Naapurin kaksoiselämä - Osa XV

tomBond kirjoitti:

NAAPURIN KAKSOISELÄMÄ - OSA XV

(jos tulit suoraan tähän artikkeliin, lue ensin NAAPURIN KAKSOISELÄMÄ-novellin kaikki edellisetkin osat päästäksesi juoneen mukaan :)




Kirsin tilaama auto saapui ajallaan ja se pysähtyi Kirsin oven eteen. Se oli pitkä ja kiiltävän musta kuin asumme konsanaan. Olimme lähdössä juuri ovesta ulos kun tajusin, että meillä ei ollut päällämme mitään muuta kuin kiiltävät lateksiasumme ja pitkät saappaat. Tunsin itseni alastomaksi siitä huolimatta, että olin pukeutunut kokovartalopukuun. En ollut voinut edes kuvitella, että näyttäytyisimme asuntojemme ulkopuolella näin pukeutuneina – olin odottanut edes jotakin pitkää takkia. Kirsi huomasi, että pysähdyin ovelle ja kääntyi katsomaan minua kummissaan.

- ”Mikä hätänä?”, hän kysyi.

- ”Tuota...ei kai me ihan näin..tuota..ulos..”, takeltelin kysymystäni.

- ”Kyllä vaan! Tule!”, Kirsi heläytti minulle hymyn säestäessä häntä.

- ”Niin, mutta kun en... en minä voi...”, yritin vastustella, vaikka toinen puoli minussa tunsi vastustamatonta vetoa näyttäytyä näin pukeutuneena.

- ”Höpsis!”, Kirsi sanoi ja jatkoi rohkaisten: - ”Nyt on niin pimeää jo, että naapurit eivät varmasti näe mitään. Ja siksi toisekseen, emmehän me upeiden asujemme kiiltoa heti halua pilata, vai kuinka?”

- ”Niinkö? No...jos minä nyt sitten.. On tämä kyllä aika uutta minulle..”, keräsin rohkeuttani ja astuimme ulos.

Kuljettaja avasi meille oven kuten elokuvissa ainakin ja tervehti meitä kohteliaasti. Panin merkille, että kuljettaja olikin nainen ja vieläpä varsin kaunis. Hätkähdin autoon astuessani kun satuin katsomaan hänen käsiään, kun hän painoi auton oven kiinni. Naisen käsissä oli kiiltävät lateksikäsineet!

- ”Näitkö sinä..”, aloitin kysymykseni Kirsille.

- ”Tiedän, kultaseni. Jenni on erittäin hyvä kuljettaja, kuskannut minua jo monta vuotta. Sen lisäksi hän on hyvin kysytty lateksimalli.”, Kirsi hymyili ja laski kätensä polvelleni sormien hiukan sivellessä reittäni.

- ”Ihana tavata, Satu. Kirsi on puhunut sinusta paljon.”, Jenni vastasi katsoen minua peruutuspeilistä kirkkaan sinisillä silmillään ja hymyillen uskomattoman kauniisti. Sydämeni löi hieman kiivaammin kun hän ojensi kätensä tervehtiäkseen. Puristin varovasti Jennin lateksin peittämää kättä, mutta en kyennyt sanomaan mitään. – ”Hauska tutustua sinuun. Näytät todella upealta!”, hän sanoi edelleen puristaen kättäni.

- ”Öh..tuota...kiitos..Jenni.”, sain sanottua vaikka suutani kuivasi. Käännyin katsomaan Kirsiä, joka näytti hymyilevän erittäin tyytyväisenä sille, että olimme nyt Jennin kanssa tavanneet. Painauduin selkänojaa vasten ja huomasin, että koko takapenkki oli varhoiltu kiiltävällä lateksilla. Olin näköjään olettanut, että se olisi ollut nahkaa, mutta lateksia se oli. Kirsi huomasi katseeni ja selitti:

- ”Kulta, tämä on siksi, että autokyydin aikana kiilto ei häviä asuista eikä sitä tarvitse näinollen korjaa heti ensimmäiseksi kun autosta nousee pois. Kätevää!”

Nyökkäsin hymyillen, kun tajusin, että niinhän asia tietysti oli. Jenni ajoi rauhallisesti ja taitavasti muun liikenteen seassa puikkelehtien vaikka alla olikin mielestäni aika iso auto. Yritin ajomatkan aikana rentoutua siitä huolimatta, että minua jännitti tilaisuus, jonne olimme nyt menossa. Lisäjännitystä toi myös se, että Jenni selvästi vilkaisi minua silloin tällöin peruutuspeilistä. Hän vilkaisi samalla myös Kirsiä ja hymyili tälle aina, kun heidän katseensa kohtasivat. Keskustelimme niitä näitä, kunnes noin puolen tunnin ajomatkan jälkeen Jenni alkoi hidastaa auton vauhtia. Jenni käänsi auton nokan jonkinlaiselle ajoluiskalle, joka näytti viettävän alaspäin aika pitkän matkaa. Luiskan alapäässä oli magneettikortin lukija, jolle Jenni vilautti ilmeisesti avainta. Suuret pariovet aukesivat kolahtaen ja auettuaan paljastivat suuren valoisan autohallin.

Nousimme autosta ja kävelimme autohallin poikki. Saappaiden korot napsahtelivat kovaan betoniin ja koska autohalli oli hiljainen, äänet voimistuivat moninkertaisiksi. Tulimme isoille metallioville, jossa näytti olevan samanlainen kortinlukija kuin ajoluiskan ovellakin oli ollut. Jenni käytti korttia lukijan lähellä ja metalliovista kuului mekaaninen naksahdus kun lukko avautui. Jenni avasi oven ja astuimme sisään.

