tutista vieroittaminen?

Nuorimmalta houkuteltiin tutti pois. Käytti vain nukahtaessa, muuloin yöpäydällä. Mies aloitti pojan ollessa 1,5v maaanittelun, iso poika ei tarvi tuttia, vie roskiin. Monena aamuna kävi roskiksella ja meinas heittää tutin pois, viimeseltä sitten heittikin. Ekana iltana itki vähän, kyseli tuttia. Muistutimme, että ite sen pois heitit, siihen loppu kitinä. Seuraavana iltana ei enää edes kyselly, totes kai et oma vika oli...

Kahdelta isommalta tutti on takavarikoitu suunilleen 1,5 vuotiaana. Ovat viikon verran tutin perään itkeneet.

Eli paras konsti, ainakin meil, oli tämä ku lapsi ite luopui tutista.

Meillä luovuttiin reilu 2 vuotiaana niin, että eräänä yönä oravat olivat nakanneet palan pois kummastakin tutista (=äidin sakset) ja sitä sitten aamulla yhdessä ihmeteltiin. Itse keksi sitten tarinan, että oravavauvat tarvitsivat niitä enemmän kuin hän, joten luopui koko asian ajattelusta aika pian. Yllättävän kivuttomasti meni, ensimmäisenä iltana ainoastaan kyseli perään. Niin, ja piti tuttia kyllä sängyssä ekan yön vieressä, mutta suuhun ei sitä rikkinäisenä laittanut. Nyt kun katselee valokuvista itseään tutti suussa, tokaisee että pikkutyttö, pikkutyttö kun tuttikin vielä suussa...

Meillä vietiin lopulta, noin samassa iässä kuin sinun on nyt, yhdessä tuumin metsässä kävelyllä ollessa tutti hiiri vauvalle, tenava asetteli tutin ison kiven päälle itse ja sinne jäi, jos tuli tuttia ikävä niin ruvettiin miettimään,että ajatteles kuinka se hiirulainen on onnellinen kun sai tutin..hih, mielikuvituksen käyttö on onneksi vissiin sallittu näissä asioissa, selvittiin ainakin ilman isompia itkuja eikä uutta tuttia enää tarvittu :)
Mutta ei kai se kauhean vaarallista,jos nukkumaan mennessä vielä tuossa iässä tuttia pitää?

oli jo 2v,kun tutista luovuttiin.
Juttelimme ennen sitä että tutti tekee hampaille huonoa.Ja että vauvat kellä ei ole vielä hampaita voivat käyttää tuttiaE
Eräänä iltana sitten vaan jätti ottamatta tutin suuhunsa vaikka ne siinä sängyllä odottivat illalla.
Yöllä sitten nappasin ne piiloon ja aamulla ihmeteltiin että olikohan kotitonttu vienyt ne hampaattomille vauvoille.
Kahtena iltana niitä vähän kaipailtiin,mutta sitten jo unohtuivat....

1 vuotiaana pätkästiin kerrasta tuli pois, ilman maanitteluja tai mitään muutakaan tutin "pois saattelemista" Yhtenä yönä poika sitä kaipasi, sen jälkeen jäi unholaan.

Moi.

Itselläni oli tutti tosi pitkään, ehkä 5-6 -vuotiaaksi. Satunnaisesti käytössä, enemmänkin kait leluna. Sitten tipuin puusta, halkaisin poskeni, sain tikkejä yms. Siihen jäi tutit.

..sentään, mitä te oikein pelkäätte , lapsen itkua vai. Tutin voi vaan ottaa pois silloin kun vanhempi on niin päättänyt, on todella epäreilua olettaa, että lapsi itse luopuu siitä ja vielä päälle syyllistää lapsen, ettei isot syö tuttia jne.

Yksi ainoa kirjoitti tässä ketjussa ottaneensa vain tutin pois. Itse sanoin lapselle , että nyt tutin käyttö on loppu ja sillä siisti, tutti roskiin lapsen nähden ja ei mitään ongelmaa.

