Henkilökohtaisesti toivon tätä, erityisesti koskien vanhustenhuoltoa. Jos kuka sattui katsomaan Hesarin Kuukausiliitten viimeisellä sivulla olevaa sarjakuvaa, ymmärtää mitä tarkoitan. Hoitotyö on smassa arvoasteikossa siivoustyön kanssa, ehkä vielä alempanakin, koska kukaan tuntemistani laitosapulaisista ei haluaisi tehdä hoitotyötä geriatrisella /pitkäaikaispuolella ja ihan ymmärrettävistä syistä. Ei voi kuin todeta sama kuin sarjakuvassa; täällä ei tarvitse osata kuin kaksi asiaa:pitää turpa kiinni ja tehdä mitä käsketään. Ja tuo on kyllä ihan totta.
Minä säälin syvästi niitä jotka valitsevat elämänurakseen hoitotyön ja erityisesti vanhuspuolen. Mitään niin epäinhimillistä työtä en tiedä, paitsi huumeita käyttävän katuhuoran ammatin, siinäkään ei voi valita asiakkaitaan ja kaikki on tehtävä kun pomo määrää ..pomo= potilas ja omainen..ja palkka, se on juuri se mitä asiakas viitsii antaa (yhteiskunta suostuu maksaman..eli veronmaksajat).
Joten älkää ihmeessä koskaan alistuko orjan asemaan (hoitoalalle) vaikka teille luvattaisiin kuu taivaalta, koska se kuu kyllä tulee pysymään siellä taivaalla.
Nauroin muuten katketakseni sarjakuvaa lukiessani..lukekaapa ajatuksen kanssa kaikki muutkin..tekijä on harvinaisen teräpäinen ja oivaltava, siis viisas!
Minä säälin syvästi niitä jotka valitsevat elämänurakseen hoitotyön ja erityisesti vanhuspuolen. Mitään niin epäinhimillistä työtä en tiedä, paitsi huumeita käyttävän katuhuoran ammatin, siinäkään ei voi valita asiakkaitaan ja kaikki on tehtävä kun pomo määrää ..pomo= potilas ja omainen..ja palkka, se on juuri se mitä asiakas viitsii antaa (yhteiskunta suostuu maksaman..eli veronmaksajat).
Joten älkää ihmeessä koskaan alistuko orjan asemaan (hoitoalalle) vaikka teille luvattaisiin kuu taivaalta, koska se kuu kyllä tulee pysymään siellä taivaalla.
Nauroin muuten katketakseni sarjakuvaa lukiessani..lukekaapa ajatuksen kanssa kaikki muutkin..tekijä on harvinaisen teräpäinen ja oivaltava, siis viisas!
Vastaukset 35
Vanhimmat
Mä olen erimieltä. Aika ankee asenne realistilla. Itse viihdyn työssäni (en kylläkään ole vanhuspuolella, mutta on sielläkin pikku hoitajana oltu). Syynä varmastikin on osastomme hyvä miehitys (potilaspaikkoja 3-4, hoitajia/vuoro 2-3) ja hyvä työilmapiiri. Itse ainakin äänestäisin jaloilla jos kokisin, että henkilökunta alimitoitettu, kohdellaan huonosti jne. Nykyään sairaanhoitajista on niin kova pula, että töitä aina riittää.
Viihtymisestä - vaan ihmisten asenteista hoitajia ja hoitotyötä kohtaan. Voihan katuhuorakin nauttia työstään vaikka ei kunnon palkkaa saakkaan...nälän ja aineen tarpeen aiheuttamia pakkoliikkeitä ne "toimet" vain ovat.
Olenpa inhoittavan sarkastinen tänään, hyi minulle.
Lue edellinen teksti uudelleen!!! Kyse oli nimenomaan työstä VANHUSPUOLELLA!!!
noin 16 asiakas paikkaa "täynnä aina" jonnekkin nurkiin sioitetut ja kaksi hoitajaa vuorossa .(vuodeosasto)
Ja ryhmäkodissa 1 vaki hoitaja neljänä päivänä viikossa, lopulle ajalle on laskettu puoli hoitajaa toiselta osasastolta . Tehtävä kuva laaja .. sosiaalipuolen tarpeista hoidollisiin..
Miten on onkohan hoitaja huono jos tuntuu ettei jaksa ??????? kommentteja ...
Hei minä olen vähän samaa mieltä sun ja Realistin kanssa. Tosiaan, vanhukset osaa olla kuvottavia iljetyksiä ja se inho niitä ja koko alaa kohtaan tulee epäinhimillisistä työoloista. On vähän hoitajia potilaisiin nähden ja potilaat niin moniongelmaisia. Talossa missä olen tuntuu että meidän osastomme on se jonne kaikki vaikeat tapaukset laitetaan, esimies ei pidä puoliamme jne. Onneksi opiskelen ja kohta jään opintovapaalle ja uskonkin että tulevaisuudessa valmistuttuani terveydenhoitajaksi työni on toisenlaista, tai ainakin valitsen toienlaisen työn tai lähden jatkamaan yliopistoon. Haistatan paskat koko entiselle työlleni. Elämässä on muutakin kun tämä työ. En olisi ensimmäinen joka on irtisanonut itsensä. Nyt jaksan opiskelun takia aika paljolti olla välillä töissä.
Totta puhut, täytyy myöntää vaikka itse työskentelenkin juuri vanhuspuolella.
Mietin jokapäivä työpaikan vaihtamista ja jopa alan vaihtamista.
Työni on yksitoikkoista, ikävää ja epämiellyttävää. Ainoa iloni työpäivässä ovat mukavat työkaverit.
toista työpaikkaa tai alaa tulee kotiovelle esittelemään? Itse on asiansa järjesteltävä. Onko hoitajat todella näin leipääntyneitä työhönsä? Eipä ihme, että omaiset valittaa!
Valittajakerhojahan työpaikoilla on ja se nakertaa koko työyhteisön ilmapiiriä niin, ettei siellä ole kenenkään hyvä työskennellä. Negatiivisia asioita ja epäkohtia oikein etsimällä etsitään ja niitä porukalla märehditään, tätäkö se työnteko on? Eiko hoitaja löydä työstään mitään hyvää? Jos näin on, niin kyllä se alanvaihto todella on ainoa ratkaisu. Tee se, äläkä narise!
Oli minulle..hmm..vaihda alaa. Mikä muuttuisi sitten? Paitsi että minä ehkä voisin paremmin..mutta ei työ siitä mihinkään muutu ja olen sitä mieltä että kukaan vanhuspuolella työskentelevä ei ole tyytväinen. Työtä jaksaa tehdä noin parisen vuotta, sitten se alkaa rassaamaan sekä kehoa että psyykeä. Onko työ sitten epäterveellistä ihmiselle..varsinkin geriatrinen hoitotyö? Väitän että on ja se ei ole asennekysymys.