Olin pudota polvilleni kun eteeni avautui täydessä toiminnassa oleva yökerho, joka oli täynnä iloisia juhlivia ihmisiä. Tarkemmin sanottuna se oli täynnä iloisia juhlivia tavattoman kauniita naisia ja jokainen heistä oli pukeutunut lateksiasuun!! Katselin suu auki pelkästä hämmästyksestä, sillä yökerho oli tavattoman iso ja hyvällä maulla sisustettu. Trendikäs musiikki soi kovaa, mutta ei niin, että korviin olisi koskenut. Seinillä oli upeita kehystettyjä julisteita, jotka ymmärtääkseni olivat Markun kuvastoon kuvanneiden valokuvaajien otoksia erilaisista asuista. Kuvat olivat hyvällä maulla otetut ja ne olivat hyvin kauniita. Mielessäni pyörähti ajatus, että onpas nerokkaasti keksitty yökerhon paikka. Jenni kääntyi minua kohti ja sanoi: - ”Tervetuloa yökerhooni, Satu!”.

Olin entistä hämmästyneempi, sillä olisin voinut kuvitella, että tämä upea yökerho olisi esimerkiksi yksi Kirsin näköjään monista yllätyksistä, mutta että se oli Jennin..! Tuijotin Jenniä silmiin enkä pystynyt sanomaan mitään muuta kuin: - ”Mutta..tuota...sinähän olet kuljettaja ja...” Hän ymmärsi hämmennykseni ja selitti.

– ”Minä omistan tämän paikan ja valitsen siksi myös asiakkaat. Se käy parhaiten kuljettamalla heitä itse. Kirsi on ollut pitkään mukanani kyyditsemässä mahdollisia asiakkaita. Kirsi varmaankin muuten sanoi sinulle, että tänne eivät kaikki pääse. Se pitää täysin paikkansa, sillä haluan varmistua jokaisen asiakkaan kohdalla siitä, että ensinnäkään yökerhoa ei paljasteta ulkopuolisille koskaan ja toiseksi siitä, että jokainen asiakas todellakin ansaitsee päästä sisäpiiriin. Se edellyttää tietynlaista..hmm..mielenlaatua ja antautumista. Vastineeksi minä ylläpidän tätä yökerhoa ja tarjoan varmasti aika ylelliset puitteet asiakkaiden viihtyvyyden takaamiseksi. Ymmärrätkö?”, Jenni selitti.

- ”Luulisin niin...”, nyökkäsin hieman epävarmana olinko sittenkään ymmärtänyt kaiken.

- ”Hyvä. Huomasit varmasti myös, että täällä ei miehiä ole, paitsi tarjoilijoina? He ovat luotettavia ja tunnen heistä jokaisen monen vuoden takaa. He eivät koskaan antaudu asiakkaiden vietäviksi eivätkä osallistu, he vain tarjoilevat – siitä minä en ole koskaan tinkinyt ja sen hekin tietävät. Yksikin lipeäminen säännöstä aiheuttaa hyväpalkkaisten töiden loppumisen välittömästi.”, Jenni jatkoi selittämistä. Hän antoi minulle hieman aikaa sulatella kuulemaani ja jatkoi sitten: - ”Mentäisiinkö toimistooni?”.

Lähdimme nousemaan portaita yökerhon sivuseinältä kohti hänen toimistoaan. Toimisto oli erittäin siisti, avara, hyvällä maulla sisustettu ja sieltä oli täysin esteetön näkymä alapuolella juhliviin asiakkaisiin. Jenni käveli omalle paikalleen, Kirsi ja minä jäimme toiselle puolelle pöytää. Kirsi riisui kuljettajan päähineensä ja takkinsa. En ollut uskoa silmiäni! Päähineen alta paljastui hartioille ulottuva paksu, vaalea tukka, joka kehysti hänen uskomattoman kauniita kasvojaan. Takki oli ollut pitkä - nilkkoihin asti ulottuva - ja nyt huomasin miksi. Jennillä oli päällään upea lateksikorsetti, joka peitti myös hänen täyteläiset rintansa. Korsetti oli fantastisen upea ja se hyväili hänen uumaansa ilmeisen tiukalla puristuksella, koska saatoin selvästi erottaa vyötäröltä tiimalasin muodot. Korsettiin oli kiinnitetty ihanat nylonsukat, joissa oli leveät pitsikoristeet reunassa. Jaloissan hänellä oli korokepohjaiset, korkeakorkoiset ja tiukat polvipituiset lateksisaappaat. Käsissään hänellä oli samanlaiset pitkävartiset lateksikäsineet kuin minäkin olin ostanut. Jennillä ei näyttänyt olevan minkäänlaisia pikkupöksyjä, joten hänen täysin sileäksi ajeltu alapäänsä näkyi kutsuvana. Hän seisoi hetken paikallaan kuin poseeraten minulle ja Kirsille. Kirsi katseli häntä kiiltävin silmin ja minusta hetken aikaa näytti kuin he olisivat olleet...tuota...rakastavaiset...valmiina syöksymään toistensa kimppuun. Tuokio meni kuitenkin hetkessä ohi ja Jenni pyysi meitä istumaan.

( jatkoa seuraa...)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä