Et varmasti täällä käy, mutta epätoivoisena tätäkin pitää kokeilla. Yritän todella kovasti unohtaa sinut. Vaikka meillä on nyt eri asuinpaikat, niin aivankuin kohtalo tai sattuma ilkeyttään, olis heittänyt meidät nokitusten viikkositten sillä tiellä.
Sitä voi itsellensä uskotella, että tunteita ei enään ole, mutta kyllä sinä minulle rytmihäiriöt ja pienen kasvojenpunaisuuden aiheutit jälleen kerran. Seuraavat 250km meni jälleen sinua ajatellessa. Oli jälleen pakko myöntää..niin säälittävää kuin se onkin...minä poika se vain rakastan sinua. Aika ei ole vielä auttanut.
valitettavasti tiedän, että tunteet ovat täysin yksipuoliset. sinulla on mies jota rakastat, ja joka tekee sinut onnelliseksi..ja niinhän se pitää ollakkin.
Minä en vain enään jaksa olla tässä tilanteessa. Pitää sitä toivonkipinää yllä, jonka sinä keväällä sytytit. Minä pyydän, puhalla se nyt sammuksiin..
Kuulin että kirjeeni, jossa kävin tunteitani läpi, ei merkinnyt sinulle mitään, vaan se oli ollut sinusta naurettava. Niitten tunteitten käsitteleminen ja tunnustaminen, edes itselle oli uskomattoman vaikeaa. Voisitko siis lähettää kirjeeni takaisin..ehkä minäkin voin joku päivä pitää niitä, säälittävänä vitsinä.
Olisko se ollut niin vaikeaa tehdä sähköpostilla asiat selviksi. Silloin kun sanoo suoraan ettei kiinnosta, tai ettet halua enään koskaan nähdä, niin ei jää sijaa arvailulle.
Aika ei näemmä vie, minulta näitä tunteita pois..ja se estäis varmaan muutenkin, että voisimme olla kavereita. Vain sinä pystyt vapauttamaan minut sinun haamusta.
Tee se niin kylmästi tai tylysti, kuin näet tarpeelliseksi. Tuo mulle vaikka vihan tunne sydämmeen. Senkin kanssa eläminen olisi helpompaa, kuin rakkauden tunteen joka ei enään koskaan tule saamaan vastakaikua.
Sitä voi itsellensä uskotella, että tunteita ei enään ole, mutta kyllä sinä minulle rytmihäiriöt ja pienen kasvojenpunaisuuden aiheutit jälleen kerran. Seuraavat 250km meni jälleen sinua ajatellessa. Oli jälleen pakko myöntää..niin säälittävää kuin se onkin...minä poika se vain rakastan sinua. Aika ei ole vielä auttanut.
valitettavasti tiedän, että tunteet ovat täysin yksipuoliset. sinulla on mies jota rakastat, ja joka tekee sinut onnelliseksi..ja niinhän se pitää ollakkin.
Minä en vain enään jaksa olla tässä tilanteessa. Pitää sitä toivonkipinää yllä, jonka sinä keväällä sytytit. Minä pyydän, puhalla se nyt sammuksiin..
Kuulin että kirjeeni, jossa kävin tunteitani läpi, ei merkinnyt sinulle mitään, vaan se oli ollut sinusta naurettava. Niitten tunteitten käsitteleminen ja tunnustaminen, edes itselle oli uskomattoman vaikeaa. Voisitko siis lähettää kirjeeni takaisin..ehkä minäkin voin joku päivä pitää niitä, säälittävänä vitsinä.
Olisko se ollut niin vaikeaa tehdä sähköpostilla asiat selviksi. Silloin kun sanoo suoraan ettei kiinnosta, tai ettet halua enään koskaan nähdä, niin ei jää sijaa arvailulle.
Aika ei näemmä vie, minulta näitä tunteita pois..ja se estäis varmaan muutenkin, että voisimme olla kavereita. Vain sinä pystyt vapauttamaan minut sinun haamusta.
Tee se niin kylmästi tai tylysti, kuin näet tarpeelliseksi. Tuo mulle vaikka vihan tunne sydämmeen. Senkin kanssa eläminen olisi helpompaa, kuin rakkauden tunteen joka ei enään koskaan tule saamaan vastakaikua.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Su tekstist huomaa etei se ois oikeeta vihaa. Mä ja mu mies erottii riidois ja keinotekosee vihattii toisii vuosii. Aikaa vaa meni turhaa ku ei puhuttuu. Ei tietty toiseen ajatuksii vaik kumpaineniin ois halunu puhuu. Ny ollaa onnellisii.
Niin, itse saman kokeneena.. On kaksi syytä miksei nainen vastaa mitään, 1) Ei vain kehtaa sanoa ettei kiinnosta ja 2) tämä todennäköisin syy.. Ei noteeraa toista yhtään eikä vaivaudu vastaamaan! Voin vain neuvoa, jätä hänet rauhaan ja unohda! Turhaan pyydät vastauksia tai jotain jolla olisi helpompi unohtaa, mitään muuta et saa kuin hiljaisuuden... Itse kaipasin eräältä samanlaista vastausta, ei mitään! Pikkuhiljaa aika alkaa tehdä tehtävänsä ja aika auttaa sinuakin! Elämä on joskus paskaa, mutei siihen kannata seisomaan jäädä..
...on sitä asiaa. joskus ihmiset eivät vain pysty sanomaan "ei koskaan enään" ja se kiusaa jätettyä todella pitkään! olen miettinyt, että kuinka onnellisia ovatkaan ne jotka jätetään oikeasti oikeilla sanoilla. meitä on kuitenkin niin paljon, jotka on jätetty sanomatta tuskin mitään=( toivottavasti osaan itse sanoa "ei koskaan enään" jos siihen tilanteeseen joudun.