Miten te ikinä voitte tulevaisuudessa kieltää lapselta mitään kun yhden tutin ottaminen on noin vaikeaa. Pelkäätte tuottaa lapselle mielipahaa ja kaiken pitää hoitua ilman itkua, vanhemman tehtävä on ottaa lapsen mielipaha vastaan. Pysykää nyt ihmiset aikuisten kirjoissa ja tehkää se mitä vanhemman kuuluu tehdä älkääkä sälyttäkö vastuuta pienen lapsen niskaan.

tutti pois tuon ikäiseltä?

Monasti luulemme että liki kaikki vauvat tarvitsee tuttia. Lapsilla on erilaisia imemisen tarpeita. Jotkut tarvitsee tuttia pitkään ja paljon jotkut ei välttämättä ollenkaan. Itsestämme on kiinni usein se että lapsi on syönyt paljon tuttia ja/tai pulloa.

Olen monet kerrat nähnyt kun aikuinen työntää tuttia vauvalle tai leikki-ikäisen suuhun vaikkei hän milläänlailla osoita sitä juuri tarvitsevan.

Ensimmäinen lapsemme söi ahneesti rintaa ja ja nukkumaan mennessä tarvitsi tutin. Ulkoillessa tai muuten hereillä ollessa hän ei sitä tarvinnut. Toinen lapsi taas osoitti jo laitoksella ettei tuttia tai pulloa tarvitse. Sylki siis molemmat pois suusta. Molemmat pienokaiset saivat yli vuodenvanhaksi rintamaitoa. Nuorempi sai jo laitoksella lusikalla vettä suuhunsa ja parista viikosta vesi annettiin mukista ilman mitään nokkakansia.

Tyttäreltä (vanhempi)lähti tutti 2,5 vuotiaana kun kerran vähän suutahdin ja tokaisin että joutais se tuokin roskiin. Tyttö otti tutin ja meni ja viskasi sen keittiön roskikseen. Otin roskapussin ja solmin sen ja annoin tyttärelle sen käteen. Otin vauvan toiseen kainaloon ja lähdimme kolmisin viemään roskapussia ulos roskakatokseen. Hyvin hoitui.

Mielestäni tutin pois otto on ajankohtaista silloin kun alkaa näytää siltä että tutti roikkuu suussa vain tavan vuoksi. Tutteja ei myöskään tarvitse olla jokapuolella näkysällä jolloin se otetaan helpommin käyttöön.

Tutti tuo ilmavaivoja ja siinä siirtyy bakteerit suuhun mukavasti.

Yleensä ei kai kuule että sairaana olosta olisi jotain hyötyä mutta meillä oli!
Tutin päiväsyönnistä päästiin eroon tytön ollessa ensimmäisessä nuhassa 5kk ikäisenä. Kun ei henki kulkenut nenän kautta, niin tutti täytyi jättää pois, että edes suunkautta hengitti. Sama juttu kävi tuttipullon kanssa tytön ollessa 9kk. Silloin oli korvatulehdus ja pullo ei sen jälkeen kelvannut. Nyt on myös tutin yösyömisestä päästy eroon. Pieni nuha vaivasi ja tutti ei enää niin kiva olllutkaan. Nyt on menty 2 viikkoa ilman tuttia ja tyttö on 1,5v. Meillä on suvussa paljon lapsia jotka ovat syöneet tuttia vielä 3 vuotiaanakin, joten voitte arvata kuinka ihmeellistä tämä meille on. Tutin perään ei yhtään iltaa ole itketty. Ainoastaan herää kerran yössä vähän kuin tuttia hakemaan, mutta nukahtaa heti takaisin kun käy sanomassa hyvät yöt ja peittelee..
Meillä oli näin helppoa, toisilla ei. Tosin luulen että normaalitilanteessa se kerralla pois ottaminen on parempi. Mutta kuten kaikessa, tyyliä on yhtä monta kuin on ihmisiäkin.