minulla on ollut mielenterveysongelmia, lähinnä masennusta, aiemminkin, muttei enää kahteen vuoteen. nyt huomaan vanhojen oireiden palanneen. tuhoan kaiken hyvän ympärilläni. ystävät olen karkottanut käytökselläni ja samoin suhteeni tulevan vauvan isään on hyvää vauhtia hajoamassa käsiin. en ymmärrä miksi olen tällainen. toivoin niin paljon vauvaa.
vihaan itseäni, makaan vaan kaikki päivät sängyssä kun mikään ei huvita ja päivä päivältä tunnen itseni huonommaksi ja turhemmaksi. huomenna on neuvola ja ajattelin puhua asiasta ja ottaa yhteyttä psykologiin. lääkkeitä en haluaisi alkaa syömään, minulla ei niistä aiemminkaan ole ollut hyviä kokemuksia. en kuitenkaan kestä kasassa koko raskautta ilman apua. poikaystäväni on todella yrittänyt ymmärtää ja auttaa, mutta nyt hänen kärsivällisyytensä on jo lopussa ja tunnen olevani ihan yksin. tänään löin häntä. teen hänen elämästään helvettiä, vaikka hän on minulle tärkein ihminen maan päällä. tahtoisin vaan juoda pään täyteen, polttaa kaksi askia tupakkaa ja sammua.
pää on ollut kipeä jo yli kuukauden ja heräilen yöllä vähän väliä ja nukahtaminen on vaikeaa. usein valvon koko yön. mitä minun pitäisi tehdä?
vihaan itseäni, makaan vaan kaikki päivät sängyssä kun mikään ei huvita ja päivä päivältä tunnen itseni huonommaksi ja turhemmaksi. huomenna on neuvola ja ajattelin puhua asiasta ja ottaa yhteyttä psykologiin. lääkkeitä en haluaisi alkaa syömään, minulla ei niistä aiemminkaan ole ollut hyviä kokemuksia. en kuitenkaan kestä kasassa koko raskautta ilman apua. poikaystäväni on todella yrittänyt ymmärtää ja auttaa, mutta nyt hänen kärsivällisyytensä on jo lopussa ja tunnen olevani ihan yksin. tänään löin häntä. teen hänen elämästään helvettiä, vaikka hän on minulle tärkein ihminen maan päällä. tahtoisin vaan juoda pään täyteen, polttaa kaksi askia tupakkaa ja sammua.
pää on ollut kipeä jo yli kuukauden ja heräilen yöllä vähän väliä ja nukahtaminen on vaikeaa. usein valvon koko yön. mitä minun pitäisi tehdä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kannattaa ottaa asia puheeksi neuvolassa ja vaatia asiaan ammattiapua (joskus neuvolassa pitää olla kovana että saa asiansa läpi).Heidän tehtävänään on tukea äidin hyvinvointia ja henkinen hyvinvointi on todella tärkeä fyysisen rinnalla.Usein puhuminen jo auttaa ja lääkkeitä ei välttämättä tarvita.Varsinkin äideillä hormonit saattavat laukaista masennusta/mielialan vaihteluja mutta se menee yleensä ohi ajan kanssa.Ulkoilu, uusien asioiden tekeminen ja ihmisten tapaaminen ja heidän kanssaan ajatusten vaihto on mielestäni on iso askel parantumisen tielle.
..niin ota yhteyttä ensin terveyskeskuslääkäriin. Sieltä voivat laittaa sitten lähetteen asiantuntijoille.
