olla edes jotenkin ihmisille mieliksi. Tai ehkä mä haluan haihtua täältä maailmasta pois, koska häpeän epätoivosta olemustani... =(
en tarkottanut,että olen samaa mieltä Marin kanssa vaan "Elämä pilalla"kanssa.
0Äänestä
helvetistä selvinnyt
Niinpä niin! kova itsekuri, sekö se tässä maailmassa on ihailtavaa. Se yhdistetään usein hoikkuuteen ja ihmisen hyvinvointiin. Pidetään itsestäänselvänä että laiha ihminen on kaunis ja täten ehdottoman onnellinen.
Ja kuinka väärässä ollaankaan. Jos ihmisen ajatuksiin ei mahdu muuta kuin oma ulkonäkö, ja vielä tarkemmin paino, ollaan pahasti hakoteillä. Elämänarvot ovat vinksahtaneet pahasti. Mikään ihme, että etenkin nuoret tällaiseen ajatteluun tottuvat, ei ole. Ei tarvitse kuin avata telkari, vilkaista tienvarsimainoksia tai vaatekauppojen näyteikkunoita.
Itse olen käynyt läpi itseinhosta johtuvan syömishäiriökierteen. Paranin ja painan nyt enemmän kuín syöksyyn lähtiessäni. Silti olen onnellisempi kuin koskaan aiemmin. Jouduin kasvotusten itseni kanssa. Opin puntaroimaan elämän tärkeyttä. Hyväksyn itseni sellaisena kuin olen.
Anoreksia on sairaus joka pahimmillaan voi johtaa kuolemaan. se ei ole mikään laihdutuslääke joka antaa ihmiselle uskoa itseensä ja kykyä hallita elämäänsä. Hetkellinen elämän hallinnan tunne muuttuu myöhemmin ja väistämättä ahdistukseksi ja taisteluksi elämästä. Toivoessaan anoreksiaa voisi yhtä hyvin toivoa alkoholismia tai huumekierrettä. Riippuvuksia ovat kaikki!!
Herätkää jo tähän elämän älkääkä haikailko jotain sellaista mitä ette todellakaan halua. Nauttikaa nuoruudesta ja elämästä. Itselläni jäi paljon kokematta, kun en päässyt pois peilin edestä. Nyt haikailen niitä päiviä ja toivon että olisin osannut valita toisin.
kesän jatkoa kaikille ja nähdään uimarannalla, bikineissä.......kaikkine kiloinemme!!
0Äänestä
elämä pilalla
niinpä...elämä pilalla... Sen mä vaan sanon, että jos joku toivoo anoreksiaa tai bulimiaa itselleen, ei todellakaan tajua mitä pyytää!! Itse olen kamppaillut syömishäiriöiden kanssa jo useamman vuoden ja mikä kamalinta olen menettänyt nuoruuteni!!! Parhaan ajan elämästäni. Kun kaverit ovat lähteneet pitämään hauskaa itse olen jäänyt kotiin, koska en ole voinut irrottautua rutiineista!! Festareilla yms. enn voisi mennä lenkille, laskea tarkasti mitä syön (jos syön)...jne... Olen ollut parantumassa monta kertaa, mutta aina olen vajonnut takaisin tähän pimeyteen ja aina olen tullut yhä kovempaa ja rajummin alas. Nyt olen niin epätoivoinen, että en enää edes jaksa uskoa parantuvani!! Mitä tahansa tulevaisuuteen suunnittelenkaan on anoreksia siinä mukana. Tiedän, että en voi elää paljoa yli 20-vuotiaaksi, jos en pian parane! Mutta en jaksa, olen menettänyt uskoni...saan silmäni kyyneliin, kun luen juttuja siitä miten joku haluaisi mukaan tähän helvettiin!! Ei sitä taudin alkuvaiheissa tajua millainen se on akuuttina ja se on jotain mikä on niin taydellistä helvettiä!! Ottaisin useasti kunnolla selkäänikin mielummin kuin sairastaisin anoreksiaa!! Sanoin en voi kuvata sitä tunnetta, kun tietää heittäneensä hukkaan sen ainoan elämän jonka on lahjaksi saanut, kaiken ilon ja mukavuuden. Jäljellä on vain se järjettömän suuri viha itseä kohtaan ja se viha on niin suurta, että haluaisi kuolla... En tiedä kuinka kauan itse enää jaksan, mutta tiedän että taydellinen paranemiseni on epätodennäköistä jos ollenkaan mahdollista, mutta toivon että tällä kirjoituksella saisin edes yhden ihmisen luopumaan haaveista sairastua syömishäiriöihin!!! Uskokaa mitä kerron, itse antaisin mitä vain jos saisin takaisin ne menetetyt päivät ja ilon hetket, voi kun joskus vielä saisin nauraa sydämeni pohjasta!!! Voi kun voisin joskus vielä elää....
