Kysymys: Koettekos elämässänne "uskoon heräämisen" jossain kohtaa ? Vai tunnettekos ilmaisua ollenkaan?
Kysymys: Onko tiellä lupa sallia myös muille(ulkopuolisille) pelastuksen osallisuus?
Kysymys: Onko tiellä lupa sallia myös muille(ulkopuolisille) pelastuksen osallisuus?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Uskoon herätään, eli uudestinsynnytään silloin, kun ollaan joskus luovuttu yhteydestä Jumalaan ja tullaan hänen yhteyteen jälleen.
Kaikki epäuskoiset ovat joskus luopuneet lapsuuden uskosta, mutta jotkut uskovaiset eivät välttämättä ole koskaan joutuneet luopumaan uskosta, vaan ovat saaneet pitää lapsenuskonsa, eiväkä he näin ollen ole koskaan "heräänneet uskoon", vaan ovat olleet koko elämänsä Jumalan valtakunnassa.
vastaus 2:
Onhan meillä lupa sallia myös muillekkin pelastus, mutta emme voi sallia sitä heille, jos he eivät luovu kaikista omista hienoista teoistaan ja ajatuksistaan.
Niin kuin Raamatussa sanotaan, niin mekin opetamme:
Mark 10:25 Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."
Toisin sanoen, mahdotonta teidän on saada pelastuksen osallisuus, jos ette luovu omasta hengellisestä rikkaudestanne ja teoistanne, sillä ne ovat pahoja Jumalan silmissä.
Eli totuudessa ja rakkaudessa pysyäksemme, emme voi sanoa teitä uskovaisiksi, ennen kuin olette nöyryneet siihen parannukseen ja omia tekojen hylkäämiseen, johon on jokaisen ryhdyttävä, joka mielii päästä taivasten valtakuntaan.
Mutta niin kauan kuin ette voi nöyrtyä saamaan uskoon kuin me, niin valitettavasti emme voi pitää teitä uskovaisina, sillä jos pitäisimme, niin valehtelisimme teille ja pettäisimme teitä.
Sillä on vain yksi usko, joka pelastaa, niin kuin Raamatussa sanotaan.
Kerronpa sinulle, minkä tähden tämä on rakkautta:
Jos me teille sanomme, että te olisitte uskovaisia, niin te jatkaisitte elämäänne tyytyväisinä tietämättä sitä, että elätte omavanhurskaudessa.
Kun sitten viimeisenä päivänä joutuisitte tuomion eteen, niin eivät teidän oma viisautenne ja tekonne teitä pelastaisikaan, vaan te olisitte Jumalan vihan ansainneet ylpeytenne tähden. Niin eikö näin, että olisitte aika katkeria meille, kun me oltaisiin teille valhedeltu, että te olette uskovaisia. Ja meidän valheestamme on tapahtunut teille niin suuri vahinko, että joudutte iankaikkisuuden viettämään pahuudessa.
Emme siis saa teille valehdella, että olette uskovaisia, jos ette nöyrry parannukseen. Jos emme teitä varoita, niin silloin emme rakasta teitä, vaan vihaamme ja petämme pahimmalla tavalla.
Kiitos hyvästä vastauksesta. Tulin vähän viisaamaksi teidän suhteen:) Elikkä tiellä on tämä yhteisöön kuuluminen yhtenä tärkeänä tekijänä osallisuudesta pelastukseen. Niin käsitin.
Tai se on emminkin todistus siitä uskosta. Koska miksi joku, joka on saanut synnit anteeksi, niin lähtisi pois toisten uskovaisten luota.
Eikö uskovaiset halua pitää keskenäisen rakkauden heidän välissänsä, niin minkä tähden jonku pitäisi uskoon tultua lähteä tekemään erilaisia seuroja, kun meillä on.
Eli vl:iin kuuluminen ei ole itsessään mikään elin ehto sinäänsä, mutta se on merkki siitä, ettei halua kuunnella meidän vl uskovaisten neuvoja ja pitäytyä niissä. Sillä emme me niitä neuvoja anna, vaan taivaallinen isämme kauttamme.
Kiitos kovasti, pitkästä aikaa selvä vastaus tähän kysymykseen (2)!
