Voisko tässä olla myös yksi syy:
Muutin Espooseen sillä edellisessä asuinkunnassani ei ollut tarjolla mitään rikkoutuneen avioliiton muistoja lukuunottamatta. Lisäksi Espoon ja Helsingin seudulla oli paljon tuttuja. Vuokrasin asunnon yksityishenkilöltä ja maksoin 1000mk etukäteen. Hyväuskoisuuteni palkittiin juuri niinkuin odottaa saattaakin, enkä voi tänä päivänäkään syyttää asiasta muita kuin omaa tyhmyyttäni. Koska kavereiden nurkissa pyöriminen ei omastakaan mielestäni ollut itsenäistä ja riippumatonta elämää, menin sos.toimeen pyytämään apua. Olipa taas arpaonni kohdallaan! Minua juoksutettiin hakemassa kotipaikkakuntatodistusta jonka liftaamalla tein Tapiolan väestörekisteriin. Kiikutettuani lappua vaativalle tantalle, sain kuulla ettei hän sillä mitään tee,, aikoja ei anneta. Olisi minun kai tuo pitänyt älytä, sillä jos tarkoituksenaan olisi ollut auttaa, olisi tuon faxilla kai tilannut nopeammin kuin minä ehdin peukaloani nostaa. Ystäväni opastivat minua tekemään kantelun lääninhallitukseen, sillä rahattomana ja asunnottomana Espoolaisena olin oikeutettu saamaan edes jonkinlaista neuvoa. No, matkustajakotiin sitten vain odottelemaan, josko as.hakemukseen piankin vastattaisiin. Olin myös tuossa vaiheessa tutustunut lapseni isään, jonka en vielä tuossa vaiheessa tiennyt elävän kaksoiselämää. Minulle oli 13v. aiemmin sanottu, etten tulisi lapsia saamaan. Hyvin tuo paikkansa pitikin, kunnes "kaksoiseläjä" todisti minun olevan muutakin kuin vain naisen puolikas. Kävin ultrassa, olin 9:llä viikolla. Ei MISSÄÄN vaiheessa tullut mieleenikään tehdä aborttia edes sillä perusteella, että olin sos.toimen "osakas"! Niin, TT-tukeahan en saanut vaan roikuin leipäjonossa, Veikko Hurstikin (rauha hänen sielulleen) tuli hyvin tutuksi. Sos.työntekijän omat "äidinvaistot" omien raskauksiensa ajoilta taisivat herätä henkiin, kun kieltäytyi kirjaamasta raskauttani ylös, koska -"pentusi saattaa tulla ulos ku vettä vaa". Tuota kannustavaa lausahdusta en unohda ikinä sen enempää kuin mitään muutakaan, jonka kirjoittamiseen kuluisi aikaa ja kerrottavaa tulisi enemmin tekstin maksimikoko riittää. En juo, en ole käyttänyt huumeita, en ole koskaan saanut häätöä, en edes varoitusta! Siinä yksi fakta, joka kumoaa "auttamishalusta" papereitani muokanneen sos.työntekijän kehittämät teatraaliset esitykset itseni ja lapseni asioista. Vastaan ei otettu, kuten ei nytkään. Tilasin myös viikko sitten synnytyskertomukseni erinäisiin asioihin liittyen. Järkytys oli suuri kun sain lukea papereistani sos.työntekijän esittämää "faktaa" asioista, joita ei minun OIKEASSA elämässäni ole tapahtunut. Ja minä kun luulin menneeni Jorviin vaan synnyttämään lapseni, joka oli elämäni tärkein asia. Nuo "faktat" niin ikään vääriksi todistettavissa ja eteenpäin toimitettu. Katsos, minun elämäni Espoossa on viimeisen 3v. ajan mennyt todisteluun siitä, että minä olen TODELLA ollut sos.työntekijän henkisen pahoinvoinnin kaatopaikka, kun aiemmin vain ihmettelin miksi tällaista sattuu. Oli kuitenkin sanomattakin selvää, ettei KUKAAN, edes Aku Ankka, ole NÄIN epäonnisten tähtien alla syntynyt. Sitä oli vain vaikea todistaa kunnes rekisteritietojen tark.pyyntöä apuna käyttäen alkoi asiat selvitä. Pyysin näet saada itselleni kaikki sos.toimeen toimittamani kuitit alk. -98 koska