Tupajumin iskettyä pahasti ostamaamme taloon olemme uuden hirsitalon rakentamisesta päätöksen tehneet. Nyt alkaa varsinainen aikatauluttaminen ja budjetin teko. Olisiko teillä antaa vinkkiä hyvistä hirsikehikon toimittajista ja heittää hinta-arvioita ( toki pyydän itse tarjoukset ) .
Hirsikehikon mitat 8,5 x15 tasavarviin lamellihirrestä. Ulkopintaan tulee lautaverhous.
Emme ole vielä ottaneet tarkemmin selville mikä olisi hirren paksuus, mutta kunnollisesta tavarasta olisi tarkoitus rakentaa. Asumme maalla , mutta emme ole vielä kysyneet miten tarkat säännökset on nykyään hirsitalon eristämisestä. Parastahan olisi jos olisimme pystyneet peruskorjaamaan vanhan rakennuksemme , mutta koska uusiminen tapahtuu hirsikehikkoa myöten lienee kyseessä jo uudisrakennus ja siihen verrattavat uudet säännökset ilmastointineen kaikkineen ...
Hirsikehikon mitat 8,5 x15 tasavarviin lamellihirrestä. Ulkopintaan tulee lautaverhous.
Emme ole vielä ottaneet tarkemmin selville mikä olisi hirren paksuus, mutta kunnollisesta tavarasta olisi tarkoitus rakentaa. Asumme maalla , mutta emme ole vielä kysyneet miten tarkat säännökset on nykyään hirsitalon eristämisestä. Parastahan olisi jos olisimme pystyneet peruskorjaamaan vanhan rakennuksemme , mutta koska uusiminen tapahtuu hirsikehikkoa myöten lienee kyseessä jo uudisrakennus ja siihen verrattavat uudet säännökset ilmastointineen kaikkineen ...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Aika äkkinäisen päätöksen olette tehneet, kun vasta pari päivää sitten kyselit tällä palstalla jumivaurioiden vakavuudesta. Kannattaisikohan pyytää kunnon kuntokartoitus vanhasta hirsirungosta, ennen kuin noin kalliiseen operaatioon ryhtyy?
Vanhoissa taloissa on aina jotain vaurioita, osa jo aikoinaan päättyneitä, osa oikeilla korjaustoimenpiteillä hoidettavissa. Jos olette ostaneet 1920-luvulla rakennetun talon ja ennenkin vanhoja taloja korjailleet, olisikohan teillä voinut olla ostopäätöksen yhtenä motiivina vanhassa talossa asumisen viehätys?
On todella kurjaa, että rakennuksesta on paljastunut tuollainen vaurio, mutta toivoisin, että ottaisitte todella selvää sen vakavuudesta, ennen kuin ryhdytte vanhaa taloanne purkamaan. Vanhat talot kun ovat niin kovin hitaasti uusiutuva luonnonvara!
Uudesta hirrestä rakennettu runko ei koskaan ole sama asia kuin alkuperäinen. Ja lamellihirsi ei mielestäni ole hirttä ollenkaan.
... jotkut ovat nopeita käänteissään.
Ja osoitta suomalasita sisukkuutta kun lyö uudelleen päänsä (Karjalan?) hirteen.
Tavallinen euroihminen olisi jo vaihtanaut materiaalin betoni- tai kevytsoraharkkoihin, niin kestäisi talo äidiltä pojalle/tyttärelle!
Vanhoja rakennuksia tulee joka päivä lisää ... miten niin uudistumaton luonnonvara?
Minäkin voisin jo myydä tämän erinomaisen 8 vuotta vanhan, niin pääsisin rakentamaan ja taas kokemaan uuden talon viehätystä.
Milloin uusi hirsi muuttuu alkuperäiseksi?
Mikä vierottaa lamellihirren hirsikategoriasta?
Mikä Sinun mielestäsi on minimi hirsiseinän paksuus? Ja riippuuko se rakennuksen tyypistä? Asuinrakennus/huvila/aitta/sauna/riihi/autovaja/hussi?
En sanonutkaan uusiutumaton, vaan hitaasti uusiutuva luonnonvara... Satavuotiaan talon aikaansaaminen vie sata vuotta!
Asun itse yli satavuotiaassa hirsitalossa, joka siis on kestänyt jo ainakin 5 sukupolven käytön. Kunto on niin loistava, ettei toinen sata vuotta tunnu missään - kunhan pitää huolta rakenteista.
En ole vielä törmännyt yhteenkään satavuotiaaseen kevytsoraharkkotaloon, tosin uskoisin niidenkin olevan melko kestäviä. 1960-luvulla rakennettuja betonitaloja voi käydä ihailemassa lähiöissä, enpä sanoisi niiden odotettavissa olevasta eliniästä ihan samaa.
Uusi hirsitalo on toki alkuperäinen ihan heti, mutta tässä kyseisessä tapauksessa tarkoitin alkuperäisellä tuota 1920-luvulta peräisin olevaa hirsitaloa, jota nyt siis ollaan purkamassa.
... hitaasti uusiutuva?... johan nuo ovat puolessavälissä sataa vuotta, ensimäiset, missä olin mukana. Ja äkkiäkös toiset 50-vuotta kuluu! No mitä senjälkeen? Hyvät jäävät ja huonot puretaan, ja uudet sukupolvet sitten päivittelevät miten hyvin ennen osattiin rakentaa! Perusteena vain nämä hyvintehdyt ja säilyneet.
Ehtosi "kunhan pitää huolta rakenteista" on hieman vaarallinen. Kaikki eivät osaa/viitsi/pysty moiseen ja miksi pitäisi, kun alunalkaen voi tehdä lähes huoltovapaaksi.
