Murrosikäkö?

Aktivointia, kärsivällisyyttä, yhdessä tekemistä.
Monelle tuntuu tulevan yllätyksenä, kuinka hankala ja kovapäinenkin lapinkoira voi olla. Me käytiin ton ikäisen koiran kanssa ensinnäkin pitkiä lenkkejä, toiseksi kolme kertaa viikossa harjoituksia: oli agilityä, perus koirakoulua sekä näyttelytreenejä. Melkein joka viikonloppu joku match show tai näyttely, joinakin viikonloppuina molempina päivinä. Koirapuistoissa on käyty ja vapaana juostu metsässä. Hihnassa tuo kuitenkin rähisi ja rähisee edelleen (11-v.), jos joku muu kuin minä taluttamassa. Taluttajalla pitää olla yliote tilanteeseen -> konfliktitilanteet ovat ensisijaisesti laumanjohtajan hoidettavissa. Nyttemmin koirani harvoin edes vilkaisee saati että vetäisi toisen koiran perään, puhumattakaan mistään remmirähinöistä, mutta joskus on tarpeen "ohjata" koira toisen ohi omalla kropalla (kulkea koirien välistä) ja ihan hyvin tuo onnistuu löysälläkin hihnalla. :)

Lapinkoira, kuten etenkin paimenkoirat yleisesti, lukee todella herkästi ohjaajan kehonkieltä. Koira huomaa sinusta pienenkin jännittyneisyyden ja epävarmuuden. Hyvänä puolena tällaisen koiran kouluttamisessa on ainakin se, että oppii tiedostamaan oman kehonsa huomattavan hyvin. :) myös tunnetilojaan oppii kontrolloimaan hyvin; olin koirani saadessani todella kuumapäinen ja temperamenttinen persoona, mutta tuo pakotti rauhoittumaan, kun molemmilla kuitenkin yhdessä tekemisen halu suuri. :) myös kun sanotaan, että joku koira toimii kuin ihmisen mieli, itse en käsitä sitä niin että tekee kaiken täydellisesti ja juuri kuten omistaja/ohjaaja haluaa vaan niin, että koira tekee juuri kuten omistaja ajattelee. Niin kauan kuin oma mieleni ei ole täydellinen, myöskään koirani ei toimi täydellisesti. :)

Mutta kyllä on vaan sanottava, että paranevathan nuo vanhetessaan. :) onneksi on pitkäikäinen rotu!