meille ei maksettu takaisin lääkkeitä, sähkölaskuja ym. Ai mitä tosta? Aivan, sos.toimi tapansa mukaan toimi tukemisen periaatteen siivittämän innon vallassa ja alkuperäisten kuittien sijaan sainkin enimmäkseen vanhojen laskujen kopioita, mukana sos.toimen ja EspoonKruunun välinen faxi, josta paljastui kuinka asumistukeni ei Kelasta ollut suinkaan mennyt EspoonKruunuun, vaan sos.toimeen! Siitä alkoi vyyhti purkautua ja epäm. rästittely selvitä. Olihan esim. sähköt menneet asunnostamme poikki pari viikkoa muuttomme jälkeen ed. asukkaan nimiin. Kelakin muisti muuttovuoden lopussa tiedustella, asuiko kanssamme Piip Piip niminen henkilö, että yksinhuoltajan korotus lapsilisään tulisi muutoin periä. Kuinka Espoon kaupungin asuntotoimisto on voinut vuokrata eteenpäin asunnon, jossa edellinen asukas tuntui olevan vielä kirjoilla? Jotain hämärää siinä tietysti pitäisi tajuta olevan, kun seinät rempassa ja jättötavaroita kämppä täynnä. Sopimus tuli tehtyä asuntoa näkemättä, siinä käytettiin hyväksi tilannetta, jossa äiti hätäili pienen lapsen kanssa asunnottomana. Kelasta löytynyt myös sos.toimen perintälappua, jonka mukaan se vaatii as.tukia maksamansa tt-tuen vastineeksi -01. Tätä tukea odottelen edelleen. Siinä VAIN murto-osa Espoon tukea. Nyt 43,5 "kaksiossamme" (lue: vaneriseinällä kahtia jaettu keittiötön yksiö) nousee vuokra niin paljon,, ettei siinä ole enää varaa asua. Nälkävyötä en pysty enempää kiristämään, olen 10kg alipainoinen. Se rahamäärä mikä nälälläni säästyy, ei riitä lapselle edes sukkiin. Kuin pisteenä I:n päälle, saimme esityksen, kuinka helmikuun vuokra "maksamatta". Kuitti on, sossun tukea ei. Maksoivathan he -03 perättömän rästin kuiteistani huolimatta. Näin kustannuksellamme ruokitaan EspoonKruunua ja sossu saa palkaksi tehdä perättömiä merkintöjä. Kaikesta kiistaton näyttö enkä myöskään usko olevani ainoa Espoossa, jonka kohdalla asiat näin menneet. On tavallaan helpottavaa, että asiat selvisivät ainakin noilta osin. Samalla se on myös järkyttävää. Niin, olen kohta 37v. ja mielestäni kantanut ihan tarpeeksi vastentahtoista korttani Espoon kekoon toimiessani sos.toimen palkattomana kaatopaikkana. Lapsellani on oikeus huolettomaan lapsuuteen, ja se on kaiken vireille laittamani asioiden tavoite ja tarkoitus. J.H
Muutin Espooseen sillä edellisessä asuinkunnassani ei ollut tarjolla mitään rikkoutuneen avioliiton muistoja lukuunottamatta. Lisäksi Espoon ja Helsingin seudulla oli paljon tuttuja. Vuokrasin asunnon yksityishenkilöltä ja maksoin 1000mk etukäteen. Hyväuskoisuuteni palkittiin juuri niinkuin odottaa saattaakin, enkä voi tänä päivänäkään syyttää asiasta muita kuin omaa tyhmyyttäni. Koska kavereiden nurkissa pyöriminen ei omastakaan mielestäni ollut itsenäistä ja riippumatonta elämää, menin sos.toimeen pyytämään apua. Olipa taas arpaonni kohdallaan! Minua juoksutettiin hakemassa kotipaikkakuntatodistusta jonka liftaamalla tein Tapiolan väestörekisteriin. Kiikutettuani lappua vaativalle tantalle, sain kuulla ettei hän sillä mitään tee,, aikoja ei anneta. Olisi minun kai tuo pitänyt älytä, sillä jos tarkoituksenaan olisi ollut auttaa, olisi tuon faxilla kai tilannut nopeammin kuin minä ehdin peukaloani nostaa. Ystäväni opastivat minua tekemään kantelun lääninhallitukseen, sillä rahattomana ja asunnottomana