Ja pitääkin, mutta niin, että vain kuluvat yksiköt tai osat/pinnat usitaan tahi ajanmukaistetaan, ei kaikkea. Kuusikymmentä luvun taloilla ei ole kuin 55 vuotta loppukiriä, hieno suoritus toisaalta, kun ne oli tarkoitettukin kestämään ja toimimaan vain 30-40 vuotta. (aravamitoitus)
Korjattu vapaarahoitteinen ja reilusti mitoitettu on joustava, ja siitä saa peruskorjatuksi nykyaikaisen asunnon/asuntoja. Ja jos suunnittelija tai valistunut rakennuttaja on älynnyt jättä tilavarauksen hissille, niin jopa helpottaa modernisointia.
Puheenaoleva 1920-luvun hirsitalo on tehty ehkä sellaisilla opeilla ja mitoituksilla, ettei se kelpaa ainakaan tupajumisena nykyaikaiseen asumiseen. (terveellinen ja turvallinen)
Silloinkin tehtiin sekä hyviä että huonoja.
Nykyään harvempi kai haluaa asua vanhanaikaisesti ... ikäänkuin, itseasiassa niinkuin, tuota ... museossa!
(tarpeeksi monta muotisanaa?)
Minä sitten kai haluan asua vanhanaikaisesti ja museossa. Satavuotias taloni on lähes kaikilta osiltaan alkuperäinen - ikkunat, ovet, julkisivulaudoitus (joka kohta kaipaa vähän uutta maalia), leveät lattialankut, vanhat tulisijat ja niin edelleen.
Se ei silti tarkoita, että täällä pitäisi elää sievästi ja varovasti kuin posliinikaupassa. Kyllä koirat ja lapset saavat aika kauan juosta ja riehua, ennen kuin 7 senttiä paksut lattialaudat siitä kärsivät. Talvi-iltojen puhteiksi voi tuoda vaikka kunnostettavan huonekalun olohuoneen keskelle ja touhuta siinä pakkasilta paossa.
Eikä se tarkoita, että kalseana aamuna pöyhitään tuli eilisiltaisesta hiilloksesta ja peseydytään hytisten pesuvadin ja kannun avustuksella.
Meillä on ihan lattialämmitetty, mukava kylpyhuone (suihkualtaalla varustettu, tietysti) sekä täysin moderni keittiö, jossa pikanttina lisämausteena toki reilunkokoinen leivinuuni sekä puuliesi. Pitsiverhoin somistettu ruutuikkunainen työhuone on yhteydessä laajakaistaan.
Oikein mielelläni asun siis museossa! Uudet talot ovat uusia vain hetken, ja jo 20-30 vuotta vanhat alkavat ihan oikeasti näyttää surkeilta, jos niihin ei ole valittu yhtä kestäviä materiaaleja kuin tähän omaan museotalooni. Harvemmin on, vaikka ilahduttavia poikkeuksiakin toki löytyy. Ne ovat sitten niitä, joista sadan vuoden kuluttua ehkä joku höyrypää kirjoittaa samaan tyyliin kuin minä nyt omasta talostani.
Kaikenlaisten korjauskeskusten lisääntyminen tai vaikkapa valtava yleisöryntäys viime viikonvaihteen Wanhassa wara parempi -messuille Loviisaan kertovat kyllä siitä, että muitakin kuin minua kiinnostavat vanhat talot, niiden kunnostaminen ja niissä asuminen.
Saattaa olla, että alkuperäisessä viestissä puheena ollut 1920-luvun talo on tuhoutunut peruuttamattomasti. Toinpahan vain oman näkökantani keskusteluun, ja kainon toiveen, että ihmiset ottaisivat selvää tuhon laajuudesta kunnolla ennen suuria päätöksiä.
Kerroin aiemmin kesämökin kilpailuttamisesta (http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=100&conference=4000000000000015&posting=22000000010042835#22000000010042835) ja sen perusteella valitsisin omakotitalon kilpailutilanteeseen 2-3 järkevästi hinnoittelevaa ns. isoa hirsitoimittajaa (esim. Finnlamelli, Honkakartano) sekä 2-3 paikallista hyvämaineista pienveistämöä. Tuon kokoisen omakotitalon puuosatoimituksen hinta liikkunee lamellihirrellä noin 55 - 70 tuhannen euron kieppeillä ja kokonaiskustannusarvio noin 150 - 200 tuhannen euron haarukassa riippuen oman työn osuudesta, varustelutasosta yms.
Itse valitsin paikallisen pienveistämön kesämökkiini ja ainakin vielä uskon pääseväni samaan laatutasoon isompien veistöiden tuotteiden kanssa.
Tämän uskomuksen perustan esimerkkikohteiden näkemiseen, omaan kokemukseen ja ihan faktoihin; esimerkiksi lamellihirsihän tulee usein näille pienveistämöille ihan samoilta firmoilta kuin isoillekin yrityksille.
Hirsikehikon puunvalinnassa kannattaa arvostaa puun laatua. Parasta raaka-ainetta hirsitaloihin saat, kun ostat lapin puuta. Ostin Ikihirreltä talon ja sain, mitä halusin.
Se ainakin on varmaa. Ja kamalan näköinen,liian steriili maalaismaisemassa. Laudoista yhteen liimattu puu ei ole luonnollista.Puun vuosirenkaatkin miten sattuu. Mutta eihän nykyihminen muusta tiedäkkään. Miten kauan liima mahtaa kestää? Jos se pettää,niin tontilla on kasa päreitä.