niin olipa kerran punahilkka, joka lähti maailmalle. Iloisena punahilkka hyppi ja loikki, pyöri ja hyöri mennessään.
Siinä hyöriessään ja laulaessaan punahilkka törmäsi pieneen karvaiseen suteen ja pienellä karvaisella sudella oli nälkä. Susi puhui ja puhui oikein nätisti ja punahilkka hyöri ja pyöri ja lauleskeli. Pieni karvainen susi ei sitten raaskinutkaan syödä punahilkkaa, vaan laski menemään.
Punahilkka jatkoi matkaansa hypellen ja lauleskellen vastaan tuli vähän isompi susi. Isommalla sudella oli vähän isompi nälkä ja susi ajatteli "taidankin syödä tuon punahilkan" Punahilkka se pyöri ja hyöri ja lauleskeli ja isommalla sudella rupesi korvia särkemään ja se laski punahilkan menemään.
Punahilkka jatkoi matkaansa pyörien ja hyörien, hypellen ja lauleskellen ja vastaan tuli kaikkein suurin susi. Suuren suurella sudella oli valtava nälkä ja se ajatteli "syönpä tuon punahilkan alkupaloiksi" ja niin punahilkka lähti suuren suuren suden matkaan pyörien ja hyörien ja lauleskellen.
Suuren suuri susi meinasi monta kertaa haukata punahilkan kitaansa, mutta punahilkka se pyöri ja hyöri ja lauleskeli ja suuren susi ei raaskinutkaan syödä punahilkkaa ja punahilkka jatkoi matkaansa taas hypellen ja lauleskellen, nyt vain rakastuneena.
Punahilkka jatkoi matkaansa eteenpäin ja vastaan tuli kettu, tuli toinen kettu ja kolmaskin kettu. Punahilkka se hyöri ja pyöri ja lauleskeli, ketut ne lauloi mukana eri laulua.
Punahilkka se jatkoi matkaansa enää vain kävellen, koska punahilkka ei osannutkaan enää laulaa. Viekkaat ketut olivat varastaneet punahilkan laulut.
Punahilkka jatkoi kävellen matkaansa puhuu pälättäen ketut ympärillään. Joukkoon liittyi, myös karhuja, oravia, käärmeitä ja muitakin eläimiä.
Eräänä päivänä punahilkka näki lintuja, jotka lauleskelivat oikein kauniisti. Punahilkka kuunteli ja kuunteli lintujen lauluja ja rupesi hyräilemään ja kohta laulamaan lintujen mukana.
Punahilkka lauloi ja hyöri, pyöri ja hyppeli taas matkaansa eteenpäin...
Siinä hyöriessään ja laulaessaan punahilkka törmäsi pieneen karvaiseen suteen ja pienellä karvaisella sudella oli nälkä. Susi puhui ja puhui oikein nätisti ja punahilkka hyöri ja pyöri ja lauleskeli. Pieni karvainen susi ei sitten raaskinutkaan syödä punahilkkaa, vaan laski menemään.
Punahilkka jatkoi matkaansa hypellen ja lauleskellen vastaan tuli vähän isompi susi. Isommalla sudella oli vähän isompi nälkä ja susi ajatteli "taidankin syödä tuon punahilkan" Punahilkka se pyöri ja hyöri ja lauleskeli ja isommalla sudella rupesi korvia särkemään ja se laski punahilkan menemään.
Punahilkka jatkoi matkaansa pyörien ja hyörien, hypellen ja lauleskellen ja vastaan tuli kaikkein suurin susi. Suuren suurella sudella oli valtava nälkä ja se ajatteli "syönpä tuon punahilkan alkupaloiksi" ja niin punahilkka lähti suuren suuren suden matkaan pyörien ja hyörien ja lauleskellen.
Suuren suuri susi meinasi monta kertaa haukata punahilkan kitaansa, mutta punahilkka se pyöri ja hyöri ja lauleskeli ja suuren susi ei raaskinutkaan syödä punahilkkaa ja punahilkka jatkoi matkaansa taas hypellen ja lauleskellen, nyt vain rakastuneena.
Punahilkka jatkoi matkaansa eteenpäin ja vastaan tuli kettu, tuli toinen kettu ja kolmaskin kettu. Punahilkka se hyöri ja pyöri ja lauleskeli, ketut ne lauloi mukana eri laulua.
Punahilkka se jatkoi matkaansa enää vain kävellen, koska punahilkka ei osannutkaan enää laulaa. Viekkaat ketut olivat varastaneet punahilkan laulut.
Punahilkka jatkoi kävellen matkaansa puhuu pälättäen ketut ympärillään. Joukkoon liittyi, myös karhuja, oravia, käärmeitä ja muitakin eläimiä.