Espoolaisena olin oikeutettu saamaan edes jonkinlaista neuvoa. No, matkustajakotiin sitten vain odottelemaan, josko as.hakemukseen piankin vastattaisiin. Olin myös tuossa vaiheessa tutustunut lapseni isään, jonka en vielä tuossa vaiheessa tiennyt elävän kaksoiselämää. Minulle oli 13v. aiemmin sanottu, etten tulisi lapsia saamaan. Hyvin tuo paikkansa pitikin, kunnes "kaksoiseläjä" todisti minun olevan muutakin kuin vain naisen puolikas. Kävin ultrassa, olin 9:llä viikolla. Ei MISSÄÄN vaiheessa tullut mieleenikään tehdä aborttia edes sillä perusteella, että olin sos.toimen "osakas"! Niin, TT-tukeahan en saanut vaan roikuin leipäjonossa, Veikko Hurstikin (rauha hänen sielulleen) tuli hyvin tutuksi. Sos.työntekijän omat "äidinvaistot" omien raskauksiensa ajoilta taisivat herätä henkiin, kun kieltäytyi kirjaamasta raskauttani ylös, koska -"pentusi saattaa tulla ulos ku vettä vaa". Tuota kannustavaa lausahdusta en unohda ikinä sen enempää kuin mitään muutakaan, jonka kirjoittamiseen kuluisi aikaa ja kerrottavaa tulisi enemmin tekstin maksimikoko riittää. En juo, en ole käyttänyt huumeita, en ole koskaan saanut häätöä, en edes varoitusta! Siinä yksi fakta, joka kumoaa "auttamishalusta" papereitani muokanneen sos.työntekijän kehittämät teatraaliset esitykset itseni ja lapseni asioista. Vastaan ei otettu, kuten ei nytkään. Tilasin myös viikko sitten synnytyskertomukseni erinäisiin asioihin liittyen. Järkytys oli suuri kun sain lukea papereistani sos.työntekijän esittämää "faktaa" asioista, joita ei minun OIKEASSA elämässäni ole tapahtunut. Ja minä kun luulin menneeni Jorviin vaan synnyttämään lapseni, joka oli elämäni tärkein asia. Nuo "faktat" niin ikään vääriksi todistettavissa ja eteenpäin toimitettu. Katsos, minun elämäni Espoossa on viimeisen 3v. ajan mennyt todisteluun siitä, että minä olen TODELLA ollut sos.työntekijän henkisen pahoinvoinnin kaatopaikka, kun aiemmin vain ihmettelin miksi tällaista sattuu. Oli kuitenkin sanomattakin selvää, ettei KUKAAN, edes Aku Ankka, ole NÄIN epäonnisten tähtien alla syntynyt. Sitä oli vain vaikea todistaa kunnes rekisteritietojen tark.pyyntöä apuna käyttäen alkoi asiat selvitä. Pyysin näet saada itselleni kaikki sos.toimeen toimittamani kuitit alk. -98 koska meille ei maksettu takaisin lääkkeitä, sähkölaskuja ym. Ai mitä tosta? Aivan, sos.toimi tapansa mukaan toimi tukemisen periaatteen siivittämän innon vallassa ja alkuperäisten kuittien sijaan sainkin enimmäkseen vanhojen laskujen kopioita, mukana sos.toimen ja EspoonKruunun välinen faxi, josta paljastui kuinka asumistukeni ei Kelasta ollut suinkaan mennyt EspoonKruunuun, vaan sos.toimeen! Siitä alkoi vyyhti purkautua ja epäm. rästittely selvitä. Olihan esim. sähköt menneet asunnostamme poikki pari viikkoa muuttomme jälkeen ed. asukkaan nimiin. Kelakin muisti muuttovuoden lopussa tiedustella, asuiko kanssamme Piip Piip niminen henkilö, että yksinhuoltajan korotus lapsilisään tulisi muutoin periä. Kuinka Espoon kaupungin asuntotoimisto on voinut vuokrata eteenpäin asunnon, jossa edellinen asukas tuntui olevan vielä kirjoilla? Jotain hämärää siinä tietysti pitäisi tajuta olevan, kun seinät rempassa ja jättötavaroita kämppä täynnä. Sopimus tuli tehtyä asuntoa näkemättä, siinä käytettiin hyväksi tilannetta, jossa äiti hätäili pienen lapsen