Vastaukset 12
Vanhimmat
Haluaisin sairastaa anoreksiaa... Se on kamalaa, mutta niin se vain on. Tuntuu, että tämä normaali laihdutus on liian hidasta... kilo viikossa... Haluaisin tuntea itseni kevyeksi. Mutta on vain pakko odottaa ja odottaa. Ja sitten taas odottaa ja odottaa...
On se vaan niin sairasta, että mäkin kuulun tohon samaan joukkoon. En vaa saa millää otettuu itteäni niskasta kiinni =( Ihailen syömishäiriöisiä ihmisiä, sairasta...
Miten teitä voisi auttaa? Haluaisin, mutta luulen, että en pysty...
Olen ollut ns. terve kolmisen vuotta, syönyt ja liikkunut järkevästi ja saanut sisältöä elämääni, elämäniloa. Nyt kun minun pitäisi olla onnellinen ns. paranemisestani (anoreksia, bulimia), niin nyt voin fyysisesti huonosti: keho ei toimi vieläkään hyvin. On pahoinvointia, on kolotuksia, veri ei kierrä, on erilaisia vatsakipuja, hammaskille on kulunut, ja veri ym.arvoja täytyy käydä mittauttamassa, kuukautiset eivät toimi normaalisti ilman e-pillereitä yms. Välillä olen ´surullinen mitä olen tehnyt keholleni, miksi olen ruoskinut sen/itseni niin huonoon kuntoon. Olen vielä ns. nuori, mutta tuntuu, että kehoni toimii kuin vanhalla ihmisellä. Nyt rakastan itseäni ja yritän parantaa ja hoitaa itseäni. Nyt jälkeenpäin kyllä ihmettelen, olen kauhuissani miten paljon itseäni olen vihannut, miten paljon olen vain halunnut kuolla, en ole halunnut elää. "Fyysinen" paranemiseni tapahtuu hyvin hitaasti, kestän sen kuitenkin, koska nyt tuntuu hyvältä elää. En tiedä paranenko fyysisesi enää koskaan hyvään kuntoon, mutta elämäntien kulkemista on jatkettava.
Syömishäiriöt ovat niin SAIRAITA sairauksia. Syömishäiriöiset ihmiset ovat hyvin sairaita. On niin tuskallista kuinka monet joutuvat sairastamaan sitä (esimerkiksi juuri nytkin, monet ovat hyvin tuskaisia). Syömishäiriöisiä ihmisiä ei kannata ihailla (heidän syömishäiriönsä takia, tietysti heitä voi ihailla muun hienon ominaisuuden perusteella), he ovat vakavasti sairaita. Ne, jotka ovat sairaita, eivät varmasti ymmärrä tai pysty käsittämään syömishäiriön SAIRAUTTA (kuten en minäkään, kun olin sairas, ajattelin vain miten voisin kuihduttaa ja kiduttaa itseäni enemmän, halveksin "normaaaliutta", terveyttä, "tavallisia asioita" halusin painontunteen pois itsestäni, halusin halusin höyhenenkevyeksi, halusin kuolleeksi) mutta toivon että kirjoitukseni antoi edes jotain ajattelemista.
Hyvää kesää, rakkautta.
Niinpä, sairas olen minä! Mut en voi sille mitää, että ihailen sairaita ihmisiä... Jotenkin vaan tuntuu, että kait laihana sais enemmän huomiota. Olen nimittäin huono koulussa, enkä oikee osaa mitään "hyvin", ni yritän sit olla edes jotenkin ihmisille mieliksi. Tai ehkä mä haluan haihtua täältä maailmasta pois, koska häpeän epätoivosta olemustani... =(
kai se on hullua aatella että anoraksia ois hieno juttu.. sitä vaan haluaa olla hyväksytty ja tässä maailmassa ei todella oo hyväksytty ellei oo kaunis ja laiha. ulkopuolelle jää sellaset ku mä. ja mä todella uskon siihen, että jos vaan saan pudotettua vaikka 10 kiloa niin että oon alipainoinen niin mun maailma muuttuu. mä haluun kattoo peiliin silleen että nään siellä jotain kaunista! ja oon valmis tekeen ihan mitä vaan sen eteen..!!
Huomasin just kysyväni yheltä, et mitä laksatiivi/ulostuslääkkeet tai jotkut sellaset maksaa... Koska en pysty oksentamaan. Mut silti ruoka maistuu liikaa, enkä ikinä tuu laihtumaa tarpeex, jos jatkan tätä vauhtia =(
On muuten sama juttu mulla tossa ihmisten hyväksymisessä... Et ehkä ne kunnioittais enemmän ku huomaisivat, että kyllä multakin itsekuria löytyy! Mut hiljasta on...
Mut sen vaan voin yli 15 vuoden syömishäiriökokemuksella ja lähellä kuolemaa käyneenä (kiitokset vielä frendille tekohengityksen antamisesta!), että jos vaan millään voitte, niin älkää ihmeessä lähtekö tähän leikkiin mukaan. Koittakaa pliis elää oman itsenne tähden tervettä elämää!
