On ihan hirveä tunne kun olis kamalan paljon rakkautta annettavana toiselle ja toinen vetäytyy järkisyistä kauemmas... Miten voisi rohkaista toista tarttumaan tunteisiin? Miten saisi toisen antamaan itselleen tilaisuuden olla onnellinen?
tunteille enemmän valtaa...
Siska
91457
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ensimmäisenä tulee mieleen että usein tällaiset ns. järkisyyt painavat enemmän silloin kun ei oikeasti kuitenkaan ole niin ihastunut. Sitten kun todella rakastuu, niin että se tunne täyttää koko maailman, ei "järkisyyt" enää edes tunnu niin järkeviltä.
En sano että sinun tilanteessasi olisi näin mutta tämä on yksi mahdollisuus kuitenkin.
Samaa mieltä tuosta mahdollisuudesta. Jos rakastaa tarpeeksi, uskaltaa antaa sille valtaa.
Mutta onhan niitä tunnevammaisia ihmisiä, jotka pelkäävät rakkauttaa. Mutta ehkä siinäkin on sitten kyse siitä, ettei rakasta - ei vaan osaa.
Ei voi pakottaa toista olemaan onnellinen. Tietysti voi omia tunteitaan tuoda esiin, mutta jos toisella järki painaa enemmän kuin tunteet, se on hänen oikeutensa.
Itse olen kärvistellyt vastaavanlaisen rakkauden kanssa vuoden verran. Nyt se on loppu, kun tajusin, ettei vastaanottokyky toimi. Välit eivät ole poikki kuitenkaan...
Olen elämäni varrella kohdannut monta ihmistä jotka ovat huomanneet saman asian. Järkisyistä ei ole seurustelukumppani halunnut vakiintua, mutta eron jälkeen viikossa on löytynyt uusi kumppani jonka kanssa on voinut vakiintua. Siis järkisyitä ei ole olemassakaan, on vain rakkautta tai ei.
Jonkun mielestä "järkisyy" on sellainen, että arkielämä voisi heittää kuperkeikkaa, jos tunnustaa ympäristölle rakastavansa naista. Siis mieluummin istuu kaapissa eikä heittäydy täysillä tunteiden vietäväksi. Tottahan se on, että se johtuu tunteiden vähyydestä.
Jos rakastaa, rakastaa. Siitä ei välttämättä tarvitse ympäristölle toitottaa,jos kokee sen vaikeaksi, mutta ei sitä kauheasti pysty salailemaankaan...
Omat kokemukset vaikuttaa, itse en ainakaan heti ole uskaltanut antaa tunteille valtaa ja kun on alkuun hieman ujokin. Kun oppii luottamaan toiseen ihmiseen ja ujouskin siinä hieman karisee, niin tilanne on ihan toinen. Toivottavasti omalla kohdalla ei ole liian myöhäistä, toinen kun alkanut hieman vetäytymään.
sinä sen sanoit. Hienoa, kun löytyy vielä joku, jolla malttia ja kärsivällisyyttä riittää katsoa pitemmälle. Antaa luottamuksen kehittyä, ja sitä myötä heittäytymiskyvyn suhteeseen. Jos aivan vakavalta pohjalta suhteilee, tarvitsee aikaa luottamuksen kehittymiseen. Monenlaisia asioita on käsiteltävänä jo suhteen alussa ja elämää rakennettaessa tulee varmasti lisää. Tunteitten myllerrystä, oman mielen sopukoitten kätköistä löytyy jäänteitä eletystä elämästä, muistumia menneistä. Uusi ihminen ja tutustuminen askarruttavat onnen hetkistä murheen murusiin. Aikaa myöten oppii luottamaan ihmiseen siinä rinnalla, käsittelemään omat reaktiot, jotka eivät tottavie ole sen paremmin järjellä kuin älyvapaudellakaan selitettävissä!
Joskus vaan luulee haluavansa valita pään hakkaamisen seinään yhä uudelleen ja uudelleen, aivan kuin syöksyisi suoraan betoniin. Kuvittelee kyseessä olevan suurten tunteiden, upean parisuhteen. Kyse voi olla kiinnostavasta ihmisestä, haasteesta, joka voisi olla palkitsevampi vaikka ystävyytenä. Parina eläminen yhdessä ei ehkä todellisuudessa olisi edes sietokyvyn rajoissa. Elettävä elämä syntyy kompromissina järkeä ja tunnetta. Jää aikaa ja voimia myös muulle kuin parisuhteen ylläpitämiselle. Ja niitä muitakin kiireitä kun riittää nykyisin huh.
Sopiva yhdistelmä, kompromissi, ei kuulosta huonolta. Seurustelusuhteen ihanuus ja kivat asiat tuskin jatkuvat samanlaisina vuosia kun eletään yhteistä elämää. Seksin huuma korostuu ja on erilaista kun nähdään harvoin. Tapaamiset ovat odotettu ilo, aika lentää eikä tahdo riittää.
Mutta kaiken voi syventää aivan uusiin ulottuvuuksiin parisuhteessa. Tarkoitan tiiviisti yhdessä elämistä. On mahtavaa opetella tuntemaan se toinen ihminen siinä vieressä. Ihanine puolineen ja vähemmän ruusuisine hetkineen. Tietää, että voi luottaa, jos itse uskaltautuu antautumaan tutustumiselle. Tietää, että voi itsekin rentoutua ja olla vaan oma itsensä. Luottaa, että tämä ihmissuhde säilyy, haasteet otetaan yhdessä vastaan.