kanssa asunnottomana. Kelasta löytynyt myös sos.toimen perintälappua, jonka mukaan se vaatii as.tukia maksamansa tt-tuen vastineeksi -01. Tätä tukea odottelen edelleen. Siinä VAIN murto-osa Espoon tukea. Nyt 43,5 "kaksiossamme" (lue: vaneriseinällä kahtia jaettu keittiötön yksiö) nousee vuokra niin paljon,, ettei siinä ole enää varaa asua. Nälkävyötä en pysty enempää kiristämään, olen 10kg alipainoinen. Se rahamäärä mikä nälälläni säästyy, ei riitä lapselle edes sukkiin. Kuin pisteenä I:n päälle, saimme esityksen, kuinka helmikuun vuokra "maksamatta". Kuitti on, sossun tukea ei. Maksoivathan he -03 perättömän rästin kuiteistani huolimatta. Näin kustannuksellamme ruokitaan EspoonKruunua ja sossu saa palkaksi tehdä perättömiä merkintöjä. Kaikesta kiistaton näyttö enkä myöskään usko olevani ainoa Espoossa, jonka kohdalla asiat näin menneet. On tavallaan helpottavaa, että asiat selvisivät ainakin noilta osin. Samalla se on myös järkyttävää. Niin, olen kohta 37v. ja mielestäni kantanut ihan tarpeeksi vastentahtoista korttani Espoon kekoon toimiessani sos.toimen palkattomana kaatopaikkana. Lapsellani on oikeus huolettomaan lapsuuteen, ja se on kaiken vireille laittamani asioiden tavoite ja tarkoitus. J.H
Vastaukset 22
Vanhimmat
sijoituksen jälkeen, onko jotain näyttöä? Itse en tiedä yhtään, jos puhutaan heti sijoituksen jälkeen, kai elintavat ovat aika "vaaralliset".
kun eivät ole kuolleet, niillä elämäntavoilla. Meidän tapauksessa siis.
Tiedän itsemurhatapauksen. Ei kestänyt sossuja.
on yleensä pysynyt hengissä sen ajan ennen kuin on tehty huostaanotto.
Huostaanoton jälkeen ei ole ihme jos varsinkin isompi lapsi tekee itsemurhan koska onhan se rakkain ihminen hänet ja hänen elämänsä rikkonut täysin sirpaleiksi. On tunnetusti myös muita kulemaan johtavia vaurioita joita lapsi on saanut syystä jos toisetakin, munuaisvika, sydänvika ja muita yhtä vaikeita tai vakavia oireita/sairauksia.
Kun lapsi huostaanotetaan ja sijoitetaan tavalliseen kotiin jossa on asiat kunnossa ja järjestyksessä niin lapselle aukeaa se tietous siitä mitä tavalline lapsi on oikeutettu elämään ja se menetys elämästä biokodissa on kova tunne kestää. Ketä on lupa rakastaa ja mitä on rakkaus? Kuka minusta välittää? Bioäiti ei anna lupaa kiintyä uuteen perheeseen. Elämän muutos on kaoottinen. Syyllinen on edelleen se lapselle rakkain ja miksi siihen lapsi ei saa vastausta. Sijaisvanhemmat usein eivät kykene auttamaan rikkoutuneen lapsen tunneelämää koska ensinnäkin siihen eivat saa bioäidiltä lupaa eheyttää lapsen tunneelämää. Se lpsen tunnetta raateleva prosessi jatkuu eikä bioäiti sitä koe edes lapsensa raateluna. Hän näkee ja kokee sen vaan ryöstönä, omimisena jne. Kuten tämä juttusi paljastaa paljon epäkohtia joihin olet vain sinä yksin syyllinen. Kuitenkin haet sitä syyllistä muualta että kehtaatkin. Mikä on tarkoituksesi selvitellä syytä "Miksi niin monen lapsen biovanhempi kuolee lapsen ollessa sijoitettuna". Elämänsä voi kokea niin eri arvoisena ja seinä nousee pystyyn eri kohdilla eikä se syy silti tarvitse olla kenenkään muun kuin oman itsensä. Ei hae tai ei kelpaa tuki, hoito ym. Tässä onkin varmaan se mikä on elämän aikuisuuten johtava tie ja sen varrella saadut elämän ohjeet ja ratkaisut. Lähimmäisen pyyteetön rakkaus, nöyryys, suvaitsevaisuus ym. ym.