Vanha klisee, mut kerran syömishäiriöinen, aina syömishäiriöinen...
Olen todellakin samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa,vaikka en olekaan kohtalotoveri
en tarkottanut,että olen samaa mieltä Marin kanssa vaan "Elämä pilalla"kanssa.
en tarkottanut,että olen samaa mieltä Marin kanssa vaan "Elämä pilalla"kanssa.
Niinpä niin! kova itsekuri, sekö se tässä maailmassa on ihailtavaa. Se yhdistetään usein hoikkuuteen ja ihmisen hyvinvointiin. Pidetään itsestäänselvänä että laiha ihminen on kaunis ja täten ehdottoman onnellinen.
Ja kuinka väärässä ollaankaan. Jos ihmisen ajatuksiin ei mahdu muuta kuin oma ulkonäkö, ja vielä tarkemmin paino, ollaan pahasti hakoteillä. Elämänarvot ovat vinksahtaneet pahasti. Mikään ihme, että etenkin nuoret tällaiseen ajatteluun tottuvat, ei ole. Ei tarvitse kuin avata telkari, vilkaista tienvarsimainoksia tai vaatekauppojen näyteikkunoita.
Itse olen käynyt läpi itseinhosta johtuvan syömishäiriökierteen. Paranin ja painan nyt enemmän kuín syöksyyn lähtiessäni. Silti olen onnellisempi kuin koskaan aiemmin. Jouduin kasvotusten itseni kanssa. Opin puntaroimaan elämän tärkeyttä. Hyväksyn itseni sellaisena kuin olen.
Anoreksia on sairaus joka pahimmillaan voi johtaa kuolemaan. se ei ole mikään laihdutuslääke joka antaa ihmiselle uskoa itseensä ja kykyä hallita elämäänsä. Hetkellinen elämän hallinnan tunne muuttuu myöhemmin ja väistämättä ahdistukseksi ja taisteluksi elämästä. Toivoessaan anoreksiaa voisi yhtä hyvin toivoa alkoholismia tai huumekierrettä. Riippuvuksia ovat kaikki!!
Herätkää jo tähän elämän älkääkä haikailko jotain sellaista mitä ette todellakaan halua. Nauttikaa nuoruudesta ja elämästä. Itselläni jäi paljon kokematta, kun en päässyt pois peilin edestä. Nyt haikailen niitä päiviä ja toivon että olisin osannut valita toisin.
kesän jatkoa kaikille ja nähdään uimarannalla, bikineissä.......kaikkine kiloinemme!!
niinpä...elämä pilalla...
Sen mä vaan sanon, että jos joku toivoo anoreksiaa tai bulimiaa itselleen, ei todellakaan tajua mitä pyytää!! Itse olen kamppaillut syömishäiriöiden kanssa jo useamman vuoden ja mikä kamalinta olen menettänyt nuoruuteni!!! Parhaan ajan elämästäni. Kun kaverit ovat lähteneet pitämään hauskaa itse olen jäänyt kotiin, koska en ole voinut irrottautua rutiineista!! Festareilla yms. enn voisi mennä lenkille, laskea tarkasti mitä syön (jos syön)...jne... Olen ollut parantumassa monta kertaa, mutta aina olen vajonnut takaisin tähän pimeyteen ja aina olen tullut yhä kovempaa ja rajummin alas. Nyt olen niin epätoivoinen, että en enää edes jaksa uskoa parantuvani!! Mitä tahansa tulevaisuuteen suunnittelenkaan on anoreksia siinä mukana. Tiedän, että en voi elää paljoa yli 20-vuotiaaksi, jos en pian parane! Mutta en jaksa, olen menettänyt uskoni...saan silmäni kyyneliin, kun luen juttuja siitä miten joku haluaisi mukaan tähän helvettiin!! Ei sitä taudin alkuvaiheissa tajua millainen se on akuuttina ja se on jotain mikä on niin taydellistä helvettiä!! Ottaisin useasti kunnolla selkäänikin mielummin kuin sairastaisin anoreksiaa!!
Sanoin en voi kuvata sitä tunnetta, kun tietää heittäneensä hukkaan sen ainoan elämän jonka on lahjaksi saanut, kaiken ilon ja mukavuuden. Jäljellä on vain se järjettömän suuri viha itseä kohtaan ja se viha on niin suurta, että haluaisi kuolla... En tiedä kuinka kauan itse enää jaksan, mutta tiedän että taydellinen paranemiseni on epätodennäköistä jos ollenkaan mahdollista, mutta toivon että tällä kirjoituksella saisin edes yhden ihmisen luopumaan haaveista sairastua syömishäiriöihin!!! Uskokaa mitä kerron, itse antaisin mitä vain jos saisin takaisin ne menetetyt päivät ja ilon hetket, voi kun joskus vielä saisin nauraa sydämeni pohjasta!!! Voi kun voisin joskus vielä elää....