Puhut asiaa: Taivaaseen päästään vain ja ainoastaan Jumalan armosta, ei omien tekojen tai "synnittömyyden" tähden. Ja olisihan väärin valehdella lähimmäiselle! Tästä olemme samaa mieltä.
Minä en ole vl enkä minkään sortin l, mutta Jumalaan uskova ihminen silti, Jeesuksen sovitustyön turvissa ja Isän kämmenellä. En siis usko omilla hyvillä teoillani tai hienoilla ajatuksillani meneväni taivaaseen, vaan Jeesuksen sovitustyön tähden. Oletko samaa mieltä kanssani, että puhumme samasta ainoasta pelastavasta uskosta? Luulen näin.
Mikä minua häiritsee, on tuo me-te-ajattelu, joka kirjoituksestasi paistaa: tarkoitatko "meillä" vl-läisiä ja "teillä" niitä muita?
Mitä joku mainitsi vl-seuroissa käymisestä uskon merkkinä... No, onhan meitä erilaisia ihmisiä, ei kaikille Jumalan pelastavaan armoon turvautuville vl-seurat ole se oma paikka, jossa kasvaa hengellisesti. Itse en ole vl-seuroissa koskaan edes käynyt, enkä varmaankaan osaisi olla omana itsenäni vl-kulttuurin keskellä. En myöskään osaisi olla omana itsenäni helluntailaisten kokouksissa. Molemmissa ihan varmasti käy ihmisiä, jotka turvautuvat yksinomaan Jeesuksen sovitustyöhön, eivät omiin ajatuksiinsa tai tekoihinsa eli ovat uskossa. Ja molemmissa käy myös ihmisiä, jotka kamppailevat syntinsä kanssa ja välillä lankeavat luottamaan omaan vanhurskauteensakin. Toki on hyvä, että teillä vl-läisillä on uskonyhteisö, josta saatte vahvistusta uskollenne. Minullakin on oma yhteisöni (kotipaikkani ev.lut. seurakunta), mutta se ei ole vl, enkä usko, että koskaan tulee olemaankaan - kulttuurit ovat niin erilaiset. Kulttuurilla tarkoitan tässä yhteydessä mm. sitä, että minulle sellainen ylhäältä seurakunnan johtajilta annettu opetus ilman mahdollisuutta keskustella, väitellä ja kyseenalaistaa ei toimi. (Ehkä minulla on vääränlainen kuva vl-kulttuurista, oikaiskaa, jos näin on.)
Siis: jos olemme samaa mieltä, että me kaikki pelastumme vain ja ainoastaan Jeesuksen sovitustyön tähden, niin miksi oi miksi monet vl-läiset (kuten on väitetty) kohtelevat ei-vl-läisiä ei-uskovina? Onko kyse siitä, ettemme noudata kaikkia sellaisia tapoja, jotka tulkitsette synnistä luopumiseksi (vaikka minun tulkintani mukaan näiden tapojen ihannointi voi pahimmassa tapauksessa kääntyä pahanlaiseksi omavanhurskaudeksi)?
Tuo pelastuksen "salliminen" muille kuin vanhoillislestadiolaisille on varmastikin peruja ajatuksesta "vain näin uskoen voi pelastua". Efesolaiskirjeen 4. luvussa sanotaan:
4 On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi.
5 Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste!
Minun nähdäkseni kristitty voi olla olematta lestadiolainen ja lestadiolainen voi olla olematta kristitty. Tätä perustelen sillä, että jos näin ei olisi, voitaisiin tehdä se, minkä Jeesus sanoo mahdottomaksi.
Luuk. 17:20 Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: "Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla.
21 Eikä voida sanoa: 'Se on täällä', tai: 'Se on tuolla.' Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne."* [Toinen tulkinta: sisäisesti teissä.]
Tuo toinen tulkinta pitää paikkansa, muuten ei Paavali sanoisi näin:
Room. 14:17 Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa.
Seurakunta on Pyhän Hengen yhteen liittämien ihmisten, ts. Jumalan valtakunnan asukkaiden, "näkymätön" joukko, jotka voivat olla myös toisilleen täysin tuntemattomia ihmisiä.