Olen ollut mukana kun sijaislapsen isä kuoli ja lyhyesti sanoen se oli lapselle suuri helpotus sen hän ite rehellisesti sanoi, vaikkakin kysyi samalla että onko se väärin tuntea noin kun vanhempi kuolee. Arvaa oliko minulla siihen jotakin sanottavaa? Kokeneita elämän vaikeuksita olemme mekin ainakin useammat sijaisvanhemmat joilla sijoitettu lapsia jotka eläneet arkea vanhempien ehdoilla tunnekaaoksessa ja heitteille jätettynä. Lapsi tiedostaa sen vasta sitten kun on mihin verrata elämäänsä biokodissa jossa oli aina traumatisoiva kaaos.
Voi sanoa näi koska lapsi elää tässä ja nyt eikä saa sille elämälleen sitä pohjaa jolle rakentaa kaikki tarpeelliset elämän arvot ja arvoitukset koska aina se luhistuu kun on saanut palan jotakuinkin kohdalleen jne. jne.. jne...
Olen ollut mukana myös kahdessa tapauksessa kun sijaislapsen vanhemmat saivat vankeustuomion ja olivat vankilassa. Tämä oli toiselle lapselle kuin tuomio myös ja toinen lapsi sanoi että toivon koko sydämestäni että äitini saisi olla vankilassa koko loppuikänsä. Luuletko että tämä on laselle helppoa ja siinä se vaikeus myös sijaisvanhemmilla kohdata näitä elämän tilanteita voin sanoa että ne ratkisut ongelmiin ei ole missään postimyynnissä josta sen vain tilaisi. Ei voi myöskään tilata kuolemaa postimyynnistä vaan se on elämän prosessi joka sen kullekkin eteen tuo ajallaan. Toivon että sen olet itsekkin tiedostanut.
ongelmia!
ajatusmaailmasi. Olen lukenut juttujasi jo ennenkin.
"Imettelen" edelleenkin asiaa toiselta kantilta kuin sinä edes kykenet tekemään.Etkö ymmärtänyt että tarkoitin ihmettelemistä. Eikös vaan elämä olekkin aika kurjaa ja kuolema on niin lopullinen.
Ketä sellainen ihminen voi
Anteeksi vaan!
ei "vakuuta" oikealta pitäisikö sinulle kertoa vielä tarkemmin ennen kuin ymmärrät elämän kovuden. Sanon vaan lyhyesti kuten se asia on enkä kaunistele totuus kannattaa aina kertoa ja jos se sitten koskettaa toista tai on lukijan oma asenne ja kestokyky tai jos se sivaltaa liian vierestä. Pitäisikö minun ja monen muunkin lukijan uskoa ja hyväksyä sinun juttusi ilman että edes kyseenalaistaa niiden todenmukaisuutta.
Turha pyydellä anteeksi ei se merkitse kuitenkaan mitään.
Minä voisin pyytää anteeksi kun pengon tunteitasi mutta sinä olet ehkä oikeutettu siihen. Lue juttujasi niin ehkä heräät uusiin ajatuksiin.
Onnea sinulle ja hyvää syksyä marjametsässä.
Käy kävelyllä, nauti syksyn kauneudesta.
