onko muilla

Itselläni on menossa nyt rv 31. Raskaus on suunniteltu ja haluttu, ja olemme tulevan lapsen isän kanssa onnellisia lapsesta. Kuitenkin raskauteen totutteleminen on vienyt aikaa. Mieheltäni vielä kauemmin kuin itseltäni. Olo tuntui epätodelliselta niin kauan kunnes maha alkoi kunnolla kasvaa ja liikkeet tuntua (rv 20 tienoilla), vaikka ultrassa olimmekin nähnyt tulokkaan pariin otteeseen. Kun saimme äitiyspakkauksen, tuntui oudolta ajatukselta, että vaatteille ja tarvikkeille on jossain vaiheessa ihan oikeasti käyttöä. Vasta nyt, kun olen ihan silminnähden raskaana on ajatukseen perheenlisäyksestä tottunut jo niin paljon, että tuntuu ihan luonnolliselta alkaa miettiä vaunujen ja muita suurempia hankintoja. Jopa mieheni on alkanut ottaa puheenaiheeksi vauva-asioita. Isovanhemmat ym. ovat hössöttäneet hoitopöydistä ja muista jutuista jo alkuraskaudesta, mutta itsestä niiden ajattelu on tuntunut silloin vielä ihan liian aikaiselta.

Sulla on vielä monta kuukautta aikaa sulatella asiaa. Varaudu myös siihen, että miehelläsi saattaa kestää vielä kauemmin. Mutta älä stressaa: uskon, että kun mahasi komistuu ja kun miehesikin voi tuntea vauvanne potkut, tuntuu raskaus jo paljon todellisemmalta teistä molemmista!

tuo kaikki on ihan luonnollista...raskaana ollessa sitä käy kaikki mahdolliset tuntemukset päässään läpi. itse olen 23v 6kk ikäisen pojan äiti, joten n.vuosi sitten olin aikalailla samanlaisessa tilanteessa kuin sinä nyt :) ...välillä sitä oli silmät soikeana onnesta ja välillä taas mietti, että mihinkäs olen pääni työntänyt...kaikki tuo vain valmistaa sinua vauvan tuloon...myöskään minun mieheni ei ollut kovin innostunut puhumaan vauvasta ennenkuin itse tunsi liikkeet vatsan läpi...ja silloinkin hyvin maltillisesti. synnytyksessäkin mies oli kuin puulla päähän lyöty...hyvä, että sai sanaa suustaan kun poika nostettiin syliin...mutta siitä se isä/poika suhde sitten lähti kehittymään ja nykyisin ulkopuolisetkin huomaavat miten paljon mies poikaa rakastaa. joten anna miehellesi aikaa...ja samoin itsellesi...onnea odotukseen :)

olen rv22 ja vieläkään en oikein tajua...mitään äidillisiä tuntemuksia ei ole pahemmin tullut.
välillä "JEEEE olen raskaana" vihdoinkin kovan yrityksen jalkeen, ja välillä hirvittää että mitäs on tullut tehtyä.Ja tää on kuulemma ihan normaalia,pitää vaan totutella asiaan,pikkuhiljaa
tottuu.Toinen asia on että aina kaikki puhuu että "oi tätä raskauden ihanuutta" ja pöh pöh minä en ole kokenut mitään raskauden ihanuutta,totuus on että tämä on aivan just ja just siedettävä olotila, huonoa oloa,hirveä väsymys yms.
maha tuntuu olevan tiellä joka paikassa...
nyt on sentään vähän helpottanut kun puolessa välissä ollaan...kohta alkaa sitten ne loppu ajan rankat mahan kantamiset ja selkäkivut yms...mitä sitten tuleekin.
ekaa odotan ja toivon lisääkin lapsia,vaikkakin toivon etta tulevat toiset raskauteni olisivat hieman helpompia ja voisin kokea sen raskauden ihanuuden...mites te muut, onko raskaus ihana olotila?

Mies ei koe raskautta niin todellisena, kun ei kanna lasta sisällään. Äidin on vähän vaikeampi unohtaa, kun potkut tuntuu kylkiluissa. Mun mies ei kans paljoa puhu, mutta sanoi, että pelkää sitä vastuuta. Se lienee aika yleistä, vaikka lasta kuinka toivoo. Muutos on iso. Me hankittiin pinnasänky ja hoitopöytä ihan alussa, kun saatiin huipputarjous, mutta eipä sitä silti osaa kuvitella, että tässä nyt oikeesti ollaan kohta isä ja äiti. Mulla laskettu aika 21.12. ja silti tuntuu, että sinnekin on vielä ikuisuus. Eiköhän se siitä ajan kanssa konkretisoidu, viimeistään siinä vaiheessa kun se vaavi on oikeasti olemassa ja saa ottaa syliin.

9 kk menee todella nopeesti! ja jos ei ole juuri oireitakaan (pahoinvointia yms.) ollut niin tietenkin sitä tavallaan elää niin kuin ennenkin, eikä niin paljon ajattele asiaa.

minulla on jo yksi lapsi ja toinen on nyt tulossa. odotusaikaa on syventänyt hyvä ja havainnollinen paksu odotusajan kirja josta on mukava seurata missä vaiheessa mennään. oletko jo muuten tuntenut ne potkut? jos olet kiireinen ei ole aikaa olla yksin odotus menee huomaamatta. nyt ehkä kannattaa toteuttaa niitä pieniä ajatuksia siitä mitä olet halunnut tehdä ja missä käydä.. syysluontoon vaan pienille retkille ja illalla omaa aikaa itselle. kaikki varmasti järjestyy Suomessa kun asumme! eli unohda huolet ja lähesty raskautta ja vauvaa positiiviselta pohjalta.. itse taisin esikoista odottaessa työntää asian pois ajatuksista kun uusi asia pelotti.