Eräänä päivänä punahilkka näki lintuja, jotka lauleskelivat oikein kauniisti. Punahilkka kuunteli ja kuunteli lintujen lauluja ja rupesi hyräilemään ja kohta laulamaan lintujen mukana.
Punahilkka lauloi ja hyöri, pyöri ja hyppeli taas matkaansa eteenpäin...
Vastaukset 13
Vanhimmat
ja kun punahilkka lähti suuren suuren suden luota pyörien, hyörien, hypellen ja lauleskellen. Suuren suuri susi ajatteli "kun en minäkään punahilkkaa syönyt, ei sitä kyllä syö kukaan muukaan" ja suuren suuri susi päätti asettua kaikkein suurimmalle vuorelle asustelemaan, mistä näki kaikkialle ja sieltä se salaa punahilkalta tarkkaili punahilkan kulkua ja muiden eläinten menoa.
Välillä suuren suurta sutta nauratti ja välillä harmitti ja joskus suuren suuri susi jo vähän huolestui punahilkasta. Sitten suuren suurta sutta rupesi taas naurattamaan ja ei naurattamaan, kun punahilkka taas jatkoi matkaansa pyörien, hyörien ja hypellen ja lauleskellen.
Suuren suuri susi ei, vain tiennyt, että punahilkka rakastui siihen, kun punahilkka ei osannut sellaista laulua.
Mutta suuren suuri susi olikin hyvin tarkkana ja kuuli kuinka linnut lauloivat punahilkalle lauluja rakkaudesta...
Hyvinkin tuttu tarina, joku on vastaavan minulle joskus kertonut.
Yksi kysymys, oliko suuren suuri susi kuitenkin onnellinen ..?
Loppu oli hyvä.
Yksi linnuista näytti punahilkalle polun, joka johtaa kaikkein suurimman vuoren juurelle, jossa suuren suuri susi asustelee ja punahilkka lähti polkua pitkin hypellen ja laulellen lauluja rakkaudesta, joita linnut opettivat, mutta polku on hyvin hyvin pitkä.
Punahilkka se hyppeli ja lauleskeli pitkin polkua, kohti suuren suurta sutta ja kesken matkaa tuli toisia nälkäisiä susia vastaan ja silloin suuren suuri susi mylvi ja murisi, niin et taivas salamoi ja maa repesi...
Nälkäiset sudet pötkivät pakoon minkä koivistaan pääsivät ja kun suuren suuri susi rauhoittui alkoi aurinko paistamaan ja punahilkan matka jatkui ja jatkui hypellen ja lauleskellen kohti kaikkein suurinta vuorta, mutta polku on pitkä, eikä punahilkka ole päässyt perille saakka...
Hmmm... Punahilkka astelee polkua alhaalla ja susi tarkastelee punahilkkaa ylhäältä vuorelta. Haluat korostaa suden viisautta ja punahilkan lapsenomaisuutta? Miksi niin?
tarina ei jatku vielä ja kun se jatkuu, niin silloin löytyy vastaus tuohonkin. Punahilkka tapasi jossain vaiheessa vanhan viisaan pöllön, mutta siitäkään ei vielä sen enempää :)
... viisas pöllö astuu kuvioihin? :)
... se jo? :)
Kuljen heikoin siivin polkua,josta en erehdy. Linnut näyttää tien,kuulen nytkin....lokit huutavat kaukana merellä...
Hän tietää näköni, anteeksi
se jatkui jo tuossa yhtenä aamuna, mutta vanha viisas pöllö ehti väliin ja luppu ei ole julkaisu kelpoista :))
ei luppu vaan loppu, sen pituinen se tarina :))
... loppu. :(
punahilkka hyppiessään ja lauleskellessaan polkua pitkin kaikkein suurimman vuoren luo, jossa kaikkein suurista suurin susi asustelee kompastui matkallaan ja siinä samalla löysi toisen polun, jonka ympärillä kasvoi mansikoita ja mustikoita ja koska punahilkka oli väsynyt ja nälkäinen alkoi punhilkka syömään. Ensin yhden mansikan, sitten toisen mansikan, sitten punahilkka maistoi mustikoita...
Siinä syödessään mansikoita ja mustikoita punahilkka huomasi olevansa jo kaukana polulta, joka olisi vienyt suuren suuren suden luo, eikä punahilkka olisi päässytkään takaisin sinne, koska polku jossa punahilkka oli, oli kasvanut umpeen.
Punahilkka lähti uutta polkua pitkin jatkamaan matkaansa ja polku johdattaa toiseen tarinaan, tarinaan johon ei mahdu kettuja, ei susia, eikä muitakaan eläimiä, vain ja ainoastaan punahilkka, linnut ja muutama kissanpentu ja muisto suuren suuresta sudesta.