Levättyäsi, palaa tietokoneesi ääreen, ja lue tarkemmin. Ajattele sitä mitä luet. Ihan rauhassa, ajatuksen kanssa. Löydät sen elämän kovuuden, mitä itse viljelet.
puolukoita kylläkin ja aurinko paistoi oli kaunista mutta se kylmä totuus täällä vaan loistaa täydellä kovuudella. Ajattelen mitä luen mutta kun en usko siihen siinä on liikaa sitä yliheittoa joka ei mene läpi lakipykälien.
Etkö ymmärrä mikä elämä on monella biolapsella kun eivät pääse huostaanotetuksi ja hyvään sijaiskotiin.
Tarve harvoi päivästä toiseen tapahtuva.
Siinä taas sijainen itki ettei bioäiti anna lapsen kiinnittyä. Miksi siihen tarvitsisi lupaa? Jos lapsi katsoo sen aiheelliseksi hän kyllä kiinnittyy. Jollei taas katso-kuten meillä- siihen ei auta sijaisten sen enempää kuin sossujenkaan lahjonta.
Meillä on aivan ihana koti. Kaikkien sijoitettujen lasten ongelmat eivät suinkaan johdu vanhemmista ja kodista, ovat sijaiset mitä mieltä tahansa. Eivätkä kaikki sijoitettujen lasten vanhemmat kaipaa tippaakaan sossujen tai muiden viranomaisten apua.
Ja sitten vielä kertaalleen kun lue, niin mitä äiti sanoo sossujen ajan käytöstä todellisiin tarvitseviin lapsiin. Eihän tarkoitus pitäisi olla, että väsytetään äiti luovuttaan lapsi. Vai onko se oikein?
Näin on!
Lapsi on NIIN lojaali omille biovanhemmilleen. Jos biot eivät hyväksy sijaisvanhempia niin usein lapsellekin tehdään se selväksi. Eihän lapsi voi nousta vanhempiaan vastaan, vaikka haluaisikin kiintyä sijaisvanhempiin.
Mitä tarkoitat, ettei kaikki sijoitettujen lasten vanhemmat kaipaa sossujen tai muiden viranomaisten apua?
Eikö siinä tilanteessa juuri pitäisi ottaa kaikki apu vastaan, jos haluaa lapsensa takaisin kotiin?
Yhteistyökyky on todellakin tärkeää, sehän osoittaa kypsyyttä ja antaa varmasti ison plussan biovanhemmille.
En todella tarvi sossujen apua mihinkään. Käyn työssä, en juo tai käytää huumeita, minulla ei ole mielenterveysongelmia, talous ok.
En ole ymmärtänyt, miksi ihmisten, jotka katsovat tarvitsevansa apua, pitäisi hankkia se sossujen kautta. Miksi ihmiset eivät saa itse päättää, miten haluavat ongelmansa ratkaista ja kenen avulla.
En tukenut lapseni kiinnittymistä sijaisperheeseen, en ymmärrä miksi olisi pitänyt. Lapsellani on hyvä oma koti. Olen vastustanut huostaanottoa, kuten lapsenikin. Lapseni mielenterveyden kannalta on ollut ehdottoman tärkeää, että olen ollut hänen rinnallaan vastustamassa huostaanottoa ja tukemassa hänen toivomustaan päästä kotiin.
Sossuillakin on herransa. Jostain syystä he ovat erittäin kiinnostuneita sossujen toiminnasta.
Olisi kamalaa lapselle, joka on sijoitettu minne onkaan, ja kokee itsensä väärin kohdelluksi, jos vielä omat vanhemmat vähättelisivät lapsen kokemusta ja käskisivät vain "kiinnittyä".
Lapsen tukena pitää olla. Ei lapsi pyri manipuloimaan omia vanhempiaan. Jos hän voi pahoin sijoituksessa hän voi pahoin. Ja silloin pitää edes yhden AIKUISEN huomata lapsen pahoinvointi.
tai edes kasvaus palstaa..
se on täynnä kertomuksia kauhukakaroista jotka manipuloivat vanhempiaan ja saavat koko perheen pomppimaan pillinsä mukaan.
kai edes katsoit sen englantilasen nanny-hoitaa kasvatus sarjan?
sekin oli täynnä vanhempiaan manipuloivia lapsia
kohdellaan kaltoi. Nimittäin, jos annetaan, eikä tarvi pelätä pahempaa kaltoin kohtelua. Näin minun lapseni. Kyllä he minulle suoraan sanoivat pienestä pitäen mikä heidän mielestä oli väärin. He uskalsivat. Asioista keskusteltiin, ja jos mahdollista korjasin tilanteen.