Ensinnäkin; työn fyysinen kuormittavuus..siitä ei päätä eroon millään keinolla..entistä lihavampia ja raskashoitoisempia ihmisiä tulee olemaan hoidettavana..ja he vaativat kääntämistä ja vääntämistä. Kun tuo burger-kokis-sukupolvi tulee vaippa ikään uudestaan niin siinä taitaa lähihoitajille tulla itku silmään..ja selkä kipeytyä pahemman kerran.
Henkinen puoli; hirvittävää...narsistiset ja egoistiset..minä-minä maassa eläjät ovat järkyttäviä hoidettavia.
Terveydenhuollon arvoperusta; ihan huuhaata..toiselta planeetalta, epärealistinen ja ääri-idealistinen, vailla edes kohtuullista todellisuuspohjaa; ei kukaan hoitaja oikeasti pysty siihen, mitä ihanteisiin ja "vaatimuksiin kuuluu"..tai sitten on minuutensa-ja oman tahtonsa täysin luovuttanut ja kadottanut jonnekin. Tämä arvoperusta on tiukempi kuin Raamatun kymmenen käskyä ja kuka niitä kaikkia nyt oikeassa elämässä toteuttaa..ei kukaan.
"Lupaan työssäni kunnioittaa ihmisarvoa.." plaa..plaa..loputtomiin tuota lähes uskonnollis-hurmoshenkistä mantraa jankutetaan kuin herätyskokouksessa. Lupaan kunnioittaa plaa..plaa ja ottaa huomioon plaa..plaa..ottaessani kiltisti kettuilut vastaan, samoin korjata empaattisesti ja ihmistä kunnioittaen kaiken inhimillisen saastan mikä vastaan tulee.,vaikka itse piru seisoisi edesäni..niin plaa..plaa..ja halleluja päälle.
Nämä työssä vaadittavat perusarvot ovat aikansa eläneitä ja ohittaneet jo monta virstapylvästä..ne eivät edusta enää tämän päivän realistista ihmikäsitystä tai-kuvaa. Yhtä hyvin voisimme tehdä pyhimyksenä olemisesta ammatin..mutta kaikki tiedämme ettei pyhimyksiä oikeasti ole olemassa. Mutta niihin uskovia vielä saattaa jostain löytyä.
Moi
Olet aivan oikeassa. Ei kaikin puolin eikä kaikkien asiakkaiden kohdalla, mutta hoitaja saa kuulla kaikenlaista, nimittelyä; huora, perseenpesijä.. Työtä eivät kaikki vanhuksetkaan arvosta, simputetaan, huudetaan, määräillään kuin kapiaiset konsanaan, pahempaa kuin armeijassa. Sitten sanotaan, että teillä on niin helpot hommat, ei teidän tarvi tehdäkään yhtään mitään. Itse eivät pärjäisi tällaisessa hommassa päivääkään. Heillähän se on ollu niin rankkaa, he ovat tehneet niin ja niin paljon töitä ettei kukaan.
No joo. Hoitoalalla 15 v. ja taitaa kohta olla mitta täynä.
Ja ne omaiset vielä. Vaaditaan kuut taivaalta, ei käydä katsomassa vanhusta kuin joskus, ja silloinkin valitetaan ja vaaditaan, ite eivät kehtaa tehdä mitään. Käyttäisivät ulkona, pitäisivät seuraa, ...meidän pitäisi vielä kaiken kiireisen hoidon seassa viihdyttää,askarrella,pitää kaiken maailman tuokioita ja kohta saa tehdä sirkustemppuja että joku ois joskus tyytyväinen.
Vanhaikodissa työ on ruummiillisesti ja henkisesti niin raskasta, että se joka arvostelee pitäisi panna sinne töihin. Meinaan kunnon kunnallista osastoa, jossa on paljon karkailevia, levottomia, vuode-saatto-ja mielenterveyspotilaita sekaisin, niinkuin meillä.
En edes jaksanut lukea viestiäsi kuin alkumetreille... TAAS tulee näitä kommentteja, "Hoitoalalla 15 v. ja taitaa kohta olla mitta täynä"... Niin se on että KAIKILLA HOITAJILLA on se mitta täynnä KOHTA ja se saa tämän alan vääristymään. Ihmiset on leipääntyneitä työhön, valittaa ja valittaa ja eivät kuitenkaan tee mitään asian hyväksi. Kyllä täällä palstalla saa avautua, mutta se ei paljon auta kun kuitenkin aamulla menee taas töihin ja kahvipöydässä aloitta saman nurinan ja sen jälkeen lähtee naama norsunvitulla hinkkaamaan niitä geriatrisen perseitä. Kaikki vaan selittää että kohta tulee pulaa hoitajista ja sitten palkat nousee, PASKAT siinä niin tulee käymään. Niin ne hommat hoidetaan vielä 40v päästä ja puhutaan että kohta tarvitaan hoitajia ja sitten palkat nousee. Ihmisten perushoitoa ei pidetä arvossa ei nyt eikä tulevaisuudessa, hyvähän se on sanoa että arvot muuttuvat mutta.....
Se alanvaihto on siis parasta tehdä heti jos meinaa ja jos ei saa itte alaa vaihdettua niin sitten on parempi jättää narinat narisematta ja pestä ne hiivat ja ripulipaskat hymyssäsuin tai sitten on tehtävä jotain radikaalia jota ei vielä ole kukaan hoitoalan "innovaattoreista" ole keksinyt.
Tätä hoitoalaa ja erityisesti geriatrista puolta. Sanonta; ylistämällä alistetut naiset eivät sovi hoitajiin, paremminkin sopisi; alistumalla ylistettävät hoitajat. Niin kauan kun hoitohenkilökunta narisee, että työn voisi tehdä paremmin, olisi parempi omatunto ja jos olisi resursseja niin tekisin ENEMMÄN..kun tämä mantra jatkuu..ei mikään muutu. Yhteiskunta ja sen jäsenet vain vaativat enemmän. Jos reilusti tunnustetaan, että työ sinällään..riippuumatta resursseista, työvoiman määrästä jne. on kuvottavaa, henkisesti tylsityttävää, likaista ja mitä vielä..voitaisiin saada edes sen perusteella jotain. Mutta aina tää sama pyhä purputus; tekisin enemmän jos..hoito olisi laadukkaampaa..jos..jos..jos..jos...loppumattomiin
Työnkuva ei sitä muuksi muutu vaikka olisi sata ihmistä kaivamassa sitä ulostusta papan rectumista..pyyhkimässä hiivasienen aiheuttamaa inhoittavaa mäskiä toisen genitaaleista..ei mikään muutu. Vaadittaisiin likaisen ja vaaralisen työn lisä.