Itselläni samantyylinen tilanne. Raskaana ja masennus vaivannut pahemmin kuin ennen. Onneksi heti tajusin tk:en ottaa yhteyttä. Neuvolatädin kommentit ovat meinaan vaan masentaneet lisää :(
Kysyi meinaan juuri edellis käynnillä voinnista. No kerroin sitten, että olen käynyt masennuksen takia siellä ja lääkityksestä myös kerroin. Heti perään tuli kysymys "niin mutta miten se raskaus on sujunut?" Eli häntä ei voinut vähempää kiinnostaa henkinen olotilani.. Toivottavasti sinulla on ymmärtäväisempi neuvolantäti sillä se henkinen hyvinvointi on todellakin täysin yhtä tärkeä!
puhuin asiasta tänään neuvolassa ja neuvolan täti sanoi, ettei ole koskaan kuullut yhtä suoraa puhetta. hän oli erittäin auttavainen ja ymmärtäväinen ja sanoi, että tein oikein kun kerroin todellisista tunteistani.
en usko, että raskaudenaikainen masennus on mikään harvinainen ilmiö ja aloin jälkeenpäin ihmetellä, että eivätkö äidit uskalla puhua siitä. pelkäävätkö he muiden ajattelevan, että heistä tulee huonoja äitejä vai mistä johtuu, ettei neuvolassa oltu kuultu tällaista puhetta. haluan nyt sanoa kaikille saman ongelman kanssa taisteleville, että kertokaa asiasta. jos neuvolassa ei oteta tosissaan, niin soittakaa suoraan psykologille. puhelinnumeron voi kysyä neuvolasta. ainakin täällä helsingissä saa raskaana näköjään ajan nopeasti.
voin jo nyt paljon paremmin kun tiedän, että asialle aletaan tehdä jotain. myös parisuhteeni näyttää valoisammalta kun juteltiin poikaystäväni kanssa pitkään viime yönä ja hän teki selväksi, että hän ei ole katoamassa minnekään ja vaikeudet selvitetään yhdessä. ehkä tästä sittenkin selvitään...
Mä toivon todella paljon tätä lasta ja vuosi tätä yritettiin mutta nyt pää hajoaa. Ennen olin tosi menevää sorttia ja nyt vaan makaan sängyssä kaikki päivät ja vihan tunteita pää täynnä.
Mieheni on oikeasti niin kultainen ja ymmärtäväinen ja yhdessä oltu 8 vuotta mutta musta tuntuu etten enää rakasta häntä. Itsekkin tossa yks päivä löin häntä.
Pitäisi varmaan myös pyytää neuvolasta psykologin numero mutta en tiedä mitä se mun tapauksessa auttaa kun mulle alkanut valjeta että masennuksen syynä etten enää rakasta mun miestä ja että pitäisi olla nyt kun vauva tulee niin hänen kanssaan koko loppu elämä. Hän on tavallaan unelmien mies, älykäs, kiva, rehellinen, kiltti ja kaikki ominaisuudet mitä vois toivoa mut tunteet vaan sammuneet ja nyt hän tuntuu vain ahdistavalta ja joka päivä raivoan hänelle että hän pilaa mun elämän. Vaikka eihän se totta ole. Ja hän vain ymmärtää.
Tuntuu ettei psykologiesta tässä tilanteessa ole mitään apua mutta en tiedä mitä teen kun tuntuu että kaikki hajoaa ja en enää edes iloitse tästä raskaudesta. en saa hoidettua asiaoita ja makaan vaan himassa. Masentaa ja päällimmäisenä on silmitöntä raivoa ja vihaa mitä en ennen ole kokenut. Ehkä tämä menee ohi tai sitten vaan kasvaa.
On tää oikeesti kummallista, että niin samanlaisia juttuja muille tapahtuu. Mulla tosiaan masennus vaivannut jo monta vuotta, mutta nyt raskauden aikana enemmän.
Mullakin on esiintynyt tuota, että olen ihan lyönyt miestä. Ja juuri huutanut, että pilaa mun elämän. Johtuukohan tämä aika paljon hormooneista kun niin samanlaisia juttuja muillakin on. Minulla on ainakin ollut tämän lisäksi hirveitä pelkoja sen suhteen miten tulevaisuus menee. Ja siitä onko mies tukenani tarpeeksi..
No nyt se on onneks vähän helpottanut, mutta täytyy nyt seurailla tätä olotilaa. Kaikille muillekkin paljon tsemppiä!