Jos Jumalan valtakunta olisi ainoastaan vl seuroissa, silloin voitaisiin osoittaa Jumalan valtakunnan olevan jossain paikassa. Olen tavannut "oikeaa" uskoa myös vl:n ulkopuolella ja joskus niinkin, että "väärää" sisäpuolella. Jumalan valtakunnan rajat eivät siis ole sormella osoitettavissa.
Matt. 7:16 Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita.
Paavalin luettelemien hengen hengen hedelmien vaikutuksesta (rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä) oikealla tavalla uskova noudattaa armon alla sydämensä tahdosta Jumalan lakia.
Jos siis halutaan kuitenkin arvioida seurakunnan antamaa opetusta, se on oikeaa silloin, kun se saarnaa Jumalan ankaraa lakia kokonaisuudessaan sekä siitä vapauttavaa evankeliumia. Ei siis seurakuntaa itseään, vaan seurakunnan päätä.
Matt. 16:24 Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.
Jos jokainen yksittäinen uskova kieltää itsensä, silloin myös seurakunta kieltää itsensä ja siellä puhutaan pelkästään vapahtajasta.
Joku sanoo nyt, että jos uskotaan oikein, tullaan vl seuroihin. Mutta vl seuroihin ei välttämättä osata tulla silloin, jos vanhoillislestadiolaisuudesta nähdään ulos ainoastaan sen "farisealaiset" piirteet eli käskyt ja kiellot ja elämäntapa, ja luullaan, että vl:t noudattavat sellaisia pelastuakseen.
1. Kor. 8:2 Jos joku luulee tietävänsä jotakin, hänellä ei vielä ole oikeaa tietoa.
3 Mutta jos joku rakastaa Jumalaa, hänet Jumala tuntee.
Uskovainen ei voi ottaa vastuuta toisten pelastumisesta. Hänelle riittää se varmuus, että hän on itse elävässä uskossa ja sitä hän haluaa toisillekin olla osoittamassa. Siksi ei ole väärin sanoa "vain näin uskoen" pelastut. Sen sijaan ei voida sanoa, että vain vanhoillislestadiolaisena pelastut.
Moni ajattelee vl:en opettavan, että rauhanyhdistyksen jäsenyys on pelastus, mutta se ei pidä paikkaansa. Vanhoillislestadiolaisen nimi tai sellaiseksi tunnustautuminen ei sinänsä ketään pelasta. Tärkeintä on omakohtainen usko, ei uskoon itseensä tai seurakuntaan, vaan uskon alkajaan ja päättäjään, Jeesukseen.
2. Piet. 1:5 Pyrkikää sen vuoksi osoittamaan uskossanne lujuutta, lujuudessa oikeaa tietoa,
6 tiedossa itsehillintää, itsehillinnässä kestävyyttä, kestävyydessä jumalanpelkoa,
7 jumalanpelossa keskinäistä kiintymystä, kiintymyksessä rakkautta.
Lestadiolaiset tekevät lähetystyötä. Se on sanan viemistä epäuskoisten kuultavaksi. Saarnan pääsisältö on julistaa syntejä anteeksi niin kuin jeesus käski saarnata: "Sairaille parannusta ja vangeille vapautusta" Nämä ovat vertauskuvallisia termejä, jotka tarkoittavat syntisairaudessa tuskailevan ja väärien ajatusten ja epäuskon vankina olevan pelastastamista Jeesuksen lunastustyön kautta.
Synneistä suurin on epäusko. Jos Ihminen katuu sydämessään epäuskoaan ja haluaa päästä Jumalanlapseksi, hänelle saarnatáan Jumalanvaltakunnasta epäusko ja kaikki synnit anteeksi yksin armosta. Siihen ei vaadita tekoja. Kun on saanut armon, armo opettaa meitä hylkäämään syntielämän ja vaeltamaan puhtaalla omallatunnolla.
Sielunvihollinen kiusaa kuitenkin ihmistä ja pyrkii saamaan uskovaisen pois Jumalanvaltakunnasta. Synti siis on sielunvihollisen houkuttelua. Pysyäksemme uskomassa, meillä on oikeus tehdä parannusta synneistämme uskovaisenakin. Siten säilyy usko sydämellä.