Mutta aina on nitä jotka hymistelevät ja alistamalla itsensä kuvittelevat saavuttavansa niin omaisten kuin potilasyhdistysten arvostuksen.
Tosiasia on se, että tätä työtä ei kukaan arvosta..eivät edes ne omaiset, ovat vain julmetun tyytyväisiä kun ei itse tarvitse tätä hommaa tehdä. vai mitä mieltä olette? Esim. omaishoitajat uupuvat kun he hoitavat YHTÄ rakasta läheistä..tosin ympäri vuorokauden, mutta läheinen kuitenkin. Me hoidamme satoja tuhansa ihmisiä..tehden myös pitkiä päiviä ja siihen lisänä omaiset, me hoidamme heitäkin..kuuntelemme huolet ja marinat..miten vain..otamme vastaan piruilut hymyssä suin, takanapäin tosin kiroillen ja sadatellen, mutta aina naama peruslukemilla. Inhomme peitämme, samoin oksennamme hiljaa wc:hen kun olemme ensin korjanneet haisevat riopuliulosteet papan takapuolesta ja näin teemme joka päivä, paitsi vapaapäivinä.
Ammatinvalintakysymys, onneksi ei tullut valittua hoitoalaa!
Moi
Sorppa vaan, aattelin täällä puhua, purkaa itseäni kun ei sitä ainakaan kaikin puolin voi töissä tehdä, kuulla kommentteja sitä vartenhan tämä kanava on. En ole alistettu enkä ylistyksiä kaipaa,vaan työrauhaa, kohtalaista kohteliaisuutta ja ymmärrystä.. persuksien pesu ei okseta.. henkinen "kettuilu" sitä vastoin kyllä.
Tottakai haluaisin enemmän väkeä töihin, hyvää porukkaa ei narisijoita vaan hyväntuulista fyysisesti työkykyistä väkeä, joka ei joka viikko ole sairaslomalla,mutta en ole sitäkään mieltä että hommat tulee paremmin hoidettua enemmällä väellä, tosin liukuhihnahommaan on enemmän aikaa.Ei ole kiva kun on 10 min./asiakas aikaa aamupesuille ja petauksille sun muille hoitohommille.
Voi meitä tyhmiä naisia, varsinkin kuin minä, aina ollu hoitoala se oma, mutta sanokaahan te viisaat ihmiset mitä on ne parannuskeinot??? Ja jos on mitta täynä tätä narina niin vaihtakaa keskustelukanavaa, mene vaikka nuorten chattiin..
Joo toi niin....lainataanpa taas "sisaren" tekstiä joka kuuluu:
"Ei ole kiva kun on 10 min./asiakas aikaa aamupesuille ja petauksille sun muille hoitohommille"
Ei ole kiva ei. MIKSI NE TYÖT SITTEN KUITENKIN TEHDÄÄN???? Tätä ei aina jaksa ymmärtää, jos töitä ei kerkeä tekemään niin niitä ei sitten kerkeä tekemään. On kyseessä tosi monimutkainen asia ja se ei hellitä lisätyövoiman palkkaamisella eikä varmasti palkankorotuksillankaan. "Realisti" oli mielestäni jo ymmärtänyt tämän asian ytimen eli sen että nämä asiat tehdään taas itse vaikeaksi.
Jos 20 minuutin työn voi tehdä 10 minuutissa niin miksi siihen käyttäisi 20 minuuttia? Toisaalta jos 20 minuutin työtä ei voi tehdä 10 minuutissa niin silloin on mahdotonta tehdä sitä 10 minuutissa ja sen työn tekeminen ottaa sitten 20 minuuttia(todella yksinkertaista matematiikkaa). Osaltaan tähän ahdinkoon meidät on johtanut halu olla parempi hoitaja kuin se työkaveri, asian kanssa pitää päästä pätemään ja työstä on SUORIUDUTTAVA nopeammin, paremmin, kiitettävämmin ja ylistettävämmästi kuin työkaveri. Jos me hoidamme plaita/asiakkaita/kuntoutujia yms. hyvin niin silloin teemme sen HYVIN KATSOMATTA KELLOA JA YRITTÄMÄTTÄ SUORIUTUA. Kun työt ei sitten etene niin nopeasti niin ne eivät etene ja sen jälkeen tulee toimenpiteitä.... Tiedän että asiat eivät ole näin yksioikoisia, mutta periaate menee mielestäni näin. Eli teemme itse työmme vaikeaksi, nopeasti suoriutuvaksi ja samalla laskemme hoidon laatutasoa ja saamme vielä sitten syytellä itse keittämästämme sopasta kaikkia muita:) Niin että tällaista tänään.....
mitä sinä sitten siellä töissä haluaisit tehdä?! Vanhustenhoitolaitoksissa perustehtävänä ja työnkuvana on nimenomaan vanhustenhoito! Jos ei se kiinnosta, niin miten pirussa sinne sitten ajauduit, tai jos vaikka vahingossa ajauduitkin niin pääseehän sieltä pois, jos kantti kestää vaihtaa työpaikkaa.
Tunnen monia vanhustenhoidossa aidosti viihtyviä ihmisiä, jolle tuottaa suunnatonta tuskaa sinun kaltaiset ihmiset, jotka ainaisella valituksellaan pilaa koko työyhteisön ilmapiirin.
On se vaan hyvä, että tilallesi valmistuu yli 2000 lähihoitajaa joka vuosi. Työnantajan pitäisi vain keksiä keino potkia sinut ensin pihalle, kun et raukka itse sitä ymmärrä tehdä!
Näitä lähihoitajia. Vanhustenhoito on nykyaikana vain keinotekoista elämän pidentämistä ja -jatkamista. Suoranaista rääkkäämistä, muta ainahan on niitä jotka rääkkäämisestä maksun ja ilon saavat.
Minä tee työtä vanhustenhuollossa, kyllä..mutta en kunnioita hoidettaviani sen enempää kuin ketään muutakaan...säälin heitä ja sääli ei nyt ole ammatin perusta. Auttaa heitä ei voi ..enää..he mätänevät elävältä siinä silmien edessä..ja jos joku todella siitä nauttii niin sairas on. Tässä työssä on epärealistinen näkemys vanhuudesta ja annettavasta hoidosta ja sen toimivuudesta elintärkeää, koska muutoin sitä työtä ei jaksa. Eli joka päivä on kusetettava itseään rankimman päälle.
sinulla taitaa olla henkilökohtaisia ongelmia empatian ja myötäelämiskyvyn suhteen! Eihän kukaan nauti vanhus- tai missään muussakaan työssä niistä sairaista ja kärsivistä VAAN SIITÄ ETTÄ VOI HELPOTTAA EDES OSITTAIN HEIDÄN OLOAAN!!!!
