Hei!
En varmaan ole ainut, jos kerron, että syksy masentaa. Siis todella. Tuntuu kuin energia valuisi jonnekin - ties minne. Aamulla kun herää, on jo valmis nukkumaan, mutta kun yö tulee, niin heräilee monta kertaa ja valvookin, jos huonosti sattuu...
Missä mahtaa kulkea raja, miten paljon ihminen jaksaa huolehtia toisista ja olla antavana osapuolena. Minä pyörin oravanpyörässä; on ihmisiä, jotka tarvitsevat minua, pitäisi jaksaa auttaa ja huoltaa, ei jaksa, tulee syyllisyys, joka taas vetää entistä syvemmälle masennuksen kuiluun. Oikeastaan mitään ei voi tehdä hyvällä omallatunnolla, koska senkin ajan voisi käyttää hyödyksi toisille. Ja kun kaikki maksaa. Toisaalta olen kyllä sitä mieltä, että mielenvirkeyttä on pidettävä jollain tapaa yllä. Itsekukin parhaiten tietää, mikä virkistää, eikö vaikka? Helpommin sanottu kuin tehty ;)
En varmaan ole ainut, jos kerron, että syksy masentaa. Siis todella. Tuntuu kuin energia valuisi jonnekin - ties minne. Aamulla kun herää, on jo valmis nukkumaan, mutta kun yö tulee, niin heräilee monta kertaa ja valvookin, jos huonosti sattuu...
Missä mahtaa kulkea raja, miten paljon ihminen jaksaa huolehtia toisista ja olla antavana osapuolena. Minä pyörin oravanpyörässä; on ihmisiä, jotka tarvitsevat minua, pitäisi jaksaa auttaa ja huoltaa, ei jaksa, tulee syyllisyys, joka taas vetää entistä syvemmälle masennuksen kuiluun. Oikeastaan mitään ei voi tehdä hyvällä omallatunnolla, koska senkin ajan voisi käyttää hyödyksi toisille. Ja kun kaikki maksaa. Toisaalta olen kyllä sitä mieltä, että mielenvirkeyttä on pidettävä jollain tapaa yllä. Itsekukin parhaiten tietää, mikä virkistää, eikö vaikka? Helpommin sanottu kuin tehty ;)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ja kun on tarpeeksi kasassa, ostan kirkasvalolampun. Se auttaa, olen kokeillut.
Nää Suomen syys-talvipimeät ei mulle kertakaikkiaan sovi.
vuos sitten sattui tuleen kirppiksellä vastaan ja maksoi muistaakseni nelkyt ekee. ostin välittömästi kun jostain oudosta syystä oli rahaakin.
On siitä apunsa. No ainakin näkee lukea hyvin ja kyllä se ainakin alitajuisesti tuntui kivalta asialta. Pitäs vaan kehittää jokin sydeemi että sais sen sopivasti kattoon tai seinälle että tulis käytettyä enenpi.
Mullon sellanen noin nelkyt senttinen pyöree plafondin mallinen joka on ihan siistin näkönen ja jossa on pöytäjalka. Kirkas se sekin on. En muista luxeja tahi watteja kun se on viel varastossa (jossain).
Jepejep syys saa ja sellasta.
=DW=
Olen duunissa joskus lainannut pomon lamppua (joku ikivanha malli), se saa jöpöttää työpöydällä vaikka koko päivän. Sitte on ihan pirtee ja energinen olo kun lähtee duunista, vaikka normaalisti olen suunnilleen hautaan valmis.....
Tällaista olen meinannut (se työpiste-versio):
http://www.valohoito.net/info.html#TPPS
http://www.innojok.fi/php/products.php?akti=detail&prod=Rondo&cat=innosol
Muistelen että vähittäismyyntihnta uutena oli mummoissa noin tonni. Eli ei net ilmasiakaan ole.
=DW=
mutta et saa ajatella ettetkö voisi hyvällä omallatunnolla myös itsesi hyväksi!
ei sitä aina tarvi olla "hyödyksi"toisille vaan sinun pitää osata arvostaa myös omaa elämääsi.
minä itse juuri elän sellaista vaihetta elämässäni,että olen alkanut ajatella itseänikin.perhe ei tätä meinaa sulattaa,mutta minäkin elän ja olen ihminen enkä mikään piika ja passaaja....se kissaki lentää jossain vaiheessa pöydälle..:)
Kovinkin tutulta.
Viimesyksyn söin jotain pillereitä mutta itse en ainakaan mitään muutosta huomannut, joten tänä syksynä taidan jättää ne väliin.
Olis se kiva jos keksis jotakin millä pysyis liikkeellä näin syksysinkin.
...eikä vie. Yleensä syksyisin alottaa aina uuden harrastuksen, remontin tai sisustussuunnitelmia. JOtenkin, vaikkei enää päiväkoulussa olekaan, syksy on uuden ajanjakson, lukuvuoden, alku.
On ihanaa seisoa pimeällä pihalla illan viimeisellä tupakalla. Hiljaista, pimeää, kosteata. Syksy on ihana!
Mutta tota tarvitsemista jäin pohtimaan. Mietin olisiko valmis hoitamaan pikkuhiljaa dementoituvaa äitiä 7/24. Nyt luulen että en. En ole yhtään uhrautujatyyppiä, pidän kynsin ja hampain kiinni oman elämän mielekkyydestä. Tiedä sitten mitä tositilanteessa...
Tsemppiä!
Tuota lamppujutskaa ei ole koskaan tullut ajateltua, saatikka kokeiltua. Ehkä se virkistäisi. Ei minulla sinänsä ole mitään syksyä vastaan, mutta selvästi sen vain kropassaan tuntee. Tai sitten laitan vain syksyn syyksi, että olen tällainen "kiltti". Mitä lienee sellainen terve itsekkyys? Joskus tuntuu siltä, että tekisi mieli laittaa kännykkä kiinni ja mennä jonnekin korpeen ja vain nukkua. Ilman, että kukaan tarvii ja sitten iskee syyllisyys; mulla on niin paljon ihmisiä, jotka on mulle tärkeitä ja rakkaita, että totta kai minä heistä välitän ja haluan olla heidän kanssaan. Ottakaas tästäkin selvä :)
itsesi loppuun,ei siitä ole iloa kenellekkään,vähiten sinulle itsellesi.
muista nyt ottaa hyvällä omallatunnolla itsellesi aikaa ja tee jotain kivaa.
Sait jo vinkin kirkasvalolampusta ja tässä toinen hyvä kikka, jota itse harrastan:
Marraskuun lopyulla kelit on usein inhottavat ja lenkkeilykään ei maistu. On pimeää kun herää, on pimeää kun saapuu töistä, ja voi olla pimeää keskellä päivääkin!
Uimahallissa on aina kirkkaat loistelamput. Niiden valo heijastuu suurista ikkunaseinistä ja veden pinnasta - valon määrä on ihan tajuton!
En keksi parempaa adjektiivia kuvaamaan sitä...
Kun saan valohoitoa, saan samalla liikuntaakin. Toki se kausikortti maksaakin mutta voisko se kuitenkin olla pieni hinta siitä hyvästä mitä saa?
- alter-egoni -