Hei naiset!

mutta tuo helvetin ruikutus, mitä te pidätte. Eikai nyt kukaan tuollaisiakaan juttuja, kuin tuo sinun, jaksa kuunnella.

Eipä tuossa minusta ollut mitään "ruikutusta", vaan puhdasta faktaa mitä se touhu nykyään on ja hyviä asiallisia kysymyksiä. Jos et osaa vastata kysymyksiin, niin ei kannata kirjoittaa tänne mitään. Tuskin kukaan nainen osaa vastata noihin kysymyksiin. Se on vaan niin että me elämme pinnallista aikaa. Tässä on yksi hyvä tekstinpätkä...


Jossain vaiheessa naiset - eräitä patologisia tapauksia lukuunottamatta - tekevät terävän huomion: rentut ovat pahantapaisia, itsekkäitä, mahdollisesti juoppoja tai nistejä. Patologiset tapaukset ovat niitä jotka ottavat renttuja parantaakseen heidät. Serauksena on se, että renttu renttuilee lisää ja patologianainen masentuu.

Jossain vaiheessa nimittäin kunnon tyttö huomaa, että kunnon mies on hankkinut ammatin, on ystävällinen ja kohtelias, hoitaa asiansa suunnilleen säällisesti jne. Ehkä hän ei ole päällisin puolin erityisen hohdokas, mutta kelpo veikkonen kuitenkin. Arvatkaas, ketkä jäävät nuolemaan näppejään? Ei ainakaan kunnon naiset.

Itse en ole mitenkään etsimällä etsinyt renttua. Rentut löytää minut. Jokatapauksessa nyt se on loppu! Ei renttuja tänne enää.

Itse olin niin tyhmä ja lapsellinen että kuvittelin parantavani mieheni. Mies oikeasti sairas, tosin en tiennyt sitä alussa ja luulin juttuja vain joksikin kummalliseksi huumoriksi (sanoinhan että olin lapsellinen).. En mä miestä halunnut varsinaisesti muuttaa (aivan ihana kun on selvä ja terve), halusin vain auttaa ja parantaa.. Luulin että mulla olisi voimia siihen, harhaluulo. Jokatapauksessa 5 vuotta yritin, että en mä ihan ekasta tuulenpuuskasta luovuttanut. Pettäminen ei kuulunut suhteeseemme.

Mikä sitten alunperin sai minut ihastumaan? Ääretön herkkyys, taiteellisuus ja filosofinen näkemys. Niin ja ulkonäkö, sellanen karskius on vaan mun mieleen. En pidä maitopojista.. Enkä ole ikinä pitänyt teeskentelijöistä tai mielistelijöistä.. Jotenkin koin että hän oli aidompi kaikella tavoin.. Voi mikä typerys olinkaan. No oppia ikä kaikki. Jokatapauksessa oli kuulkaas aika herätys huomata että jassoota sitä ollaan sitten asuttu totaalisen hullun kanssa.. =) Ja menihän siinä irti pääsemisessäkin aikansa. Mulla kun oli tuo vika, sääli.. Ei enää. Minä seison omin jaloin nyt, joten saa mieskin luvan seistä! Ja tuonkin voi ottaa ihan todella kirjaimellisesti.

Unelmien mieheni siis omaa ominaisuudet äskeisestä ilman sitä sairautta (joku maanisdepressiivinen kai olis lähin kuvaamaan) ja myöskin ilman ihan niin taiteellista tai herkkää luonnetta =) Vakavasti ottaen ei alkoholisteja tänne enää. En edes sääli heitä enää.

Nää ns. kiltit miehet oon vaan kaiketi aina mieltäny tylsiksi ja ei millään tavalla seksikkäiksi.. Ei tarkotus kohdentaa sinuun tuota tylsyys/seksikkyys juttua armas Mordred (kun enpä sinua edes tunne). Kun olen itse aika poksuva persoona kuvittelin aikanaan etten voisi elää jonkun tylsän tyypin kanssa.. Mutta eikös ole sanonta että vastakohdat täydentää toisiaan, joten.. Mutta katsotaan kuinka käyp. Yksin on hyvä olla juuri nyt =)

vai voisko ajatella että valtaosa miehistä on kuiteskin niitä tavallisia ja kilttejä?
Niistä ja niiden seurusteluista ei vaan pidetä niin ääntä.
Mun tuttavapiirissä on suurin osa miehistä ihan taviksia, kilttejä ja ujoja/arkoja, toki renttujakin löytyy, mutta vähemmän.
Pidä vaan ittes miehenä isolla M:llä
T: Nainen jolla kiltti mies jo 20 vuotta

Itselläni on kiltti mies, enkä vaihtaisi tuhmaan, tai edes toiseen kilttiin. Älä yleistä, että kaikki naiset rakastuvat renttuihin.

Te tunnutte juoksevan karkuun niiltä kilteiltä miehiltä. Tietysti noiden renttujen syliin. Jos mies vaikuttaa ujolta, eikä uskalla tehdä aloitetta, niin teitä ei estä mikään tekemästä itse aloitetta. Näyttäkää kiinnostuksenne, näyttäkää että ette lähde tästä mihinkään, koska välitätte toisesta niin paljon.