"Vanhustenhoito on nykyaikana vain keinotekoista elämän pidentämistä ja -jatkamista. Suoranaista rääkkäämistä, muta ainahan on niitä jotka rääkkäämisestä maksun ja ilon saavat."...sinähän se asennevammaisuudellasi ja säälinsekaisella halveksunnalla vanhusten olosta rääkkäystä teet ja taidatpa juuri kuulua kuvaamaasi ryhmään, joka saa siitä ilostaan palkkansakin...
VAIHDA TYÖPAIKKAA!!! Tosin eipä tuolla asenteella kyllä sinulle tältä alalta taida löytyä sopivaa paikkaa. Miten olisi patologin apulainen, siis se joka avaa ne ruumiit. Siinä ei enää tarvitse myötätuntoa tuntea, vaan säälikin käy eikä se enää loukkaa ketään.
Että asia onkin täysin päinvastoin, olen liian herkkä tälle alalle. Tässä työssä pärjää kovaluonteiset ja ronskit ihmiset. Jatkuva herkistyneenä olo nimittäin ei ole terveellistäkään eikä edes normaalia. Ainakin se rassaa psyykeä kohtuttomasti.
Obduktioapulaiset toimivat lääkärin avustajina ja heitä kiinnostaa anatomia..kuollut on kuollut ei enempää. Me hoidamme eläviäkuoilleita, siis niitä joiden elimistö vielä elää mutta aivot ovat suurimmaalta osalta jo tuhoutuneet, samoin korkeammat aivotoiminnot, tunne-elämä latistunut jne.
Ammatillisuus siis ulkopuolisena ja "kovana " oleminen on edellytys monessa ammatissa..voi myös käyttää sanaa kovahermoisuus, tietynlainen tunteettomuus..koska jos työhön suhtautuu tunteella siitä ei tule mitään.
Taiteilijat voivat hyödyntää omia tunne-elämyksiään,-kokemuksiaan, samoin kirjailijat ynnä muut.
Lääkäreitäkin kiehtoo enemmän farmakologia ja sairaudet kuin itse ihminen..useat lääkärit menevätkin tukijoiksi ja on tietysti hyvin mielenkiintoista seurata uuden altzheimer-lääkkeen vaikutuksia. Sen sijaan ei tippaakaan kiinnosta "elämän yleinen laatu". Potilas ei olekaan enää asiakas vaan tukimuksen kohde jota voi lääketieteen nimissä pitää hengissä niin kauan kun huvittaa, helppoja koekaniineja siis, eivät pistä hanttiinkaan ja omaiset ovat onnellisia kun "hoidetaan" vaika kaikki tietävät että se hoito on näennäisihoitoa, joka ei loppujen lopuksi muuta yhtään mitään..potilaan elämämässä.
Väitän että hyvin suuri osa geriatrisen puolen hoitajista pitää työtään turhauttavana ja uuvuttavana, ei motivoivana. Ainakin kaikki ovat tähän asti olleet kanssani samaa mieltä..ja heitä on todella paljon..ei yhtä tai kahta. Ihan fiksuja, asiallisia ihmisiä jotka tekevät työnsä hyvin. Eräskin hoitaja joka henkilökohtaisesti oli sitä mieltä että vanhustyö on arvokasta - kiitti onneaan kun pääsi muualle työhön ja sanoi ettei enää koskaan tule vanhustenhuoltoon työhön; työ ei kehitä tekijäänsä.
Kun joka päivä alkaa samalla tavalla, vatsat toimitettava, pesut tehtävä, wc:hen vietävä, viriketoimintaa ei voi ajatellakkaan koska potilaiden kongnitiiviset kyvyt ovat melkein olemattomia, ja he ovat pysyvästi vegetatiiviseen tilaan taantuneita.
Ulostuksen kiinteydesta/löysyydestä ja silmäluomien värähtelyasteesta ei voi enää löytää mitään älyllisesti kiinnostavaa ja kehittävää..ellei sitten mene opiskelemaan bioanalyytikoksi. Siellä virtsaan ja ulosteeseen on jo ihan toinen näkökulma, mielenkintoisempi ja tuloksellisempi. Mutta - jonkunhan tämäkin työ on tehtävä. Jos olisin kymmenen vuotta sitten uudelleenkoulutuksen edessä en misssään tapauksessa olisi valinnut tätä alaa.
Jo sekin ettei alalle ole tulossa suomalaisia naisia(maahanmuuttajia kylläkin) kertoo jo työn luonteesta..se ei kelpaa järkeville, haasteita ja työn mielekkyyttä tavoitteleville ihmisille..tai he voivat tehdä sitä vain jonkin aikaa, mutta ei kymmeniä vuosia..se vie terveyden.
Kirjoituksesi päätellen oletkin täysin soveltumaton hoitoalalle. Teet kaikille palveluksen, mikäli vaihdat alaa. Tiesitkö, että sinä itsekin voit olla jonakin päivänä potilaana geriatrisella osastolla? Haluaisitko sinä, että silloin sinua tulisi joku hoitamaan samanlaisella asenteella.
Katselepa huomisaamun lehdestä töitä muilta aloilta!
Olen lukenut mielenkiinnosta viestejäsi ja vaikka kirjoituksesi kertovatkin lähinnä vakavasta loppuunpalamisesta tai sen uhasta, niin ne kertovat myös erittäin analyyttisesta ja kirjallisesti lahjakkaasta ihmisestä, joka osaa perustella mielipiteensä asiallisesti ja menemättä henkilökohtaisuuksiin vaikka syytökset ovatkin olleet kovia.
Ihan vakavissani ehdottaisin sinulle jatko-opintoja ja nimenomaan yliopistossa. Sinulla on visiota (joskin tällä hetkellä hieman synkkiä) ja kykyä tuoda pohdintojasi esille. Sinunkaltaisia ihmisiä joilla on kaiken edellämainitun lisäksi myös työkokemusta tarvittaisiin johtotehtäviin. Saisit muuta ajateltavaa ja voisit kanavoida taitosi kehittävämpään työhön kuin mitä koet nyt tekeväsi. Harkitsepa vakavissasi. Mikään tähänastisesta ei menisi hukkaan, mutta työkuviot voisivat uusiutua täysin.