Ja kun he JOUTUIVAT sijoitukseen, alussa he yrittivät ilmaist aepäkohtansa sijaisperheessä. Mutta siellä vastatiin, että "me olemme aikuisia. Me siitä päätämme." Tytöt kertoivat tai kirjoittivat minulle, minä yritin neuvotella sijaisperheen kanssa. Vastaus oli "Älä sinä puutu meidän perhe elämään". Sitten kerroin sossuille. Sosiaalityöntekijät sanoivat, että he eivät voi puuttua sijaisperheen kasvatus metodeihin tai että sijaisperhe on köyhä tai että oleb tehnyt valituksen sosiaalityöntekijästä.
Lopulta tytöt eivät uskaltaneet minulle kertoa yhtään mitään. He sanoivat: "Sinä kerrot sossuille, sossut kertovat sijaisperheelle ja sijaisperhe kostaa meille. Me siitä kärsitään."
Ja näinpä myös vahvistui, että asiat eivät olleet kunnossa. MUTTA SE PAINAJAINEN JA LASTENI KOKEMA HELVETTI ON OHI!
pystyä erottamaan manipuloiva ja kaltoin kohteluaan julki tuova.
Oletettavasti teet siellä sijoituslapsillesi väkivaltaa ja manipuloit heitä oikein itsellesi antaman luvan kanssa katsottuasi mainitsemaasi ohjelmaa.
Tuollaiset ohjelmat ovat kyseenalaisia, koska niitä katsovat myös mustavalkoiset ihmiset.
ihmisen tulee pitää kiinni omista näkemyksistään , eikä niitä tule tarkistaa.
onhan se kauheaa jos joutuu myöntämään, että lapsikin osaa manipuloida. ja hyvin taitavasti.
parempi taas syyttää sijaisvanhempaa taitamattomuudesta ja julmuudesta.
vaikka kyse on aivan tavallisen perusperheen tapauksesta ilman sijaislapsia.
myöntää ainakin ääneen, että on pieni sieluinen, pieni aivoinen, pienen ymmärtämyksen omaava ja vielä manipuloiva ja tuhoava sijaisvanhempi.
Lapsille, joiden pitäisi saada turvaa ja vielä palkallisilta henkilöiltä, joille lapset on LUOTETTU.
Kamala tilanne lapsella!
jos luin oikein: niin olet muuttanut espooseen joskus vuonna -98, eli 7-8 vuotta sitten. ja lapsesi on syntynyt 2000-2005, hänen ikänsä jää arvailuksi, sillä ilmoitat hänen vain olevan pieni. ja nyt olet 37v ja saanut lapsettomuus diagnoosin 13v. ennen raskaustietoasi. ollessasi siis 17-22v.
et ole pyynnöistäsi ja anomuksistasi huolimati saanut espoon kaupungin vuokra-asuntoa. mutta sitten kuitenkin sait jonkun toisen nimissä(?) olevan rästeineen päivineen. toineentulotukesi on kelasta maksettu suoraan sos.viraston tilille joka on kuitannut sillä vuokria(?) eikä espoon kaupunkungin(kruunun) tilille. ja siitä olet katkera? onko espoon kruunu asunto-osakeyhtiö vai tarkoitatko espoon kaupunkia?
lapsesi isä oli aviossa/avoliitossa ja ei maksa elatusmaksujaan sinulle? olet alipainoinen syömättömyyttäsi, mutta et säästä sillä syömättömyydellä edes kahta euroa (halvat sukat) lapsesi ruokaan. opiskelijoidenkin lasketaan selviävän 2-3 eurolla päivän ruokamenoista.
vainotuksi sinä tosiaan itsesi tunnet. mutta mikä tunteistasi on faktaa ja mikä fiktiota?