On se kumma kun hoitotyön rehellisestä kuvauksesta saa tuollaista palautetta. Onko niin kova pala hyväksyä ehkä tulevaisuuden omakuva tuollaisena sairaana raasuna jota väännellään ja käännellään? Sitä tämä ihmisen vanhuus kuitenkin on;sairaana ja raihnaisena olemista. G-osastolla ei hoideta terveeksi vaan siellä ylläpidetään raihnaisuutta, sairautta, fyysistä ja henkistä kuoleman prosessia joka kestää ja kestää vaikka kuinka kauan. Jos joku pitää tätä inhimillisenä ei voi kuin siunailla sitä yksinkertaisuutta.
Näiden ihmisten oloa ei helpota mikään toimenpide oikeasti..paitsi armahtavan lopun tuova lääke.
Itseään voi huijata niin hoitajana kuin omaisenakin, mutta se hoidon kohde..hänen alistamisensa ja käyttämisensä hoidon tuloksellisuuden ja hyvyyden mittarina (elämän pituus on siis tuloksellisen hoidon mittarina)ja itsensä huijaamisen välikappaleena on jo törkeää.
Sinulla on samanlainen ajatusmalli kuin Saksassa vallitsi toisen maailman sodan aikana. Siellähän surmattiin vanhuksia, kehitysvammaisia ja mielisairaita, jotta heidän ei enää tarvitsisi kärsiä meidän terveiden keskuudessa.
Väitän, että mikäli vanhuksen kivut on hoidettu asianmukaisesti, hän ei kärsi sen enempää kuin vastasyntynytkään, joka makaa vaipoissaan.
Sen sijaan jos kroonikkovanhusta kääntelee kovakouraisesti ja puhuttelee muutenkin tylysti, hän varmasti kärsii, sillä uskon, että hyvin dementoitunutkin vanhus voi aistia, miten häneen suhtaudutaan. Kyllä hänkin voi kokea turvattomuutta siinä missä pieni vauvakin, mikäli kohtelu on epäasianmukaista.
Suurin osa näistä vanhuksista, jotka nyt makaavat geriatrisilla vuodeosastoilla ovat hoitonsa maksaneet aikanaan kovalla työnteolla ja veroina. Ei ollut sähköä, lämmintä vettä ym. mukavuuksia. Tupa täynnä tenavia ja kuutena päivänä viikossa tehtaaseen työhön.
On suuri häpeä, jos tällaisia vanhuksia hoidetaan asenteella "mennään pesemään norsujen perseet".
Jos työpaikoilla todella on tällaisia hoitajia, heidän pitäisi joko vaihtaa työpaikka tai sitten hoidattaa päänsä kuntoon!
Mikäli vanhukset, vammaiset ja mielisairaat hoideltaisiin Saksan mallin, monet ihmiset jäisivät työttömiksi. Nyt kun tehdastyö siirtyy Aasiaan ja Afrikkaan, palvelualojen pitäisi pystyä työllistämään enemmän ihmisiä.
Kenenkään ei ole pakko mennä sairaalaan hoitamaan vanhuksia, jos heidän katselemisensa oksettaa. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on paljon vapaita siivoojan työpaikkoja, puhelinmyyntiä jne. Voi myös kouluttautua aivan uudelle alalle.
Vanhukset ovat sairaalan asiakkaita ja heillä on oikeus hyvään hoitoon ja oikeus saada arvonantoa aina viimeiseen elinpäiväänsä asti!
Vai Saksan mallia taas tarjotaan, voi hyvät hyssykät sanon minä. Ei tuolle enää voi kuin nauraa.
Niin, että kun ovat hoitonsa maksaneet ja niin edelleen. Että ansaitsevat sitten tuollaisen lopun mitä heilläkin on. Kuinkahan moni on kysynyt heiltä itseltään haluaisivatko he olla siellä käänneltävinä, ei kukaan.
Kuinka moni teistä haluaa olla g-osastoilla, maata ylösnostettavina paketteina, riippumatta siitä onko se ansaittua vai ei? Ei monikaan ja kuitenkin teistä osa kirkuu kurkku suorana sitä "hoitoa" - hoitoa..joka ei johda mihinkään, vain pitkittää...takuuvarmasti se makuuttaminen ja muu jatkuvat samalla tavalla. Varmaan on nautittavaa elämää. Ja jotkut vielä pontevasti hurjistuen puoltavat tuollaista elämää ja loppua, ei ole kaikki huoneet lämpiminä, sanon minä. Jopa olisivat valmiita siitä maksamaankin reilummin, yksityispuolella, misä on oikein silkkilakanat..vaikka eivät edes itse tajua sitten hoidossa ollessaan että ne ovat silkkkiä..mutta se kaikihan on VAIN OMAISIA varten. Heitähän tässä oikeasti hoidetaan. Heidän mielenrauhaansa ja psyykeään.
Kyllä sivistysvaltiossa kuuluu vielä yksilön päättää siitä haluaako tuollaisen lopun g-osastolla vai ei, kun kuitenkin se loppu tulee joka tapauksessa. Eikö ole inhimilisempää saada edes se itse valita, täh..?.. kuin sopeutua tämän yhteiskunnan pakkohoitojärjestelmään.
On se kumma kun aina otetaan tuo Saksa esimerkiksi..sehän toiminta siellä oli vielä inhimillistä tähän verrattuna mitä nyt näkee pitkäaikaishoitolaitoksissa; potilailla isoja, laaja-alaisia haavoja, onkaloita joka puolella kehoa. Näitä sitten suihkutellaan ja "hoidetaan" tuntitolkulla joka päivä kuitenkin tietäen etteivät ne siitä parane mihinkään. Rahaa palaa rutosti ja ihmisenergiaa, puhumattakaan hoidon kohteena olevasta ihmisestä....jota riepotellaan joka päivä sille suihkupritsille.
Onko se kipulääkitys sitten jonkinlainen tae inhimillisyydestä? Se ettei tunne mitään, ettei tajua mitään..mistään mitä ympärillä tapahtuu? Se on sitä inhimillisyyttäkö? Eikö se ole jo ihan sama sitten onko kuollut vai ei?
Minua ei kyllä tasan tarkkaan kukaan eikä mikään taho pakoita tuollaiseen. Voi teitä hoitaja parkoja, kovasti yritätte, ihan tuskan hiki päällä että sillä vanhuksella,olisi hyvä olla, vaan...haluatteko itse samaan tilaan itsenne?
Missä teidän logiikka oikein on? Onko sitä ollenkaan, ei ole..ilmeisesti, samaa mantraa luritatte tajuamatta edes kirjoittamienne lauseiden ja ajatusten sisältöä..näin luulen.
Ja tuosta helvetillisestä elämästä sitten vielä täytyy maksaakin, että saa mädäntyä elävältä...kun kunnollista ihmisen arvoista ja humaania loppua ei tule eikä suoda, kun se on kuulema "Saksan mallia"..eli kidutaan vain sitten hyvällä omallatunnolla..vetkuteaan ja venutetan sitä poislähtöä..hoidetaan, hoidetaaan..loputtomiin..kunnes tulee luuranko vastaa, ehkä se hoitaminenn sitten viimein loppuu kun ei ole enää jäljellä kuin kudoksia mitä hoitaa..soluviljelmää. Ja eiku suoraan bioanalyytikoksi saman tien, oikea uranousujohteinen ala..vai mitä.
Voi teitä naisparat, käyttäkää kerrankin aivojanne ja miettikää ihan oikeasti tuota työtänne.
puhut viestissäsi vanhustenhuollosta, mutta otsikossa yleistät kommenttisi koskemaan koko hoitoalaa ja täytyneepä todeta, että tuskinpa on kuoleva ala.
Vanhusten määrä tulee suurten ikäluokkien jälkeen tasaisesti laskemaan, mutta eliniän tullessa yhä korkeammaksi tulee kyllä niitä vanhuksiakin olemaan aina suht´paljon.
Mitä tuohon muuhun hoitoalan kuolevuuteen tulee, niin koneet tuskin koskaan tulevat avustamaan synnytyksissä, laittamaan iv.kanyyleja yms.
Eikä se ala tule kuolemaan hoitajien puutteeseenkaan, Suomessa on tällähetkellä yli 200 000 terveydenhuollon ammattilaista ja joka vuosi koulutetaan lisää. On nähtävästi ihan sama mikä se palkkakehitys on, aina alalle riittää tulijoita. Joten ei tämä tästä mihinkään kuole ja päättäjätkin tietävät sen paremmin kuin hyvin, joten miksikäs sitä nyt sitten niitä palkkojakaan tarvitsisi nostaa?!
On muuten kumma, ettemme saa itseämme tekemään mitään... 200 000 on valtava määrä ihmisiä, joiden sanalla voisi olla suurikin painoarvo yhteiskunnassamme (vertailun vuoksi; lääkäreitä Suomessa on vain n.18 000).
Itse olen valmistumassa ammattiin ja olenpa vielä suuntautunut vanhuksii. Olen tehnyt jo töitä vanhainkodissa. Kouluun lähtiessäni ajattelin että vanhusten koulutusohjelma on viho viiemeisin vaihtoehto mihin suuntaudun, mutta pakollisen vuodeosastoharjoittelun jälkeen mieleni muuttui. Huonokuntoisten vanhusten kanssa työskentely ei ollut ollenkaan niin kamalaa mitä olin pelännyt. Työ oli todella mukavaa ja antoisaa. Olen nyt myös tehnyt töitä vanhainkodissa opiskelun ohessa. Dementikot piristävät työpäivää aina hauskoilla jutuillaan niin että monesti saa huultapurra ettei rupea nauramaan ja voi miten mukavaa onkaan kahvihuoneessa nauraa ku jaetaan kokemuksia.
Olen myös suuntautunut vanhuksiin siksi että töitä on niin paljon kun jaksaa vain tehdä, ainakaan työtön en ei tarvitse olla. Onhan työraskasta mutta työpäivän jälkeen tietää ainakin tehneensä töitä ja työpäivätkin menevät nopeasti kun on paljon hommia. Ja mitä näille vanhuksille sitten tehtäisiin jos ei kukaan viitsisi huolehtia niistä, jonkunhan nämäkin työt on tehtävä. Sinun kannattaisi mennä tutustumaan ja tekemään töitä vanhainkotiin niin saattaisi käsitysmuuttua. Yleisesti ihmisillä on käsitys vanhustentyöstä että se on vain perseenpesemistä päivästä toiseen, onhan se sitäkin mutta on se työ muutakin eikä se ole ollenkaan niin kamalaa mikä käsitys ihmisillä on yleisesti. Eise ole työtä kummempaa.
Mainitsin että työ pitemmän päälle ei kehitä tekijäänsä ja varsinkin silloin kun on kyse erittäin huonokuntoisista vanhuksista joita hoidetaan ja heitä on kuitenkin suurin osa.
Ja kyse on myöskin siitä, mitä itse kukin vanhuudeltaan haluaa ja odottaa ja mitä voi mahdollisuuksien rajoissa odottaa tai vaatia toisiltakin. Ihmisiä olemme kaikki, myös me työntekijät.
Eräs työntekijä kuvasi suhdettaan työhön siten, että hän sanoi haluavansa nähdä työn tuloksen, onnistua siinä ja kokea tekemisen iloa. Tätä hän ei saa kokea pitkäaikaisosastoilla - siksi hän lähtee pois.
Itse esim. koen henkisesti taantuneeni näinä vuosina jolloin olen toiminut vanhusten parissa. Kiireelläkin on ollut osuutta asiaan, mutta se ei ole ainoa syy. Tämä työ todella taannuttaa älyllisesti, se ei anna työtä aivoille ainoastaan keholle..jos näin karrrikoiden asian ilmaisee. Se uuvuttaa fyysisesti ja henkisesti, tylsistyttää, rapauttaa ajattelua, lamaa ja mitä vielä.
Joskus voisi joku tutkija tehdä seurannan pitkäaikaisosastojen henkilökunnasta; ensin uran alussa tsekataan kaikki; looginen ajattelu, tunnne-elämä jne. fyysinen kunto, jaksaminen, henkinen vireys jne.- sitten määräajoin uusitaan tutkimukset ja verrataan niitä alkuperäiseen. Tutkimus voisi kestää koko työuran eläkeikään asti. Ja nimenomaan tutkittaisiin niitä jotka ovat samasssa työtehtävässä koko sen ajan. Vertailun vuoksi voisi olla myös toinen tutkittava ryhmä - he jotka vaihtavat alaa tai etenevät uralla muutoin toisiin tehtäviin.
Ja aiheeseen; en jälleen ymmärrä miksi minua moititaan siitä etten kunnioita vanhuksia. Minähän kunnioitan ihmisiä, siksi en voi ymmärtää sitä että heitä pidetään tuossa kurjuuden tilassa kymmeniä vuosia. Mikä tässä on niin vaikeaa käsittää; kurjuutta, vanhuuden tuomaa sairautta jne. ei voi kertakaikkiaan poistaa hoitamalla..vaan sitä vain ylläpidetään siten..hoitamalla. Pitkitetään ja vetkutetaan ja siihen on suurin osa omaisistakin
tyytyväisiä ,miten epäjohdonmukaista ja epäloogista ajattelua.
Tarkoitushan ei mielestäni hoitaa terveitä sairaiden kustannuksella - kuten nyt tuntuu olevan asian laita. Terveet ovat kykenemättömämpiä hyväksymään elämän rajalisuus
kuin itse sairas
jonka tehtävänä näyttäkin olevan vain
auttaa tervettä kestämään sairauden tuomat muutokset. Tämä tehtävä näyttää olevan myös koko sairaanhoidolla sinänsä..auttaa terveitä sairaiden kustannuksella..luoda illuusioita joihin on helppo uskoa ja luottaa.
Multa ei ainakaan heru sympatiat ittensä aivot pihalle juoneille alkoholidementikoille joilta vielä saa nyrkkiä, tosin itseäni en anna lyödä. Olkoot sitten paskassansa tms. jos eivät ole hoitomyöteisiä mutta näin on, että osaa niissä vanhushoidokeissakin olla yhtä sun toista. Eikä kaiken maailman kiireessä ja huonosti mitoitetulla henkilökunnalla jaksa tehdä hoitotyötä niin kuin sitä oikeesti haluis, vanhukset kärsivät eniten siitä ettei meitä hoitajia ole ja kun meitä ei ole meille tulee pikkuhiljaa kova rutiini ja asennevamma alaa kohtaan. Minä vaihdan itse alaa piakkoin, onneksi etten tarvitse raataa, kun ei saa edes likaisen työn lisää kuten siivoojat.
Niin ja ne jotka puolustavat että miten mukavaa olla vanhustenhoitaja pienellä palkalla paskaa ja limaa keräämässä niin eivät uskalla pitää puoliaan. Eivät varmasti tykkää ja ovat useissa paikoissa uupuneita. Voi toki olla että jossain on asiat hyvin. Paskaa mitä paskaa suuremmaltaosin se työ. Siinä vielä pitää hoitaa omaiset kaupan päälle.
Miten ihmeessä et voi ymmärtää että joku voi tykätä olla vanhustenparissa töissä. Oletko tehnyt työtä koskaan? Ennen kuin ryhdyin alalle minulla oli sama käsitys vanhustenhoidosta että ei ikinä mutta kun piti koulussa mennä pakolliselle työharjoittelujaksolle vuodeosastolle, käsitykseni muuttui täysin. Olisi kiva kuulla sinulta tähän vastaus joka olet sitä mieltä että emme uskalla pitää puolia koska sanomme että on mukavaa olla vanhustenparissa. Juu totta ei ole kiva olla pienellä palkalla mutta ei se palkka tärkeintä elämässä ole. Olet väärässä!
Niin, mitähän hemmetin mukavaa on lapioida toisten lemuavaa paskaa, kusta, limaa ,räkää, oksennusta, verta ja vielä mätää? Mitä haastavaa ja kehittävää siinä on? Oletko onnellinen työssäsi kun saat dementikolta lemuavan klimpin kasvoillesi ollessasi häntä auttamassa. Työ on kurjaa ja vielä kurjemmaksi muuttuvaa. Työ vie elämältä ilon. Kts. Realistin vastaus yllä. Itse olet täysin väärässä.
realisti ei muuten taida edes olla koulutettu hoitaja? On vain olosuhteiden pakosta joutunut vanhuspuolelle sijaistamaan, kenties kasvatustieteiden opiskelujaan kustantaakseen?
Siinäpä juuri on se ero, motivoitunut hoitaja on hakeutunut alalle halusta, ei pakosta.
Alkuperäiselle: Moni hoitaja kokisi opettamisen tänä päivänä yhtä vastenmielisenä kun sinä vanhusten hoitamisen. Kakarat riehuu, haistattelee, haisee, uhkailee ja sitten on vielä ne ihanat vanhemmat, jotka soittelee yömyöhään, uhkailee ja ahdistelee. Kouluavustajista puhumattakaan, jotka kateellisuuksissaan levittää valheita muille opettajille ja vanhemmille, kyseenalaistaa open ammattitaidon jne. jne.
Olen alkujaan hakeutunut alalle koska
1: tarvitsin koulutuksen jossa oli työtä heti valmistumisen jälkeen tarjolla
2: ihmisläheinen käytännön työ viehätti
Nyt vuosien kuluessa mielipiteeni niin vanhusten hoidosta kuin terveydenhuollosta yleensäkin on muuttunut hyvin radikaalisti.
Mitä enenmmän on nähnyt tätä hulluutta ja mitä enemmän olen nähnyt hoitamisen tuomaa kurjuutta ympäristössäni..siis enemmän kurjuutta tämän sairaan yksilön omalta kannalta katsottuna/ja myös yhteiskunan kannalta - kuin hoidon tuomaa hyötyä - sitä varmemmaksi olen tullut omista mielipiteistäni.
Koen siis kokemuksen myötä kasvaneeni, mutta en siten että se olisi henkisesti vahvistanut ja antanut valmiuksia esim. uuteen ammattiin - vaan näkemäni ja kokemani on suorastaan lamaannuttanut henkisesti. Siinä on sivussa tullut hirvittävää väsymistä, turhautumista, voimattomuutta - koska mihinkään ei voi vaikuttaa..nämä jutut kun ovat niin syvällä yhteiskunnan ja kulttuurin omissa juurissa, että ainoastaan niiden kyseenalaistaminenkin on joillekin, useimmille hyvin kivulias paikka.
Ja mitä tuohon mainitsemaasi opettamisen vastenmielisyyteen tulee, ymmärrän sen. Ei ollut kovin pitkä aika siitä kun Hesari kirjoitti opettajien kokemasta kiusaamisesta jota harrastivat - eivät ainoastaan koululaiset vaan myös koululaisten vanhemmat.
Tunnen syvää empatiaa opettajia kohtaan; meillä on melkolailla samat ongelmat vanhuspuolella kuin mitä koulussa opettajilla.
Omaiset ruikuttavat ja valittavat ettei heidän mummoansa saa laittaa sen ja sen kanssa samaan huoneeseen, vaativat ikkunapaikkoja läheisilleen ja roikkuvat hoitajien perässä tsekkaamasssa ja kontrolloimasssa syötetäänkö se oma pappa tai mammma ja siinä sivussa vahditaan vielä toistenkin omaisten potilaat. Koko ajan ammattitaito ja osaaminen, välittäminen kyseenalaistetaan, epäillään, vahditaan, nälvitään ja ties mitä. Usein piruillaan suoraan päin kasvoja ihan pokkana. Työpaikkaterroriksi minä sitä kutsuisin. Sitä omaiset nykyään harrastavat yhä enenevässä määrin.
Kova sana tällä hetkellä vanhuspuolella on omaisten syvä epäluottamus hoitohenkilökuntaa kohtaan..ainakin siellä missä minä olen työssä.
Omia mielipiteitäni voin esim. tällä palstalla tuoda esille ja sanoa suoraan, että koen työni kauheaksi, koska sitä se on - sen silti merkitsemättä että teen työni huonosti itse työpaikalla.
Jokainen ammattitaitoinen/koulutettu hoitaja osaa toimia eetisesti korkeatasoisesti, vaikka ei aina omaa työtänsä arvostaisikaan...tai kokisi sen turhauttavaksi. Samoin tekevät opettajatkin..vaikka kuinka kokisivat työnsä hankalaksi..tai turhaksi. Ja sitähän se ei todellakaan ole..ei turhaa työtä. Aina jotain jää sitkeimmänkin juntturan takaraivoon..ja se on aina työtä tulevaisuudelle..joka kantaa hedelmää vaikka ei aina sellaista kuin odottaa tai toivoo.
Vanhuspuolen/pitkäaikaspuolen työ sen sijaan on ihan oikeasti, realistisesti tarkasteltunakin - todella turhauttavaa..se on sitä sanoi kuka tahansa mitä tahansa, koska oikeaa tulosta siinä ei tule..ainoastaan siinä pitkitetään ihmisten sairauden tuoma tilaa ja ihan tarpeettomasti. Eikä kukaan osaa tai uskalla kyseenalaistaa tätä mielettömyyttä. Ei - omaiset vain vaativat pidenettyä kärsimystä, enemmän ruokaa, enemmän hoivaa..ja mitä se hyödyttää ylipäätänsä ketään?
Ja samat narinat joka päivä; jos on liian paljon ruokaa;se on tuputtamista, jos on pienet annokset tai läheinen ei syö; se tarkoittaa nälkiinnyttämistä, jos vanhus istuu kauan; se on väsyttämistä, jos ei istuteta; se on välinpitämättömyyttä ja hoitajien laiskuutta
jne. ihan loppumattomiin.
Toisaalta myös ympäröivä yhteiskunta ja sen antama arvostus konkreettisesti vaikuttaa hoitajan omaa työhönsä kohdistuvaan arvostamiseen. Se on eräällä tavalla molempiin suuntiin tapahtuvaa liikehdintää.
Huono palkka, jatkuva osaamisen ja välittämisen ja arvostamisen kyseensalaistaminen nakertavat minkä tahnsa ammattikunnan itsearvostuksen selkärankaa.
Toisaalta, kukaan työntekijä ei ole sokea omalle työlleen ja vaan katsoo sitä kriittisin silmin ja se on tarkoituskin..eikö.
Milloin se kriittisyys alkaa olla valittamista ja työympäristön myrkyttämistä? Eikö kritiikin tarkoitus olisi olla rakentavaa ja edes jonkinlaista kehittymistä edistävää?
Työntekijälläkin on velvollisuus paitsi kehittää duuniaan ja niin myös osallistua ihan yhteiskunnallisellakin tasolla näihin asioihin, eikä vai valittaa ja ruikuttaa nettipalstoilla. Katsos niin makaa kuin petaa.
Työyhteisöt on nykyään pullollaan kaiken maailman "kriitikkoja" ja valittajia, jotka ovat unohtaneet sen perustehtävän hoidon kokonaan. Hoitoalalla perustehtävä on hoitaminen ja jos se ei miellytä, pitää vaihtaa alaa.
Olen seuraillut näitä realisti nimimerkin takana olevia kirjoituksia. Niitä löytyy tämän palstan lisäksi myös vanhuspuolen palstalta.
Realistin mielestä työ vanhuspuolella on epämiellyttävää, ysitoikkoista, henkisesti ja fyysisti raskasta sekä samassa arvoasteikossa siivoustyön kanssa.
Säälit hoidettavia, koska heitä ei voi parantaa. Koet ettei tätä työtä arvosta kukaan ei hoidettavat tai omaiset.
Itse on siitä mieltä ettei hoitotyötä arvosta kukaan, eikä tule arvostamaankaan jos hoitajan oma asenne on tuollainen. Arvostus lähtee itsestä.
On tietysti realistista, että hoitotyö sisältää epämiellyttäviä asioita esim.limaa, eritteitä ym. Joiden korjaaminen tuntuu vastenmielisistä. Sitähän se on, saakin ja "kuuluukin" olla.
Mutta onko kyse enemmän hoitajan omasta ahdistuksesta kohdata vanhuksia tai parantumattomasti sairaita ihmisiä. Mielestäni hoitotyö vaatii henkistä kypsyyttä, mikä ei sovi kaikille.
Sanoit että, kuka haluaisi samaan tilaan itsensä? Totta ei varmasti kukaan, mutta tapahtuuhan elämässä asioita mihin on vain opittava sopeutumaan. En tarkoita pelkästään vanhuutta vaan yleensä elämässä. Pettymyksiä ja vastoinkäymisiä.
Eihän elämässä ole mitään takeita,kuka tahansa meistä voi joutua esim. liikenneonnettomuuteen tms.
Tosihan on, että tällä hetkellä vanhusten hoito työllistää eniten ja tulee sitä tekemäänkin kun suuret ikäluokat vanhentuvat. Tuskin hoitoala siis tulee olemaan kuoleva ala? Ja eikai terveet mitään hoitoa tervitsekaan.
Juuri siksi että tässä työssä vain ylläpidetään kurjuutta ja helvetillistä olotilaa, ei tervettä lainkaan tuollainen. Sadisti tässä työssä enemmänkin kokee olevansa kuin auttaja. Auttaja palkitaan työstään, sairas paranee ja hänen olonsa helpottuu pysyvästi hän tervehtyy ja palaa normaalielämään.
Vanhuspuolella pitkitetään tietoisesti ihmisen kärsimyksiä, olo helpottuu vain muutamaksi sekunniksi, muta kärsimys..se jatkuu loputtomiin ja taas loputtomiin...vuosikausia samaa kääntämistä, pesemistä, vaipanvaihtoa ja mitä itse ihminen siitä hyötyy, missä on hänen elämänlaatunsa; se typistetään puhtaaseen vaippaan, täyteen mahaan ja puhtaisiin vaatteisiin, tuohan on jo ihmisen aliarvioimista. Ja ei anneta ihmisen edes kuolla. Hyi olkoon mitä raakuutta humanismin nimiin.